Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero epäonnistuminen?
28.09.2022 |
Yli puolet ensimmäisistä avioliitoista säilyy rikkomattomina toisen osapuolen kuolemaan saakka. Ei siis ole mikään sääntö, että kaikki eroavat. Vain tietyt ihmiset eroavat ja näissä ihmisissä on paljon porukkaa, joka eroaa uudestaan ja uudestaan.
Onko avioero epäonnistuminen? Onko siinä kysymys yksinkertaisesti siitä, että ihminen ei osaa hoitaa suhdettaan?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.Miten toi liittyy mihinkään?
Yhtä paljon kuin edellinen löpinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Täällä meidän- ja naapurikaupungissa on oikein alueet eronneille äideille ja heidän lapsilleen. Kaupungin kerrostaloissa asuvat vuokralla. Kela kustantaa elämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi eroaminen on tai olisi huono asia tai ylipäätään kertoisi mitään onnistumisesta tai epäonnistumisesta? Miksi avioliitto on onnistunut vain jos se kestää loppuelämän?
Tämä!! Pidän jotenkin vanhanaikaisena ja ehkä jotenkin uskonnollisesti sävyttyneenä sitä, että ensinnäkään mennään naimisiin ja toisekseen että avioliiton päättyminen olisi jokin epäonnistuminen.
No siis nimenomaan ainoastaan siinä tapauksessa, että jo naimisiin menneessään aviopuolisot suunnittelevat eroavansa myöhemmin, niin silloin ero ei välttämättä ole epäonnistuminen. Kaikissa muissa tilanteissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.Miten toi liittyy mihinkään?
Liittyy selvästi ketjun aloitukseen.
"Onko avioero epäonnistuminen".
Tuossa tapauksessa se mielestäni on, koska lapset ovat syrjäytyneet, eivätkä ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Täällä meidän- ja naapurikaupungissa on oikein alueet eronneille äideille ja heidän lapsilleen. Kaupungin kerrostaloissa asuvat vuokralla. Kela kustantaa elämisen.
Harvempi pystyy erossa lunastamaan velkaisen omistusasunnon kokonaan itselleen.
Jos on oikein hyväpalkkainen, niin ehkä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Täällä meidän- ja naapurikaupungissa on oikein alueet eronneille äideille ja heidän lapsilleen. Kaupungin kerrostaloissa asuvat vuokralla. Kela kustantaa elämisen.
Ja tiedät siis varmuudella, että nämä ovat kaikki muuttaneet sinne omakotitalosta, jonka omistivat? Koska muussa tapauksessa toi ei liity mitenkään edelliseen viestiin.
Minusta ero on monesti vapautus. Kenenkään ei minusta pitäisi väkisin kärsiä suhteessa tai olla siinä "lasten takia". Kärsimyksestä ei saa mitään palkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Täällä meidän- ja naapurikaupungissa on oikein alueet eronneille äideille ja heidän lapsilleen. Kaupungin kerrostaloissa asuvat vuokralla. Kela kustantaa elämisen.
Harvempi pystyy erossa lunastamaan velkaisen omistusasunnon kokonaan itselleen.
Jos on oikein hyväpalkkainen, niin ehkä sitten.
Ei tässä sellaista kukaan väittänytkään. On kuitenkin kuulemma olemassa myös esim. rivareita ja jopa kerrostaloasuntoja, joita voi ostaa.
Kyllä minä ainakin koin epäonnistuneeni kun erosin nuoruuden liitosta. Olin siihen osaltani syyllinen, sillä me molemmat käytimme väärin alkoholia, josta koitui muita ongelmia.
Nykyisin olen täysin raitis ja avioiduin 21v sitten raittiin miehen kanssa.
Olen onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On epäonnistuminen. Selvä puute esim. sitkeydessä, epäitsekkyydessä, suhteen rakentamisen taidoissa ja vastuullisuudessa esim. lapsien tunteita ja turvallisuuden tunnetta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
On. Minä olen tätä mieltä. Olen itse juuri eroamassa. Ja koen valtavaa epäonnistumisen tunnetta. Emme todellakaan osanneet hoitaa suhdettamme. Emmekä keskustella. Edelleen olisin valmis korjaamaan kaiken. Mutta puoliso ei, joten epäonnistuttu on ja pahasti. Rikottu lasten koti.
Olen kyllä huomannut, että ihmiset todella tuntevat epäonnistuneensa, kun avioero tulee. On täysin ymmärrettävää. Mutta näin sivulta katsottuna en näe sitä sillä lailla, että nyt on epäonnistuttu. Se on vaan tapahtuma ihmisten elämässä. Meille kaikille normaalisti tapahtuu suuria tunteiden myrskyjä nostattavia asioita elämäntilanteissa. Ja niistä sitten yritämme pois, rimpuilemalla selvitä. Ja enimmäkseen onnistumme niin, että voisimme olla jotenkin kuitenkin tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Täällä meidän- ja naapurikaupungissa on oikein alueet eronneille äideille ja heidän lapsilleen. Kaupungin kerrostaloissa asuvat vuokralla. Kela kustantaa elämisen.
Harvempi pystyy erossa lunastamaan velkaisen omistusasunnon kokonaan itselleen.
Jos on oikein hyväpalkkainen, niin ehkä sitten.
No ei täällä meilläkään päin näy eronneita kuin vuokralla asumassa. Niitä sanotaan eronneitten keräilykeskuksiksi. Ero usein johtaa masennukseen ja tippumiseen sossun luukulle.
On se epäonnistuminen jos mietitään naimisiin menoa. Toisaalta aika pieni epäonnistuminen, varsinkin jos iso osa parisuhdeajasta on ollut hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.
Trolli
Parasta oli kun muija vaihtuisi viikon välein niin pysyisi itsekin seksuaalisesti virkeänä.
Parisuhteet on out.
Vierailija kirjoitti:
Parasta oli kun muija vaihtuisi viikon välein niin pysyisi itsekin seksuaalisesti virkeänä.
Parisuhteet on out.
Bordelliin sitten töihin niin vaihto onnistuu n. 15 min. välein.
Tälläkin hetkellä tässä maassa on iäkkäitä pariskuntia, joiden suhteessa on jopa vuosikymmeniä jatkunutta väkivaltaa. Ettei kaiken hurskastelun keskellä totuus unohtuisi. Se, että nykyään voidaan erota, on oikeasti hieno asia. Istukaapa joskus nuoret ihmiset ilman kiirettä vanhojen sukulaistenne seuraan, kuunnelkaa tositarinoita entisajan pariskunnista ja muodostakaa kantanne vasta sitten.
Ei voi yleistää. Osa ihan varmasti on "epäonnistumisia", mutta syitä on monia muitakin.
Ei ne kaikki erot johdu siitä, että ukko hakkaa akkaa. Tunnen nimittäin tapauksia joissa vaimo on ollut hyvin väkivaltainen ja mies joutununut pakenemaan.
Vastaus aloitukseen: Ero on epäonnistuminen, mutta jos ilmenee väkivaltaa, parempi erota.
No eiköhän se riipu ihan ihmisen omasta katsantokannasta. Itse en ymmärrä ajatusta että mikä tahansa ihmissuhde sopisi johonkin ulkoa tulevaan kaavaan. Osa on niin yhteensopivia että ovat koko elämänsä yhdessä. Osalla yhteensopivuus kantaa 2 vuotta ja toisilla 12. Ei sitä kannata väkisin vääntää. Eikä tuota oikein voi tietää ellei kokeile. Osa toki tietää jo ennen häitä että valinta on väärä muttei kehtaa enää perua. Tämä lienee pieni vähemmistö.