Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero epäonnistuminen?
28.09.2022 |
Yli puolet ensimmäisistä avioliitoista säilyy rikkomattomina toisen osapuolen kuolemaan saakka. Ei siis ole mikään sääntö, että kaikki eroavat. Vain tietyt ihmiset eroavat ja näissä ihmisissä on paljon porukkaa, joka eroaa uudestaan ja uudestaan.
Onko avioero epäonnistuminen? Onko siinä kysymys yksinkertaisesti siitä, että ihminen ei osaa hoitaa suhdettaan?
Kommentit (107)
On se sikäli epäonnistuminen, että ei varmaan kukaan naimisiin menevä ajattele eroavansa, eli ero ei ole se tavoite. Mutta ei sille joskus mitään voi, eli vaikka se on minusta epäonnistuminen, ei se useinkaan ole kummankaan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virhe se on, pelikieltoa 2 vuotta.
Ei, oikeastaan se moka on tapahtunut jo naimisiin mennessä. Pitkä liitto ei ole mikään meriitti. Monet pitkäaikaiset parit ovat yhdessä vain siksi etteivät osaa tai uskalla olla yksin.
Ei, naimisiin meno on epäonnistuminen.
En edes usko että ihmisiä olisi tarkoitettu pysymään loputtomasti yhdessä. Joten ei ole epäonnistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yksi avioero olisi isompi epäonnistuminen kuin vaikka neljä avoeroa?
Avioerojen yleisin syy on avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi eroaminen on tai olisi huono asia tai ylipäätään kertoisi mitään onnistumisesta tai epäonnistumisesta? Miksi avioliitto on onnistunut vain jos se kestää loppuelämän?
Vierailija kirjoitti:
Miksi eroaminen on tai olisi huono asia tai ylipäätään kertoisi mitään onnistumisesta tai epäonnistumisesta? Miksi avioliitto on onnistunut vain jos se kestää loppuelämän?
Tämä!! Pidän jotenkin vanhanaikaisena ja ehkä jotenkin uskonnollisesti sävyttyneenä sitä, että ensinnäkään mennään naimisiin ja toisekseen että avioliiton päättyminen olisi jokin epäonnistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä. Voi hyvin olla merkki järkiin tulemisestakin ja selkärangan löytämisestä.
On, mutta sehän sitten riippuu siitä, mikä se tilanne oli. Että jos se toinen hakkasi/narkkasi/ryyppäsi/pelasi rahansa/katoili päiväkausiksi/petti jne. ja sinä et, niin sinä et epäonnistunut. Jos taas molemmat sekoilitte ettekä yrittäneet edes hakea ratkaisuja ja apua idioottimaiseen toimintaanne, niin mokasitte tukevasti joo. Jos kävitte terapiassa ja yrititte, eikä siitä huolimatta asiat korjaantuneet, ero on järkiratkaisu.
Se yhdessä pysyminenkin voi olla paha moka. Joskus on paljon parempi sanoa että tämä ei nyt toimi, kuin että menettää mielenterveytensä ja uhraa vielä lastenkin mielenterveyden. Onneksi nykymaailmassa ei ole enää pakko tanssia lasinsiruilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto voi kestää vaikka 55 vuotta kuolemaan saakka ja olla täysin surkea. On ihmisiä, jotka on pakosta kärsineet vuosikymmeniä kun ei voi erota. Elämän epäonnistuminen on se, jos uhraa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei vaan kaikille!
Täällä moderointi. Meillä on "Erota vai ei? Kysy - asiantuntijat vastaavat!"-osio. Voitte laittaa nämä sinne.
Kiitos,
moderointi
En epäonnistunut. Halusin meille perheterapiaa (tai pariterapiaa tai avioliittoneuvontaa) mutta kun mies perui aina sovitun ajan. Ei siihen sitten auttanut muu kuin hänen muuttonsa pois lasten ja minun luota. Tyhmä mies.
Kuka näitä avioliitonhehkutusjuttuja tehtailee tänne? Varmaan viides ketju tänään. Mikä toi päähänpinttymä on? Mene naimisiin, jos sut joku kelpuuttaa, mutta miksi tätä asiaa pitää floodata täällä?
En näe kauhean montaa syytä mennä naimisiin. Ehkä jomman kumman kuolemaan varautuminen perintöasioita ajatellen, mutta senkin voi kai nykyään hoitaa myös muulla tavalla. Mitään muuta erityistä avioliitto ei suhteeseen tuo.
Tokihan se epäonnistuminen on. Henkiset ja myös aineelliset tappiot ovat mittavat. Haavojen paraneminen vie aikaa ja voimia.
Lisäksi eronneet eivät useinkaan pääse samaan taloudelliseen tilanteeseen joka oli ennen eroa.
Joskus ero on kuitenkin ainoa vaihtoehto, jolloin epäonnistumista ei tarvitse niin paljon harmitella.
Osa eroista on turhia, eikä sitä oikeata onnea löydy hakemallakaan. Kuten täältä olemme saaneet lukea.
Puolisot, kunnioittakaa toisianne ja olkaa uskollisia, se kannattaa!
Ei ole. Itsellä suretti kovasti, kun pitkä avioliitto surkastui miehen puolelta. Yritin yksin, mutta kun mitään fyysistä suhdetta ei ollut vuosiin eikä mies suostunut puhumaan tai mihinkään yhteiseen niin ymmärsin luovuttaa. Sain uuden mahdollisuuden ja voin sanoa, että elämä alkoi uudestaan.
Ex ei osannut eikä halunnut olla avioliitossa. Siitähän kaikki lähti. En koe itse epäonnistuneen.