Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?

Kyllä se inhottavaa oli saada piiskaa kun pikku sisarukset sen näkivät. Remmin iskut aiheuttivat kipua koko kehoon. Itkemään aloin toisen tai kolmannen iskun jälkeen vaikka yritin taistella sitä vastaan. Takapuoli oli kipeä enkä istunut seuraavana päivänä mielellään.

En ole provoilia vaan kerron omasta lapsuudesta.

Nainen 49v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tämä on myös yksi syy miksi m a a h a n m u u t t a j a lapsissa on suhteessa enemmän väkivaltaista käytöstä. Noissa perheissä käytetään edelleen väkivaltaa lapsia kohtaan. He oppivat sen kotoaan ja purkavat sen eteen päin.

Tai voisikohan olla kyseessä ns. kunniakulttuuri, joka oikeuttaa hakkaamaan, jos on jonkun kunniaa muka loukattu?

Sama prosessi siellä on taustalla. Ei se ole tietoista käytöstä että tekee mieli pahoinpidellä itseään heikompia. Se johtuu aggression tunteista, joita ihminen oppii kun häntä itseään kohdellaan huonosti lapsena. Kunniaväkivalta ja muukin välivalta vähenisi dramaattisesti jos lapsia kohdeltaisiin hyvin ja opetettaisiin empatiaa muita kohtaan. Ei kukaan lapsena empaattiseksi oppinut ala harjoittamaan jotain kulttuurillista väkivaltaa aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pahoinpitelyn hyväksyjät: oletteko sitä mieltä, että esimerkiksi teitä 3 kertaa isompi esimies saisi hakata teitä, vetää hiuksista tai vaikka kunnon kaarteella heitellä kahvihuoneen pöydän kulmaan, jos olette tehneet virheen tai vaikka ihan tietoisesti laiskotelleet vaikka pitäisi tehdä työtä? Vai soittaisitteko itkien ja ahdistuneena ja vihaisena poliisit, kun teitä on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti?

Lapsen pahoinpitelyä en hyväksy, mutta vastaan silti. Ensinnäkin virheestä ei ole tarkoitus rangaista ketään. Toiseksi tietoinen laiskottelu töissä on vähän eri asia kuin lapsen kasvatus. Työntekijä on aikuinen ihminen, joka vastaa itse työnteostaan. Pomo ei ole mikään kasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko muilla sellaista, että sitä kuritusta piti odotella? Minä muistan sellaiset päivät ihan hirveinä. Esimerkiksi koulun jälkeen iltapäivällä ollut jotain, mistä äiti on päättänyt, että pitää kurittaa, ja sanoo, että saat sitten remmiä, kun isä tulee kotiin. Sitten päivä jatkuu muuten ihan normaalisti, mutta oli kamalaa vatsa kipristellen yrittää tehdä jotain läksyjä ja katsoa kelloa, että montako tuntia vielä.

Tuommoinen kuulostaa kamalalta ja paljon traumatisoivammalta kuin se ruumiillinen kuritus, mitä meillä kotona käytettiin: me (s. 80-luvulla) saatiin joskus esim tapellessa tai riehuessa vanhemmilta läimäytys takapuolelle tai lyhyt tukistus yhdistettynä "nyt riitti"- tyyppiseen karjahdukseen. Siis fyysisesti siinäkin kajottiin, mutta tilanne oli aina äkkiä myös ohi eikä itselleni tai veljelleni ole tuosta mitään traumoja jäänyt. Ainoa on, että myös omien lasten kohdalla ko. toimintamalli meinaa aktivoitua joskus kun lapsi sellaisessa aivan päättömässä tilassa villiytyneenä riehuu eikä tahdo saada sanallista kontaktia. Silloin joutuu todella hillitsemään itseään ettei toista samaa läimäytysmallia.

Ei tuo pikaistuksissa tehty läimäytyskään hyvältä kuulosta. Jos kurittaminen tehdään vasta viivellä, kuten edeltävä kirjoittaja kertoi, silloin se ei ainakaan mene "yli", kuten pikaistuksissa tehtynä voisi käydä.

Höpöhöpö, ihminen on nisäkäs, ja siinä missä muutkin nisäkkäät, vanhempi voi kyllä puistaa niskavilloista jotta jälkikasvu tietää menneensä liian pitkälle.

Lapset joita kuritetaan käyttävät väkivaltaa myös eteen päin. Tappelevat koulussa ja kiusaavat muita. Aggressio patoutuu ja sen purkaa itseään heikompaan. Vanhempien pitäisi opettaa lapselleen empatiaa, ei tunteiden purkamista väkivaltaisesti itseään heikompiin.

Ei se välttämättä noin suoraviivaista ole. Itse olen aina ollut luonteeltani kiltti ja rauhallinen tyttö, ja vaikka meilläkin kotona vyöllä kuritettiin, en itse ole koskaan halunnut tapella tai kiusata tai satuttaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pahoinpitelyn hyväksyjät: oletteko sitä mieltä, että esimerkiksi teitä 3 kertaa isompi esimies saisi hakata teitä, vetää hiuksista tai vaikka kunnon kaarteella heitellä kahvihuoneen pöydän kulmaan, jos olette tehneet virheen tai vaikka ihan tietoisesti laiskotelleet vaikka pitäisi tehdä työtä? Vai soittaisitteko itkien ja ahdistuneena ja vihaisena poliisit, kun teitä on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti?

Lapsen pahoinpitelyä en hyväksy, mutta vastaan silti. Ensinnäkin virheestä ei ole tarkoitus rangaista ketään. Toiseksi tietoinen laiskottelu töissä on vähän eri asia kuin lapsen kasvatus. Työntekijä on aikuinen ihminen, joka vastaa itse työnteostaan. Pomo ei ole mikään kasvattaja.

Lapsi on aina aikuiseen nähden altavastaaja ja täysin riippuvainen vanhemmastaan. Lapsen ajattelu on vielä lapsen tasolla, jolloin lasta kuuluu kasvattaa lapsentasoisesti hellyydellä ohjaten. Ei väkivallalla. Usea lapsen pahoinpitelijä hakkaa lasta nimenomaan asioista, joissa katsoo lapsen tehneen virheen. Ja pahoinpitelee myös silloin, jos lapsi vanhemman mielestä "niskuroi" esim. laiskottelemalla eikä tee esim. kotitehtäviään. Pointtini meni ilmeisesti sinulta nyt ohi.

Minkä ikäisiä yleensä kuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Tekeekö vanhemman tekemä pahoinpitely lapselle turvallisen olon: näin minusta välitetään ja asetetaan rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä yleensä ikuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Mistä syystä sinua kuritettiin 13-vuotiaana. Kurittiko isä vai äiti?

Tähänkin ketjuun vaikuttaa alkavan tulla fiktiivisiä tarinoita ja yksityiskohtien kyselyitä, joiden takana ovat todennäköisesti pervot tai trollit. Tämä on kuitenkin vakava aihe, ja oikeasti kuritusta saaneena asiasta haluaisi keskustella ja saada vertaiskokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.

Samoin. Enkä ole mitenkään traumatisoitunut, oli varmaan ihan ansaittua (en muista syitä enää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli näin. Rakastava perhe ja ihanat vanhemmat, mutta sain jokusen kerran risusta. En kokenut vääryyttä vaan tiesin tehneeni väärin, ja väkivaltaista se ei sinänsä ollut, ei siis sattunut juuri yhtään.

Itse en kuitenkaan ole jatkanut lapsilleni, mutta 70-lukulla oli toisin. Hyvän vanhemman kuului kasvattaa lastaan, tarvittaessa myös ruumiillisesti. Pikemminkin oli huono kasvattaja jos ei välittänyt lapsensa teoista. Ei jäänyt traumoja =)

Risu on varmaan usein ollutkin tuollainen symbolinen juttu, että vähän on vaan hipaistu.

Vyöllä kurittavat on sitten brutaalimpia :(

Sekä että ja vieläkin pahempaa.

Minua hakattiin risulla niin, että se risu meni päreiksi. Itse piti vielä kerätä ne risun oksanpätkät lattialta.

Eikä tässä vielä kaikki. Se risuntynkä jätettiin keittiön verhotankoon töröttämään muistoksi. Eli henkinen väkivalta jäi leijumaan päälle.

Tähän kulttuuriseen perimään kuuluu mielestäni vahvasti se, että tätä väkivaltaa kokeneen pitäisi loiventaa muistot. Jopa kehua vanhempia, jotka ovat sitä harjoittaneet. Omat vanhempani jaksavat hokea kuin mantraa, että kyllä heistä olisi tullut pahoja ihmisiä, jos ei olisi hakattu. Ja että he eivät muista pahalla, että hakattiin.

Mutta kun minä muistan

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 20-vuotias ja perheessäni isäni käytti minuun rangaistuksina nurkassa seisomista, suun pesemistä saippualla, luunappeja, tukistamista, aresteja ja silloin kun olin pieni, niin isäni otti minusta kiinni ja heitti komealla ilma kaarteella seiniin tai pöytien ja sänkyjen kulmiin. Mutta muuten on ollut täydellinen lapsuus ja ymmärrän kyllä isääni hyvin, sillä olen välillä aika hankala. :D Jota olen edelleenkin. :D

Mm.: "...pöytien js sänkyjen kulmiin..."

Uskoiskohan tuota. Nyt tarinankerrontamielikuvitus lähtenyt laukalle...

Te joiden mielestä kuritusväkivalta on ok, jatkatteko sitä myös sitten kun lapsenne ovat tarpeeksi isoja lyömään halutessaan takaisin vai lopetatteko sen mystisesti jo hyvissä ajoin kun lapsi on vielä täysin puolustuskyvytön?

Miten suhtautuisitte siihen, että lapsenne alkaisi teininä, mahdollisesti jo fyysisesti aikuisen kokoisena ratkaisemaan kiistatilanteita kanssanne fyysisellä kontaktilla? Kauhistuttaako ajatus? Pääsisittekö ylitse jos ojentaisitte vaikkapa humalassa kotiin tullutta/muuten tyhmäillyttä teiniä sanallisesti ja yhtäkkiä teini vastaakin huitaisemalla avarin, tarraamalla tukasta kiinni ja riepottelevan, luunapin tai edes tönäisemällä teidät voimalla pois. Entä jos lapsi perustelisi tätä sillä, että olethan säkin "kurittanut". 

Väitän, että kukaan vanhempi ei ihan neutraalisti suhtautuisi siihen jos oma lapsi pahoinpitelisi edes kerran, mutta jostain syystä olettavat lasten olevan neutraaleita vanhemman heihin kohdistamaan väkivaltaan, vaikka tilanne on ollut vielä raaempi lapsen ollessa pieni ja kyvytön puolustautumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä yleensä kuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Mun mutu tästä on se, että max ala-asteikäisiä.

Noinhan se monissa oikeasti kunnon perheissä oli n. 50v sitten. Jos olit hyvä vanhempi, käytit myös ruumiillista kuritusta, jotta saat lapsestasi kunnon kansalaisen. Ainakin omat vanhemmat sanoivat  myöhemmin, että heillä oli hätä tottelemattoman ja itsepäisen luonteeni kanssa, eivät keksineet muuta kuin risulla antaminen. Ensin tietenkin olivat yrittäneet muita konsteja. En kyllä saanut sitä usein, uskon lopulta vähemmästäkin :)

Kunnon, jopa onnellinen kansalainen

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö vanhemman tekemä pahoinpitely lapselle turvallisen olon: näin minusta välitetään ja asetetaan rajoja?

Kuritusta ei muinoin mielletty pahoinpitelyksi. Usein se oli enemmän symbolista: nyt vähän ropsautetaan risulla kintuille niin muistat. Siitä ei minulle jäänyt turvatonta oloa, tiesin tehneeni väärin ja koin rangaistuksen oikeudenmukaiseksi.

Oikea pahoinpitely erikseen, se on täysin väärin aina ja kaikkialla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö vanhemman tekemä pahoinpitely lapselle turvallisen olon: näin minusta välitetään ja asetetaan rajoja?

Kuritusta ei muinoin mielletty pahoinpitelyksi. Usein se oli enemmän symbolista: nyt vähän ropsautetaan risulla kintuille niin muistat. Siitä ei minulle jäänyt turvatonta oloa, tiesin tehneeni väärin ja koin rangaistuksen oikeudenmukaiseksi.

Oikea pahoinpitely erikseen, se on täysin väärin aina ja kaikkialla!

Kurituksen on ajateltu eroavan pahoinpitelystä monella tavalla. Ensinnäkin kuritusta ei tehdä pikaistuksissa tai suuttuneena, vaan rauhallisesti ja hallitusti. Sillä on syy, jonka on lapsen tiedossa. Se ei aiheuta vammoja, vaan saattaa vaan kirpaista hetken aikaa pikkuisen. Jos ilmapiiri on tunnekylmä ja kuritetaan, jää varmasti pahoja traumoja. Mutta jos on tunneyhteys ja lämmin ilmapiiri, ei se fyysinenkään kuritus välttämättä aiheuta mitään, mistä olla katkera.

Itse kasvoin perheessä, jossa minua rakastettiin. Sain joulu- ja syntymäpäivälahjoja, pääsin matkustamaan, vanhemmat toteuttivat toiveitani ja kannustivat ja tukivat koulussa ja harrastuksissa. Mutta jos rikoin sääntöjä, saatettiin joskus rangaista tukistuksella tai napauttamalla muutaman kerran pakaroille. Kun suhteutan sen kaikkee hyvään, jota lapsuudessani oli, niin en todellakaan viitsi ruveta olemaan katkera asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä yleensä ikuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Mistä syystä sinua kuritettiin 13-vuotiaana. Kurittiko isä vai äiti?

Vähän alle 13-vuotiaana muistan ainakin sen, kun tuli kinaa kotiintuloajoista. Minulla oli selvästi aikaisempi aika kuin kavereilla. Olin pyytänyt monta kertaa, että myöhennettäisiin sitä, mutta ei onnistunut. Rupesin kai tavallaan protestina myöhästelemään ja vaikka aina kovasti toruttiin myöhästymisestä, ei se auttanut. Lopulta sitten kuritettiin, koska en muuten uskonut. Isä siis kuritti. Pöhköintä tässä oli se, että täytin noin kuukauden päästä 13 ja silloin kotiintuloaikaa myöhennettiin! Eli koko tämä tapaus oli tavallaan ihan turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä yleensä ikuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Mistä syystä sinua kuritettiin 13-vuotiaana. Kurittiko isä vai äiti?

Vähän alle 13-vuotiaana muistan ainakin sen, kun tuli kinaa kotiintuloajoista. Minulla oli selvästi aikaisempi aika kuin kavereilla. Olin pyytänyt monta kertaa, että myöhennettäisiin sitä, mutta ei onnistunut. Rupesin kai tavallaan protestina myöhästelemään ja vaikka aina kovasti toruttiin myöhästymisestä, ei se auttanut. Lopulta sitten kuritettiin, koska en muuten uskonut. Isä siis kuritti. Pöhköintä tässä oli se, että täytin noin kuukauden päästä 13 ja silloin kotiintuloaikaa myöhennettiin! Eli koko tämä tapaus oli tavallaan ihan turha.

Eli tahallaan provosoit. Mitä siitä olisi pitänyt seurata? Pään silittelyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä yleensä ikuritettiin tällä tavalla? Minua kuritettiin vielä 13-vuotiaana, siis murrosikäisenä tyttönä, ja muistan itsekin silloin mieltäneeni sen enemmän pienempien lasten jutuksi ja vaikka vyö tietysti sattui älyttömästi, pahempaa melkein oli se, kun koko tilanne nolotti ja hävetti. En enää käynyt vanhempien kanssa yhdessä saunassakaan tuossa iässä, joten se takapuolen paljastaminen tuntui erityisesti nololta.

Mistä syystä sinua kuritettiin 13-vuotiaana. Kurittiko isä vai äiti?

Vähän alle 13-vuotiaana muistan ainakin sen, kun tuli kinaa kotiintuloajoista. Minulla oli selvästi aikaisempi aika kuin kavereilla. Olin pyytänyt monta kertaa, että myöhennettäisiin sitä, mutta ei onnistunut. Rupesin kai tavallaan protestina myöhästelemään ja vaikka aina kovasti toruttiin myöhästymisestä, ei se auttanut. Lopulta sitten kuritettiin, koska en muuten uskonut. Isä siis kuritti. Pöhköintä tässä oli se, että täytin noin kuukauden päästä 13 ja silloin kotiintuloaikaa myöhennettiin! Eli koko tämä tapaus oli tavallaan ihan turha.

No ihan pöhköä ja turhaahan se oli tuollaisessa tilanteessa alkaa protestoimaan. Tulee mieleen vangit jotka karkaavat viikko ennen vapautumista.