miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Tämä on hyvä ketju, tälläisiä oivaltavan pohdiskelevia aiheita kaipaisi enemmänkin.  Järkyttävän typeriä monet uusimmat aiheet, piloillaan, tylsyyksissään keksittyjä. Eivät herätä keskustelua mutta vievät tilaa. Mietinkin, onko ihmiset jotenkin tyhmentyneet ja miksei mode vaan poista niitä?

Vierailija kirjoitti:

skeptikko kirjoitti:

Elämä kolhii ja opettaa, sanotaan. Kun tulee tarpeeksi pettymyksiä, herkkäuskoisuuden verho väistyy ja silmät avautuvat karuun todellisuuteen.

tämä on totta, ja sieltä karusta todellisuudesta on tosi vaikeaa tulla enään takaisin kun sinne on kerran mennyt !!!

Tää on valitettavasti totta :( musta tuntuu että nää taian toistelijat on joko yli-ihmisiä jotka selviää esim sukulaisen pään halkeamisesta jonka näät, 5 ra*skauksesta, parhaan kaverin kuolemasta nuorena, mielenterveys- ja neurologisista ongelmista, pahoinpitelyistä, pahasta 10 v kestävästä koulukiusaamisesta ja muista traumoista tai sitten ei omista niitä kokemuksia ollenkaan. olkaa kiitollisia siitä mutta älkää dissatko meitä jotka noi on kokenu. Monta asiaa jäi kertomatta enkä ees viitti ettei tunnisteta, enkä puhu ns. peruskuolemista mitä jokanen kokee (esim isovanhempi yms) vaikka sekin on ikävää, mutta tuo on niin totta. Mut esim tossa syy miks taika voi kadota, oon vasta 26 mutta tuntuu ettei mikään tunnu miltään mutta muistan kyllä sen nuoruuden ilon mikä vielä muutama vuosi sitten jakso olla läsnä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

skeptikko kirjoitti:

Elämä kolhii ja opettaa, sanotaan. Kun tulee tarpeeksi pettymyksiä, herkkäuskoisuuden verho väistyy ja silmät avautuvat karuun todellisuuteen.

tämä on totta, ja sieltä karusta todellisuudesta on tosi vaikeaa tulla enään takaisin kun sinne on kerran mennyt !!!

Tää on valitettavasti totta :( musta tuntuu että nää taian toistelijat on joko yli-ihmisiä jotka selviää esim sukulaisen pään halkeamisesta jonka näät, 5 ra*skauksesta, parhaan kaverin kuolemasta nuorena, mielenterveys- ja neurologisista ongelmista, pahoinpitelyistä, pahasta 10 v kestävästä koulukiusaamisesta ja muista traumoista tai sitten ei omista niitä kokemuksia ollenkaan. olkaa kiitollisia siitä mutta älkää dissatko meitä jotka noi on kokenu. Monta asiaa jäi kertomatta enkä ees viitti ettei tunnisteta, enkä puhu ns. peruskuolemista mitä jokanen kokee (esim isovanhempi yms) vaikka sekin on ikävää, mutta tuo on niin totta. Mut esim tossa syy miks taika voi kadota, oon vasta 26 mutta tuntuu ettei mikään tunnu miltään mutta muistan kyllä sen nuoruuden ilon mikä vielä muutama vuosi sitten jakso olla läsnä

Ja vaikka joku vois sanoa mua vielä ns nuoreksi fyysisesti niin ei vaan tunnu enää siltä. Elämä koetellu liikaa ja se taika tosiaan kadonnut. Toivon et löytyis vielä joskus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse päättänyt pitää huolta omasta innostumisestani ja aidosta ilosta uuden oppimiseen. Se pitää yllä lapsenmielisyyttä, joka pitää yllä myös sitä taikaa.

Toki arki ja vastuut vaikuttaa, ettei aina voi pomppia menemään.

Tämä aiheuttaa usein aikuisissa ihmisissä ärsytystä. Joskus hillitsin itseäni ja mesennuin. Kun löysin taas sisäisen oman luonteeni, vaalin sitä tarkoituksenmukaisesti. Näistä sanojista ajattelen, ettei ainakaan käy itseäni kateeksi olla kyyninen ja pahansuopa. Heillä on varmasti myös paha olla. Se on ikävää, sen tiedän.

Aito hyväntuulisuus ja elämän ilo aikuisena tuntuu aiheuttavan niin hirvittäviä hammastenkiristelyjä muissa ihmisissä täällä Suomessa, että huh huh. Mistään ei saa innostua eikä nauttia, eikä harrastaa mitään "omituista" aikuisena kuten sarjikset.

Kiristelkää te hampaitanne ja raahustakaa harmaudessa. Minä aion vetää ilon kautta tämän elämän.

(ja ennen kuin kukaan tulee mussuttamaan, että pääsit helpolla; Elin syntymästä ikävuoteen 24. saakka 24h erittäin traumaattisessa ympäristössä, jossa sai pelätä henkensä menettämistä. Ehkä sen takia en tosiaankaan jaksa ahdistua, että on samat rätit kaupoissa, samat tyhmät poliitikot, sama tyhmä arki, oispa taas "ihana" lapsuus).

Hyvä asenne mutta jos ns raja on ylittynyt ja oot kokenut liikaa se ei vaan palaudu, aivot muuttuu pysyvästi. Selvisit kuitenkin vähän helpommalla joten ota ilo irti siitä, se ei ainakaan kiristä mun hampaita. Hyvä vaan jos muiden elämä on mennyt hyvin (huom. suht hyvin edes, kellään ei oo helppoa)

Taikaa voi etsiä esim. fiktiokirjallisuudesta. Hyvin toimii. 👍

Olet valmis Taikuri etkä tarvitse lainataikaa. 

Esim kävin pitkään laskemassa liukumäkeä lasten kanssa ihsn siksi, kun lapsen naurun kuuleminen on parasta.

Tästä on jo monta v, kun kävin mummolassa. Tietty ihmiset sen teki, mutta kyllä mummolassa oli aina ihanaa ja paljon tekemistä

Itselläni lienee hyvä arjensietokyky, koska on myös helpotus, että joskus on tasaista ja tylsää. Esim. luonto, harrastukset sekä kulttuuri auttavat tylsyyteen. Uuden asian opiskelu innostaa myös sekä yhteiset kokemukset muiden ihmisten kanssa. Elämä voi myös yllättää joskus!

Sitä vaan jossain iässä tajuaa, että elämä tulee jatkossa olemaan vain huonompaa ja huonompaa ikääntymisen myötä

Fakta on, että aikuiset ovat niin turvallisuushakuisia, etteivät he ehkä kestäisi jos maailma muuttuisi taas maagiseksi. Ne muutokset ovat nimittäin niin käsittämättömiä. Käytännössä elätte ja hengitätte koko ajan ihmettä, joka elää ja muuttuu koko ajan. Jos käsittäisitte, miten maagista ja fluidia tämä kaikki on, varmaan järkyttyisitte kuoliaaksi. Siksi aikuiset elävät tasaisessa materiaalitodellisuudessa. Tai ainakin osa. Niitä jotka ymmärtävät maailman maagisuuden pidetäänkin sitten hulluina

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan jossain iässä tajuaa, että elämä tulee jatkossa olemaan vain huonompaa ja huonompaa ikääntymisen myötä

Vanhetessa tulisi toisten ominaisuuksien kehittyä, kun toiset rapistuvat. Myös ajan hahmotus muuttuu. Päivät ovat nopeampia, koska olo on seesteisempi ja tekeminen on itselle mielekästä. Koettakaapa hypätä täysin uuteen ympäristöön ja viettää tylsää, tai vaikka jonkun toisen "alaisuuteen" niinkuin lapset ovat ja elävät

Ihminen luo itselleen taivaan maan päälle ja sitten kun he ovat siellä taivaassa, he eivät tajua sitä itse. Tai suurin osa ei tajua. Ne jotka tajuavat, heitä kutsutaan autuaiksi

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että aikuiset ovat niin turvallisuushakuisia, etteivät he ehkä kestäisi jos maailma muuttuisi taas maagiseksi. Ne muutokset ovat nimittäin niin käsittämättömiä. Käytännössä elätte ja hengitätte koko ajan ihmettä, joka elää ja muuttuu koko ajan. Jos käsittäisitte, miten maagista ja fluidia tämä kaikki on, varmaan järkyttyisitte kuoliaaksi. Siksi aikuiset elävät tasaisessa materiaalitodellisuudessa. Tai ainakin osa. Niitä jotka ymmärtävät maailman maagisuuden pidetäänkin sitten hulluina

Samaa mieltä. Tää on oikeestaan vähän ku matrix, jos syöt sen todellisuuspillerin et vaan koskaan enää voi piilottaa sitä todellisuutta. Tosin ilman että valitaan se

Vierailija kirjoitti:

Sielun puutostila

Miten tän vois parantaa? En kysy ilkeilläkseni vaan jos joku tietää, voisin itelleni hyvin uskoo tän

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en tunne vuodenaikoja enää niin voimakkaasti. Paitsi syksy on nykyään ihana. Kaikki hiljenee ja rauhoittuu. Alan nukkumaan paremmin. Marraskuu on nykyään lempikuukauteni. Toisaalta ikuista marraskuuta ei ehkä jaksaisi ja pitää kärsiä valoisa aika ensin. 

Onko vanhuus niin pimeää, että alkaa kaivata pimeää?

Tää on muuten totta :o Tajusin just että ennen haistoin kevään, tai kesän tulon mut nyt se vaan kävi ja mitää en oo kyllä haistanu/tuntenu. Myöskää syksy ei oo enää niin maaginen ns uus alku kuin ennen

Koska sulle on kasautunut kuormaa ja dissosioit lievästi päivät läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapahtunut mulle, ja olen jo 60 v. Olisi kiva kuulla, millaisille ihmisille näin käy ja millaisille ei. Voiko olla esim. niin, että jos on oikein turvallisuushakuinen ja tekee kaiken "oikeaoppisesti" ja kenties ympäristön odotusten mukaan, selvittämättä, mitä todella haluaa, niin sitten pettyy, kun hyvin järjestetty elämä tuntuukin vieraalta eikä omalta? 

Mun elämä on ollut ponnistelua alusta loppuun, mutta mielenkiinto on säilynyt suunnilleen koko ajan, ajoittaisia notkahduksia lukuun ottamatta. Ehkä tämä on ainakin osittain asennekysymys, tai ehkä sitä, että kun koko ajan joutuu keksimään keinoja selvitä, niin pysyy vireänä. Olisi tosiaan kiva tietää, onko tässä jokin kaava ja mitä siitä ehkä voisi oppia.

Itse keksin koko ajan keinoja selvitä ja mulla hlökohtaisesti se vie vaan voimat. Siihen se energia menee että herää ahdistuneena miten taas pärjää ja tekee minkä pystyy. Sama toistuu joka päivä eli itelle ei ainakaan tuo oo oikea keino

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

"Miksi nostat vanhoja ketjuja?"

Miksi ei? Jos aloitus on mielenkiintoinen eikä mitenkään aikaan sidottu. Älä itse vastaa jos ärsyttää, siirry toiseen ketjuun. Uuteen. Minusta tämä on kiinnostavampi pohtia kuin  monet turhanpäiväiset tai suorastaan i*dioottimaiset mitä palstalla on. Eri.

Toisinaan myös tämän palstan ylläpito nostaa vanhoja keskusteluja esiin. Ainakin läppärillä käyttäessä palstan oikeassa reunassa näkyy uusimpia keskusteluja ja niiden joukossa myös näitä satunnaisia vanhoja. Jos aihe vaikuttaa kiinnostavalta, ei välttämättä tule katsotuksi niin tarkkaan milloin viimeinen kommentti on jätetty.

Niin? mut pointti on ettei tarvii vastata "miks kommentoitte" jos aihe ei kiinnosta, menis vaan eteenpäin :D mut tosiaan moni jää laiturille tässä elämän junassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se tahtoo olla. Ei ole paljon puhuttavaa puolison kanssa. Ei fyysistä kanssakäymistä. Ikääntymisessä ei oikeinole hyviä puolia.Varmaan hyvät ihmissuhteet tekisivät vanhemmankin elämästä mukavampaa.

Jos oman kanssa sekoilu mahtuu puulta niin kokeilkaa ryhmäseksiä tai menkää vieraisiin. Tämä elämä on lyhyt toisiaan vaan naama kurtussa katsella. 😂😂😂😂

Miten voi mahtua puulta vai enkä osaa enää suomenkieltä?

Vierailija kirjoitti:

Koska kun ikää tulee ihminen huomaa miten moraalittomassa yhteiskunnassa me eletään ja miten meille on valehdeltu. Sisäpiiriläiset ovatkin pelaneet kaiken omaan pussinsa. Huomannut, että jos sain jotakin niin heti oltiin kärkkymässä, että miten tuolta voisi saada tuon vähänkin otettua pois. Olin köyhä, pienituloinen työläinen niin virkakunta yritti heti ottaa minulta lapsia pois ja kyttää kotia, että onko asiat kuten he haluaa ja onko minulla jotakin liikaa tai liian vähän. Vapaus olikin täysi valhe. Siitäkin valehdeltiin, että Suomessa kaikilla on samat mahdolisuudet kun on ilmainen koulutus. Ei todellakaan ole, työpaikat menevät kaverisuhteiden mukaan sisäpiireissä ja jos joku asia vaatii selvittelyä niin siinäkin suositaan kaverisuhteita ja toiminta voi olla hyvinkin moraalitonta. Äitinä jouduin melko pian lähes orjan asemaan kaikkea arvostellaan ja vähätellään koko ajan. Synnytyskään ei kuulemma ole mikään saavutus. Ihmiset on toksisia, kiusaavia ja henksisesti väkivaltaisia lähes jatkuvasti suomessa eli olen tulkinnut että tää on onnellisin kiusaaja persoonille, jotka noissa hyväli ja hyväsisko kerhoissaan hyötyy itse eniten. Jättävät ulkopuolelle jokaisen jonka kokevat ns uhkaksi tai kilpailijaksi työpaikoista. Käyt kouluja mutta saat pelkkiä murusia ja apulaisen paikkoja. Että kyllä tässä on huomattu ketkä hyötyi eniten ja miten. 

Tää on valitettavasti totta, meidän muka tasa-arvoisessa Suomessa