Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Näin anteliaita miehiä on olemassa.
Naisia taas ei ole.
Ja vuoden päästä valitat kun haluat sisustuksen mieleiseksesi ja ei jää mitään eläkepäiviä varten kun mies omistaa yksin asunnon.
Minulla on sinulle kaksi kysymystä:
1. Miksi et halua käydä keskustelua? Spämmäät väitteitäsi sen sijaan, että kävisit dialogia, etkä liitä niihin edes lähteitä, jotka osoittaisivat ne tosiksi. Ei silti, tylsää sellainen keskustelu olisi vaikka olisi lähteetkin; "naiset aina miehet ei koskaan" "naiset ei koskaan miehet aina" jne jne jne
2. Miksi tuolle naiselle ei jäisi mitään eläkepäiviä varten? Hänhän nimenomaan säästäisi joka ikinen kuukausi satoja euroja, jotka voisi sijoittaa mahdollisesti paljon tuottavammin kuin laittamalla ne kiinni asuntoon.
Nyt puhuttiin siitä mistä naiset valittavat. Keskivertonainen ei sijoittaisi, vaan käyttäisi rahat matkusteluun tms.
Tuo pätee laajemminkin. Katsohan missä ihmisten säästöt ovat. Asunnoissa. Ilman pakkosäästämistä, enemmistö ei säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme myös menneet yhteen nuorina, heti lukion jälkeen. Siinä kohtaa ei ollut mitään tietoa kummankaan tulevista tuloista. Minä valmistuin aiemmin ja elätin meitä miehen opiskelujen ajan (ei tarvinnut ottaa opintolainaa), mies valmistui ja tulomme olivat samaa luokkaa. Sitten mies teki uramuutoksen ja hänen tulonsa nousivat. Nyt olemme olleet yhdessä jo yli 30 vuotta ja tällä hetkellä tilanne on se, että mies tienaa melkein kolme kertaa niin paljon kuin minä. Molemmat olemme korkeakoulutettuja.
Rahat on olleet alusta asti yhteisiä, yhteinen tili (jonne tulee kaikki ja josta menee kaikki) on ollut vuosikymmeniä. Aina on talouden menot, asuntolainat ym. mitoitettu sen mukaan, että miten paljon meille _yhteensä_ tulee rahaa. Tämä ei ole ikinä ollut mikään ongelma. Toki yhteinen tili ei toimi, jos suhteen toinen osapuoli on rahankäytössään holtiton tai kovin tuhlaileva. Tällaisessa mallissa pitää luonnollisesti olla samankaltaiset kulutustottumukset.
Itse olen aina ajatellut perhettä yksikkönä, kaikki tehdään yhteisen hyvän ja yhteisten tavoitteiden eteen. Yhdessä ollaan rakennettu tämä elämä ja yhdessä sitä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Näin anteliaita miehiä on olemassa.
Naisia taas ei ole.
Ja vuoden päästä valitat kun haluat sisustuksen mieleiseksesi ja ei jää mitään eläkepäiviä varten kun mies omistaa yksin asunnon.
Minulla on sinulle kaksi kysymystä:
1. Miksi et halua käydä keskustelua? Spämmäät väitteitäsi sen sijaan, että kävisit dialogia, etkä liitä niihin edes lähteitä, jotka osoittaisivat ne tosiksi. Ei silti, tylsää sellainen keskustelu olisi vaikka olisi lähteetkin; "naiset aina miehet ei koskaan" "naiset ei koskaan miehet aina" jne jne jne
2. Miksi tuolle naiselle ei jäisi mitään eläkepäiviä varten? Hänhän nimenomaan säästäisi joka ikinen kuukausi satoja euroja, jotka voisi sijoittaa mahdollisesti paljon tuottavammin kuin laittamalla ne kiinni asuntoon.
Nyt puhuttiin siitä mistä naiset valittavat. Keskivertonainen ei sijoittaisi, vaan käyttäisi rahat matkusteluun tms.
Tuo pätee laajemminkin. Katsohan missä ihmisten säästöt ovat. Asunnoissa. Ilman pakkosäästämistä, enemmistö ei säästä.
Kenties mutta se keskivertonainen ottaisi matkalle mukaan miehen ja lapset eikä lähtisi sinne yksin kuten keskivertomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Varsin suuri osa hyvätuloisista tekee normaalia työaikaa nykyään.
Minä teen töitä 50 tuntia viikossa, ja tienaan n. 3 000 euroa.
Sanotaan että nainen tienaisi 50 tunnin työajalla 15 000 eur/kk.
Miten toimittaisiin?
Noilla tuloilla ainoa vaihtoehto olisi erillään asuminen. Muu ei naiselle kävisi.
Kuka on se nainen, josta tässä puhutaan?
Ymmärräthän, ettei sellaisessa keskustelussa ole mitään järkeä, jossa puhutaan sinun keskimästäsi mielikuvitusnaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Me olemme myös menneet yhteen nuorina, heti lukion jälkeen. Siinä kohtaa ei ollut mitään tietoa kummankaan tulevista tuloista. Minä valmistuin aiemmin ja elätin meitä miehen opiskelujen ajan (ei tarvinnut ottaa opintolainaa), mies valmistui ja tulomme olivat samaa luokkaa. Sitten mies teki uramuutoksen ja hänen tulonsa nousivat. Nyt olemme olleet yhdessä jo yli 30 vuotta ja tällä hetkellä tilanne on se, että mies tienaa melkein kolme kertaa niin paljon kuin minä. Molemmat olemme korkeakoulutettuja.
Rahat on olleet alusta asti yhteisiä, yhteinen tili (jonne tulee kaikki ja josta menee kaikki) on ollut vuosikymmeniä. Aina on talouden menot, asuntolainat ym. mitoitettu sen mukaan, että miten paljon meille _yhteensä_ tulee rahaa. Tämä ei ole ikinä ollut mikään ongelma. Toki yhteinen tili ei toimi, jos suhteen toinen osapuoli on rahankäytössään holtiton tai kovin tuhlaileva. Tällaisessa mallissa pitää luonnollisesti olla samankaltaiset kulutustottumukset.
Itse olen aina ajatellut perhettä yksikkönä, kaikki tehdään yhteisen hyvän ja yhteisten tavoitteiden eteen. Yhdessä ollaan rakennettu tämä elämä ja yhdessä sitä eletään.
Näinhän se hyvässä ja tasavertaisessa suhteessa ihan luonnostaan menee. Nämä ihmiset jotka laskevat kuka eniten hyötyy ja jotka eivät ymmärrä pyyteettömän toisen hyväksi tehtyjen asioiden arvoa eivät sellaiseen suhteeseen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä. Jos perheessä on pieniä lapsia, ei mies voi työskennellä miten lystää vaan hänenkin pitää ottaa lapset huomioon. Lapset sairastavat ja hoitopaikka menee kesäksi kiinni, joten miehenkin pitää sovittaa työajat niin, että hän voi hoitaa lapsiaan. Se ei toimi niin, että mies elää kuin sinkkuna ja naisen pitää olla kuin yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Nyt sinä puhut reilusti keski-ikäisistä ihmisistä etkä nuorista aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Oletko koskaan kuullut sellaisesta konseptista kuin rakkaus? Se on tila joka saattaa saada ihmisen haluamaan ihan pyytettömästi toisen ihmisen onnea ja hyvää. Mutta ilmeisesti sitten miehillä vähän harvemmin kun ajatus on sinulle niin outo.
Miksi naiset ovat hypergamisia ja pyrkivät pariutumaan itseään rikkaampien kanssa, jos rakastavat pyytteettömästi? Miehethän ovat niitä, jotka suostuvat maksamaan kumppaninsa elatuksen. Eivät naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä.
Meillä on kaksi lasta ja minun tulokehitykseni on ottanut tästä lisääntymisestä todella paljon pahempaa takapakkia kuin miehen. Olin pidempään kotona lasten kanssa. Tämä näkyy nykyisessä palkassani ja vielä eläkkeessänikin. Mies todellakin saa kompensoida tämän.
Minulle olisi sopinut hoitaa asia myös toisin päin, mutta päädyimme tähän perinteisempään työnjakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Oletko koskaan kuullut sellaisesta konseptista kuin rakkaus? Se on tila joka saattaa saada ihmisen haluamaan ihan pyytettömästi toisen ihmisen onnea ja hyvää. Mutta ilmeisesti sitten miehillä vähän harvemmin kun ajatus on sinulle niin outo.
Miksi naiset ovat hypergamisia ja pyrkivät pariutumaan itseään rikkaampien kanssa, jos rakastavat pyytteettömästi? Miehethän ovat niitä, jotka suostuvat maksamaan kumppaninsa elatuksen. Eivät naiset.
Koska pariutumista ohjaavat alitajuiset vietit ja biologia. Nuo asiat eivät siis sulje toisiaan pois. Ihan kuten mieskin voi pyyteettämästi rakastaa vaimoaan jonka valinnan hän on kuitenkin tehnyt paljolti biologisten seksuaalisten signaalien perusteella (=vetävän ulkonäön). Samoin nainen voi pyyteettömästi rakastaa suurempituloista miestään ja tehdä hänelle palveluksia silkasta rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Oletko koskaan kuullut sellaisesta konseptista kuin rakkaus? Se on tila joka saattaa saada ihmisen haluamaan ihan pyytettömästi toisen ihmisen onnea ja hyvää. Mutta ilmeisesti sitten miehillä vähän harvemmin kun ajatus on sinulle niin outo.
Miksi naiset ovat hypergamisia ja pyrkivät pariutumaan itseään rikkaampien kanssa, jos rakastavat pyytteettömästi? Miehethän ovat niitä, jotka suostuvat maksamaan kumppaninsa elatuksen. Eivät naiset.
Mies voi aina sanoa ei. Jo siinä vaiheessa, kun naisen koulutus, ammatti ja tulotaso tulee selville.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Minä jouduin kyllä tällaiseen tilanteeseen mieheni mukana ulkomaankomennuksella. Hänellä mukavat tulot ja edut, minä jäin lähtökuoppiin, koska vaikka halusinkin töihin, paikallinen palkkataso yhdistettynä olemattomaan lastenhoitoinfraan raunioitti minun työntekomahdollisuuteni. Kesti, ennenkuin sain gapin kurottua umpeen, mutta siinä vaiheessa ärsytti miehen pärstä jo ihan liikaa. Se siitä, en voi suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ja tiedän myös ettei siihen suostuisi puolisonikaan.
En suostuisi, kuullostaa omiin korviin kovin oudolta. Jos mennään yhteen, niin sitten ollaan yhdessä ja se maksaa joka jaksaa.
Tienaan kuussa n. 4500 ja mieheni n. 2500 ja kyllä meillä on ihan sama elintaso perheessä. Jos matkustetaan, harrastetaan, remontoidaan kotia tms. niin kumpikin maksaa minkä jaksaa. Yleensä minä maksan enemmän ja mieheni suhteessa vähemmän. Mieheni on duunari ja minä korkeakoulutettu. Tavattiin harrastuksen kautta kun vielä opiskelin, mentiin yhteen ja mieheni joutui maksamaan silloin enemmän koska opiskelijalla nyt ei ollut varaa juuri mihinkään, vaikka osa-aikatöissä kävinkin. Kun valmistuin ja menin töihin, osat kääntyivät. Rahasta ei olla riidelty, koska yhdessä tätä elämää kuljetaan ja eletään, kovin olisi outoa että olisi minun tai sinun elintasosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Oletko koskaan kuullut sellaisesta konseptista kuin rakkaus? Se on tila joka saattaa saada ihmisen haluamaan ihan pyytettömästi toisen ihmisen onnea ja hyvää. Mutta ilmeisesti sitten miehillä vähän harvemmin kun ajatus on sinulle niin outo.
Miksi naiset ovat hypergamisia ja pyrkivät pariutumaan itseään rikkaampien kanssa, jos rakastavat pyytteettömästi? Miehethän ovat niitä, jotka suostuvat maksamaan kumppaninsa elatuksen. Eivät naiset.
Biologia saa ihmiset etsimään omalta kannaltaa ja omiin tarpeisiin sopivinta puolisoa. Ja sama biologia saa sitten ihmisen rakastumaan siihen ihmiseen ihan aidosti. Rakkaus on kemiaa ja biologiaa.
Ei suurin osa ihmisistä optimoi sitä parinvalintaa mitenkään kovinkaan tietoisesti mutta se kemiallinen ja biologinen rakastuminen kyllä sen tekee ihmisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Höpö höpö
Meillä on jo omassa perheessä ja ystäväpiirissä muutama pariskunta joissa nainen tienaa selvästi enemmän (yhdessä tuplat, 2 muussa n 30%, muiden tarkkoja tuloja en tiedä). Mutta miehet kestävät sen kyllä, he ovat vain ylpeitä että on urallaan edennyt vaimo. He ovat myös perhekeskeisiä eikä ole kotityötä mitä ei jaettaisi. Se tekee joka ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Höpö höpö
Meillä on jo omassa perheessä ja ystäväpiirissä muutama pariskunta joissa nainen tienaa selvästi enemmän (yhdessä tuplat, 2 muussa n 30%, muiden tarkkoja tuloja en tiedä). Mutta miehet kestävät sen kyllä, he ovat vain ylpeitä että on urallaan edennyt vaimo. He ovat myös perhekeskeisiä eikä ole kotityötä mitä ei jaettaisi. Se tekee joka ehtii.
Juuri näin. Miehet jotka eivät kestä puolison isompia tuloja ovat juuri niitä joiden mielestä miehen pitäisi kyllä ansaita naista enemmän mutta sitten kuitenkin valittavat miten joutuvat kaiken maksamaan. Eli siis itsekeskeiset ja keskenkasvuiset miehet. Onneksi toisenlaisiakin miehiä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Se että saamapuolella oleva saa ansiotonta hyötyä. Niin puoliso kuin yhteiskuntakin.
Minulla on sinulle kaksi kysymystä:
1. Miksi et halua käydä keskustelua? Spämmäät väitteitäsi sen sijaan, että kävisit dialogia, etkä liitä niihin edes lähteitä, jotka osoittaisivat ne tosiksi. Ei silti, tylsää sellainen keskustelu olisi vaikka olisi lähteetkin; "naiset aina miehet ei koskaan" "naiset ei koskaan miehet aina" jne jne jne
2. Miksi tuolle naiselle ei jäisi mitään eläkepäiviä varten? Hänhän nimenomaan säästäisi joka ikinen kuukausi satoja euroja, jotka voisi sijoittaa mahdollisesti paljon tuottavammin kuin laittamalla ne kiinni asuntoon.