Kuuluuko riidat terveeseen suhteeseen?

En haluaisi elää riitelijän kanssa, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan haluaisi. Olen ollut saman ihmisen kanssa 30 vuotta, joista 22 naimisissa, emmekä mielestäni riitele yhtään.

Tietenkään emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta riitelemään ei silti ole tarvinnut lähteä.

Mielestäni meillä on terve ja hyvä parisuhde.

Meillä ei riidellä, ollaan vain mykkäkoulua. Helposti menee viikkokin puhumatta.

Riitely tuntuu pahalta ja vahingoittaa suhdetta. Moniriippuisaa, kestääkö suhde sen vai ei.

Riidoissa ei ole mitään hyvää. Keskustelemalla asiat hoidetaan. Riidan takanahan on aina yleensä loukkaus tai vastuun väistäminen ym. Ei sellaisesta riitely tee hyvää eikä paranna asioita mitenkään.

Terveeseen suhteeseen kuuluu puhuminen ja kunnioittaminen. Silloin ei tarvi riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riidellä, ollaan vain mykkäkoulua. Helposti menee viikkokin puhumatta.

Tuo on riitelyä. Joku syyhän on, että on mykkäkoulua. Silloin on riita.

Ei terveessä parisuhteessa tarvitse riidellä.

Joillekin ihmisille riitely sopii ja etsivät suhdetta jossa uskaltaa myös riidellä ja jossa "ilma puhdistetaan" riitelemällä. Toiset taas inhoavat riitelyä yli kaiken ja hoitavat asiat mielummin heti keskustelemalla, ettei konfliktitilanteita pääse edes syntymään. 

Meillä minä tulen ydinperheestä jossa riitely oli normaalia, huudettiin kurkku suorana ja paiskottiin ovia, mutta koskaan ei yritetty satuttaa toista ja aina pyydettiin anteeksi jos mentiin liian pitkälle. Suututtiin helposti, mutta lepyttiin sitäkin helpommin. Mies taas tulee eroperheestä jossa vanhemmat piikittelivät, lapset vedettiin riitoihin mukaan ja miehestä tuntui että kaikki, vanhmepien ero mukaan lukien, oli hänen vikansa.  Sovimme heti suhteen alussa pelisäännöt, että asiat sanotaan aina suoraan ettei tunteet pääse patoutumaan, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja ongelmatilanteet ratkaistaan aina keskustelemalla. On toiminut meillä hyvin. Miehen ei tarvitse pelätä riitoja ja mun ei tarvitse olla huolissani siitä että ei saisi näyttää suuttumustaan.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riidellä, ollaan vain mykkäkoulua. Helposti menee viikkokin puhumatta.

Miehelläni lapsuuden kodissa pidettiin mykkä koulua kuukaudenkin ja minä opetin mieheni pois siitä kun se oli kotoaan saanut mallin tämmöisestä käyttäytymisestä, niin että vaikka sitten huudat kiukkusi mutta kuhan päästät sen heti pois niin siedän sen ennemmin kuin jonkun mykkäkoulun. Se paha olo on sitten nopeasti ohitse. Ja se toimi. 

Olen kerran kokeillut sitä mykkäkoulua kun kerran loukkaannuin verisesti lähiomaiselleni ja se raastoi enemmän minua itseäni kuin sitä kohdetta eikä siitä ollut mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisistä. Toiset eivät riitele koskaan ja ovat rauhallisia ja järkeviä.

Minun mielestäni reipas riitely silloin tällöin puhdistaa ilmaa. Ei jatkuvasti, pari, kolme kertaa vuodessa. Ja siis oikeasti reipashenkinen, ei mitään tolkutonta solvaamista, saati sitten fyysistä uhkaa. 

Meille on sopinut hyvin, jo kohta 30 vuotta. 

Mielestäni sellaiset jotka eivät koskaan riitele, ovat omituisia, siinä taitaa olla niin että toinen vaan alistuu kohtaloonsa, se ei ole järkevän ihmisen merkki. Kukaan ei ole sellainen että on aina samaa mieltä joka asiasta, joten miksei sitä voi sanoa, mahtaa olla melkoinen taakka sisällä kun ei saa suutaan auki. Ja kyllä riitely kuuluu parisuhteeseen, jos sitä ei ole ei ole suhdettakaan, enkä tarkoita että yhtenään pitää riitaa haastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisistä. Toiset eivät riitele koskaan ja ovat rauhallisia ja järkeviä.

Minun mielestäni reipas riitely silloin tällöin puhdistaa ilmaa. Ei jatkuvasti, pari, kolme kertaa vuodessa. Ja siis oikeasti reipashenkinen, ei mitään tolkutonta solvaamista, saati sitten fyysistä uhkaa. 

Meille on sopinut hyvin, jo kohta 30 vuotta. 

Mielestäni sellaiset jotka eivät koskaan riitele, ovat omituisia, siinä taitaa olla niin että toinen vaan alistuu kohtaloonsa, se ei ole järkevän ihmisen merkki. Kukaan ei ole sellainen että on aina samaa mieltä joka asiasta, joten miksei sitä voi sanoa, mahtaa olla melkoinen taakka sisällä kun ei saa suutaan auki. Ja kyllä riitely kuuluu parisuhteeseen, jos sitä ei ole ei ole suhdettakaan, enkä tarkoita että yhtenään pitää riitaa haastaa.

Totta kai olen mieheni kanssa eri mieltä asioista, mutta miksi ihmeessä silloin pitäisi riidellä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu. Aika vähissä ovat ihmiset pitkissä parisuhteissa (10+ v), joissa kaikesta suoriutuu keskustelemalla.

En tunne yhtään sellaista pari jotka eivät oikeasti ääntään välillä korota. Ihmettelen onko sellaisilla ihmisillä edes minkäänlaisia tunteita, jos ei ikinä ääntään korota.

Kaikissa ihmissuhteissa on ristiriitoja, mutta on olemassa sellaisia ihmissuhteita joissa ei ole pahemmin kiukuteltu tai huudettu. Joskus ristiriitojen ratkominen onnistuu ilman varsinaista riitelyä.

Ainakin minulle kovasti vakuuteltiin, ettei voi olla riidatonta parisuhdetta. Kyseisen tyypin kanssa sai riidellä viikoittain ja se oli tälle ihan normaalia aktiviteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisistä. Toiset eivät riitele koskaan ja ovat rauhallisia ja järkeviä.

Minun mielestäni reipas riitely silloin tällöin puhdistaa ilmaa. Ei jatkuvasti, pari, kolme kertaa vuodessa. Ja siis oikeasti reipashenkinen, ei mitään tolkutonta solvaamista, saati sitten fyysistä uhkaa. 

Meille on sopinut hyvin, jo kohta 30 vuotta. 

Mielestäni sellaiset jotka eivät koskaan riitele, ovat omituisia, siinä taitaa olla niin että toinen vaan alistuu kohtaloonsa, se ei ole järkevän ihmisen merkki. Kukaan ei ole sellainen että on aina samaa mieltä joka asiasta, joten miksei sitä voi sanoa, mahtaa olla melkoinen taakka sisällä kun ei saa suutaan auki. Ja kyllä riitely kuuluu parisuhteeseen, jos sitä ei ole ei ole suhdettakaan, enkä tarkoita että yhtenään pitää riitaa haastaa.

Täysin samaa mieltä ja ei ole terve suhde sellainen jossa ei uskalleta riidellä ollen näin alistetussa suhteessa.

Kyllä meillä uskalletaan riidellä puolin ja toisin ilman että joutuisi hylätyksi sen takia. Unelmien toteuttamisesta pitää päästä yhteisymmärrykseen niin että tuetaan niitä jos eivät ne ole kohtuuttomia ja vie konkurssiin yhteiselämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisistä. Toiset eivät riitele koskaan ja ovat rauhallisia ja järkeviä.

Minun mielestäni reipas riitely silloin tällöin puhdistaa ilmaa. Ei jatkuvasti, pari, kolme kertaa vuodessa. Ja siis oikeasti reipashenkinen, ei mitään tolkutonta solvaamista, saati sitten fyysistä uhkaa. 

Meille on sopinut hyvin, jo kohta 30 vuotta. 

Mielestäni sellaiset jotka eivät koskaan riitele, ovat omituisia, siinä taitaa olla niin että toinen vaan alistuu kohtaloonsa, se ei ole järkevän ihmisen merkki. Kukaan ei ole sellainen että on aina samaa mieltä joka asiasta, joten miksei sitä voi sanoa, mahtaa olla melkoinen taakka sisällä kun ei saa suutaan auki. Ja kyllä riitely kuuluu parisuhteeseen, jos sitä ei ole ei ole suhdettakaan, enkä tarkoita että yhtenään pitää riitaa haastaa.

Täysin samaa mieltä ja ei ole terve suhde sellainen jossa ei uskalleta riidellä ollen näin alistetussa suhteessa.

Kyllä meillä uskalletaan riidellä puolin ja toisin ilman että joutuisi hylätyksi sen takia. Unelmien toteuttamisesta pitää päästä yhteisymmärrykseen niin että tuetaan niitä jos eivät ne ole kohtuuttomia ja vie konkurssiin yhteiselämää. 

Erimielisyyksistä voi keskustella riitelemättä. 

Yksi tuttu nainen valitteli minulle parisuhdettaan ja erityisesti riitoja. Kommentoin vain ettei joka asiasta kannata tehdä itselleen niin tärkeää, vaan valita itse taistelunsa. En tiedä ymmärsikö ja toteuttiko ohjetta parisuhteessaan, mutta tietääkseni ovat vieläkin naimisissa.

Eksä oli todella räjähdysherkkä ja sai riidan aikaan vaikka kuinka pienestä asiasta. Suhteen alkuvaiheessa lähdin itsekin riitaan mukaan, mutta myöhemmin totesin vaan eksälle, että en suostu riitelemään asiasta ja että puhukoon minulle vasta sitten kun osaa keskustella asiasta huutamatta ja raivoamatta ja itse lähdin vaikka metsään kävelemään jättäen eksän yksin raivoamaan. Kauaa en kyllä tuota meininkiä jaksanut vaan lähdin suhteesta ja olinkin todella tarkka, että seuraavassa suhteessa on kumppanina sellainen mies, joka osaa ratkoa ongelmat keskustelemalla eikä huutamalla.

Kaikki tuntemani riitelemättömät pariskunnat ovat eronneet, monet jopa parin kymmenen vuoden liiton jälkeen.

T. Yli 50 v rakastettu ja riidelty

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille riitely sopii ja etsivät suhdetta jossa uskaltaa myös riidellä ja jossa "ilma puhdistetaan" riitelemällä. Toiset taas inhoavat riitelyä yli kaiken ja hoitavat asiat mielummin heti keskustelemalla, ettei konfliktitilanteita pääse edes syntymään. 

Meillä minä tulen ydinperheestä jossa riitely oli normaalia, huudettiin kurkku suorana ja paiskottiin ovia, mutta koskaan ei yritetty satuttaa toista ja aina pyydettiin anteeksi jos mentiin liian pitkälle. Suututtiin helposti, mutta lepyttiin sitäkin helpommin. Mies taas tulee eroperheestä jossa vanhemmat piikittelivät, lapset vedettiin riitoihin mukaan ja miehestä tuntui että kaikki, vanhmepien ero mukaan lukien, oli hänen vikansa.  Sovimme heti suhteen alussa pelisäännöt, että asiat sanotaan aina suoraan ettei tunteet pääse patoutumaan, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja ongelmatilanteet ratkaistaan aina keskustelemalla. On toiminut meillä hyvin. Miehen ei tarvitse pelätä riitoja ja mun ei tarvitse olla huolissani siitä että ei saisi näyttää suuttumustaan.  

Miksi ihmeessä haluat riidellä, jos kerran voisitte ihan keskustellakin ne asiat kuntoon? Ihan hullua tuollainen tuiskahtelu ja vetoaminen siihen, että ei tässä ole mitään vaaraa. Sama jos karjuisit itseksesi metsässä, miksi pitää näyttää suuttumus toiselle osaamatta sanoa, mikä ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jatkuva riitely ei todellakaan kuulu terveeseen parisuhteeseen. Eri mieltä oleminen, asiallinen keskustelu erimielisyyksistä ja kompromissit sen sijaan kuuluvat.

Meillä oli erimielisyyksiä lomakohteesta, minä olisin halunnut lähteä rantalomalle ja mies patikoimaan. Meillä hoidettiin erimielisyys ihan siinä sohvalla toisia halaillen ja päädyttiin siihen, että pidennetään lomaa viikolla ja tehdään kummatkin.