Kuuluuko riidat terveeseen suhteeseen?

Meillä voidaan riidellä asiasta mutta ei koskaan keskenämme tai mennä henkilökohtaisuuksiin.

Voimme taloraksalla riidellä siitä pitääkö joku palkki olla pystyyn tai vaakaan, miten "joku" on piilottanut ruuvit tai miten paska joku laite on.

Mutta toisiimme emme ole vielä hermostuneet.

26v yhdessä

Ennen ajattelin, että kuuluu, mutta nykyisen aviomiehen kanssa ollaan nyt 15-vuotisen liiton aikana riidelty 0 kertaa. Asioista voi puhua, eikä ole mitään tarvetta raivota tai loukata toista.

Minä en nyt oikein ymmärrä tätä, että ei riidellä kun puhutaan. Kyllä minusta se puhuminenkin voi olla riitelyä.

Riitely ei ole välttämätöntä, mutta eri mieltä oleminen on. Parisuhde muodostuu kahden erillisen yksilön liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille riitely sopii ja etsivät suhdetta jossa uskaltaa myös riidellä ja jossa "ilma puhdistetaan" riitelemällä. Toiset taas inhoavat riitelyä yli kaiken ja hoitavat asiat mielummin heti keskustelemalla, ettei konfliktitilanteita pääse edes syntymään. 

Meillä minä tulen ydinperheestä jossa riitely oli normaalia, huudettiin kurkku suorana ja paiskottiin ovia, mutta koskaan ei yritetty satuttaa toista ja aina pyydettiin anteeksi jos mentiin liian pitkälle. Suututtiin helposti, mutta lepyttiin sitäkin helpommin. Mies taas tulee eroperheestä jossa vanhemmat piikittelivät, lapset vedettiin riitoihin mukaan ja miehestä tuntui että kaikki, vanhmepien ero mukaan lukien, oli hänen vikansa.  Sovimme heti suhteen alussa pelisäännöt, että asiat sanotaan aina suoraan ettei tunteet pääse patoutumaan, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja ongelmatilanteet ratkaistaan aina keskustelemalla. On toiminut meillä hyvin. Miehen ei tarvitse pelätä riitoja ja mun ei tarvitse olla huolissani siitä että ei saisi näyttää suuttumustaan.  

Miksi ihmeessä haluat riidellä, jos kerran voisitte ihan keskustellakin ne asiat kuntoon? Ihan hullua tuollainen tuiskahtelu ja vetoaminen siihen, että ei tässä ole mitään vaaraa. Sama jos karjuisit itseksesi metsässä, miksi pitää näyttää suuttumus toiselle osaamatta sanoa, mikä ottaa päähän.

Täh? En nyt yhtään ymmärtänyt mistä kohtaa tekstissä saa käsityksen että haluaisin riidellä? Meillä just nimenomaan EI riidellä, koska mies inhoaa riitelyä. Mulle on tärkeää että kaikki tunteet on sallittuja suhteessa eikä tarvitse esittää, että kaikki olisi hyvin jos niin ei ole. Että tunteita ei padota sisälleen niin että lopulta kuppi menee nurin ja että on ihan sallittua olla erimieltä asioista ja sanoa suoraan jos joku asia ärsyttää.  Ja suoraan sanomisella en tarkoita siis mitään tiuskimista vaan keskustelemista. Siis että ei mitenkään oleta että toinen osaa jotenkin maagisesti lukea ajatuksia vaan kertoo heti että mua nyt häiritsee asia x syystä x. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt oikein ymmärrä tätä, että ei riidellä kun puhutaan. Kyllä minusta se puhuminenkin voi olla riitelyä.

Riitelyssä yleensä pyritään siihen, että saadaan oma tahto lävitse, kun taas keskusteltaessa erimielisyyksistä pyritään enemmän kompromissiin ja otetaan myös sen toisen mielipiteet huomioon.