Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Miten kuvittelet että sinulla olisi ollut rahaa niihin sukkahousuihin, jos teillä olisi ollut erilliset rahat ja sinun olisi pitänyt maksaa kotihoidontuesta puolet kaikesta? Tappiolle olisit jäänyt ja pahasti.
Pointti olikin osoittaa, että ei kannata koskaan laskea elämäänsä toisen ihmisen varaan. Minä opin läksyni. Toista lasta ei koskaan tullut, koska mies ei olisi suostunut vuorostaan jäämään kotiin. Toisen ihmisen tuloilla en enää elä ettei tarvitse enää koskaan kysyä, saanko käyttää yhteisiä rahoja johonkin hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
On myös olemassa perheitä jossa palkka on samansuuruinen ja voidaan valita kuka jää kotiin hoitamaan sairaita lapsia/ vuorotella hoitovapaalla jne. t. Yhteiset rahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opiskeluaikana suhteessa missä minulla ei ollut edes talvikenkiä kun ei ollut varaa, mutta työssä käyvä avopuoliso osteli itselleen kaikkea kallista kivaa viikottain. Valmistumisen jälkeen minusta tuli se parempituloinen ja ukko kummasti rupesi vaatimaan että pitäisi maksaa isompi osuus menoista. Erosin ja päätin etten enää suostu suhteeseen missä pidetään omista rahoista kiinni kynsin ja hampain.
Nykyisessä suhteessa minä laitoin kaiken omaisuuteni meidän yhteiseen asuntoon pesämunaksi kun miehellä ei omaisuutta ollut. Nykyään hän tienaa reippaasti minua paremmin eikä ikinä olla puhuttu mikä on kenenkin rahaa.
Miten kuvittelet että sinulla olisi ollut rahaa niihin sukkahousuihin, jos teillä olisi ollut erilliset rahat ja sinun olisi pitänyt maksaa kotihoidontuesta puolet kaikesta? Tappiolle olisit jäänyt ja pahasti.
Mistä sukkahousuista ja kotihoidotuesta oikein sönkötät? Ei tuossa sellaisista puhuta.
50/50 jako toimii vain jos molemmilla on hyvät tulot, tai lähes samanlaiset. Se ei toimi jos tuloeroa on yhtään enemmän. Lisäksi pitää erikseen sopia miten toimitaan jos tulotilanteeseen tulee radikaali muutos.
Sitten mies ei varmaan saunoisi tai kuluttaisi sähköä, vettä tms ylimääräistä jotta minulla olisi varaa maksaa se lasku yms 50-50. Ja molemmat tekisi omat ruuat koska syötäisiin eri määriä eri ruokia. Yhdessä50-50 siivoukset ym pihatyöt. Toki toivon ettei tuollaisessa parisuhteessa ole lapsia koska näyttäisi heille aika huonoa mallia. Ja voisi ne sukulaisetkin ihmnetellä kun tulisin kaatosateessa pyörällä juhliin arkivaatteissa jos mies menisi sinne mersullaan uusi puku päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.
Kyllä sitä voi ihan omaan kotiin muuttaa. Ostaa vaikka mukavan rivitaloasunnon.
Meillä on yhteinen koti ja yhteiset rahat. Näin on menty jo 10 vuotta. Lapsiakin on siunaantunut. Tienaan noin 2t enemmän kuin mieheni.
Rahasta tulee hyvin harvoin kiistaa.
Olen sivusta seurannut kun pariskunnat puolittavat ruokaostosten loppusumman sentin tarkkuudella. Ahdistavan työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Minusta perintö on hieman eri asia, kuin lasten hoitamisesta syntyvä tuloero. Sinä olet tavallaan saanut lastenhoito- ja kodinhoitotyön muodossa vaimoltasi investointia omien lastesi hyväksi, ja olet vastaavasti maksanut isomman osan kuluista rahallisesti.
Mutta asia ei tietenkään ole mustavalkoinen. Kyllähän vaimonkin perintö lopulta tulee lapsie(si) hyväksi, kun se aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Se osapuoli, joka ei halua jakaa omastaan toisille, asuu varmaan sitten yksin. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä suhteessa tuloeroa vähän, mies maksaa enemmän kuluja mutta minä taas teen enemmän kotitöitä(mutta mies myös tekee jos olen väsynyt tai en ehdi). Tuntuu tasapuoliselta systeemiltä molemmille.
Jos teillä ei ole lapsia, niin tämä varmaan ok. Samoin jos molemmat eivät ole kokopäivätöissä. Mutta jos lapsia, kotitöitä on enemmän. Silloin sinulla on vähemmän vapaa-aikaa, kun teet enemmän yhteisen kodin hoitoon. Jos olette molemmat kokopäivätöissä ja lapset ovat yhteiset, en näe syytä, miksi pienituloisella pitäisi olla vähemmän vapaa-aikaa.
Onko avioparit muuten enemmälti rakentaneet paritaloja (oman rauhan vuoksi)? Jos asunnot pysyvät kohtuullisen kokoisina, niin ehkä ei tule liian kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Me olemme naimisissa, meillä on lapsia ja perheellä on sama elintaso tuloista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Iso halaus sinulle, hoitaja. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sinua on höynäytetty pahemman kerran. Tuo on yksinkertaisesti törkeää taloudellista vallankäyttöä / väkivaltaa puolisosi puolelta. Tuo ei ole aitoa rakkautta, koska jos se olisi ja puolisosi aidosti välittäisi sinusta, ette olisi tuossa tilanteessa.
Kertoo paljon hänestä, että hän suostuu tuohon eikä auta, kun näkee selvästi ahdinkosi. Se kertoo jotakin myös sinusta, että olet jäänyt tuohon. En halua missään nimessä tuomita sinua, mutta kehoitan miettimään taustatekijöitä, jotka ovat johtaneet tuohon ja miten niitä voisi parantaa. Minulle piirtyy kuva alistetusta, epäitsenäisestä ja muiden eteen alati uhrautuvasta ihmisestä, ehkä jopa läheisriippuvuudesta. Ehkä lapsuudenkodissasikin jo oma tahtosi lytättiin? Oletko yrittänyt puhua asiasta puolisollesi? Mitä hän on mieltä?
Tuli kauhean paha mieli, kun luin hoitajan kuvausta taloudellisesta ahdingosta. Melkein toivon, että hän jättäisi itsekkään, kovasydämisen miehensä. Mutta ymmärrän, että silloin hänen arkensa saattaisi muuttua vielä vaikeammaksi. Kurjaa, että on olemassa ihmisiä, joista on kivaa katsella vierestä, kun toisella on jatkuva rahapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Onneksi tiedän tärkeämpiäkin asioita kuin maksimaalinen tienaaminen, esim. Rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen elintasoon liittyen. Minulla on ollut 15v avioliiton varrella keskimäärin 1,5 - 2 kertainen nettotulot vaimoon verrattuna ja toki myös hoitovapaat. Kaikki olen laittanut perheen hyväksi eikä kummallekaan ole kertynyt isompia säästöjä.
No nyt vaimo on saanut perintönä suurehkon summan rahaa. Hän on sit mieltä että tämä summa on hänen omaa rahaansa eikä hänen tarvitse käyttää sitä perheen yhteisiin kuluihin vaan jatketaan kuten ennenkin.
Minä olen taas sitä mieltä että myös varallisuus pitää huomioida yhteisissä kuluissa eikä pelkät nettotulot?
Älä suostu tähän. Kuten näet, moni nainen ajattelee näin opportunistisesti. Kaikki viedään toiselta ilman syyllisyyttä. Pidä hyvä mies kiinni omista oikeuksistasi. Ei sitä muut tee sun puolestasi
No jos nyt vaikka näin hypoteettisesti tulisi avioero niin siinähän pantais kaikki tasan eli:
-asunto
-asunnon laina
-keittiöremonttilaina (joka on minun nimissäni)
-vaimon perintörahatVoisi tässä tilanteessa tulevaa exää harmittaa. Mutta silti kannattaa muistaa että kaikki nämä vuodet olen asuntolainaa lyhentämällä oikeastaan kartuttanut myös hänen varallisuuttaan.
Perintö on usein suljettu pois avio-oikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kertaa on tälläkin palstalla saanut lukea juttuja siitä, miten perheessä eletään tyystin eri elintasoilla. Useimmiten mies tienaa paljon ja käyttää raha omiin harrastuksiin, autoon, elektroniikkaan, matkoihin jne. Vaimo sitten kitkuttelee pienellä palkallaan ja kulkee lasten kanssa kirppisvaatteissa ja laskee eurojaan ruokakaupassa.
Mielestäni perheessä talousasiat pitää järjestää niin, että koko perheellä on sama elintaso. Jos se ei paremmin tienaavan pirtaan käy, niin sitten ei pidä perustaa perhettä pienituloisemman kanssa.
Lopuksi sanon, ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että omassa liitossani minä olen se paremmin tienaava.
Onko pienituloisen sitten jotenkin pakko suostua liittoon jossa toinen haluaa pitää omanelintasonsa mutta ei halua samaa elintasoa puolisolle jolla ei siihen tulojensa takia olisi varaa.
Tämä tulee yleensä esiin vasta äitiyslomalla ja lapsia saadessa kun nainen joutuu jäämään pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Sisarusten puute ei tee lapsesta itsekästä. Mieluummin päinvastoin. Olin ainoana lapsena aina valmis jakamaan (vähistä) leluistani. Jopa lahjoitin joskus leluja ystäville. Ihmettelin usein, kun muissa perheissä sisarukset riitelivät tavaroista, siellä toisen lapsen tavaroihin ei saanut edes koskea ja taatusti kukaan heistä ei olisi vapaehtoisesti antanut kenellekään mitään, ei edes pientä suklaapalaa. Sama trendi jatkuu aikuisiällä.
En olisi. Muuttaisin omaan asuntoon jotta voisin elää tuloilleni sopivalla tavalla.
En kyllä pitäisi puolisona ihmistä joka haluaisi minun esim näkevän nälkää vaatimustensa takia.
Pahoittelut, kuin tekstisi huolimattomasti ja ymmärsin että molemmat laittavat saman verran rahaa yhteiseen pottiin.