Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Nämä asiat on hyvä käydä jo seurusteluvaiheessa läpi. Meillä tilanne eskaloitui, kun parin vuoden seurustelun jälkeen olimme lähdössä vähän pitemmälle ulkomaan matkalle. Hyvätuloisempi osapuoli halusi luksushotelleja, hienoja illallisia, kalliin vuokra-auton ja niin edelleen. Pienituloisempi taas katsoi budjettia itkua pidätellen ja mietti, pitäisikö maksaa omat kulut luotolta ja maksaa sitten korkojen kera pois. Siinä sitten oli pari vaihtoehtoa: joko mennään matkalle köyhemmän ehdoilla tai sitten varakkaampi saa maksaa luksukseen kuluvan erotuksen itse. Valitsimme jälkimmäisen, ja sen mukaan ollaan eletty siitä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Kyllä sillä juuri tarkoitetaan sitä. Sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Kyllä sillä juuri tarkoitetaan sitä. Sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso!
Siinä lukisi niin jos asia olisi niin. Olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat on hyvä käydä jo seurusteluvaiheessa läpi. Meillä tilanne eskaloitui, kun parin vuoden seurustelun jälkeen olimme lähdössä vähän pitemmälle ulkomaan matkalle. Hyvätuloisempi osapuoli halusi luksushotelleja, hienoja illallisia, kalliin vuokra-auton ja niin edelleen. Pienituloisempi taas katsoi budjettia itkua pidätellen ja mietti, pitäisikö maksaa omat kulut luotolta ja maksaa sitten korkojen kera pois. Siinä sitten oli pari vaihtoehtoa: joko mennään matkalle köyhemmän ehdoilla tai sitten varakkaampi saa maksaa luksukseen kuluvan erotuksen itse. Valitsimme jälkimmäisen, ja sen mukaan ollaan eletty siitä lähtien.
Meillä onneksi on sama maku kummallakin. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin noin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja se osoitti, että haluamme reissuilta samanlaisia asioita. Sittemmin on tehty varmaan kolmattakymmentä yhteistä ulkomaanmatkaa yhdessä, molemmat tahoillamme reissattu myös yksin. On yövytty apartmenteissa (enimmäkseen niissä), mökeissä, leirintämökeissä, teltassa. Tehty kaupunkimatkoja, autoiltu eri puolilla Eurooppaa ja Suomessa, matkustettu junalla. Minä tykkään suunnitella ja järjestää, joten yleensä riittää, kun kysyn puolisolta haluaako hänkin lähteä paikkaan X. Sen jälkeen hän luottaa siihen, että minä löydän kumpaakin miellyttävät matkustustavat ja majoituksen.
Itse olen tullut viimeisen vuoden aikana mukavuudenhaluisemmaksi ja nyt on kokeeksi oltu pari kertaa kaupunkilomalla ihan tasokkaassa hotellissa. Sekin on välillä, ja etenkin kylmään vuodenaikaan, ihan ok. Mutta kyllä apartmenteissa on paljon helpompaa, kun ei tarvitse arpoa että löytyykö aamiaiselta sopivaa syötävää. Ja kesällä mökit ja leirintämökit ovat ihan parhaita.
Ja itse olen siis ne hotellit maksanut (molempien majoituksen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Kyllä sillä juuri tarkoitetaan sitä. Sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso!
Siinä lukisi niin jos asia olisi niin. Olet väärässä.
Käy tarkistamassa lakimieheltä tai katso vaikka netistä Lakitieto - siellä lakiasiat selitetään selkokielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä myöntää, mutta en halua kustantaa toisen elämää. Eli ei käy minulle, jos ei hoideta kuluja puoliksi.
Eli et ole menossa ikinä naimisiin? Silloin lakikin jo tuo turvaa (puolisoiden välinen elatuvelvollisuus). Miksibkukaan toisaalta haluaisi jakaa elämäänsä toisen kanssa, joka ei siihen kykene....
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä lain näkökulmasta, että puolisoilla pitää olla sama elintaso. Kyllä se varakkaampi saa syödä yksin pihviä ja lentää Rivieralle.
Kyllä sillä juuri tarkoitetaan sitä. Sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso!
Siinä lukisi niin jos asia olisi niin. Olet väärässä.
Käy tarkistamassa lakimieheltä tai katso vaikka netistä Lakitieto - siellä lakiasiat selitetään selkokielellä.
Kaikista surullisinta tässä on se, että tarvitaan laki siihen, että puolisoilla on keskenään avioliitossa sama elintaso. Luulisi terveellä järjellä ajateltuna sen olevan itsestään selvää jos toisen kanssa halutaan se elämäkin jakaa ja rakastetaan ja välitetään.
Jos ei sitten pääse sen yli, että joutuisi maksamaan elämästä enemmän kuin toinen, niin ei auta muu kuin etsiä itselleen kumpaani, joka tienaa samanverran kuin itse. Toisaalta sitten kun toinen tienaa enemmän kuin sinä tai jos palkkasi nousee? Mitäs sitten? Eroatte? Onnellista elämää?
Minä en ihan oikeasti ymmärrä parisuhteita, joissa on omat rahat. Meillä tilanne muuttui radikaalisti, kun muutimme aika pitkäksi aikaa ulkomaille. Mies tienasi todella hyvin, minä en oikeastaan mitään. Olisiko tuossa tilanteessa minun pitänyt mennä aseman seudulle "tienestiin" ? Opettavaista aikaa minulle, varsinkin kun olin kotoa oppinut tuon, että isä osti rahoillaan vaikka hienon auton, äiti vähemmillä rahoillaan ... no jotakin vähäisempää. Miehelle mikään ei ollut ongelma, hänen vanhempansa olivat molemmat pikkuyrityksessään hommissa ja olivat tottuneet keskustelemaan raha-asioista keskenään, osin pakostakin, kun liikkumavaraa ei liikaa kai ollut.
Jos mennään kimppaan, silloin vedetään yhtä köyttä myös raha-asioissa.
Näin myöskin punaista silloin kun Danny ja Erika menivät lomalle, iso D lensi busineksessa ja E turreluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan oikeasti ymmärrä parisuhteita, joissa on omat rahat. Meillä tilanne muuttui radikaalisti, kun muutimme aika pitkäksi aikaa ulkomaille. Mies tienasi todella hyvin, minä en oikeastaan mitään. Olisiko tuossa tilanteessa minun pitänyt mennä aseman seudulle "tienestiin" ? Opettavaista aikaa minulle, varsinkin kun olin kotoa oppinut tuon, että isä osti rahoillaan vaikka hienon auton, äiti vähemmillä rahoillaan ... no jotakin vähäisempää. Miehelle mikään ei ollut ongelma, hänen vanhempansa olivat molemmat pikkuyrityksessään hommissa ja olivat tottuneet keskustelemaan raha-asioista keskenään, osin pakostakin, kun liikkumavaraa ei liikaa kai ollut.
Jos mennään kimppaan, silloin vedetään yhtä köyttä myös raha-asioissa.
Näin myöskin punaista silloin kun Danny ja Erika menivät lomalle, iso D lensi busineksessa ja E turreluokassa.
Jatkan vielä omaan postaukseeni. Tuon omat rahat -logiikan mukaan se kai menee sitten niinkin, että jos mieheni olisi vaikka loukkaantunut pahasti ja menettänyt työnsä ja minä olisin ollut se paremmin tienaava, minä olisin sitten voinut vuorostani jättää miehen kotiin ja vaikka matkailla juuri sinne minne MINÄ haluan.
Vierailija kirjoitti:
En, perheessä voi olla onnea vain, jos elintaso on yhteisesti jaettu. Ei voida ajatella, että yksi lomailee ja muut jäävät kotiin rahattomuuden vuoksi.
Mutta ilmeisesti voit ajatella että toinen tuhlaa rahat lomailuun yms... , mutta toinen elää säästeliäästi vaikka hänelläkin olisi vara tuhlata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se, että jokainen on oman onnensa seppä ja saa nauttia oman työnsä tuloksista. Niinpä meillä on juoksevat yhteiset kulut, jotka maksetaan 50/50 ja loput saa kumpikin käyttää, miten haluaa. Jos esim. jompi kumpi haluaa ostaa uuden auton, ei siihen tarvitse pyytää toisen "lupaa". Ravintolaillan maksaa se, joka enemmän haluaa ulos lähteä. Lyhyiden/halpojen matkojen kanssa sama juttu. Välillä enemmän on tienannut mies ja välillä minä.
Ap:n kaltaiseen tilanteeseen en jäisi, koska ero on niin suuri, että toinen osapuoli kärsii.
Tämä toimii vain, jos molemmilla on kohtuullinen palkka ja asumismenot on säädetty pienituloisemman mukaan.
Juuri näin. Tuo ylempi esimerkki, miten se muka toimii, jos toisella on bruttotulot vaikka 1900 ja toisella 4500?
Ajatus halutusta tulo- ja kulutustasosta pitää toki keskustella selvästi. Kulumme on laskettu alun perinkin niin, että niistä selviää kumpi tahansa mahdollisten satunnaisten pienten tulojenkin ajan. Meillä on ollut tuon luokan tuloeroja minun opintojen ja puolison pidemmän sairasloman takia, eikä niistä ole mitään ongelmaa tullut. Emme kumpikaan oleta, että jos toisella ei ole johonkin varaa, pitäisi toisen jättää asioita tekemättä, jos ei ole varaa maksaa kahden edestä.
Tämä ei poissulje sitä, ettemmekö tukisi toisiamme rahallisestikin, jos joku katastrofi sattuisi. Enkä oikein ymmärrä, miksi tällainen 50/50 jako tuloista huolimatta tarkottaisi sitä, ettei suhteessa ole rakkautta. Näen asian melkolailla päinvastoin, kun rakkaus ei ole riippuvainen siitä, kumpi antaa köyhemmälle rahaa ja minkä verran. Toki nuo ketjun räikeimmät esimerkit ovat kaikkea muuta kuin rakkautta.
Nykyinen mieheni rakastui minuun, köyhään kahden lapsen yksinhuoltajaan ja halusi muuttaa yhteen, jotta voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä ja jakaa niin arki kuin juhlakin. Miehelle oli itsestään selvää, että ollaan kokonaan hänen rahojensa varassa, koska yhteen muuton myötä minulta lähti kaikki tuet. Hän myös auttoi minua toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta tähänkin menee aikaa ennen kuin alan saamaan mitään voittoa. Hänelle hänen rahansa ovat meidän yhteisiä, antoi yhteenmuutossa rinnakkaiskortin tililleen ja laittoi isomman summan minun säästötililleni, eikä ikinä kyseenalaista minun rahankäyttöäni. Oikeastaan päinvastoin, kehoittaa minua säännöllisesti käyttämään itseeni enemmän. Mutta on tässä ollut aikamoista totuttelua minullakin, aluksi tilanne oli mielestäni jopa jollain tasolla ahdistava. Mutta kun hän vain kertakaikkiaan rakastaa minua pyytettomästi (kuten minäkin häntä), ja on oikeasti antelias ja haluaa huolehtia ja nauttia yhdessä kaikesta kivasta, niin olen opetellut nauttimaan tilanteesta ja opetellut ottamaan vastaan.
Aikaisemmassa pitkässä suhteessa, jossa sain lapseni, minä hoidin suurimman osan ajasta suurimasta osasta perheen tuloista ja pidin kaikkia rahojani itsestään selvästi perheen yhteisinä. Niin suurta tuloeroa ei tosin ollut, kuin nykyisessä suhteessani, mutta kyllä siihen kuuluivat myös ne monet vuodet kun eksäni etsi itseään ja kokeili mahdollisuuksiaan taiteilijana ja tuin häntä, koska halusin hänelle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/50 jako toimii vain jos molemmilla on hyvät tulot, tai lähes samanlaiset. Se ei toimi jos tuloeroa on yhtään enemmän. Lisäksi pitää erikseen sopia miten toimitaan jos tulotilanteeseen tulee radikaali muutos.
Meillä toimii ihan hyvin. Tienaan 4000e ja puoliso 2500e kuussa bruttona. Eletään niin kuin molemmat tienaisivat 2000e ja laitetaan kaikki yhteiset menot tasan.
Tietenkin isommin tienaavan mielestä "menee ihan hyvin". Entä puhelinliittymät - meneekö se tähän yhteiseen kassaan tai polttoaine, bussiliput yms vai joutuuko toinen pihistelemään näistä, koska eivät mene yhteisestä kassasta? Jääkö tämän jälkeen toiselle säästöön "pennejä" kun toinen voi laittaa vaikka 1000 euroa säästöön? Miten yhteiset lomamatkat?
Olen itse ollut sekä vähemmän että enemmän tienaava ja omalta osaltani olet pitänyt huolen, että taloudessa ja parisuhteessa on vain yksi elintaso. Kuitenkin olen joutunut karvaasti pettymään kun muutuinkin enemmän tienaavasta vähemmän tienaavaksi ja toinen käänsi takkia lennosta rupesi samantien vaatimaan, että kaikki maksetaan puoliksi eikä tulojen suhteessa kuten ennenkin. Olin selvää, että sellainen "parisuhde" loppui. Nuorempana puolestaan en heti tajunnut kuinka mätä systeemi oli, että molemmilla oli omat ruuat jääkaapissa. Niin sillä joka tienasi 3600 euroa kuin minulla, joka elin vielä opintotuilla enkä avoliiton vuosi saanut edes asumiseen tukea. Kun otin tilanteen epätasa-arvoisuuden esille tajusinkin, että ei tässä ole ymmärryksestä tai ymmärtämättömyydestä kyse vaan taloudellisesta vallankäytöstä. Toinen ei halunnut kustantaa omista rahoistaan pätkääkään "toisen" elämistä. Loppui tietenkin sekin suhde. Onneksi nykyään on toisin, jossa taloudellinen vallankäyttö tai muukaan vallankäyttö ei kuulu tähän suhteeseen. Lapsille olen alusta asti opettanut, että toista on kohdeltava hyvin. Asiat jaettava ja itsekkyys ei kuulu ihmissuhteisiin.
Ei 2500e kuukausipalkalla joudu pihistelemään. Tietysti jokainen maksaa itse bussilippunsa ja puhelinkulunsa. Ei käydä lomamatkoilla, joten niihin ei mene rahaa. Minulla jää enemmän rahaa säästöön ja käyn vähän paremmilla työlounailla, mutta ei tuloero näy mitenkään yhteisessä arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Yleensä tämä mahdollistaja on mies, jota kupataan sekä naisen että yhteiskunnan toimesta.
Niinpä. Naiset haluavat muka olla, vahvoja ja itsenäisiä, mutta silti lokkeilla miehen rahat ja siipeillä olemalla se heikompi astia aina valinnan mukaan taktisesti sopivassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan oikeasti ymmärrä parisuhteita, joissa on omat rahat. Meillä tilanne muuttui radikaalisti, kun muutimme aika pitkäksi aikaa ulkomaille. Mies tienasi todella hyvin, minä en oikeastaan mitään. Olisiko tuossa tilanteessa minun pitänyt mennä aseman seudulle "tienestiin" ? Opettavaista aikaa minulle, varsinkin kun olin kotoa oppinut tuon, että isä osti rahoillaan vaikka hienon auton, äiti vähemmillä rahoillaan ... no jotakin vähäisempää. Miehelle mikään ei ollut ongelma, hänen vanhempansa olivat molemmat pikkuyrityksessään hommissa ja olivat tottuneet keskustelemaan raha-asioista keskenään, osin pakostakin, kun liikkumavaraa ei liikaa kai ollut.
Jos mennään kimppaan, silloin vedetään yhtä köyttä myös raha-asioissa.
Näin myöskin punaista silloin kun Danny ja Erika menivät lomalle, iso D lensi busineksessa ja E turreluokassa.
Voisiko näissä keskusteluissa muistaa, että on aivan eri asia, jos muutetaan toisen työn perässä ulkomaille kuin keskustella kahdesta lapsettomasta aikuisesta, jotka molemmat käyvät töissä?
Jos oma puolisoni olisi ehdottanut, että muutetaan hänen töidensä takia ulkomaille, paikkaan missä minä en voi työllistyä koulutustani vastaavalle tasolle (esim. puutteellisen kielitaidon, pätevyysvaatimusten tms takia), niin tottakai se olisi eri asia kuin että molemmat työskentelemme täällä Suomessa. Siinä kohtaa minä olisin miettinyt, olenko valmis uhraamaan oman työpaikkani, omat tuloni, oman eläkekertymäni, ja hän olisi miettinyt onko valmis maksamaan enemmän (ml. minulle vapaaehtoista eläkevakuutusta).
Kun itse osallistun näihin keskusteluihin niin lähden aina siitä oletuksesta, että puhutaan kahdesta ihmisestä, jotka itse ovat valinneet ammattinsa ja koulutustasonsa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni rakastui minuun, köyhään kahden lapsen yksinhuoltajaan ja halusi muuttaa yhteen, jotta voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä ja jakaa niin arki kuin juhlakin. Miehelle oli itsestään selvää, että ollaan kokonaan hänen rahojensa varassa, koska yhteen muuton myötä minulta lähti kaikki tuet. Hän myös auttoi minua toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta tähänkin menee aikaa ennen kuin alan saamaan mitään voittoa. Hänelle hänen rahansa ovat meidän yhteisiä, antoi yhteenmuutossa rinnakkaiskortin tililleen ja laittoi isomman summan minun säästötililleni, eikä ikinä kyseenalaista minun rahankäyttöäni. Oikeastaan päinvastoin, kehoittaa minua säännöllisesti käyttämään itseeni enemmän. Mutta on tässä ollut aikamoista totuttelua minullakin, aluksi tilanne oli mielestäni jopa jollain tasolla ahdistava. Mutta kun hän vain kertakaikkiaan rakastaa minua pyytettomästi (kuten minäkin häntä), ja on oikeasti antelias ja haluaa huolehtia ja nauttia yhdessä kaikesta kivasta, niin olen opetellut nauttimaan tilanteesta ja opetellut ottamaan vastaan.
Aikaisemmassa pitkässä suhteessa, jossa sain lapseni, minä hoidin suurimman osan ajasta suurimasta osasta perheen tuloista ja pidin kaikkia rahojani itsestään selvästi perheen yhteisinä. Niin suurta tuloeroa ei tosin ollut, kuin nykyisessä suhteessani, mutta kyllä siihen kuuluivat myös ne monet vuodet kun eksäni etsi itseään ja kokeili mahdollisuuksiaan taiteilijana ja tuin häntä, koska halusin hänelle kaikkea hyvää.
Nykyisen miehesi kaltaisille miehille on olemassa ihan oma nimitys: hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni rakastui minuun, köyhään kahden lapsen yksinhuoltajaan ja halusi muuttaa yhteen, jotta voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä ja jakaa niin arki kuin juhlakin. Miehelle oli itsestään selvää, että ollaan kokonaan hänen rahojensa varassa, koska yhteen muuton myötä minulta lähti kaikki tuet. Hän myös auttoi minua toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta tähänkin menee aikaa ennen kuin alan saamaan mitään voittoa. Hänelle hänen rahansa ovat meidän yhteisiä, antoi yhteenmuutossa rinnakkaiskortin tililleen ja laittoi isomman summan minun säästötililleni, eikä ikinä kyseenalaista minun rahankäyttöäni. Oikeastaan päinvastoin, kehoittaa minua säännöllisesti käyttämään itseeni enemmän. Mutta on tässä ollut aikamoista totuttelua minullakin, aluksi tilanne oli mielestäni jopa jollain tasolla ahdistava. Mutta kun hän vain kertakaikkiaan rakastaa minua pyytettomästi (kuten minäkin häntä), ja on oikeasti antelias ja haluaa huolehtia ja nauttia yhdessä kaikesta kivasta, niin olen opetellut nauttimaan tilanteesta ja opetellut ottamaan vastaan.
Aivan uskomattoman pösilöä toimintaa mieheltä. No, saahan sitä jokainen vaikka polttaa rahansa nuotiossa, eipä se yhtään tuon typerämpää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan oikeasti ymmärrä parisuhteita, joissa on omat rahat. Meillä tilanne muuttui radikaalisti, kun muutimme aika pitkäksi aikaa ulkomaille. Mies tienasi todella hyvin, minä en oikeastaan mitään. Olisiko tuossa tilanteessa minun pitänyt mennä aseman seudulle "tienestiin" ? Opettavaista aikaa minulle, varsinkin kun olin kotoa oppinut tuon, että isä osti rahoillaan vaikka hienon auton, äiti vähemmillä rahoillaan ... no jotakin vähäisempää. Miehelle mikään ei ollut ongelma, hänen vanhempansa olivat molemmat pikkuyrityksessään hommissa ja olivat tottuneet keskustelemaan raha-asioista keskenään, osin pakostakin, kun liikkumavaraa ei liikaa kai ollut.
Jos mennään kimppaan, silloin vedetään yhtä köyttä myös raha-asioissa.
Näin myöskin punaista silloin kun Danny ja Erika menivät lomalle, iso D lensi busineksessa ja E turreluokassa.
Voisiko näissä keskusteluissa muistaa, että on aivan eri asia, jos muutetaan toisen työn perässä ulkomaille kuin keskustella kahdesta lapsettomasta aikuisesta, jotka molemmat käyvät töissä?
Jos oma puolisoni olisi ehdottanut, että muutetaan hänen töidensä takia ulkomaille, paikkaan missä minä en voi työllistyä koulutustani vastaavalle tasolle (esim. puutteellisen kielitaidon, pätevyysvaatimusten tms takia), niin tottakai se olisi eri asia kuin että molemmat työskentelemme täällä Suomessa. Siinä kohtaa minä olisin miettinyt, olenko valmis uhraamaan oman työpaikkani, omat tuloni, oman eläkekertymäni, ja hän olisi miettinyt onko valmis maksamaan enemmän (ml. minulle vapaaehtoista eläkevakuutusta).
Kun itse osallistun näihin keskusteluihin niin lähden aina siitä oletuksesta, että puhutaan kahdesta ihmisestä, jotka itse ovat valinneet ammattinsa ja koulutustasonsa.
Tuo oli vain äärikokemus, aina mies on minua enemmän tienannut, mutta on aina ottanut huomioon tuloerot ja ollut talousasioissa demokraattiinen.
Puhut siitä, että ihmiset valitsevat ammattinsa/koulutustasonsa ja sitämyötä myös tulotasonsa ? Pitääkö treffien eka kysymys olla, miten finanssit mätsää ?
Parisuhteessa pitäisi olla varaukseton luottamus siihen, että samoilla mennään, tuli mitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni rakastui minuun, köyhään kahden lapsen yksinhuoltajaan ja halusi muuttaa yhteen, jotta voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä ja jakaa niin arki kuin juhlakin. Miehelle oli itsestään selvää, että ollaan kokonaan hänen rahojensa varassa, koska yhteen muuton myötä minulta lähti kaikki tuet. Hän myös auttoi minua toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta tähänkin menee aikaa ennen kuin alan saamaan mitään voittoa. Hänelle hänen rahansa ovat meidän yhteisiä, antoi yhteenmuutossa rinnakkaiskortin tililleen ja laittoi isomman summan minun säästötililleni, eikä ikinä kyseenalaista minun rahankäyttöäni. Oikeastaan päinvastoin, kehoittaa minua säännöllisesti käyttämään itseeni enemmän. Mutta on tässä ollut aikamoista totuttelua minullakin, aluksi tilanne oli mielestäni jopa jollain tasolla ahdistava. Mutta kun hän vain kertakaikkiaan rakastaa minua pyytettomästi (kuten minäkin häntä), ja on oikeasti antelias ja haluaa huolehtia ja nauttia yhdessä kaikesta kivasta, niin olen opetellut nauttimaan tilanteesta ja opetellut ottamaan vastaan.
Aikaisemmassa pitkässä suhteessa, jossa sain lapseni, minä hoidin suurimman osan ajasta suurimasta osasta perheen tuloista ja pidin kaikkia rahojani itsestään selvästi perheen yhteisinä. Niin suurta tuloeroa ei tosin ollut, kuin nykyisessä suhteessani, mutta kyllä siihen kuuluivat myös ne monet vuodet kun eksäni etsi itseään ja kokeili mahdollisuuksiaan taiteilijana ja tuin häntä, koska halusin hänelle kaikkea hyvää.
Nykyisen miehesi kaltaisille miehille on olemassa ihan oma nimitys: hölmö.
Nyt on pakko olla samaa mieltä. Melkoinen kiitollisuudenvelka jää naisen niskaan. Mahdollisessa erossa taitaa ihana mies muuttua joksikin muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni rakastui minuun, köyhään kahden lapsen yksinhuoltajaan ja halusi muuttaa yhteen, jotta voitaisiin olla mahdollisimman paljon yhdessä ja jakaa niin arki kuin juhlakin. Miehelle oli itsestään selvää, että ollaan kokonaan hänen rahojensa varassa, koska yhteen muuton myötä minulta lähti kaikki tuet. Hän myös auttoi minua toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni alkaa yksityisyrittäjäksi, mutta tähänkin menee aikaa ennen kuin alan saamaan mitään voittoa. Hänelle hänen rahansa ovat meidän yhteisiä, antoi yhteenmuutossa rinnakkaiskortin tililleen ja laittoi isomman summan minun säästötililleni, eikä ikinä kyseenalaista minun rahankäyttöäni. Oikeastaan päinvastoin, kehoittaa minua säännöllisesti käyttämään itseeni enemmän. Mutta on tässä ollut aikamoista totuttelua minullakin, aluksi tilanne oli mielestäni jopa jollain tasolla ahdistava. Mutta kun hän vain kertakaikkiaan rakastaa minua pyytettomästi (kuten minäkin häntä), ja on oikeasti antelias ja haluaa huolehtia ja nauttia yhdessä kaikesta kivasta, niin olen opetellut nauttimaan tilanteesta ja opetellut ottamaan vastaan.
Aivan uskomattoman pösilöä toimintaa mieheltä. No, saahan sitä jokainen vaikka polttaa rahansa nuotiossa, eipä se yhtään tuon typerämpää olisi.
Päinvastoin, ihana mies, aivan kuten omani.
Se kertoo paljon ihmisestä ja vaikuttaa muuhunkin suhteeseen, jos on sitä mieltä, että kaikki pitää maksaa puoliksi vaikka olisi ihan erilaiset tulot molemmilla osapuolilla.