Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, naisen näkemyksen mukaan miehen rahat ovat myös naisen rahoja.
Ja jos mies suostuu tähän, niin mikäs siinä. Mies voi myös aina kieltäytyä - joko suhteesta tai yhteisistä rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Se että saamapuolella oleva saa ansiotonta hyötyä. Niin puoliso kuin yhteiskuntakin.
Parisuhteessa ei lähtökohtaisesti pitäisi mitään ansaita vaan antaa ja saada ihan rakkaudesta. Aika harva mies tykkää jos parisuhtessa vaikkapa seksi pitäisi aina ansaita tekemällä joku ihan tietty asia jota nainen sen vastineeksi vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, naisen näkemyksen mukaan miehen rahat ovat myös naisen rahoja.
Ja näin on täällä sanonut kuka?
Riippuu vähän. Lähtökohtaisesti en lähtisi edes suhteeseen missä toisen tulot ovat niin pienet ettei tule omillaan toimeen (anteeksi tämä varmaan loukkaa joitain). Minusta naimisiin mennessä päätetään, että toimitaan yhtenä talousyksikkönä ja sen jälkeen ei lasketa mikä on kenenkin. Sitä ennen minusta kukin maksaa omat menonsa. Ja tämän vuoksi en halua suhteeseen köyhän kanssa koska suhde ei olisi tasa-arvoinen. Huom! On eri asia jos toinen sairastuu sen jälkeen kun ollaan jo yhdessä ja rakastuneita.
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Mistä sinä sen tiedät, että rahaa jää enemmän? Entä jos parempituloisella on isommat henkilökohtaiset kulut, esimerkiksi kallis mutta tärkeä harrastus? Esimerkiksi ratsastusta harrastavan naisen pitäisi myydä hevosensa, jotta voi tarjota köyhälle poikakaverille ravintolassa pihvejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos teidän tulonne ovat jo ennenkin riittäneet perheen menoihin niin eihän tuota perintöä perheen menoihin tarvita.
Ihan eri asia on sitten se että mihin ne käytetään tai käyttääkö vaimosi ne ihan vain itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Ehdottomasti samaa mieltä. Jos on jaettu tulot niin kyllä jaetaan varallisuuskin. Ei toki välttämättä 50-50, mutta kyllä minä ajattelisin että iso siivu on reilua laittaa yhteiseen pottiin esimerkiksi lyhentämällä yhteistä asuntolainaa. Vaimosi hyväksikäyttää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulonsiirrot parisuhteiden sisällä ovat valtava tulonlähde naisille. Vielä kun rikkaat naiset ovat yleensä sinkkuja ja rikkaat miehet useammin naimisissa. Näin ollen todellisuudessa naisilla on sukupuolena huomattavasti enemmän rahaa käytössään.
Tästä ei feministien analyyseissä hirveästi kuule.
Tässähän on kyse miesten valinnoista myös. Jos tulonsiirto kumppanille ei isotuloisia miehiä miellytä, heillä on täysi vapaus tehdä kuten sinun kertomasi mukaan naiset tekevät, eli jäädä sinkuiksi. Kyllä seksiä aina sinkkunakin jostain saa, jos siitä kiikastaa. Ja jos mies sitten kokee, että haluaa kaikesta huolimatta suhteen syystä tai toisesta, niin sehän on hänen oma valintansa. Ja ainahan sitä voisi etsiä myös hyvätuloisen naisen - tuskin he kaikki sinkkuja haluavat olla, kun moni haluaa perheenkin.
Tai voi etsiä naisen, joka ei koe tarvetta myydä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On parisuhteita ja "parisuhteita". Jos suhde perustuu aitoon rakkauteen, koko kysymyksessä ei ole järkeä.
Kanssasi täysin samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Itse ajattelisin tuon niin, että kun kerran tulonne riittävät päivittäisiin menoihin niin perintöä ei tarvitse siihen käyttää. Mutta yhteisenä sitä ehdottomasti pitäisin eli säästöihin/sijoituksiin yhteiseksi turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, naisen näkemyksen mukaan miehen rahat ovat myös naisen rahoja.
Eiköhän tämä provoilujankutus riitä. Alan ilmoittaa nämä asiattomiksi. Jos et kykene dialogiin niin turha yrittää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Ihan eri mieltä. Menot jaetaan sen mukaan, miten kumpikin osapuoli pystyy niihin osallistumaan. Jos on iso varallisuus, niin silloin pystyy osallistumaan enemmän ja pitääkin osallistua enemmän. Ei voi mennä niin, että rahansa palkkatyöllä ansaitsevan varat on yhteisiä mutta perintönä saavan omia. Joko molemmilla omat tai molemmilla yhteiset.
En suostuisi muuhun, jos toinen osapuoli olisi köyhempi. Toki siinä tapauksessa lienee viisainta asua erillään. Olen hyvätuloinen kolmen lapsen yh jonka iso palkka menee lähes kokonaan kuluihin. En ala esimerkiksi lopettamaan lasten harrastuksia tai myymään kotiamme elättääkseni uutta kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Hiukan outoa ainakin olisi jos se varallisuus ei mitenkään vaikuta tuloihin.
No ei se 50 tuhatta pankkitilillä makaamassa kasvata tuloja. Vaimo ei halua eikä uskalla sijoittaa mihinkään.
Asuntolainan takaisinmaksussa ollaan kerrytetty yhteistä varallisuutta. Toki olen isompituloisena siitäkin maksanut isomman osan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Ihan eri mieltä. Menot jaetaan sen mukaan, miten kumpikin osapuoli pystyy niihin osallistumaan. Jos on iso varallisuus, niin silloin pystyy osallistumaan enemmän ja pitääkin osallistua enemmän. Ei voi mennä niin, että rahansa palkkatyöllä ansaitsevan varat on yhteisiä mutta perintönä saavan omia. Joko molemmilla omat tai molemmilla yhteiset.
Tietysti noin jos haluaa hukata perinnöt vain siihen jokapäiväiseen kulutukseen. Mutta usein järkevintä on kuitenkin säästää ja sijoittaa se tulevaisuuden varalle eikä syödä sitä perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
No jos se varallisuus laitetaan säästöön ja se on siellä odottamassa jos sitä tarvitaan myöhemmin johonkin niin minusta se on järkevintä. Eri asia on jos toinen vain tuhlaa sen perinnön itseensä.
Kyllä meillä on toisen puolison saamaa perintöä hänen omissa säästöissään ja sijoituksissaan enkä näe sitä mitenkään outona. Ne kun tulevat kyllä vielä joskus yhteiseksi hyväksi tai sitten jäävät perinnöksi lapsille.
Juoksevat menot maksetaan niillä säännöllisillä tuloilla, ei perinnöillä.
Ihan eri mieltä. Menot jaetaan sen mukaan, miten kumpikin osapuoli pystyy niihin osallistumaan. Jos on iso varallisuus, niin silloin pystyy osallistumaan enemmän ja pitääkin osallistua enemmän. Ei voi mennä niin, että rahansa palkkatyöllä ansaitsevan varat on yhteisiä mutta perintönä saavan omia. Joko molemmilla omat tai molemmilla yhteiset.
Perintö on harvemmin käteistä rahaa. Tuskinpa kannattaa kiinteistöjä myydä että voi ostaa leipää ja makkaraa vaan ennemmin antaa sen poikia pariskunnalle lisää varallisuutta. Paitsi jos tosiaan on niin pineituloinen pariskunta että tarvitsee rahat per heti.
Alue: Aihe vapaa
Tässähän on kyse miesten valinnoista myös. Jos tulonsiirto kumppanille ei isotuloisia miehiä miellytä, heillä on täysi vapaus tehdä kuten sinun kertomasi mukaan naiset tekevät, eli jäädä sinkuiksi. Kyllä seksiä aina sinkkunakin jostain saa, jos siitä kiikastaa. Ja jos mies sitten kokee, että haluaa kaikesta huolimatta suhteen syystä tai toisesta, niin sehän on hänen oma valintansa. Ja ainahan sitä voisi etsiä myös hyvätuloisen naisen - tuskin he kaikki sinkkuja haluavat olla, kun moni haluaa perheenkin.