Kuuluuko riidat terveeseen suhteeseen?

Joo jos syy ei ole aina sama .

Joillekin ehka kuuluu, meille ei. Ei vain ole mitaan syyta riidella, kun kaikesta voi puhuakin.

Silloin voi kuuluakin, jos riidellessä ei tarvitse pelätä. 

Miksi riidellä, jos asioista voi keskustella. Eri mieltä tietysti voi olla. 

Ei kuulu. Osa etsii riidatonta parisuhdetta, keskustellen selvittää asiat tai pienempää selvittelyä. Osalla ääni kohoaa huutoon, muttei sitä jaksa kuin pari kertaa, se vie voimat. Toinen voi kokea rakkaudettomuuden ja tunteettomuuden riidoista. Varsinkin jos hänelle on huudettu alistaen aiemmin elämässä.

Hyvä kesksuteluyhteys on terveen parisuhteen merkki ja se että uskaltaa olla asioista eri mieltä ja ilmaista mielipiteensä. Ei siihen riitelyä tarvita. 

Riitoja tulee melkein pakostakin.. Eivät ne siinä mielessä kuulu, että niitä olisi pakko olla. Varmasti on kourallinen pareja jotka eivät käytännössä koskaan riitele... Toki, riitelyissäkin on eroja. Toiset huutavat kurkku suorana kun toiset keskustelevat.

 

Kyllä kuuluu. Aika vähissä ovat ihmiset pitkissä parisuhteissa (10+ v), joissa kaikesta suoriutuu keskustelemalla.

Mielestäni jatkuva riitely ei todellakaan kuulu terveeseen parisuhteeseen. Eri mieltä oleminen, asiallinen keskustelu erimielisyyksistä ja kompromissit sen sijaan kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu. Aika vähissä ovat ihmiset pitkissä parisuhteissa (10+ v), joissa kaikesta suoriutuu keskustelemalla.

Yleensä toinen on se joka hyökkäilee (alkoholi kylvää riitaa vai vaatimukset toiselle?) ja toinen kärsii. Riita lisää stressiä kohtuuttomasti joillekin, varsinkin jos on turha ja älytön. Siksi olisi järkevää parien opetella puhumaan, jos tulee ristiriitoja tai epäselvyyksiä, joskus erokin paikallaan. Lapset kärsivät heti aikuisten draamoista.

Ei jatkuva, mut sillon tällöin on hyvä puhdistaa ilmaa. Lapsuuden perheessäni riideltiin, joten en tykkää yhtään siitä ja välttelen viimeiseen asti. Joskus kuppi menee nurin, puolin ja toisin.

Olisi todella raskasta olla suhteessa, jossa jatkuvasti riidellään. Itselle ainakin todella tärkeää, että kumppani on henkisesti sen verran kypsä, että osaa keskustella myös niistä negatiivisista tunteistaan huutamatta ja raivoamatta ja osaa ottaa myös toisen tunteet ja mielipiteet huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu. Aika vähissä ovat ihmiset pitkissä parisuhteissa (10+ v), joissa kaikesta suoriutuu keskustelemalla.

Pitää riidellä rakentavasti ja osata mennä toisenkin asemaan. Kostamiseen ei saa mennä. 

Meillä oli eka 5v on ja off suhdetta, jatkuvasti riitoja mutta emme päässeet toisistamme eroon kun tuli heti kamala ikävä. Sitten alkoi 10v jälkeen tulla ikäkriisejä kummallekkin ja huuto itku riidat ajoittain väritti muuten syvää rakkauttamme toisiamme kohtaan.

Meillä ei ole mikään ihan tavanomainen suhde ollut eikä oltu menty minkään normaalien kaavojen mukaan tässä elämässä. Mutta meillä ei ole ollut erokriisiä niin kuin kaikilla muilla on ollut. Kohta olemme eläkkeellä ja olemme nuoresta asti olleet yhdessä. On tullut ihastumisia puolin ja toisin pitkän yhteiselon aikana mutta ei kumpikaan ole lähtenyt vaihtamaan. Kumpikin on muuttunut siitä nuoruudesta ja onhan se ainutlaatuista että on tuntenut puolisonsa nuoresta asti ja monet elämänvaiheet kriiseineen ja sairauksineen koettu yhdessä, aikamoinen historia takana. 

Nämä ns. keskustelutyypit ovat lienee vasta iäkkäämpänä pariutuneita ja montaa epäonnistunutta suhdetta takana. 

Me ei exän kanssa käytännössä ikinä riidelty. Mutta ei meidän suhde ollut hyvä, sillä enemmän kaihersi se, ettei me ikinä kunnolla sitten myöskään puhuttu.

Riippuu ihmisistä. Toiset eivät riitele koskaan ja ovat rauhallisia ja järkeviä.

Minun mielestäni reipas riitely silloin tällöin puhdistaa ilmaa. Ei jatkuvasti, pari, kolme kertaa vuodessa. Ja siis oikeasti reipashenkinen, ei mitään tolkutonta solvaamista, saati sitten fyysistä uhkaa. 

Meille on sopinut hyvin, jo kohta 30 vuotta. 

Jos kummallakin on kykyä ymmärtää toisiaan, tulee sitten pitkän suhteen aiheuttamana tai lyhyemmässäkin suhteessa mikä on aika harvinaista niin ei silloin välttämättä tarvita kamalasti puhumista. 

Meillä 40v suhteessa tiedetään mitä toinen ajatteleekin kun tuossa aiemmin kerroin mitä se alku oli on ja off suhdetta aluksi 😁 Meillä on sujuva arki, kummallakin omat roolit, tehtävät ja jos siitä sitten poiketaan niin neuvotellaan.

Suhteen alku on kaikkein vaikein kun ei tunneta toisiaan niin tarvitsee ihan kamalasti puhumista ja sehän se raskainta onkin ja sitten varsinkin kun sen puhumisen jälkeen huomaa ettei mitään yhteistä ole ja loppuu se siihen 😌

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkuva, mut sillon tällöin on hyvä puhdistaa ilmaa. Lapsuuden perheessäni riideltiin, joten en tykkää yhtään siitä ja välttelen viimeiseen asti. Joskus kuppi menee nurin, puolin ja toisin.

Mä taas en ole koskaan kokenut minkäänlaista riitaa ilmaa puhdistavaksi, päin vastoin.

Se vähän riippuu riidan määritelmästä. Väittely kuuluu parisuhteeseen ja suuttuminenkin, mutta toisella huutaminen, haukkuminen saati väkivalta ei.

Liika puhuminen voi olla haitallistakin nykyään kun sitä vaaditaan ihan liikaa, niin se tappaa koko erotiikan ja jännityksen kun pitää jotain älykästä leikkiä ja kisailla kumpi tietää enemmän tai on tietääkseen ja on mennyt ihan naurettavaksi puhumisen lässyttämiseksi eikä semmoisen puhe session jälkeen enää seksi kiinnostakkaan 🤣

Itse en ainakaan henkilökohtaisesti kestä yhtään sellaista tyyliä, missä suhteen ongelmista "keskustelu" aloitetaan niin, että vihaisella äänellä tiuskaistaan yhtäkkiä jostain häiritsevästä asiasta. Ja tätä samaa sitten niin kauan että pystössä on se kunnon draama ja huutokilpailu, se joka luovuttaa eli myöntyy ensin on häviäjä ja kauimmin omaa kantaansa huutanut voittaa.