Äiti kuoli yllättäen. Mitä mun pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan täällä sanoa mitä tapahtuu jos kuoleen kaikkia osoitteita ei kerta kaikkiaan kykene selvittämään esim ulkomailla olleet osoitteet?

Kysy ko maan Suomen suurlähetystöstä, olisiko heillä tietoa, mistä viranomaisesta saisi tietoja.

Joo asunto heti irtisanominen ettei vuokranantaja kuppaa tästä lokakuustakin vuokraa. onko takuuvuokria sisällä, lupaatte tyhjentääasunnon niin nopeasti kuin mahdollista niin vuokrananaja voi etsiä uutta asujaa jo lokakuulle osaksi kuukautta.

ota vaan halvimmat hautajaiset, turha pykätä prameita hautajaisia,

polttohautaus taitaa oll halvin.

ja kukkalatteet on vanhanakaisia, itse laitan nykyään yhden kukan tai kukkakimpun pienen.

ei se osallistujien määrä vaan laatu.

ja perunkirjoitus jottei vela kaadu jälkeenjääneille oliskohan 3 kk sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisien asioiden joukossa kannattaa alkaa tehdä sukuselvitystä. Äitisi seurakunnan kirkkoherranvirastoon yhteyttä, ja siitä eteenpäin. Tai maistraattiin mikäli äitisi ei kuulunut kirkkoon. Tätä kannattaa kiirehtiä sen takia, että viime vuosina selvitysten saanti on saattanut kestää yli puoli vuotta, ja tahoja joista pyytää on voinut olla useita. Perunkirjoitus pitäisi järjestää 3kk kuluessa vainajan kuolemasta, mutta sitä ei voi tehdä ilman sukuselvitystä. Verottajalta täytyy pyytää lisää aikaa perunkirjoitukseen jos se viivästyy tuosta 3kk rajasta.

Tämänkin voi antaa hautaustoimiston tehtäväksi. Kuolinpesän osakkaalla riittää kyllä muutakin selvitettävää, kuten pankin, vakuutusyhtiön, sähkölaitoksen, operaattorin kanssa tehtyjen sopimusten purkaminen. Pankit ja vakuutusyhtiöt vaativat kuolintodistuksen ja perukirjan, mutta hautaustoimiston kautta järjestyvät molemmat. Akuutein on vuokranantaja. Jos vainaja on kuollut syyskuussa eikä vuokrasopimusta ole irtisanottu 30.9. mennessä, asunnosta on maksettava vuokraa vielä marraskuussakin.

Hautaustoimistoon voi ottaa yhteyttä jo ennen hautauslupaa. Ne tietävät minne pitää soittaa ja ohjaavat sitten hautausmaan toimistoon ja/tai krematorioon.

Ilmainen vihje kaikille jotka aikovat joskus kuolla: Otava julkaisi muutama vuosi sitten kirjan nimeltä Kun minua ei enää ole - tärkeät tietoni kaiken varalta. Siihen voi etukäteen merkitä asiat omaisia varten. Samantapaisia kirjasia on myös hautaustoimistoissa, mutta tietenkin näkökulma on hautaamisjärjestelyissä.

(Minulla on perheessäni kaksi yllättävää kuolemantapausta, aikuinen lapsi ja ex-mies, ja jälkimmäiseltä löytyi mm. henkivakuutus jonka voimassaolosta ei tiennyt kukaan. Suunnittelematon kuolema on täynnä ikäviä yllätyksiä.)

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan täällä sanoa mitä tapahtuu jos kuoleen kaikkia osoitteita ei kerta kaikkiaan kykene selvittämään esim ulkomailla olleet osoitteet?

Olen selvittänyt näitä asioita, kun yli 40 vuotta ulkomailla asunut enoni kuoli. Aivan tolkuton homma kokonaisuudessaan, mutta osoitteiden selvittäminen oli lopulta aika yksinkertaista. Suomiulkomailla.fi -osoitteessa valitaan oikea maa ja sieltä etsitään "virkatodistus- ja osoitetiedustelut". Monissa maissa ei vastaavaa todistusta ole ja siinä tapauksessa voi vaan tuolta tulostaa estekirjeen, jossa lukee tyyliin "ulkoministeriön tietojen mukaan maasta X ei ole saatavilla vastaavaa asiakirjaa". Eno asui kuudessa maassa ja ainoastaan yhdessä niistä oli virkatodistusta vastaava asiakirja, vähemmän yllättäen kyseessä oli pohjoismaa. Edes Britanniassa ei moista asiakirjaa ole. Nuo ulkoministeriön estekirjeet kelpasivat ilman ongelmia.

Nyt siis maanantaina aiot aloittaa asioiden selvittämisen.

Edellä oli monia erilaisiakin ohjeita.

Nähdäkseni sinun kannattaa ensiksi olla yhteydessä sosiaalitoimeen ja tehdä selväksi että äitisi oli hyvin vähävarainen ja ettei sinulla ole varaa järjestää asioitaetkä aio ottaa sitä varten velkaa.

Sitten etenet sosiaalitoimen ohjeiden mukaan.

Mahdollisesti sitten yhteys oikeusaputoimistoon. Et tilaa itse ainakaan etukäteen mitään papereita.

Voit ilmoittaa vuokranantajalle että äitisi on kuollut eikä enää siis tule vuokranmaksua.

Voit ehkä valmistautua siihen että joutuu pyytämään lisäaikaa perunkirjoitukselle mutta jos oikeusaputoimisto hoitaa sen niin ehkä ei tarpeen mutta kannattaa varmistaa.

Voit myös ilmoittaa aikovasi kieltäytyä ottamasta äitisi perintöä vastaan (perunkirjoituksessa sitten perukirjaan).

(Tässä siis lyhyesti mietteitä alkutoimenpiteistä.)

Osanottoni ja pahoittelut siitä, jos kaikki aiemmat vastaukset eivät ole asiallisia. Asiallisiakin on, mutta tässä vielä tiivistelmää ja kertausta.

Ensimmäiseksi otat yhteyttä sosiaalitoimistoon ja haet sieltä hautausavustusta. Meille tämä ohje annettiin paperilla siinä sairaalassa, jossa äitini kuoli. Saat tiedon siitä, paljonko enintään maksavat.

Jos äitisi kuului seurakuntaan, ota yhteyttä   ja kerro tilanne. Sieltäkin voi saada avustusta. Ja sen jälkeen hautaustoimistoon, kun sinulla on jonkunlainen käsitys siitä, minkä verran sinulla on käytettävissä rahaa hautaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisien asioiden joukossa kannattaa alkaa tehdä sukuselvitystä. Äitisi seurakunnan kirkkoherranvirastoon yhteyttä, ja siitä eteenpäin. Tai maistraattiin mikäli äitisi ei kuulunut kirkkoon. Tätä kannattaa kiirehtiä sen takia, että viime vuosina selvitysten saanti on saattanut kestää yli puoli vuotta, ja tahoja joista pyytää on voinut olla useita. Perunkirjoitus pitäisi järjestää 3kk kuluessa vainajan kuolemasta, mutta sitä ei voi tehdä ilman sukuselvitystä. Verottajalta täytyy pyytää lisää aikaa perunkirjoitukseen jos se viivästyy tuosta 3kk rajasta.

Tämänkin voi antaa hautaustoimiston tehtäväksi. Kuolinpesän osakkaalla riittää kyllä muutakin selvitettävää, kuten pankin, vakuutusyhtiön, sähkölaitoksen, operaattorin kanssa tehtyjen sopimusten purkaminen. Pankit ja vakuutusyhtiöt vaativat kuolintodistuksen ja perukirjan, mutta hautaustoimiston kautta järjestyvät molemmat. Akuutein on vuokranantaja. Jos vainaja on kuollut syyskuussa eikä vuokrasopimusta ole irtisanottu 30.9. mennessä, asunnosta on maksettava vuokraa vielä marraskuussakin.

Hautaustoimistoon voi ottaa yhteyttä jo ennen hautauslupaa. Ne tietävät minne pitää soittaa ja ohjaavat sitten hautausmaan toimistoon ja/tai krematorioon.

Mieluummin yhteys vaikka oikeusaputoimistoon sukuselvitysasiassa, tai muuhun perunkirjoituksen tekijään. Sen sinä voit joutua maksamaan.

Oikeastaan ihan sama, mihin otat yhteyttä ensimmäiseksi, kun täällä on annettu monta erilaista neuvoa. Niin hautaustoimisto, sosiaalitoimisto, oikeusaputoimisto kuin seurakunta osaavat kyllä neuvoa, miten sinun kannattaa edetä. 

Isäni kuoli vuosi sitten ja järjestin kaiken yksin. Olen ainut lapsi. Helpoksi teki se, ettei hänellä ollut kiinteää omaisuutta ja asui vanhainkodissa. Virkatodistuksetkin tilasin ihan turhaan. Niitä ei olisi tarvinnut. 

Voit ilmoittaa ettet ota vastaan perintöä. Ja samaan syyssyyn ilmoitat kunnalle, ettet aio myöskään hoitaa hautausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä vaikka lähimpään seurakuntaan ja kysy sieltä kuinka sun pitää toimia ja minne tahoihin olla yhteydessä mistäkin asiassa.

Vaikea uskoa että aikuiset ihmiset on näinkin kyvyttömiä tänä päivänä ajattelemaan itse.

Kuule, yllättävän surun keskellä voi olla vähän vaikea ajatella itse. Varsinkin ainoana lähiomaisena, kun kaikki pitää hoitaa yksin. Ei kaikki meistä ole sarjahautaajia, jotka ovat jo 18-vuotiaasta asti hoidelleet monien vainajien jälkipyykit.

Minä olen. Helppoa kun sen osaa.

Perunkirjoituksen voit tehdä itsekin jos kerran kuolinpesän tilanne noin simppeli. Minäkin tein sen (ainut perijä eikä vainajalla omaisuutta). Pyysin vain kahden ns.uskotun miehen allekirjoituksen. Juuri tuli (vajaa vuosi sen jätöstä verohallintoon) päätös verottamatta jätöstä.

Tuosta asunnosta.

Olet siis ilmeisesti ainut perillinen. Jos kieltädyt perinnöstä voit ilmeisesti jättää asunnon tyhjentämisen vuokranantajalle, ensin vain ymmärtääkseni voit hakea äitisi aivan henkilökohtaiset tavarat, siis asiakirjat tietysti ja valokuvat, muistikirjat, kirjeet yms. En tiedä mikä taho on vuokranantaja, siitä voi riippua miten se on yhteistyöhaluinen tuossa mutta voinet siis ilmoittaa että aiot kieltäytyä perinnöstä ja sitten luovuttaa avaimet jättäen kaikki tavarat sinne, nimittäin jos otat tavaroita se on perintöön ryhtymistä (ja tavaroiden välivarastointi varmaan aiheuttaisi kustannuksia) ja ilmoitat että asunto on vapaa edelleen vuokrattavaksi. (Ymmärtääkseni sinulla ei pitäisi olla mitään velvollisuuksia äitisi asunnon (eikä tavaroidenkaan) suhteen.)

- - -

Ja tuohon sosiaalitoimistoon yms. tahoihin yhteydenpidon jälkeen ehkä sitten myös lehti(kesto)tilausten ĺopettaminen, sähkö-, puhelin-, netti- yms. sopimusten purku.

(Toivottavasti ylläolevista viitteistä ei ole ainakaan haittaa.)

Sinun pitää nyt surra.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta asunnosta.

Olet siis ilmeisesti ainut perillinen. Jos kieltädyt perinnöstä voit ilmeisesti jättää asunnon tyhjentämisen vuokranantajalle, ensin vain ymmärtääkseni voit hakea äitisi aivan henkilökohtaiset tavarat, siis asiakirjat tietysti ja valokuvat, muistikirjat, kirjeet yms. En tiedä mikä taho on vuokranantaja, siitä voi riippua miten se on yhteistyöhaluinen tuossa mutta voinet siis ilmoittaa että aiot kieltäytyä perinnöstä ja sitten luovuttaa avaimet jättäen kaikki tavarat sinne, nimittäin jos otat tavaroita se on perintöön ryhtymistä (ja tavaroiden välivarastointi varmaan aiheuttaisi kustannuksia) ja ilmoitat että asunto on vapaa edelleen vuokrattavaksi. (Ymmärtääkseni sinulla ei pitäisi olla mitään velvollisuuksia äitisi asunnon (eikä tavaroidenkaan) suhteen.)

- - -

Ja tuohon sosiaalitoimistoon yms. tahoihin yhteydenpidon jälkeen ehkä sitten myös lehti(kesto)tilausten ĺopettaminen, sähkö-, puhelin-, netti- yms. sopimusten purku.

(Toivottavasti ylläolevista viitteistä ei ole ainakaan haittaa.)

jos ilmoittaa kieltäytyvänsä perinnöstä niin ei sitä tarvitse sitten murehtia asiaa sen kummemmin. Sosiaalitoimi voi perua lehdet jne. 

Joo, näin se on, että vaikka eläminen tuntuu monesti kalliilta, niin odottakaahan kun läheinen kuolee, niin se vasta kallista onkin.

Onko ap vielä linjoilla? Anna selkeät ohjeet jos kerrot, että oattko vastaan "perinnön" vai et. Se vaikuttaa toimintaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta asunnosta.

Olet siis ilmeisesti ainut perillinen. Jos kieltädyt perinnöstä voit ilmeisesti jättää asunnon tyhjentämisen vuokranantajalle, ensin vain ymmärtääkseni voit hakea äitisi aivan henkilökohtaiset tavarat, siis asiakirjat tietysti ja valokuvat, muistikirjat, kirjeet yms. En tiedä mikä taho on vuokranantaja, siitä voi riippua miten se on yhteistyöhaluinen tuossa mutta voinet siis ilmoittaa että aiot kieltäytyä perinnöstä ja sitten luovuttaa avaimet jättäen kaikki tavarat sinne, nimittäin jos otat tavaroita se on perintöön ryhtymistä (ja tavaroiden välivarastointi varmaan aiheuttaisi kustannuksia) ja ilmoitat että asunto on vapaa edelleen vuokrattavaksi. (Ymmärtääkseni sinulla ei pitäisi olla mitään velvollisuuksia äitisi asunnon (eikä tavaroidenkaan) suhteen.)

- - -

Ja tuohon sosiaalitoimistoon yms. tahoihin yhteydenpidon jälkeen ehkä sitten myös lehti(kesto)tilausten ĺopettaminen, sähkö-, puhelin-, netti- yms. sopimusten purku.

(Toivottavasti ylläolevista viitteistä ei ole ainakaan haittaa.)

Jos perinnöstä kieltäytyy, niin sieltä jäämistöstä ei saa ottaa yhtään mitään, ei edes yhtä lusikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli vuosi sitten ja järjestin kaiken yksin. Olen ainut lapsi. Helpoksi teki se, ettei hänellä ollut kiinteää omaisuutta ja asui vanhainkodissa. Virkatodistuksetkin tilasin ihan turhaan. Niitä ei olisi tarvinnut. 

Pitäähän vainajasta hankkia sukuselvitys virkatodistuksilla. Sinullakin olisi voinut olla sisaruksia, joista et tiennyt yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ensin yhteys hautaustoimistoon, jos ei ole edes varaa maksaa heidän laskua?

Asunnon irtisanominen ja sosiaalitoimeen yhteys.

Sosiaalitoimi ei voi maksaa kuluja ilman laskua. Hautaustoimisto on nyt se ensimmäinen kohde.

Ja hautaustoimistossa pitää sanoa, että  vainajalla ei ole varoja maksaa, siellä tietävät kyllä, mitkä hinnat kuuluvat yhteiskunnan kustantamiin hautajaisiin.