No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TuossaKIN omavaraisuus edellyttää sitä, että on ensin oma talo, omaa metsää, valmiiksi aurinkopaneelit, oma maakellari, pakastimet ym. joiden hankkimiseen ei mene enää rahaa. Sen  jälkeen helppoa kuin heinänteko, jokseenkin kirjaimellisesti ( sarkasmin ymmärtävät kaikki joskus heinäntekoon osallistuneet).

On hyvä löytyä talosta myös ammattitaitoinen sähköasentaja, teurastaja, koneenkorjaaja ym. Mielellään ne kaikki samassa persoonassa, ruokakulujen säästämiseksi.

Mutta oikeasti tuolla tavalla elivät sodan jälkeen asutusalueille tai muille ns. kylmille tiloille muuttaneet. Metsää ja lapsia tuli, muuta elinkeinoa sitten sen mukaan, mitä oli tullakseen. Eikä silloin ollut edes sähköä ja vesijohtoa. Maito tuli omasta navetasta eikä tarvinnut hakea kaupasta, ja pienellä maitotilillä ostettiin voita, suolaa, sokeria, kahvia ja muuta sellaista, jota ei voinut itse kasvattaa.

Eikä vain silloin vaan edelleen näin eletään monessakin paikassa. Meillä lapsuudenkodissa voi ja sokerikin tehtiin itse. Kauppa-autolta kerran viikossa ostettiin kahvia ja suolaa, lapsille karkkipäiväkarkit. Ennen kuin hankittiin oma lehmä ja sonni, maito tuli maitolaiturille tonkissa. Edelleen siellä sama meno jatkuu.

Miten tehdään sokeria itse? Minäkin haluan kokeilla.

Ehkä he kasvattavat sokerijuurikkaita. Vanhassa keittokirjassani on perunajauhojen valmistusohje. Silti ostan sitä kaupasta, kun tulee paljon halvemmaksi.

Suolan valmistuksen haluaisin myös oppia. Juusto ja viili  valmistuvatkin käden käänteessä, samoin hapankaalit, säilykkeet ym. omavaraiset perusruuat.

Meillä tehtiin kaikkea ihan hassuakin. Mahlasta tehtiin purkkaa, nokkosista sukkia ja tekstiilivärejä kaikesta mahdollisesta. En muista kertaakaan että äiti tai isä olisi valittanut, hyvää elämää elettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia nää kommentit siitä että kuka hoitaa 1- ja 3-vuotiaat kun äiti hoitaa lampaita tai tekee muita hommia. No haloo, ne lapset menee siinä mukana, näin on aina ollut maalla. Tiedän kyllä että nykyään on avuttomia äitejä jotka eivät kykene mitään kotitöitä tekemään koko päivän aikana jos ovat vauvan kanssa kotona. Toisilta kuitenkin onnistuu. 

Ennen pienet lapset ja vauvat jätettiin yksin kotiin leikkikehään tai jopa puutynnyriin (ilman kantta tietenkin), ja äiti kävi navetassa ruokkimassa eläimet. Ja toivoi samalla, että lapsille ei tapahdu sillä aikaa mitään pahaa. Välillä tietenkin tapahtui, mutta elämä oli sellaista. Nykyään noin ei saa tehdä.

Höpsis. Isommat lapset tai isovanhemmat tai muut talouteen kuuluvat vanhemmat katsoivat lasten perään, kun äiti teki töitä.

Tai se lapsi oli mukana. Mä olen ollut vkon ikäisenä ekaa kertaa kuulemma lypsyllä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa, että kuinka ne teidän porkkanat ym kestää talven yli hyvinä siellä maakellarissa, mutta jääkaapin viileäosiossa menevät kyllä takuulla kuukaudessa nahkeiksi? Vai kuivattunako te vain talven yli kaikkea vihannesta syötte?

Ne säilötään maakellarissa laareissa heikkavaan multaan. Erittäin hyvin kestävät talven yli ainakin meillä. Ja talviomenalajikkeet säilyvät tammi-helmikuulle, sitten ne yleensä onkin jo loppu. Myös kurpitsat (ei kesäkurpitsa) säilyy erinomaisesti tuoreena talven yli ellei lopu sitä ennen. Itsekin syön mielummin pakastettuja marjoja kuin tuontihedelmiä. Ovat paljon terveellisempiä ja tietenkin myös ilmaisia kun metsästä ja omalta pihalta ovat.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kuormittaa vähemmän ilmastoa, miksi pitää hankkia kahdeksan lasta? 🤦

No älä! Jos nämä 8 lasta hankkivat vielä itsekin samat 8 lasta, niin siinä on maapallo kuormittunut huomattavasti enemmän kuin sillä, että ajavat autoa, asuvat kaupungissa ja käyvät välillä ulkomailla lentäen.

Toinen "hauska" stereotypia on, että vegaaneilla on kaikki eläinperäinen kielletty, mutta usein tupakkaa palaa (sademetsät eli maailman keuhkot tuhoutuvat siinä) ja/tai lemmikkinä on iso koira tai useampi, jolle pitää olla sitä lihaa (ja osallistua lihateollisuuteen, jos ei itse metsästä koiransa sapuskoita tai osta metsästysporukoilta). Tupakointi ja lemmikki ovat kuitenkin vapaaehtoiseen valintaan perustuvia, samoin kuin lasten lukumäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä tyhmä kaupunkilainen, mutta miten kotioloissa nuo koko vuoden kasvikset ja juurekset säilytetään niin, että ne oikeasti säilyy seuraavaan kesään, kunnes tulee uutta satoa? Kun omassa jääkaapissa perunat ja porkkanat alkaa itää ja menee pilalle reilussa kuukaudessa ja kesäkurpitsa pilaantuu muutamassa viikossa, omenat nahistuu parissa viikossa.

Meillä on maakellari missä säilytän perunat, sipulit, omenat, hillot, mehut yms.

Omenat säilyy jouluun asti kellarissa. Perunat ja sipulit säilyy kevääseen.

Mutta siis joulun jälkeen ennen seuraavan kesän satokautta ei syödä mitään tuoreita kasviksia tai hedelmiä? Siis jos haluaa olla olla omavarainen. Vaan ainoa kasvisruoka on eri tavoin kypsennetty peruna ja sipuli ja sitten pakastetut marjat?

Kyllä muutkin juurekset säilyy talven yli, sinne maakellariin voi viedä vaikka punajuuria, palsternakkaa, lanttua ja nauriita.

Myös tavallinen keräkaali säilyy todella pitkään hyvässä kellarissa.

Sen 5 minuutin jugurtin minä haluaisin nähdä. Sehän vaatii täsmälleen sopivaa lämpöä toisin kuin viili, jota minulla on nytkin valmistumassa kaapissa. Juusto ei ole millään tavalla pakollinen elintarvike, ja ilman sitä pärjää oikein hyvin. Yhteen juustokiloon menee muuten niin paljon maitoa, että halvemmaksi tulee ostaa kaupasta.

En ole ottanut aikaa, mutta olen tehnyt tällä reseptillä hyvää jogurttia. https://www.omavarainen.fi/l/teeitsejogurttia Teen yleensä illalla ennen kun menen nukkumaan ja aamulla on valmis. Ei siihen mene aikaa kuin sen verran mitä maito lämpiää ja jäähtyy niin että sen voi laittaa purkkiin valmistumaan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuossa kaiken muun paitsi sen, että miten noilla kahdella aikuisella voi riittää aika kaiken tuon tekemiseen. Siis vaikka olisi kuinka energisiä ja hyväkuntoisia.

Minkä kaiken tuon?

Onhan täällä jo lueteltu. Kahdeksan lapsen hoito ja kasvatus, lampaiden ja kanojen hoito, kasvimaiden hoito ja sadonkorjuu, suurperheen ruoan valmistus ilman eineksiä itse alusta saakka, leivän leipominen kymmenen hengen päivittäiseen käyttöön, polttopuiden teko ison talon lämmittämiseen, miehen osaomistuksessa olevan maatilan työt, metsäkoneurakointibpäivätyönä jne.

Ei rossa ole mitään sellaista mitä pitäisi ihmetellä. Lapset ja koti, työt ja ruoat sitä hoidetaan kaupungissakin. Eiköhän heille jää luppoaikaakin päivittäin. Sit vasta jos heillä olisi suuri määrä lehmiä, työpäivä venyisi molemmista päistä.

Sun mielestä eläinten ja kasvimaan hoito ei vielä aikaa? Tai sadonkorjuu tai polttopuiden teko?

Ei maalaiselämää voi verrata kaupunkilaisten elämään.

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa, että kuinka ne teidän porkkanat ym kestää talven yli hyvinä siellä maakellarissa, mutta jääkaapin viileäosiossa menevät kyllä takuulla kuukaudessa nahkeiksi? Vai kuivattunako te vain talven yli kaikkea vihannesta syötte?

Tota, kyllä ne kaupankin porkkanat on korjattu pelloista syksyllä ja niitä myydään aina seuraavaan satoon saakka.. Porkkana säilyy korjuun jälkeen noin 8 kuukautta. Mutta ei tosiaan jääkaapissa.

Täältä voi lukea porkkanoiden ihmeellisestä maailmasta.

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000000736113.html

squash Vierailija kirjoitti:

En suosittele kirjoitti:

Ihan kiva artikkeli, mutta itselle tulee aina tuosta sellainen olo, että aikuis(t)en visio jyrää lasten mahdollisuudet tavalliseen elämään. Kunhan kasvavat ja itsenäistyvät, valitsevat todennäköisesti ihan päinvastaisen elämäntavan. Ja odottavat sitä kotoa lähdön hetkeä kuin kuuta nousevaa. Siis kolmoiskerrossängyt, ihan oikeasti...???

Itsellänikin on kaikenlaisia visioita, periaatteita ja haaveita, mutta yritän silti olla käyttämättä perhettäni niiden toteutuksen välineenä. En väitä, etteikö noilla lapsilla olisi kaikki oikein hyvin ja varmaan jää kivoja lapsuusmuistoja. Mutta silti, jo pelkkä tuo tilanahtaus tuolla ihmismäärällä väistämättä tekee sen, että lapsista tulee jonkinlaista massaa. Jokaisen pitää koko ajan jaksaa ottaa kaikki muut huomioon kaikessa, mikä toki voi olla luonnetta jalostavaa, mutta myös jollain tapaa tukahduttaa mahdollisuudet omaan vapauteen ja reviiriin lapsuuden aikana.

Tunnen pari tämän tyylistä perhettä ja aina jään miettinään näitä samoja juttuja. Omavaraisuuden tavoitteluun nämä pohdinnat liittyvät sikäli, että siihen liittyy jonkinasteinen pyrkimys eristäytymiseen yhteiskunnasta, vaikka äiti tuossa jutussa muuta väittääkin. Lisäksi on ihan puppua väittää, että lapset tekevät niitä töitä, joista tykkäävät - tuo systeemi ei pyörisi, jos ei lapsilla olisi huomattavia vastuita kotona. Vaikka se saadaan tuossa kuulostamaan hauskalta, niin kuinka monen 14-vuotias täällä laittaa ilomielin ja oma-aloitteisesti päivästä toiseen ruokaa 10-henkiselle perheelle? Tai edes nelihenkiselle? Ilomielin teen itse sen ruoan tai lämmitän vaikka eineksiä, jotta lapseni saa käyttää aikansa harrastuksiin ja kavereiden kanssa hengailuun sen sijaan, että kantaisi mielestäni perheen vamhemmille kuuluvia vastuita. Ja siis itsellänikin on viisi lasta, joten jotain perspektiiviä löytyy.

Vähemmän kunnianhimoiset omavaraisuustavoitteet mahdollistaisivat tällekin äidille (ja isälle? Ei käynyt selkeästi ilmi, mitä hän puuhailee) ulkopuolisen ansiotyön, jolla taas voisi saada vaikka vähän lisää niitä neliöitä ja helpompaa ruoanlaittoa, ettei tarvitse lapsia siihen vastuuttaa.

Mielestäni tuon vanhimman tyttären asennot noissa kuvissa olivat aika paljon puhuvia sen suhteen, mitä hän kokee äidin vision näytekappaleena olemisesta.

Luitko edes juttua? Kerrottiin selkeästi mitä isä puuhailee.

Metsäkoneenkuljettaja, juu, mutta tekeekö sitä itselleen vai muille ja kuinka käytännössä onnistuu, jos oikeasti tekee vuoden ympäri pitkää päivää noissa hommissa eikä kyse ollut jostain sesongeista. Silloinhan äiti ja lapset todellakin pyörittävät koko tilan ja kaiken muun arjen keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa, että kuinka ne teidän porkkanat ym kestää talven yli hyvinä siellä maakellarissa, mutta jääkaapin viileäosiossa menevät kyllä takuulla kuukaudessa nahkeiksi? Vai kuivattunako te vain talven yli kaikkea vihannesta syötte?

Tota, kyllä ne kaupankin porkkanat on korjattu pelloista syksyllä ja niitä myydään aina seuraavaan satoon saakka.. Porkkana säilyy korjuun jälkeen noin 8 kuukautta. Mutta ei tosiaan jääkaapissa.

Täältä voi lukea porkkanoiden ihmeellisestä maailmasta.

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000000736113.html

Tuota minäkin jäin miettimään, että mistä tuo kysyjä oikein kuvittelee sen kotimaisen porkkanan tulevan kauppaan helmikuussa jos ne ei säily talven yli? Hangenko alta niitä kaivetaan?

Vierailija kirjoitti:

squash Vierailija kirjoitti:

En suosittele kirjoitti:

Ihan kiva artikkeli, mutta itselle tulee aina tuosta sellainen olo, että aikuis(t)en visio jyrää lasten mahdollisuudet tavalliseen elämään. Kunhan kasvavat ja itsenäistyvät, valitsevat todennäköisesti ihan päinvastaisen elämäntavan. Ja odottavat sitä kotoa lähdön hetkeä kuin kuuta nousevaa. Siis kolmoiskerrossängyt, ihan oikeasti...???

Itsellänikin on kaikenlaisia visioita, periaatteita ja haaveita, mutta yritän silti olla käyttämättä perhettäni niiden toteutuksen välineenä. En väitä, etteikö noilla lapsilla olisi kaikki oikein hyvin ja varmaan jää kivoja lapsuusmuistoja. Mutta silti, jo pelkkä tuo tilanahtaus tuolla ihmismäärällä väistämättä tekee sen, että lapsista tulee jonkinlaista massaa. Jokaisen pitää koko ajan jaksaa ottaa kaikki muut huomioon kaikessa, mikä toki voi olla luonnetta jalostavaa, mutta myös jollain tapaa tukahduttaa mahdollisuudet omaan vapauteen ja reviiriin lapsuuden aikana.

Tunnen pari tämän tyylistä perhettä ja aina jään miettinään näitä samoja juttuja. Omavaraisuuden tavoitteluun nämä pohdinnat liittyvät sikäli, että siihen liittyy jonkinasteinen pyrkimys eristäytymiseen yhteiskunnasta, vaikka äiti tuossa jutussa muuta väittääkin. Lisäksi on ihan puppua väittää, että lapset tekevät niitä töitä, joista tykkäävät - tuo systeemi ei pyörisi, jos ei lapsilla olisi huomattavia vastuita kotona. Vaikka se saadaan tuossa kuulostamaan hauskalta, niin kuinka monen 14-vuotias täällä laittaa ilomielin ja oma-aloitteisesti päivästä toiseen ruokaa 10-henkiselle perheelle? Tai edes nelihenkiselle? Ilomielin teen itse sen ruoan tai lämmitän vaikka eineksiä, jotta lapseni saa käyttää aikansa harrastuksiin ja kavereiden kanssa hengailuun sen sijaan, että kantaisi mielestäni perheen vamhemmille kuuluvia vastuita. Ja siis itsellänikin on viisi lasta, joten jotain perspektiiviä löytyy.

Vähemmän kunnianhimoiset omavaraisuustavoitteet mahdollistaisivat tällekin äidille (ja isälle? Ei käynyt selkeästi ilmi, mitä hän puuhailee) ulkopuolisen ansiotyön, jolla taas voisi saada vaikka vähän lisää niitä neliöitä ja helpompaa ruoanlaittoa, ettei tarvitse lapsia siihen vastuuttaa.

Mielestäni tuon vanhimman tyttären asennot noissa kuvissa olivat aika paljon puhuvia sen suhteen, mitä hän kokee äidin vision näytekappaleena olemisesta.

Luitko edes juttua? Kerrottiin selkeästi mitä isä puuhailee.

Metsäkoneenkuljettaja, juu, mutta tekeekö sitä itselleen vai muille ja kuinka käytännössä onnistuu, jos oikeasti tekee vuoden ympäri pitkää päivää noissa hommissa eikä kyse ollut jostain sesongeista. Silloinhan äiti ja lapset todellakin pyörittävät koko tilan ja kaiken muun arjen keskenään.

Saisi olla aika paljon metsää jos olisi metsäkoneenkuljettaja ihan vaan omissa metsissään. Eikä muuten ne koneetkaan ole kovin halpoja.

Onhan se varmaan idyllistä , kun ei tarvii mennä lähihoitajan töihin, vaan voi nauttia vauvoista ja puuhastelusta maaseudulla. Tilanne tulee tuntumaan erilaiselta, kun ei enää voi lisääntyä, lapsilisät loppuu ja talo on täynnä itsenäistyviä nuoria, maaseutukämpästä ei paljoa rahaa saa ja vanhuudenvaivat alkaa painaa päälle. t. viisikymppinen inhorealisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa, että kuinka ne teidän porkkanat ym kestää talven yli hyvinä siellä maakellarissa, mutta jääkaapin viileäosiossa menevät kyllä takuulla kuukaudessa nahkeiksi? Vai kuivattunako te vain talven yli kaikkea vihannesta syötte?

Tota, kyllä ne kaupankin porkkanat on korjattu pelloista syksyllä ja niitä myydään aina seuraavaan satoon saakka.. Porkkana säilyy korjuun jälkeen noin 8 kuukautta. Mutta ei tosiaan jääkaapissa.

Täältä voi lukea porkkanoiden ihmeellisestä maailmasta.

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000000736113.html

Tuota minäkin jäin miettimään, että mistä tuo kysyjä oikein kuvittelee sen kotimaisen porkkanan tulevan kauppaan helmikuussa jos ne ei säily talven yli? Hangenko alta niitä kaivetaan?

Ammattimaisissa säilytystiloissa varmaan säilytetään, sellaisissa, joissa lämpötila ja kosteus ja pimeys on optimoitu. Koti on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmaan idyllistä , kun ei tarvii mennä lähihoitajan töihin, vaan voi nauttia vauvoista ja puuhastelusta maaseudulla. Tilanne tulee tuntumaan erilaiselta, kun ei enää voi lisääntyä, lapsilisät loppuu ja talo on täynnä itsenäistyviä nuoria, maaseutukämpästä ei paljoa rahaa saa ja vanhuudenvaivat alkaa painaa päälle. t. viisikymppinen inhorealisti

Miten tilanne paranisi jos sen maaseututalon sijaan asuisi puolet pienemmässä kerrostalokämpässä, johon ne teinit eivät mahdu ja josta on tuplasti isompi velka?

Lapset huostaan. Tuollaiseen hihhulointiin ei pidä lapsia altistaa. Aikuisena saavat päättää haluavatko elää keskellä metsää ilman sähköä ja vettä.

Jotenkin ihmiset kuvittelee, että jos heillä on joku ruokavalio, niin muilla on sama. Ei ole mikään pakko juoda kahvia tai maitoa tai syödä edes leipää.

Monet tuntuvat luulevan, että kaikki hommat tehdään samana päivänä. Ei joka päivä kerätä omenia tai marjoja, vaan mennään luonnon mukaan.

Äidin kotona mummo teki maanantaina leivät koko viikoksi leivinuunissa.

Eikä kannata ehkä heidän tilannettaan verrata siihen, millaista oli Suomen maaseudulla 40-50-luvuilla.

Nyt on sähköt ja vedet ja kaikki.

Käyt hakemassa aamulla kananmunat ja ruokit kanat siinä samalla. Aamupalan jälkeen täytät kuivaavan pesukoneen ja menet hoitamaan lampaat. Sitten vaikka ruuan valmistelut, leivän teot, käy hakemassa sinä päivänä tippuneet omenat jne.

Mies on lykännyt klapikoneeseen puutavaran.

Tiskikone hoitanut tiskit, lapset opetettu laittamaan ne sinne ja miten kone laitetaan päälle. Jokainen voi tehdä sen yhtenä päivänä viikossa, niin ei kyllästy.

Pienimmät kulkee siinä mukana.

Tädillä hevostilalla vauvat oli mukana sitterissä, kun siivottiin karsinoita.

Katsoin Hgissä steissillä, kun 10-vuotiaat hengailee metroasemalla. Kun ei ole oikein mitään tekemistä eikä paikkaa minne mennä. Sitten rikotaan limuautomaatteja. Mutta hei, ainakaan eivät saa traumoja marjojen keräämisestä ja itikoista.

Ihmiset on paljon somessa kaupungeissa, kun ei ole muutakaan tekemistä.

Itseasiassa on tutkittu, että kaupungissa ihminen tekee enemmän epärationaalisia ostopäätöksiä, koska ympärillä on niin paljon mainontaa. Eli kulutetaan, vaikka ei mitään tarvitsisi. Maalla taas ei altistu samalla tavalla mainosviesteille 24/7.

Ihana!

Mahtaa eläkkeen määrä yllättää, mikäs siinä puuhaillessa ja lisääntyessä, kun äijä ja valtio elättää.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

squash Vierailija kirjoitti:

En suosittele kirjoitti:

Ihan kiva artikkeli, mutta itselle tulee aina tuosta sellainen olo, että aikuis(t)en visio jyrää lasten mahdollisuudet tavalliseen elämään. Kunhan kasvavat ja itsenäistyvät, valitsevat todennäköisesti ihan päinvastaisen elämäntavan. Ja odottavat sitä kotoa lähdön hetkeä kuin kuuta nousevaa. Siis kolmoiskerrossängyt, ihan oikeasti...???

Itsellänikin on kaikenlaisia visioita, periaatteita ja haaveita, mutta yritän silti olla käyttämättä perhettäni niiden toteutuksen välineenä. En väitä, etteikö noilla lapsilla olisi kaikki oikein hyvin ja varmaan jää kivoja lapsuusmuistoja. Mutta silti, jo pelkkä tuo tilanahtaus tuolla ihmismäärällä väistämättä tekee sen, että lapsista tulee jonkinlaista massaa. Jokaisen pitää koko ajan jaksaa ottaa kaikki muut huomioon kaikessa, mikä toki voi olla luonnetta jalostavaa, mutta myös jollain tapaa tukahduttaa mahdollisuudet omaan vapauteen ja reviiriin lapsuuden aikana.

Tunnen pari tämän tyylistä perhettä ja aina jään miettinään näitä samoja juttuja. Omavaraisuuden tavoitteluun nämä pohdinnat liittyvät sikäli, että siihen liittyy jonkinasteinen pyrkimys eristäytymiseen yhteiskunnasta, vaikka äiti tuossa jutussa muuta väittääkin. Lisäksi on ihan puppua väittää, että lapset tekevät niitä töitä, joista tykkäävät - tuo systeemi ei pyörisi, jos ei lapsilla olisi huomattavia vastuita kotona. Vaikka se saadaan tuossa kuulostamaan hauskalta, niin kuinka monen 14-vuotias täällä laittaa ilomielin ja oma-aloitteisesti päivästä toiseen ruokaa 10-henkiselle perheelle? Tai edes nelihenkiselle? Ilomielin teen itse sen ruoan tai lämmitän vaikka eineksiä, jotta lapseni saa käyttää aikansa harrastuksiin ja kavereiden kanssa hengailuun sen sijaan, että kantaisi mielestäni perheen vamhemmille kuuluvia vastuita. Ja siis itsellänikin on viisi lasta, joten jotain perspektiiviä löytyy.

Vähemmän kunnianhimoiset omavaraisuustavoitteet mahdollistaisivat tällekin äidille (ja isälle? Ei käynyt selkeästi ilmi, mitä hän puuhailee) ulkopuolisen ansiotyön, jolla taas voisi saada vaikka vähän lisää niitä neliöitä ja helpompaa ruoanlaittoa, ettei tarvitse lapsia siihen vastuuttaa.

Mielestäni tuon vanhimman tyttären asennot noissa kuvissa olivat aika paljon puhuvia sen suhteen, mitä hän kokee äidin vision näytekappaleena olemisesta.

Luitko edes juttua? Kerrottiin selkeästi mitä isä puuhailee.

Metsäkoneenkuljettaja, juu, mutta tekeekö sitä itselleen vai muille ja kuinka käytännössä onnistuu, jos oikeasti tekee vuoden ympäri pitkää päivää noissa hommissa eikä kyse ollut jostain sesongeista. Silloinhan äiti ja lapset todellakin pyörittävät koko tilan ja kaiken muun arjen keskenään.

Miksi hän tekisi 24/7/365 töitä?