Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Hei
Te miehet voitte täysin vapaasti valita myös kumppanin, joka tienaa yhtä osljon tai enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Fiksuinta on valita niin alhainen elintaso, että kummallakin on siihen varaa. Muuten joudutaan herkästi tilanteeseen, jossa paremmin tienaava ja enemmän maksava käyttää taloudellista valtaa siihen vähemmän tienaavaan ja vähemmän maksavaan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Hei
Te miehet voitte täysin vapaasti valita myös kumppanin, joka tienaa yhtä osljon tai enemmän.
Ja mies voisi jäädä kotiin lapsen synnyttyä ja kituuttaa KELAn maksamilla tuella, niin äiti pääsee tienaamaan...itselleen. Mies maksaa sitten ruuat ja vauvan kulut säästöillään ja KELAn tuilla. Näinhän se monessa perheessä menee, missä raha on taloudellisen vallankäytön väline ja usein äiti on se kotiin lasta hoitamaan jäänyt osapuoli. Jokainen voi miettiä miten tervehenkisessä perheessä asiat menisi. Ei ole henkisesti kovin terveellistä elää sinun ja minun elintasoa ja lapsilla vielä voi olla omansa. Oikea ihanneperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Onko tuo sille varakkaammalle parisuhde, josta kannattaa pitää kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen koti ja yhteiset rahat. Näin on menty jo 10 vuotta. Lapsiakin on siunaantunut. Tienaan noin 2t enemmän kuin mieheni.
Rahasta tulee hyvin harvoin kiistaa.
Olen sivusta seurannut kun pariskunnat puolittavat ruokaostosten loppusumman sentin tarkkuudella. Ahdistavan työlästä.
Toi on niin noloa varsinkin ravintolassa! Kumpikin laskee sentilleen omat syömisensä ja siinä kinataan tarjoilijan kuullen. Olemme monta kertaa maksaneet koko laskun että päästään äkkiä pois ja ilmoittaneet sitten näille kinaajille mitä ovat velkaa.
Ja kodistakin puhutaan tyyliin, minun sohvani, minun tv:ni sen mukaan kuka maksoi!? Laskuttavatkohan istumisesta ja katsomisesta toiselta jotain?
Miksi te menette tuon pariskunnan kanssa ulos, kun joudutte joka kerta nolostelemaan? Eikö teillä ole muita ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus nojalla kummankin tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen (yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen).
Niin jos se köyhempikin haluaa sen pihvin ja Rivieralle, niin kyllä se on silloin molemmille mahdollistettava. Tietenkin jos toinen haluaa mennä Viroon ja toinen Rivieralle, niin mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin, näinhän se kuuluu mennä paitsi jos toinen esimerkiksi sairastuu vakavasti parisuhteen aikana, tämä on ainoa poikkeus. Muuten ei pidä puolison kärsiä siitä, jos ei ole toinen osapuoli hoitanut asioitaan mallikkaasti. Kaikki muu on rottailua, joilla kompensoidaan omia huonoja valintoja elämässä.
Tietenkään puolison ei ole pakko kärsiä toisen huonoista tuloista ja sen aiheuttamasta matalammasta elintasosta kuin mihin hänellä olisi varaa, kuten ei huonotuloisenkaan ole pakko kärsiä jatkuvaa nälkää ja puutetta maksaessaan elintasoa johon hänellä ei ole varaa. Silloin ei vaan yksinkertaisesti asuta ja eletä yhdessä.
Itselleni olisi molemmat täysin kestämättömiä tilanteita, asua jossain homeisessa yksiössä keskellä ei mitään, vaikka itsellä olisi varaa parempaan, tai nähdä nälkää ja kulkea alasti kun ei ole rahaa ruokaan tai vaatteisiin. En suostuisi kumpaankaan. Toki avioliitossa puolisoiden velvollisuus on elatus toiselle puolisolle. Eli käytännössä avioliittolain mukaan parempituloisella on velvollisuus kustantaa riittävä ruoka, vaatetus, ja terveydenhuolto, jos toisella ei itsellään ole näihin varaa. En silti haluaisi olla tilanteessa missä pitäisi viedä puoliso oikeuteen avioliittolain säännösten rikkomisesta, eihän sellaisen ihmisen kanssa kannata aviossa edes olla.
Kannattaa lähinnä miettiä millaisen puolison ottaa, ajatukset perheestä yksikkönä tulee olla samankaltaiset. Ja jos ajan mittaan ajatukset alkavat erota liiaksi, kannattaa suosista lähteä eri teille. Mitä sitä kitkuttaa liitossa jossa ei ole tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Olen jo eronnut. Maksettiin kaikki puoliksi avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni parisuhteessa on yhteiset menot ja yhteiset tulot. Jos haluaa parempituloisena säilyttää suhteessa paremman elintason kuin elinkumppaninsa niin kyseessä ei olekaan parisuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa ainoa yhdistävä tekijä lienee seksi.
En suostuisi sellaiseen suhteeseen, jossa toinen joutuu kärsimään pienemmistä tuloista. Olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus nojalla kummankin tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen (yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen).
Niin jos se köyhempikin haluaa sen pihvin ja Rivieralle, niin kyllä se on silloin molemmille mahdollistettava. Tietenkin jos toinen haluaa mennä Viroon ja toinen Rivieralle, niin mikäs siinä.
Ei elatus tarkoita mitään luksusta. Riittää että saa riittävästi riittävän ravitsevaa ruokaa, vaatteet päällensä, ja terveydenhuollon. On kuspäistä vaatia toista maksamaan luksuslomaa, mutta on myös kuspäistä jatkuvasti yksin reissata paikoissa mihin toisella ei ole mitään mahdollisuutta päästä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en suistuisi elämään. Kyllä toisenkin pitää elämänsä kustantaa.
En tietenkään. Ihan järjetön ajatus. Ja olen siis mies jos se jotakin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa jos syödäänkin eri tavalla samassa perheessä. Käyty on käskemässä tule tänne samaan pöytään muiden kanssa. Henkilö otti ruoan toiseen huoneeseen korkeareunaisessa astiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Olen jo eronnut. Maksettiin kaikki puoliksi avioliitossa.
Eipä yllätä että olet eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Onko tuo sille varakkaammalle parisuhde, josta kannattaa pitää kiinni?
Siinä lukee LAIN NÄKÖKULMASTA. Kukaan ei ottanut kantaa muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Olen jo eronnut. Maksettiin kaikki puoliksi avioliitossa.
Eipä yllätä että olet eronnut.
Miksi näin ajattelet? Meidän eroon ei liittynyt mitenkään raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus nojalla kummankin tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen (yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen).
Niin jos se köyhempikin haluaa sen pihvin ja Rivieralle, niin kyllä se on silloin molemmille mahdollistettava. Tietenkin jos toinen haluaa mennä Viroon ja toinen Rivieralle, niin mikäs siinä.
Väität siis että on laitonta mennä Rivieralle ottamatta varatonta puolisoa mukaan? Olet väärässä. Laki ei määrää samaa elintasoa. Luksus on lain ulkopuolella.
En. Jos eletään ja asutaan yhdessä, sama elintaso. Meillä on yhteiset rahat, jopa yhtä suuret säästöt ja sijoitukset, vaikka välillä toinen on tienannut enemmän kuin toinen ja välillä taas toisin päin. Ikinä ei ole oltu eri mieltä rahankäytöstä. Yhteen hiileen puhallamme sekä taloudellisesti että kaikilla muillakin tavoilla koska välitämme toisistamme oikeasti. En olisi parisuhteessa, jossa näin ei olisi.
Toi on niin noloa varsinkin ravintolassa! Kumpikin laskee sentilleen omat syömisensä ja siinä kinataan tarjoilijan kuullen. Olemme monta kertaa maksaneet koko laskun että päästään äkkiä pois ja ilmoittaneet sitten näille kinaajille mitä ovat velkaa.
Ja kodistakin puhutaan tyyliin, minun sohvani, minun tv:ni sen mukaan kuka maksoi!? Laskuttavatkohan istumisesta ja katsomisesta toiselta jotain?