Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on alkanut mielen valtaamaan sellainen "maailma ja elämä on tuhon oma"-fiilis.
29.09.2022 |
Harva se päivä niin ankeita uutisia, korona alkoi 2,5v sitten ja sen jälkeenkin koko ajan jotain pas kaa, uutisia ei tarvitse edes avata, kun pelkät otsikot huutaa kaiken kurjuutta, kurjuutta, tuhoa, kuolemaa, kallistumista, kylmyyttä, mielipuolen riehumista naapurissa, sodan pelkoa kun ja omien lasten tykin ruoaksi joutumista kys hullun takia jne.
Aika ankea olo, ja pimeä, märkä, loskainen syksy/talvi vasta edessä.
Kommentit (288)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta tässä on se, että muutaman vuoden aikana luottamus siihen, että joku hallitsee tilannetta, on kadonnut. En luota enää tippaakaan päättäjiin, virkamiehiin, auktoriteetteihin. Perusturva on kadonnut. Loppujen lopuksi kaikki ollaan yhtä hukassa, kaikki paha on aivan liikaa sattumasta kiinni ja yhteiskuntarauha yllättävän ohuen langan varassa. Kai tässä on jollain tavalla omalla kohdallani yhdistynyt keski-iän kriisiin liittyvä kuolevaisuuden ymmärtäminen, jota nämä maailman kriisit syventävät. Toki aina olen tiennyt kuolevani, mutta nyt todella _tiedostan_ kuolevani. Ja mikä pahinta, myös läheisten kuolemat tuntuvat todellisimmilta kuin koskaan.
Tää sama fiilis. Ja on muuten ympäri maailmaa ihmisillä ihan sama fiilis.
Kollektiivinen alitajunta, sanoi Jung ja niin sanon minäkin.
Me tiedetään että asiat on hitokseen vinossa.
Vierailija kirjoitti:
Iloa, valoa, hauskuutta!
👀🤔 luitko aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta tässä on se, että muutaman vuoden aikana luottamus siihen, että joku hallitsee tilannetta, on kadonnut. En luota enää tippaakaan päättäjiin, virkamiehiin, auktoriteetteihin. Perusturva on kadonnut. Loppujen lopuksi kaikki ollaan yhtä hukassa, kaikki paha on aivan liikaa sattumasta kiinni ja yhteiskuntarauha yllättävän ohuen langan varassa. Kai tässä on jollain tavalla omalla kohdallani yhdistynyt keski-iän kriisiin liittyvä kuolevaisuuden ymmärtäminen, jota nämä maailman kriisit syventävät. Toki aina olen tiennyt kuolevani, mutta nyt todella _tiedostan_ kuolevani. Ja mikä pahinta, myös läheisten kuolemat tuntuvat todellisimmilta kuin koskaan.
Elämä on aina ollut äärimmäisen epävarma yritys, mutta me ollaan oltu poikkeuksellisen onnekkaita ja saatu elää pitkä rauhallinen, vauras jakso. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen.
On syytä palauttaa mieliin se realiteetti, että kuolema ja menetys on normiarkea kaikille jotka on syntyneet, ja niihin kannattaa suhtautua rauhallisin mielin ja hyväksyen, niin ahdistus helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloa, valoa, hauskuutta!
👀🤔 luitko aloitusta?
Oletko unohtanut sarkasmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta tässä on se, että muutaman vuoden aikana luottamus siihen, että joku hallitsee tilannetta, on kadonnut. En luota enää tippaakaan päättäjiin, virkamiehiin, auktoriteetteihin. Perusturva on kadonnut. Loppujen lopuksi kaikki ollaan yhtä hukassa, kaikki paha on aivan liikaa sattumasta kiinni ja yhteiskuntarauha yllättävän ohuen langan varassa. Kai tässä on jollain tavalla omalla kohdallani yhdistynyt keski-iän kriisiin liittyvä kuolevaisuuden ymmärtäminen, jota nämä maailman kriisit syventävät. Toki aina olen tiennyt kuolevani, mutta nyt todella _tiedostan_ kuolevani. Ja mikä pahinta, myös läheisten kuolemat tuntuvat todellisimmilta kuin koskaan.
Tää sama fiilis. Ja on muuten ympäri maailmaa ihmisillä ihan sama fiilis.
Kollektiivinen alitajunta, sanoi Jung ja niin sanon minäkin.
Me tiedetään että asiat on hitokseen vinossa.
Minä olen kyllä aina tiennyt, ettei auktoriteetteihin ole luottamista. 3-vuotiaana tajusin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta tässä on se, että muutaman vuoden aikana luottamus siihen, että joku hallitsee tilannetta, on kadonnut. En luota enää tippaakaan päättäjiin, virkamiehiin, auktoriteetteihin. Perusturva on kadonnut. Loppujen lopuksi kaikki ollaan yhtä hukassa, kaikki paha on aivan liikaa sattumasta kiinni ja yhteiskuntarauha yllättävän ohuen langan varassa. Kai tässä on jollain tavalla omalla kohdallani yhdistynyt keski-iän kriisiin liittyvä kuolevaisuuden ymmärtäminen, jota nämä maailman kriisit syventävät. Toki aina olen tiennyt kuolevani, mutta nyt todella _tiedostan_ kuolevani. Ja mikä pahinta, myös läheisten kuolemat tuntuvat todellisimmilta kuin koskaan.
Tää sama fiilis. Ja on muuten ympäri maailmaa ihmisillä ihan sama fiilis.
Kollektiivinen alitajunta, sanoi Jung ja niin sanon minäkin.
Me tiedetään että asiat on hitokseen vinossa.
Kollektiivinen on housuissasi.
Joo, mennään vaan rähmälleen ja vellotaan itsesäälissä. Niinhän se maailma pelastuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta tässä on se, että muutaman vuoden aikana luottamus siihen, että joku hallitsee tilannetta, on kadonnut. En luota enää tippaakaan päättäjiin, virkamiehiin, auktoriteetteihin. Perusturva on kadonnut. Loppujen lopuksi kaikki ollaan yhtä hukassa, kaikki paha on aivan liikaa sattumasta kiinni ja yhteiskuntarauha yllättävän ohuen langan varassa. Kai tässä on jollain tavalla omalla kohdallani yhdistynyt keski-iän kriisiin liittyvä kuolevaisuuden ymmärtäminen, jota nämä maailman kriisit syventävät. Toki aina olen tiennyt kuolevani, mutta nyt todella _tiedostan_ kuolevani. Ja mikä pahinta, myös läheisten kuolemat tuntuvat todellisimmilta kuin koskaan.
Tää sama fiilis. Ja on muuten ympäri maailmaa ihmisillä ihan sama fiilis.
Kollektiivinen alitajunta, sanoi Jung ja niin sanon minäkin.
Me tiedetään että asiat on hitokseen vinossa.Minä olen kyllä aina tiennyt, ettei auktoriteetteihin ole luottamista. 3-vuotiaana tajusin.
Harmi että jo niin aikaisin. Mä murrosiässä. Tää on jotenkin kauhistuttavan kaunista tai kauniin kauhistuttavaa, miten ihmiset ympäri maailmaa tuntee samoin. Maailma on tosiaan tullut pienemmäksi netin myötä. Samassa veneessä kaikki.
Täällä pelätään ydinsotaa median ja tieteisfiktion ansiosta.
Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, koska ihmiskunnan kaikkien ydinaseiden yhteenlaskettu teho (tnt) on niin pieni ettei sillä saa mitään järkevää aikaiseksi. Jopa 400 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi vastaa lähes 3 000 megatonnin tnt:tä. Suurin koskaan luotu ydinpommi on 100 megatonnia ja sen paino on niin suuri ettei sillä ole käytännössä käyttöä.
Miettikääpä mikä tappoi dinosaurukset sukupuuttoon, kokoa oli yli 10 kilometriä ja puhutaan tuhansista gigatonneista tnt:tä.
Sitten mietitään säteilyä, suurin säteilyhaitta kohdistuu räjähdyshetkeen ja räjähdyksen jälkeiseen aikaan, mutta ulkona on turvallista liikkua jo vuorokaudessa. Hiroshima on jälleenrakennettiin hyvin nopeasti eikä säteily ole ongelma samalla tavalla kuin toimimattomissa ydinvoimaloissa.
Ja tosiaan maan tuhoamiseen vaadittava energian määrä on niin järjetön ettei edes aurinko ole olemassaolon aikana tuottanut valollaan riittävästi energiaa, jolla voisi maan tuhota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa samat mietteet kuin ap.llä. Ruoka kallistuu , sähkö kallistuu , sähköt katkeaa, korona kiihtyy jälleen ja muuta mukavaa. Ei hyvältä näytä , onneksi ikää jo on.
Laivakin kallistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erehdyin lukemaan pitkästäaikaa sotauutisia. Ja kyllä on ollut mieli maassa sen jälkeen. Lapset vielä pieniä.. Koitan imeä jokaisen hetken itseeni, kun pelkään että tämä kaikki rauha ja onni on hetkessä ohitse.
Eniten tässä ärsyttää se, että yhden kurjan valtion psykoosissa oleva johto saa tuhota kaikkien muiden elämän. Ei ole oikein. Nuo pitäisi hoitaa pois päiviltä, niin koko maailma pelastuisi ydinsodalta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ärsyttää se, että yhden kurjan valtion psykoosissa oleva johto saa tuhota kaikkien muiden elämän. Ei ole oikein. Nuo pitäisi hoitaa pois päiviltä, niin koko maailma pelastuisi ydinsodalta.
Voi että kun asiat olisi noin yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyin lukemaan pitkästäaikaa sotauutisia. Ja kyllä on ollut mieli maassa sen jälkeen. Lapset vielä pieniä.. Koitan imeä jokaisen hetken itseeni, kun pelkään että tämä kaikki rauha ja onni on hetkessä ohitse.
Sulla on kuitenkin asiat paremmin kuin monilla muilla noin pienten lasten kanssa, voitte muuttaa koko perhe ulkomaille vaikka heti. Sen sijaan me, joilla on asevelvollisuusikäinen poika, eimme voi enää viedä lasta turvaan.
Sillä mennään mitä on. Se tehdään mikä pystytään. Jokainen päivä eletään.
Kaveria ei jätetä.
Herran haltuun ja löysin rantein.
Alue: Aihe vapaa
Ydinsota on nimenomaan se oikea luomakunnan Kruunu miksi kaikki muuttuu paremminvointivaltioiksi.
Ei enää korruptiota, ei muovikrääsää. Vain muutama hölmö torakka jotka miettii että wtf.