Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?

Itse olen vielä saanut tukkapöllyä 70-luvun lapsena. Voi kyllä olla, että tukkapölly on pienempi paha, kuin vaikka viikko ilman nettiä.

Väkivallattomat rangaistukset tuppaa olemaan ajallisesti pitkäkestoisempia.

Samaa olen miettinyt kuin joku aikaisempi kommentoija, eli eläimetkin automaattisesti puuttuvat huonoon käytökseen esim pienillä näykkäisyillä jotka eivät kauheasti satu eivätkä kestä kauaa, mutta lopettavat huonon käytöksen. Onko lopulta läpsäisy takamukselle tai kevyt tukistus komentamisen yhteydessä traumatisoivaa, varsinkaan jos lapsi on kovapäinen ja komentamisen ei yksistään auta.

Jotkut vanhemmat ovat nykyään niin uupuneita lapsiensa tottelemattomuuden kanssa että pistää miettimään auttaisiko sellaisissa tilanteissa tuollaiset kevyet ja fyysiset tavat, kun täysi rajattomuuskaan ei ole hyvästä.

Mulla aivan sama tilanne kuin ap, mutta en koe että olis jäänyt mitään traumoja tai asia vaivaisi mitenkään. Isä oli oikeasti tosi tasapuolinen ja rehti mies, ihan omasta ansiosta tuli jos oli sääntöjä rikottu eikä vielä varoituksestakaan mennyt sana perille. 80-lukua oli tämä ja ehkä 4. luokalle saakka muistan että oli jotain tukistamista, kerran taisi sisko saada remmistä isompanakin.

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Muistelen, että siitä jäi sellainen kuumotus, mutta ei suoranainen kipu. Vyön iskut taas oli viiltävää kipua, viimeistään muutaman iskun jälkeen tuli väkisinkin itku, vaikka kuinka yritti pinnistellä, ettei itkisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti ilmoitti jälki-istunnon tai koti muistutuksen jälkeen että heti kun isä tulee töistä kotiin saat remmiä paljaalle pyllylle. Silloin ei ulos saanut lähteä oli huoneessa isää odotettava. Vielä kiusallisemman tilanteesta teki se kun äiti sen sanoi pikku veljen ja siskon kuullen. He jäivät myös kotiin eivät ulos lähteneet. Isän tultua töistä äiti kertoi isälle että minulle pitää remmiä antaa. Isä komensi minut olohuoneeseen uteliaat sisarukset tulivat myös. Jouduin laskemaan huosut alas ja mennä sohvan käsinojaa vasten. Isä otti remmin housuista ja antoi piiskaa. 

 Nainen 49v.

Tuo on kyllä inhottavaa ja varmastikin tarpeetonta että muut ovat näkemässä tuollaista paljaalle pyllylle piiskaamista. Muuten eikös se ole yhtä tehokasta vaikka siinä olisikin välissä ohut vaatekerta.

Yleensä useimmiten taitaisi olla niin että tukistaminen riittäisi, ilman piiskoja, vyöremmejä, keppejä tms.

Erityisen ikävä muisto jää varmasti lievistäkin kurituksista jos ne ovat täysin aiheettomia ja perusteettomia, paikkansa pitämättömiin epäilyihin ja syytöksiin pohjautuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Muistelen, että siitä jäi sellainen kuumotus, mutta ei suoranainen kipu. Vyön iskut taas oli viiltävää kipua, viimeistään muutaman iskun jälkeen tuli väkisinkin itku, vaikka kuinka yritti pinnistellä, ettei itkisi.

Ihan sydäntä särkee kun ajattelen mitä olet joutunut kokemaan. :( Miten toista voi kohdella noin? Täysin tietoisesti satuttaa ja itkettää? Normaali ihminen nimittäin kokee jo siitä hätää, jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja satuttaa itsensä. Sitä haluaa siinä tilanteessa ottaa syliin, lohduttaa ja auttaa, että kipu häviäisi ja lapsella olisi taas hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Muistelen, että siitä jäi sellainen kuumotus, mutta ei suoranainen kipu. Vyön iskut taas oli viiltävää kipua, viimeistään muutaman iskun jälkeen tuli väkisinkin itku, vaikka kuinka yritti pinnistellä, ettei itkisi.

Ihan sydäntä särkee kun ajattelen mitä olet joutunut kokemaan. :( Miten toista voi kohdella noin? Täysin tietoisesti satuttaa ja itkettää? Normaali ihminen nimittäin kokee jo siitä hätää, jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja satuttaa itsensä. Sitä haluaa siinä tilanteessa ottaa syliin, lohduttaa ja auttaa, että kipu häviäisi ja lapsella olisi taas hyvä olla.

No toisaalta onhan rangaistuksen tarkoitus, että se tuntuu ikävältä, eihän se muuten olisi mikään rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Muistelen, että siitä jäi sellainen kuumotus, mutta ei suoranainen kipu. Vyön iskut taas oli viiltävää kipua, viimeistään muutaman iskun jälkeen tuli väkisinkin itku, vaikka kuinka yritti pinnistellä, ettei itkisi.

Ihan sydäntä särkee kun ajattelen mitä olet joutunut kokemaan. :( Miten toista voi kohdella noin? Täysin tietoisesti satuttaa ja itkettää? Normaali ihminen nimittäin kokee jo siitä hätää, jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja satuttaa itsensä. Sitä haluaa siinä tilanteessa ottaa syliin, lohduttaa ja auttaa, että kipu häviäisi ja lapsella olisi taas hyvä olla.

No toisaalta onhan rangaistuksen tarkoitus, että se tuntuu ikävältä, eihän se muuten olisi mikään rangaistus.

Rangaistus ja laiton, silmitön väkivalta ja toisen nöyryytys on pikkuisen eri asia. Lapsen rangaistuksen ei kuulu olla hänen fyysinen kurittaminen.

Vierailija kirjoitti:

monissa lasten fyysistä kurittamista käsittelevissä ketjuissa on ollut useita kommentoijia, joiden viestinä on ollut että ihan terve ihminen on kasvanut itsestä vaikka lapsena kuritettiinkin-ja sillä sitten perustellaan että kurittaminen olisi okei.  Vaan eipä ole verrokkina sitä, että minkälainen itsestä olisi tullut ilman sitä väkivaltaa, eikä ymmärrystä sille, että oma kokemus ja arvio ei päde kaikkiin ja kaikkeen.

Jep, lisäksi monet joita on lapsena pahoinpidelty ovat sitä mieltä että nykylapsiakin pitäisi pahoinpidellä. Onko silloin terve mielinen? Minusta ei. Tuo on traumatisoitunutta käytöstä, jota nämä ihmiset ei edes tunnista itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään teillä sattui takapuoleen sen vyöllä kurittamisen jälkeen? Oliko vaikea istua? Vai millaista se käytännössä oli?

Muistelen, että siitä jäi sellainen kuumotus, mutta ei suoranainen kipu. Vyön iskut taas oli viiltävää kipua, viimeistään muutaman iskun jälkeen tuli väkisinkin itku, vaikka kuinka yritti pinnistellä, ettei itkisi.

Ihan sydäntä särkee kun ajattelen mitä olet joutunut kokemaan. :( Miten toista voi kohdella noin? Täysin tietoisesti satuttaa ja itkettää? Normaali ihminen nimittäin kokee jo siitä hätää, jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja satuttaa itsensä. Sitä haluaa siinä tilanteessa ottaa syliin, lohduttaa ja auttaa, että kipu häviäisi ja lapsella olisi taas hyvä olla.

No toisaalta onhan rangaistuksen tarkoitus, että se tuntuu ikävältä, eihän se muuten olisi mikään rangaistus.

Rangaistus ja laiton, silmitön väkivalta ja toisen nöyryytys on pikkuisen eri asia. Lapsen rangaistuksen ei kuulu olla hänen fyysinen kurittaminen.

Joo nykyään, mutta silloin kun kurittaminen on normaalimpaa ja hyväksyttävämpää, níin se oli vähän niinku se idea siinä, että hetken aikaa tuntuu takapuolessa ikävältä. Samalla tavalla kuin pelikiellon tai arestin on tarkoitus tuntua ikävältä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä silloin niin ajateltu. Kuten sanoin kiusallista oli kun veli ja sisko sen näki varsinkin jos heitä olin kiusannut ja nyt itkin housut kintuissa heidän nähden.

Nainen 49v

Älkää vastatko tälle provoilijalle.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt kuin joku aikaisempi kommentoija, eli eläimetkin automaattisesti puuttuvat huonoon käytökseen esim pienillä näykkäisyillä jotka eivät kauheasti satu eivätkä kestä kauaa, mutta lopettavat huonon käytöksen. Onko lopulta läpsäisy takamukselle tai kevyt tukistus komentamisen yhteydessä traumatisoivaa, varsinkaan jos lapsi on kovapäinen ja komentamisen ei yksistään auta.

Jotkut vanhemmat ovat nykyään niin uupuneita lapsiensa tottelemattomuuden kanssa että pistää miettimään auttaisiko sellaisissa tilanteissa tuollaiset kevyet ja fyysiset tavat, kun täysi rajattomuuskaan ei ole hyvästä.

Eläimistäkö otat sen riman mille korkeudelle haluat vanhemmuuden tason asettaa? Eikö nyt yhtään ylemmäksi kannattaisi pyrkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

monissa lasten fyysistä kurittamista käsittelevissä ketjuissa on ollut useita kommentoijia, joiden viestinä on ollut että ihan terve ihminen on kasvanut itsestä vaikka lapsena kuritettiinkin-ja sillä sitten perustellaan että kurittaminen olisi okei.  Vaan eipä ole verrokkina sitä, että minkälainen itsestä olisi tullut ilman sitä väkivaltaa, eikä ymmärrystä sille, että oma kokemus ja arvio ei päde kaikkiin ja kaikkeen.

Jep, lisäksi monet joita on lapsena pahoinpidelty ovat sitä mieltä että nykylapsiakin pitäisi pahoinpidellä. Onko silloin terve mielinen? Minusta ei. Tuo on traumatisoitunutta käytöstä, jota nämä ihmiset ei edes tunnista itsessään.

Juuri näin.

Mun miestä on piiskattu lapsena. Palvoo kuitenkin piiskaajavanhempaansa? Hyväksyisi piiskaamisen jos olisi omia lapsia. En tiedä toteuttaisiko käytännössä sitten; tuskinpa.

Joskus tuntuu että miehellä heijastuisi "traumaa" kyseisestä asiasta, toisaalta taas tuntuu pitäneen sitä normaalina ja hyväksyttävänä asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko muilla sellaista, että sitä kuritusta piti odotella? Minä muistan sellaiset päivät ihan hirveinä. Esimerkiksi koulun jälkeen iltapäivällä ollut jotain, mistä äiti on päättänyt, että pitää kurittaa, ja sanoo, että saat sitten remmiä, kun isä tulee kotiin. Sitten päivä jatkuu muuten ihan normaalisti, mutta oli kamalaa vatsa kipristellen yrittää tehdä jotain läksyjä ja katsoa kelloa, että montako tuntia vielä.

Tuommoinen kuulostaa kamalalta ja paljon traumatisoivammalta kuin se ruumiillinen kuritus, mitä meillä kotona käytettiin: me (s. 80-luvulla) saatiin joskus esim tapellessa tai riehuessa vanhemmilta läimäytys takapuolelle tai lyhyt tukistus yhdistettynä "nyt riitti"- tyyppiseen karjahdukseen. Siis fyysisesti siinäkin kajottiin, mutta tilanne oli aina äkkiä myös ohi eikä itselleni tai veljelleni ole tuosta mitään traumoja jäänyt. Ainoa on, että myös omien lasten kohdalla ko. toimintamalli meinaa aktivoitua joskus kun lapsi sellaisessa aivan päättömässä tilassa villiytyneenä riehuu eikä tahdo saada sanallista kontaktia. Silloin joutuu todella hillitsemään itseään ettei toista samaa läimäytysmallia.

Ei tuo pikaistuksissa tehty läimäytyskään hyvältä kuulosta. Jos kurittaminen tehdään vasta viivellä, kuten edeltävä kirjoittaja kertoi, silloin se ei ainakaan mene "yli", kuten pikaistuksissa tehtynä voisi käydä.

Höpöhöpö, ihminen on nisäkäs, ja siinä missä muutkin nisäkkäät, vanhempi voi kyllä puistaa niskavilloista jotta jälkikasvu tietää menneensä liian pitkälle.

Lapset joita kuritetaan käyttävät väkivaltaa myös eteen päin. Tappelevat koulussa ja kiusaavat muita. Aggressio patoutuu ja sen purkaa itseään heikompaan. Vanhempien pitäisi opettaa lapselleen empatiaa, ei tunteiden purkamista väkivaltaisesti itseään heikompiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun miestä on piiskattu lapsena. Palvoo kuitenkin piiskaajavanhempaansa? Hyväksyisi piiskaamisen jos olisi omia lapsia. En tiedä toteuttaisiko käytännössä sitten; tuskinpa.

Joskus tuntuu että miehellä heijastuisi "traumaa" kyseisestä asiasta, toisaalta taas tuntuu pitäneen sitä normaalina ja hyväksyttävänä asiana.

Traumatisoitunut. Ei pysty kyseenalaistamaan tapahtuneen mielekkyyttä, koska oma maailmankuva järkkyisi. Suosittelisin puhumaan tuosta hyvin tarkkaan ennen lasten hankkimista. Ja myös siitä saako isovanhemmat hoitaa lapsenlapsia.

Lapsen pahoinpitelyn hyväksyjät: oletteko sitä mieltä, että esimerkiksi teitä 3 kertaa isompi esimies saisi hakata teitä, vetää hiuksista tai vaikka kunnon kaarteella heitellä kahvihuoneen pöydän kulmaan, jos olette tehneet virheen tai vaikka ihan tietoisesti laiskotelleet vaikka pitäisi tehdä työtä? Vai soittaisitteko itkien ja ahdistuneena ja vihaisena poliisit, kun teitä on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti?

Todennäköisesti tämä on myös yksi syy miksi m a a h a n m u u t t a j a lapsissa on suhteessa enemmän väkivaltaista käytöstä. Noissa perheissä käytetään edelleen väkivaltaa lapsia kohtaan. He oppivat sen kotoaan ja purkavat sen eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tämä on myös yksi syy miksi m a a h a n m u u t t a j a lapsissa on suhteessa enemmän väkivaltaista käytöstä. Noissa perheissä käytetään edelleen väkivaltaa lapsia kohtaan. He oppivat sen kotoaan ja purkavat sen eteen päin.

Tai voisikohan olla kyseessä ns. kunniakulttuuri, joka oikeuttaa hakkaamaan, jos on jonkun kunniaa muka loukattu?