Välit meni siskoon lapsettomuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap kärjistää lapsettomuusasiaa liikaa.  Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuossa ilmeisesti 

ole kysymys kateudesta tai syyttämisestä.  Siskosi tuntee pääsevänsä henkisesti helpommalla, kun ei ole

vauvan kanssa tekemisissä.  Koska se oma tuska nousee silloin aina pintaan.  Hän vain suojelee itseään. 

Ap täällä. Lapsi ei ole siis enää vauva, vaan lähentelee kolmea ikävuotta. Täti on hänelle tuntematon ihminen. Tätä lasten välttelyä on siis jatkunut jo melkein kolme vuotta.

Mun tätini ja enoni ovat mulle täysin tuntemattomia. Ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla. Lapsi ei osaa tätiään kaivata joten älä turhaa käännä tätä lapsen kautta.

Olipa kakka ketju, vaan kaksi hyvää kommenttia. Olen pahoillani puolestasi ap. Muista kun sisko saa lapsen että et ota häntä takaisin. Ei ihmissuhteet toimi noin että heitetään pois kun ei kestetä ja otetaan takasin sitten kun itelle taas sopii.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kakka ketju, vaan kaksi hyvää kommenttia. Olen pahoillani puolestasi ap. Muista kun sisko saa lapsen että et ota häntä takaisin. Ei ihmissuhteet toimi noin että heitetään pois kun ei kestetä ja otetaan takasin sitten kun itelle taas sopii.

Sinun mielestä ihminen ei saa suojella henkisesti itseään? En ole koko ketjua lukenut, joten en tiedä käykö missään ilmi, että onko ap itse yrittänyt kysyä miten siskolla menee. Vai kiukutteleeko, kun hänen lapsensa ei ole kaikkien keskipisteenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Tää oli kyllä ihan mahtava tää sun tarina. Sympatiaa et sillä kyllä valitettavasti saanut. Siis sun miehesi ei vaan ollut vielä valmis yrittämään lasta ja tästä syystä sä päätit blokata jonkun ystäväsi, koska olit hänelle kateellinen, kun hän sai lapsen. Ja vielä sulle olis pitänyt olla empatiaa. Huhhuh.

Itse ainakin pidän vastentahtoisesti lapsettomiksi jääneinä niitä, keiden lapsettomuushoidot on lopetettu tuloksettomina. Muillahan on vielä ihan täydet mahdollisuudet saada lapsi.

On chidless by circumstance ja childless by infertility. Lapsettomuuden syitä on monia ja suru voi olla ihan yhtä suuri, oli syy mikä tahansa. Itse en sairauksieni vuoksi ikinä päässyt edes yrittämään lasta. Mutta todellakin olen vastentahtoisesti lapsettomaksi jäänyt.

No, tuon tyypin lapsettomuus oli sitä, että mies ei VIELÄ ollut valmis yrittämään lasta (ja nyt on). Niin hän heti katkerana hylkäsi ystävänsä, joka sai lapsen ennen häntä.

Lapsiperheet vievät ihan kaikki mehut vanhemmiltani ja tapaamiset perutaan koko ajan niin että minulla ei ole vanhempiani enää koskaan ja hyvin harvoin on yhteistä aikaa.

Ja kun kaikki yhteiset menot aina peruttiin lasten sairastumisen takia niin en sovi enää yhtään mitään. Niillä on rahaa matkustella vaikka hinnat nousevat niin että niitä eivät hintojen nousut kosketa sekään vaikka olisin ollut onnellinen siitäkin että nekin saisivat osansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kakka ketju, vaan kaksi hyvää kommenttia. Olen pahoillani puolestasi ap. Muista kun sisko saa lapsen että et ota häntä takaisin. Ei ihmissuhteet toimi noin että heitetään pois kun ei kestetä ja otetaan takasin sitten kun itelle taas sopii.

Sinun mielestä ihminen ei saa suojella henkisesti itseään? En ole koko ketjua lukenut, joten en tiedä käykö missään ilmi, että onko ap itse yrittänyt kysyä miten siskolla menee. Vai kiukutteleeko, kun hänen lapsensa ei ole kaikkien keskipisteenä?

Todennäköisesti lapsi ei ole keskipisteenä vaan sen tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheet vievät ihan kaikki mehut vanhemmiltani ja tapaamiset perutaan koko ajan niin että minulla ei ole vanhempiani enää koskaan ja hyvin harvoin on yhteistä aikaa.

Ja kun kaikki yhteiset menot aina peruttiin lasten sairastumisen takia niin en sovi enää yhtään mitään. Niillä on rahaa matkustella vaikka hinnat nousevat niin että niitä eivät hintojen nousut kosketa sekään vaikka olisin ollut onnellinen siitäkin että nekin saisivat osansa. 

En nyt ehkä ihan ymmärtänyt kuvaamaasi asetelmaa. Mitkä lapsiperheet vievät sinun vanhempiesi mehut? Sisarustesi perheet vai?

No mutta joka tapauksessa, onkohan nyt ihan reilua syyllistää siitä, että lapsi sairastuu ja tapaaminen pitää perua? Onhan se valitettavaa, mutta sairastumisille nyt ei voi mitään ja tuskin haluaisit heitä tavata, jos heillä on siellä tarjolla sinullekin tartutettavaksi jokin tauti.

Ja siis olet katkera heille siitä, että heillä on rahaa ja sinulla ilmeisesti ei? Olisiko kyseessä ihan omat ja heidän omat valinnat koulutuksen, työn, sijoitustoiminnan ja kulutuksen suhteen? Hyvin harva Suomessa elää perintörahoilla kovin pitkään kovin leveästi.

Itselle toisten lasten saaminen ei ole koskaan ollut ongelma. Olen aina ollut ystävä niille, jotka saavat lapsia tai eivät saa. Itse en saanut, ja en itse tätä koe ongelmaksi itselleni. Minulla ihan hyvä olla ilman lapsia. Ja hyvä niille, jotka saavat lapsia tai eivät saa. En näe tässä mitään ongelmaa ystävien kesken, että se mukamas vahingoittaa ketään. Mutta toki ihmissuhteet kaikilla erilaiset ja jokaisella oma elämä. Me olemme vain erilaisia kaikki keskenämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮

Tämä. Minulle lapsettomuus on ollut kova paikka ja ei kiinnosta yhtään ruotia kyseisiä asioita lasten omaavien kanssa, jotka keskittyy aina tuomaan esille lähinnä sitä onneaan, mitä lapset heidän elämäänsä tuovat. Helpompaa ja antoisampaa on puhua lapsettomuusasioista kohtalotoverien kanssa.

Ehkä välit on menneet muista syistä. Itse olen miettinyt samaa entisen parhaan kaverin suhteen - onko meidän isompi lapsiluku vaikuttanut välien viilenemiseen. Heillä oli alkuun lapsettomuutta ja ikä tuli vastaan ehkä toivottua useampien saamiseen, olen itse nuorempi. Vai sekö, että olemme samalla alalla, mutta hän perusduunissa ja itse taas sellaisissa tehtävissä, mistä hänkin jossain vaiheessa haaveili, mutta ei ole päässyt (niitä ei oikein koskaan ole tarjollakaan).

Vai onko kyse jostain ihan muusta. Tuntuu haluavan kasvattaa lapsensa tiukasti samoin kuin hänet itsensä on kasvatettu - ehkä pelkää meidän lasten olevan huonoja malleja omilleen, jos hekin alkavat kaivata enemmän yksilönvapauksia? Hänessä on vähän tiikeriäitiainesta, lapsilta ei paljon kysellä.

Tai ehkä hän on vain niin kuormitettu arjessa, että hän jaksa olla väleissä kenenkään kanssa? Yritän aina säännöllisesti pitää jonkinlaista yhteyttä yllä, mutta onhan se aika uuvuttavaa pitkän päälle olla AINA se aloitteellinen osapuoli.

Meillä meni sen takia, että siskot jättivät lapsettoman sisaruksen ulkopuolelle eivätkä kutsuneet yhteisiin menoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kakka ketju, vaan kaksi hyvää kommenttia. Olen pahoillani puolestasi ap. Muista kun sisko saa lapsen että et ota häntä takaisin. Ei ihmissuhteet toimi noin että heitetään pois kun ei kestetä ja otetaan takasin sitten kun itelle taas sopii.

Sinun mielestä ihminen ei saa suojella henkisesti itseään? En ole koko ketjua lukenut, joten en tiedä käykö missään ilmi, että onko ap itse yrittänyt kysyä miten siskolla menee. Vai kiukutteleeko, kun hänen lapsensa ei ole kaikkien keskipisteenä?

Saa suojella, mutta on sellaisesta käytöksestä fiksujakin esimerkkejä. Tiedän tapauksen jossa lapseton oli kertonut lapselliselle ystävälleen että hänelle on rankkaa katsoa vierestä toisten lapsionnea ja haluaa siksi pitää etäisyyttä. Minusta kypsästi ja reilusti toimittu. Vai mitä mieltä itse olisit jos siskosi yhtäkkiä laittaisi välit poikki? Ei taitaisi tuntua kivalta oli syy mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮

Tämä. Minulle lapsettomuus on ollut kova paikka ja ei kiinnosta yhtään ruotia kyseisiä asioita lasten omaavien kanssa, jotka keskittyy aina tuomaan esille lähinnä sitä onneaan, mitä lapset heidän elämäänsä tuovat. Helpompaa ja antoisampaa on puhua lapsettomuusasioista kohtalotoverien kanssa.

Tottakai vertaistuki on arvokasta, eli hyvä jos pääsee keskustelemaan saman kokeneen kanssa. Mutta älä nyt silti yleistä, että kaikki, joilla on lapsia, olisivat tuollaisia, että kun toinen suree lapsettomuuttaan, niin alkaisi vastineeksi hehkuttaa jotain onnea.

Ystäväni jäi tahtomattaan lapsettomaksi (on lopullinen tila) ja se on hänelle todella raskas asia ja lopullinen tuomio tuli aika hiljattain. Minulla taas on lapsia. Silti hän on kyllä paljonkin keskustellut asiasta minun kanssani ja puhunut myös siitä, miltä se tuntuu, kun toiset saavat lapsia. Ja kyllä puhumme myös minun lapsista, heidän elämässä akuuteista asioista jne., eli ei minun lapset ole mitään tabuja tuossa ystävyyssuhteessa ystäväni lapsettomuudesta huolimatta - ovathan lapseni minulle tärkeä asia ja määrittävät minun elämääni paljon (eli olisi aika pinnallista, jos mitään heihin viittaavaa ei saisi puhua). Ystäväni ihan kysyykin aina lasten kuulumiset myös, kun tavataan.

Puhumme myös paljon ihan muistakin asioista (töistä ja lomista, harrastuksista, yleisistä ajankohtaisista asioista, parisuhteista) ja tiedostan, että minä en ehkä lasten myötä muuttunut kovinkaan paljoa tai mennyt sellaiseen lapsikuplaan, niin kuin jotkut menee.

Lainaa miestäsi siittämään jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteista saa kyllä vetäytyä, jos niissä on liian kivualiasta olla. Mitään velvollisuutta ei ole pitää yhteyttä edes sukulaisiin. Älä myöskään odota, että kaikilla on yhtä hyvät valmiudet ja taidot selviytyä vaikeuksiensa kanssa kuin sinulla.

Tottakai on oikeus vetäytyä. Kuitenkin vuosien välien katkaiseminen ei enää ole vetäytymistä toki kaikilla on oikeus katkaista välit lopullisesti ihan minkä syyn takia. Ja samaan aikaan voi olla totta, että välien katkaisija käyttäytyy toisen kannalta väärin, omalta kannaltaankin tuhoaa enemmän ja itsekkäästi.

Jos kyseessä olisi ongelmallinen suhde muuten, niin välien etäännyttäminen tai katkaiseminen voi olla tervettä, mutta sitä se ei ole jos kaikki hyvin ja toinen saa lapsen. Lapsen saaneelle se on julma hylkääminen ja lapsettomalla on julma suru, mutta tervettä on mennä hakemaan apua sen sijaan, että purkaa sen toisiin.

Älä sinä kuvittele tietäväsi, millaiset valmiudet tai taidot minulla on, sillä olet väärässä.

En kuvitellut, vaan sinä kuvailit valmiuksiasi ja taitojasi kommentissasi. Ap:n sisko on oma ihmisensä, joka selviytyy parhaansa mukaan. Esim. avun hakemisesta on helppo ulkopuolisen huudella, mutta se vaatisi tietoisuutta, uskallusta ja varojakin, joita kaikilla ei ole. Toki jos jonkun keinot selviytyä ovat muille haitallisia, niiden muiden on sitten hyvä vetää omat rajansa, kuten ap on nyt ilmeisesti tehnytkin.

Tuota en kyllä ymmärrä, miten kukaan muu voisi "hylätä" toisen kuin aikuinen lapsensa, muiden välillä kun ei ole kyse riippuvuussuhteesta, vaan täysin vapaaehtoisuuteen perustuvasta valinnasta. Ap:n siskon näkökulmasta kaikki ei myöskään selvästikään "ollut hyvin", koska hän kärsi suhteessa. Toki ap voi olla surullinen siitä, ettei suhde siskon kanssa ole mahdollinen.

Olet väärässä. Kyse oli minun valinnoista hyvin suurissa kivuissa, etten pura tuskaani muihin. Ei minulla ollut enää elämässä mitään muuta jäljellä kuin muut ihmiset. Et tiedä kuinka kivuissani olisin halunnut toimia toisin, joten älä kehtaa väittää, että tiedät jotain minusta.

Musta tuntuu, että ihmissuhteet ovat nykyään kertakäyttökulttuuria monien mielestä. Heti välit poikki omaan siskoonkin, jos tuntuu vähän ikävältä (=kateus toisen lapsesta). Ei enää nähdä vaivaa ihmissuhteisen säilyttämiseen tai pidetä niitä arvokkaina. Tämä ei liity mihinkään väkivaltaan (henkiseen, fyysiseen jne.) sisältäviin suhteisiin tai jossa on muita isoja ongelmia. Mutta vaikeat tunteet liittyvät elämään, eikö niitä enää osata käsitellä normaaleissa ihmissuhteita.

Mä oon varmaan ainoa, joka tämmöistä miettii tämän ketjun seurauksena ja saan ison alapeukkuryöpyn.

saisi ottaa lapsituet pois ja laittaa lapsiverot.

Olen lapseton ja ikäni puolesta sellaiseksi jään, koska en ole kymppania. Katkaisenko nyt sitten yhteydet sekä lapsellisiin että seurusteleviin ja varattuihin läheisiini? Enpä keksi parempaa tapaa katkeroitua lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Eli ajattelet vain itseäsi, ei taida paljon kiinnostaa miten raskaasti siskosi saattaa ottaa oman lapsettomuudensa, tuskin tuossa tilanteessa tapailee muitakaan ystäviään jotka viettävät pikkulapsiarkea. Etköhän sä ne lapset ole tehnyt itsellesi etkä siskollesi. Anna siskon olla rauhassa, ottaa yhteyttä jos ottaa. Turhaan katkeroidut loppuelämäksi, ja jos ei halua tavata sua lapsen kanssa niin ehdota ilman lasta ja ole vain sisko niin kuin olit ennen lastasi jos et muuta keksi.

En suostuis tapaamisiin tuolla tavalla. En pystyis tekemään sitä omalle lapselleni, et antaisin syrjiä häntä tuolla tavalla. Se ei vaan ole oikein. Lapset ei tästä maailmasta lopu ja se on vaan hyväksyttävä.

No se on sitten voi voi. Et silti voi pakottaa toista täyttämään omia tarpeitasi sen toisen kustannuksella. Edelleen ne lapset tehdään itselle ei jollekin toiselle. Muutenkin outoa että näet ap siskonsa kanssa seurustelun ilman lasta lapsen syrjimisenä. Eiköhän se muksu pärjää pari tuntia isänsä kanssa samalla kun käyt vaikka kahvilla kavereidesi kanssa, siellä voi myös puhua jostain muustakin kuin vain siitä lapsesta, luulisi että sullakin on elämässäsi muutakin kuin vain lapsi. On myös hieman sairaalloista jos kaikissa ihmissuhteissasi pitää ottaa joku kolmasosapuoli mukaan vaikka tähän ei olisi mikään tarve.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja ikäni puolesta sellaiseksi jään, koska en ole kymppania. Katkaisenko nyt sitten yhteydet sekä lapsellisiin että seurusteleviin ja varattuihin läheisiini? Enpä keksi parempaa tapaa katkeroitua lopullisesti.

Se on sun oma asiasi. Kyseessä ei ole myöskään monien kohdalla mikään katkeroituminen, elämä vain kuljettaa meitä joskus täysin vastakkaisiin suuntiin ja sen joko hyväksyy tai sitten ei. Sitä joko katkeroituu kuin ap ja ruikutetaan ventovieraille netissä miten sisko ei jaksa/halua olla tekemisissä tai sitten jatkaa eteenpäin niin kuin normaalit ihmiset tekevät ja hyväksyvät asian.