Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero epäonnistuminen?
28.09.2022 |
Yli puolet ensimmäisistä avioliitoista säilyy rikkomattomina toisen osapuolen kuolemaan saakka. Ei siis ole mikään sääntö, että kaikki eroavat. Vain tietyt ihmiset eroavat ja näissä ihmisissä on paljon porukkaa, joka eroaa uudestaan ja uudestaan.
Onko avioero epäonnistuminen? Onko siinä kysymys yksinkertaisesti siitä, että ihminen ei osaa hoitaa suhdettaan?
Kommentit (107)
Useinkin on, koska niin suuri osa eroaa joko vieraissa käymisen, väkivallan tai juopottelun takia. Epäonnistunut avioliitto synnyttää epäonnistumisen eli eron. Eroprosessi ja sen jälkeinen aika kuitenkin voi olla onnistunut, sillä riidoissa ei tarvitse erota eikä jatkaa elämää. Meillä kävi niin, että kaikki sujui ja sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Epäonnistuminen on se, kun valitsee itselleen kumppanin jonka kanssa ei elä saatanakaan. Että kun rakastaa itseään niin vähän, että kelpuuttaa ihan minkä tahansa ensimmäisen retaleen mikä tulee kyynelsilmin hakemaan sääliä ja rahaa ja luulet sitä hyväksikäyttöä, valehtelua ja manipulointia rakkaudeksi. Se on epäonnistumista.
Avioeroon on johtanut monta pienempää epäonnistumista. Esimerkiksi väärän kumppanin valinta, varoitusmerkkien tai epämääräisten tunteiden huomioimatta jättäminen, liialliset kompromissit, keskusteluyhteyden puute jne. Avioero on vain näiden lopputulos.
Avioero ei ole epäonnistuminen, vaan epäonnistumisen korjaaminen.
Ne epäonnistumiset on siis tapahtuneet jo aikaisemmin kumppanin valinnassa ja suhteessa elämisessä. Avioero on se menetelmä, jolla pieleen menneen tilanteen korjaaminen ja uudelleen yrittäminen mahdollistetaan. Se on uuden onnistumisen mahdollisuus, uusi alku.
Joo parempi pysyä yhdessä esim väkivaltaisen puolison kanssa kuin "epäonnistua" Tosi loistavaa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään. Rakkaus vain loppui ja elämä jatkuu.
Riippuu ihan siitä mitä elämässä tavoittelee. Miksi kaikkien tulisi tavoitella loppuelämän liittoa tai ylipäätään sitä että avioituu jonkun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin yli vuosikymmenen kestäneestä avoliitosta alkuvuodesta. Ei tämä tunnu yhtään epäonnistumiselta vaan pikemminkin ne viimeiset vuodet suhteessa olivat sitä. Suhteen säilyttämisen hinta olisi ollut hirveä, koska meille ei ollut olemassa kompromisseja, vain miehen tahto. Tässä vuoden mittaan fyysinen, taloudellinen ja henkinen hyvinvointini ovat onneksi vähän palautuneet lähemmäs sitä, mitä ennen olin. Joidenkin juttujen kanssa kuitenkin painiskelen edelleen, kuten häiriintyneen kehonkuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, oikeastaan se moka on tapahtunut jo naimisiin mennessä. Pitkä liitto ei ole mikään meriitti. Monet pitkäaikaiset parit ovat yhdessä vain siksi etteivät osaa tai uskalla olla yksin.
Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Pitkänlinjan pariskunnilla on useimmiten vahva rakkaus joka kestää kuolemaan asti. Ei juosta ulkonäön yms. hömpän perässä kuten nykyään on monella tapana.
Höpö höpö, onhan noita nähnyt itse kukin, vanhoja pariskuntia, jotka lähinnä tiuskivat toisilleen ja joita pitää yhdessä vain ja ainoastaan keskinäinen riippuvuus ja säälittävä vanhanaikainen sovinnaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Meillä on täällä iso eläkeläisten yhteisö. Tunnen paljon pariskuntia jotka ovat olleet 40-60v. yhdessä ja rakastavat syvästi toisiaan. Heillä on niin vahva yhteenkuuluvuus, että olisi parempi jos lähtö tulisi samaan aikaan.
Oli sydäntäsärkevää kun korona-aikana toinen puolisoista menehtyi ja toinen jäi suremaan.😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Jotkut luulee, että jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen opettaa lapsilleen tärkeitä perhearvoja,, mutta oikeasti sillä ei opeta muuta kuin itsensä hylkäämistä, pilaa lastensa hermoston pysyvästi ja aiheuttaa elinikäiset traumat ja vieläpä moneen polveen asti, koska traumat siirtyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Rakkaus vain loppui ja elämä jatkuu.
"Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme" (Kaurismäen leffasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu suhteesta. Joskus avioero on onnistuminen.
Tietysti olisi ihanne että löytyisi heti se oikea puoliso ja elettäisiin sadunkaltaisesti onnellisina elämänsä loppuun asti.
Kuitenkin aina ei käy näin, huomataan matkanvarrella että ei se toinen olekaan ihan sitä mitä odotin tai että itse on muuttunut suhteen aikana niin että ei enää ole toimivaa suhdetta tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin on paras tunnustaa tosiasiat ja avioero voi olla onnistuminen, jos se johtaa parempaan itsetuntemukseen ja ehkä jossain vaiheessa sopivamman kumppanin löytämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.
Miten toi liittyy mihinkään?
Ihmissuhde ei kestä- kaikista vakuutteluista huolimatta eli epäonnistuminen on tällöin kyseessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.
I call bullshit. Jos myy omakotitalon ja saa puolet kauppahinnasta, ei joudu tyytymään kaupungin vuokraluukkuun, ei edes muuttotappioalueella, ellei asuintalo ollut purkukuntoinen. Keksi parempi nyyhkytarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli melkein 20 vuotta liitossa, jossa mies ryyppäsi, petti ja hakkasi sekä muijaa että lapsia. Eroa se haki miehestä vasta, kun kuopuskin oli muuttanut omilleen, koska halusi, että lapsilla on kasvaessaan "ehjä koti". Nyt aikuisena lapsista kaikki ovat oireilleet vaikeasti - masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaisuutta, ja yksi teki itsemurhan. Että juu tärkeintähän se on pitää ne kulissit kunnossa ettei vaan tule häpeää avioerosta, sehän tässäkin ois ollut pahinta.
Hmm... Tunnen naisen, joka halusi toteuttaa itseään ja erosi kunnollisesta ja rakastavasta miehestään. Vei kaksi poikaansa kaupungin vuokra-asuntoon ja okt meni myyntiin.
Nykyään tämä äiti asuu edelleen samassa yli 30-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ovat nykyään syrjäytyneitä ja arkoja, sääliksi käy nuoria miehiä ja sitä äitiäkin.
Kyllähän tuo on selvä epäonnistuminen jos on onnistunut vieroittamaan lapsensa yhteiskunnasta. Tuskin edes tuo äiti voi hyvin.
Samassa suhteessa kuin erot ovat lasten huostaan otot ja mt-ongelmat.
Paljon on turhia eroja ja rikottuja koteja.
Mutta väkivaltaiseen suhteeseen ei pidä jäädä.
Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Pitkänlinjan pariskunnilla on useimmiten vahva rakkaus joka kestää kuolemaan asti. Ei juosta ulkonäön yms. hömpän perässä kuten nykyään on monella tapana.