Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama kuin AP:n viestissä. Hyvä keskiluokkainen perhe 1980-luvulla, mutta lapsen fyysinen kuritus nähtiin hyväksyttävänä. Lapsuus on kokonaisuus, ja koska koen vanhempani rakastettaviksi ja lapsuuden aineellisesti hyväksi, en jaksa olla hirveän katkera piiskan saamisesta. Olisi pärjätty ilmankin ja myönnän, että muistot ovat ikäviä enkä kuritusta hyväksy tai puolustele. Kuitenkaan kyse ei ollut summittaisesta hakkaamisesta vaan toteutetusta rangaistuksesta. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää sellaisten, joilla joko fyysistä kuritusta ei ole ollut tai sitten on ollut ihan oikeaa perheväkivaltaa.

Millaisia pahuuksia ne sitten oli, mistä sun "hyvät" vanhemmat katsoivat aiheelliseksi remmiä antaa?

Muistan ainakin, että tein naarmuja olohuoneen lattiaan ja ensin kiellettiin. Kun jatkoin sen jälkeen, niin sain piiskaa. Ei niitä kertoja ollut kuin muutama, mutta taisi olla aina niin, että oli ensin varoitettu ja uhma oli tahallista.

Okei, eli aika pieni olit kuitenkin? Aika kova rangaistus kyllä. Siis vyöllä piiskattiin tuon takia? Miten itse koit, opitko siitä kurituksesta jotain vai olitko taas seuraavana päivänä tekemässä samaa?

Kyllä uskoin kieltoja sen jälkeen enkä kyseenalaistanut. Aikuisena ymmärrän, että olohuoneen parketin tarkoituksellinen naarmuttaminen ei ole hyvä ajatus. Ei ollut remmi, vaan taisi olla ulkoa haettu risu. Minusta kasvatukseni oli hyvää, koska koulussakin käyttäydyin hyvin ja sain stipendejä. Korostan kuitenkin, että asian olisi voinut ja nykyään pitääkin hoitaa toisella tavalla. Olennaista on, että vanhempi ei tee mitään vihaisena ja että on selvää, mistä rangaistus tulee.

Kyllä on lakimuutos tässäkin asiassa pilannut maailman. Ennen ei tarvinnut poikana/nuorena miehenä pelätä väkivaltaa kun missään ei koskaan tapeltu. Kotona kun piestiin niin osattiin olla pieksemättä muualla. Opittiin niitä tunnetaitoja puolin ja toisin siinä nahkavyön paukkeessa.

Koskaan ei kukaan ysärillä tapellut kun nuorisoa oli jossain.

Nykyään on tota haluttomuutta ja muuten avioliitossa hankalaa. Ennen sai oman vaimonsa ottaa, vaikka väkisin, ihan laillisesti. Pitäs sekin laki palauttaa. Ei siihen kuole ja oli liitot onnellisia.

Kotona kuri oli kova, JOS teki jotain väärin, joten kynnys virheen toistamiseen oli myös hyvin korkea. Nykyään lapsille annetaan jäähyjä, onko se tehokas tapa? Onko kenelläkään kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää parikymppiselle curling-ikiteinille, mitä tämä aikuistenoikeasti tarkoitti, että vyöllä kuritettiin?

Eri perheissä ja eri ihmisten kokemuksissa tuolla sanalla on varmasti suurestikin toisistaan poikkeavia merkityksiä. Joillekin se tarkoittaa paria kevyttä läimäystä paljaalle takapuolelle, toisille se on lattioita pitkin retuuttamista, kiroilua, väkisin riisumista ja silmitöntä koko selän ruoskimista täydellä voimalla. Riippuu paljon vanhemmista ja siitä kuinka terveitä he henkisesti olivat.

Meillä äiti ilmoitti jälki-istunnon tai koti muistutuksen jälkeen että heti kun isä tulee töistä kotiin saat remmiä paljaalle pyllylle. Silloin ei ulos saanut lähteä oli huoneessa isää odotettava. Vielä kiusallisemman tilanteesta teki se kun äiti sen sanoi pikku veljen ja siskon kuullen. He jäivät myös kotiin eivät ulos lähteneet. Isän tultua töistä äiti kertoi isälle että minulle pitää remmiä antaa. Isä komensi minut olohuoneeseen uteliaat sisarukset tulivat myös. Jouduin laskemaan huosut alas ja mennä sohvan käsinojaa vasten. Isä otti remmin housuista ja antoi piiskaa. 

 Nainen 49v.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti ilmoitti jälki-istunnon tai koti muistutuksen jälkeen että heti kun isä tulee töistä kotiin saat remmiä paljaalle pyllylle. Silloin ei ulos saanut lähteä oli huoneessa isää odotettava. Vielä kiusallisemman tilanteesta teki se kun äiti sen sanoi pikku veljen ja siskon kuullen. He jäivät myös kotiin eivät ulos lähteneet. Isän tultua töistä äiti kertoi isälle että minulle pitää remmiä antaa. Isä komensi minut olohuoneeseen uteliaat sisarukset tulivat myös. Jouduin laskemaan huosut alas ja mennä sohvan käsinojaa vasten. Isä otti remmin housuista ja antoi piiskaa. 

 Nainen 49v.

Antoiko muille sisaruksille? Sairastahan tuollainen on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti ilmoitti jälki-istunnon tai koti muistutuksen jälkeen että heti kun isä tulee töistä kotiin saat remmiä paljaalle pyllylle. Silloin ei ulos saanut lähteä oli huoneessa isää odotettava. Vielä kiusallisemman tilanteesta teki se kun äiti sen sanoi pikku veljen ja siskon kuullen. He jäivät myös kotiin eivät ulos lähteneet. Isän tultua töistä äiti kertoi isälle että minulle pitää remmiä antaa. Isä komensi minut olohuoneeseen uteliaat sisarukset tulivat myös. Jouduin laskemaan huosut alas ja mennä sohvan käsinojaa vasten. Isä otti remmin housuista ja antoi piiskaa. 

 Nainen 49v.

Raukkamaista, että äiti määrää rangaistuksen, mutta delegoi sen isälle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 20-vuotias ja perheessäni isäni käytti minuun rangaistuksina nurkassa seisomista, suun pesemistä saippualla, luunappeja, tukistamista, aresteja ja silloin kun olin pieni, niin isäni otti minusta kiinni ja heitti komealla ilma kaarteella seiniin tai pöytien ja sänkyjen kulmiin. Mutta muuten on ollut täydellinen lapsuus ja ymmärrän kyllä isääni hyvin, sillä olen välillä aika hankala. :D Jota olen edelleenkin. :D

Kaarteella seiniin tai pöytien ja sänkyjen kulmiin?? Ja ymmärrystä riittää tälle todella sairaan kuuloiselle väkivallalle? Toivottavasti ei niin paljoa, että jatkat tätä pahuuden kierrettä omiin lapsiisi. :(

Kyllä pikku veli ja siskokin piiskaa saivat. Meillä piiskaaja oli aina isä. Minä vanhimpana sain ehkä useimmin. Koin sen myös kiusallisena kun he sen näkivät.

Nainen 49v

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pikku veli ja siskokin piiskaa saivat. Meillä piiskaaja oli aina isä. Minä vanhimpana sain ehkä useimmin. Koin sen myös kiusallisena kun he sen näkivät.

Nainen 49v

Miten vanhaksi asti tuota jouduit kestämään? Mistä muusta syystä kuin jälki-istunnosta?

Viimeisin oli tupakasta kärähtäminen olin ehkä 13v. Muita oli tottelemattomuus sisarusten kiusaaminen yms. Minä synt 73 veli 76 ja sisko 78. Piiskaa siis sain vuoden 1984 jälkeenkin.

Nainen 49v

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin oli tupakasta kärähtäminen olin ehkä 13v. Muita oli tottelemattomuus sisarusten kiusaaminen yms. Minä synt 73 veli 76 ja sisko 78. Piiskaa siis sain vuoden 1984 jälkeenkin.

Nainen 49v

Eikö sitä silloin ajateltu pervona, mutta kyllä se vaan siltä nyt vaikuttaa, jos isä on piiskannut murrosikäistä tyttöä paljaalle takapuolelle.

No siis itse olen saman ikäinen ja meillä kotona ei todellakaan kuritettu fyysisesti. Mutta yllättävän monen ikätoverin olen kuullut kertoneen samaa kuin ap. Ja moni on myös sitä mieltä, että ei se niin kamalaa ollut kun kuritus tuli aina aiheesta ja syy oli tiedossa. Mutta niin, kyllä olin järkyttynyt kun eka kerran kuulin. Osan näistä vanhemmista vielä tiedän, ja vaikuttavat ihan täyspäisiltä ja rakastavilta, vaikea uskoa että ovat tehneet tuommoista. Vieläpä aikana jolloin se on ollut laitonta jo yli 10 vuotta!?! Ei noista kouluaikaan kukaan puhunut, vasta nyt aikuisena on kerrottu asiasta.

Ei sitä silloin niin ajateltu. Kuten sanoin kiusallista oli kun veli ja sisko sen näki varsinkin jos heitä olin kiusannut ja nyt itkin housut kintuissa heidän nähden.

Nainen 49v

Jotenkin tosi paha olo tulee kun lukee tällaisia asioita. Kovasti voimia ja myötätuntoa kaikille teille, jotka olette väkivaltaa kokeneet. Väkivalta puolustuskyvytöntä lasta kohtaan ei ole koskaan oikeutettua, siihen ei ole koskaan mitään hyväksyttävää syytä vaikka kuinka pyritte selittämään vanhempienne käytöstä asianmukaiseksi ja oikeutetuksi. Aikuiselta tulee löytyä aina muita keinoja hoitaa kasvatustehtäväänsä kuin lapsen satuttaminen. Väkivalta on rikos. Ja vaikka lainsäädännössä tämä ei ole aina ollutkaan näin, niin luulisi, että normaalin ihmisen omatunto, rakkaus toista kohtaan ja kyky empatiaan estäisi väkivallan toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä silloin niin ajateltu. Kuten sanoin kiusallista oli kun veli ja sisko sen näki varsinkin jos heitä olin kiusannut ja nyt itkin housut kintuissa heidän nähden.

Nainen 49v

Saitko sitten usein piiskaa vuodessa? Minkä koit piiskan saamisessa kaikkein kiusallisimmalta? Näitkö itse kun sisarukset sai piiskaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tosi paha olo tulee kun lukee tällaisia asioita. Kovasti voimia ja myötätuntoa kaikille teille, jotka olette väkivaltaa kokeneet. Väkivalta puolustuskyvytöntä lasta kohtaan ei ole koskaan oikeutettua, siihen ei ole koskaan mitään hyväksyttävää syytä vaikka kuinka pyritte selittämään vanhempienne käytöstä asianmukaiseksi ja oikeutetuksi. Aikuiselta tulee löytyä aina muita keinoja hoitaa kasvatustehtäväänsä kuin lapsen satuttaminen. Väkivalta on rikos. Ja vaikka lainsäädännössä tämä ei ole aina ollutkaan näin, niin luulisi, että normaalin ihmisen omatunto, rakkaus toista kohtaan ja kyky empatiaan estäisi väkivallan toista kohtaan.

Ennen vanhaan ajateltiin niin, että hyvä vanhempi kurittaa lastaan tarvittaessa myös fyysisesti. Se siis ei ollut vain sallittua, vaan suositeltavaa. Vuosisatoja vanhan normin muuttumisessa menee aikansa. Itsekin olen huomannut, että kun minua on lapsena tukistettu, on tullut jossain tilanteessa vaistomaisesti halu tukistaa. En sitä tietenkään ole tehnyt, mutta se kertoo siitä, miten sukupolvelta toiselle siirtynyt toimintatapa on hankala muuttaa.

Oltiin mies ystäväni kanssa saunassa. Tähän vielä vastaan. Ehkäpä 2-4 kertaa siinä 10 ikä vuoden molemmin puolin. Pienempänä pahinta oli kipu isompana oli kiusallista laskea housut ja mennä sohvan käsinojalle ja piiskauksen jälkeen nousta siitä ylös ennen kuin alushousut olin nostanut. Veli ja sisko jos ja kun olivat paikalla ja he näkivät pimpsani. Näin heidän piiskausta joskus. He olivat nuorempia silloin kun he näkivät minun

Nainen 49v

.

Meillä me lapset synnyimme ysärillä, ja minä kuopuksena sain vähiten fyysistä kuritusta, mutta jouduin sivusta seuraamaan vanhempien sisaruksen pahoinpitelyä/kuritusta. Varsinkin tukistamista harrastettiin paljon ja hiuksista rokottamista. Nyt olen vasta tajunnut, että se jollain tasolla kyllä traumatisoi ja minusta tuli luultavasti osittain sen takia muumien Ninni, eli näkymätön kiltti lapsi. Tämä aiheutti paljon tunnelukkoja ja valtavaa häpeän tunnetta, esim itkemisestä tai omien halujen ja toiveideni ilmaisua. Olimme ihan normaali perhe ja lapsuuteni oli kyllä muuten ihan perus hyvä.

Aikuistuttuani olen erittäin hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, koska välillämme on hyvä keskusteluyhteys. Nuorena kun muutin pois kotoa, opin itsereflektoimaan ja pohtimaan paljon juurisyitä omille tunnelukoille ja halusin puhua niistä myös vanhempieni kanssa. Olen kysynyt heiltä myös heidän lapsuudestaan, ja molemmilla on ollut ihan suoraa perheväkivaltaa ja pelkoa omasta isästään. Olen sanonut vanhemmilleni suoraan, että on hyvä kuulla heidän lapsuuttaan, koska nyt ymmärrän mistä he ovat saaneet mallinsa lapsien kasvattamiseen. Ja ymmärrän samalla, että he ovat kasvattaneet meidät lapset ihan täyspäisinä, mutta kuitenkin sillä tavalla (lievennettynä tosin), kuin heidätkin kasvatettiin. Sitä oppia on vaikea karistaa jaloistaan.

Olen toki edelleen jyrkästi sitä mieltä, että vanhempani eivät kasvattaneet meitä lapsia oikealla tavalla, ja moni meidän henkisistä ongelmista on heidän vikansa. Uskon kuitenkin, että jos he saisivat palata menneisyyteen, he olisivat kasvattaneet meidät hellemmällä otteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tosi paha olo tulee kun lukee tällaisia asioita. Kovasti voimia ja myötätuntoa kaikille teille, jotka olette väkivaltaa kokeneet. Väkivalta puolustuskyvytöntä lasta kohtaan ei ole koskaan oikeutettua, siihen ei ole koskaan mitään hyväksyttävää syytä vaikka kuinka pyritte selittämään vanhempienne käytöstä asianmukaiseksi ja oikeutetuksi. Aikuiselta tulee löytyä aina muita keinoja hoitaa kasvatustehtäväänsä kuin lapsen satuttaminen. Väkivalta on rikos. Ja vaikka lainsäädännössä tämä ei ole aina ollutkaan näin, niin luulisi, että normaalin ihmisen omatunto, rakkaus toista kohtaan ja kyky empatiaan estäisi väkivallan toista kohtaan.

Ennen vanhaan ajateltiin niin, että hyvä vanhempi kurittaa lastaan tarvittaessa myös fyysisesti. Se siis ei ollut vain sallittua, vaan suositeltavaa. Vuosisatoja vanhan normin muuttumisessa menee aikansa. Itsekin olen huomannut, että kun minua on lapsena tukistettu, on tullut jossain tilanteessa vaistomaisesti halu tukistaa. En sitä tietenkään ole tehnyt, mutta se kertoo siitä, miten sukupolvelta toiselle siirtynyt toimintatapa on hankala muuttaa.

Hienoa kuulla, että olet katkaissut kuitenkin tuon toimintatavan omalla kohdallasi! Sinun lapsesi ovat oppineet siis jo toisenlaisen, terveen tavan toimia ja varmasti jatkavat sitä eteenpäin omien lastensa kanssa.