Onko avioero epäonnistuminen?

Vierailija kirjoitti:

Ei, oikeastaan se moka on tapahtunut jo naimisiin mennessä. Pitkä liitto ei ole mikään meriitti. Monet pitkäaikaiset parit ovat yhdessä vain siksi etteivät osaa tai uskalla olla yksin.

Ei naimisiin tule mennä jos tavoitteena on avioero. Silloin voi skipata koko naimisiinmenon tyystin. Tuo on sinun katekeruuttasi ja itsellesi selittelyä että muut olisivat yhdessä vain koska eivät osaa tai uskalla olla yksin. Heillä on parempi yhdessä.

Minulle olisi valtava epäonnistuminen. Asia on itselle hyvin yksiselitteinen.

Ei ole epäonnistuminen jos menee avioon sillä ajatuksella että tulee eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Itsellä suretti kovasti, kun pitkä avioliitto surkastui miehen puolelta. Yritin yksin, mutta kun mitään fyysistä suhdetta ei ollut vuosiin eikä mies suostunut puhumaan tai mihinkään yhteiseen niin ymmärsin luovuttaa. Sain uuden mahdollisuuden ja voin sanoa, että elämä alkoi uudestaan.

Ex ei osannut eikä halunnut olla avioliitossa. Siitähän kaikki lähti. En koe itse epäonnistuneen.

Mikäli kertomasi on totta, toinen osapuoli liitossanne kuitenkin epäonnistui.

Useimmiten kummassakin on vikaa kun ero tulee, harvemmin menee niin että toinen on kaikkensa yrittänyt ja loputtomiin kääntänyt toista poskea.

Suurempi epäonnistuminen on jäädä rakkaudettomaan liittoon.

Avioliitto on ainakin lainsäädännön kannalta ennenkaikkea sopimus, joka tuo taloudellisia velvotteita yhteisen omaisuuden ja huoltajuuden suhteen.

Tuo on vähän sama kuin jos kysyisi, onko ammatin vaihtaminen epäonnistumista. Tai onko epäonnistumista jos ensin muuttaa jollekin paikkakunnalle siinä tarkoituksessa, että asuu siellä loppuelämänsä, ja sitten muuttaakin mielensä ja lähtee sieltä.

Totta kai se on epäonnistuminen. Avioliiton tarkoitus on kestää kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos ero oli alunperinkin tavoitteena. Jos ei ollut, niin sitten on.

'Ihmetyttää kun nykyään pitää kaikki kääntää niin positiiviseksi ja ihanaksi lässynlääksi. Jos joku sanoo ettei koe avioeroa avioliiton epäonnistumisena niin ihmettelen.

Voihan se tavoite vaihtua. Jos alunperin oli tavoitteena pysyä yhdessä, niin myöhemmin tavoitteena voi olla ero.

Riippuu siitä, onko itse halunnut erota vai halusiko eroa vain se toinen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se on epäonnistuminen. Avioliiton tarkoitus on kestää kuolemaan asti.

Kai sitten seurustelusuhteenkin loppuminen on epäonnistuminen? Harvoin seurustelua aloitetaan sillä ajatuksella, että toivottavasti tämä päättyy eroon.

Aluksi voi olla, mutta ei enää sitten kun uusi ja entistä ehompi kumppani on löytynyt.

Eronneen miehen iäkkäät vanhemmat joutuvat ilmaisiksi lastenhoitajiksi kun pojan pitää päästä panemaan isäviikolla.

Yhtä relevanttia olisi kysyä, onko muuttaminen virhe?

Kysyjän virheoletus on, että voisi etukäteen tietää, mikä toimii ja mikä ei, mitä elämässä tapahtuu tai että ihmisen voisi perinpohjaisesti tuntea ennenkuin häneen sitoutuu.

Miksi tulee aina fibat, että näitä typeryyksiä tehtailevat äärioikeistoon kallellaan olevat INCELit?

Kuin olisi käynnissä kampanja, jolla yritetään patistella itsenäisyydestään tykkäävät naiset huolimaan mikä tahansa vajaa vässykkä ja alistumaan paskaan liittoon kunnes kuolo korjaa.

Vierailija kirjoitti:

On se sikäli epäonnistuminen, että ei varmaan kukaan naimisiin menevä ajattele eroavansa, eli ero ei ole se tavoite. Mutta ei sille joskus mitään voi, eli vaikka se on minusta epäonnistuminen, ei se useinkaan ole kummankaan vika.

  Ajattelin että kerran elämässä ihmisen pittä olla naimisissa, en koe että epäonnistuin vaikka ero tuli , kaiken kruunaa kun lapsi tuli tietenkin ennen eroa ja senkin jälkeen meni muutama vuosi. 

Mitä tarkoitat epäonnistumisella?

Minusta se on epäonnistuminen, että vinkuu vuosikaudet yksinäisyyttään vauva.fissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat epäonnistumisella?

Hyvä kysymys. Sehän on täysin subjektiivinen asia, joka riippuu siitä, keltä kysytään ja miten tämä on tavoitteensa määritellyt ja onko tavoitetta sittemmin tarkistettu.

Epäonnistuminen siinä avioliitossa kyllä. Onnistuminen ehkä jossain mielekkäämmän tavoittelussa. Ihan mitä yksittäistä asiaa ajattelet.

Mutta avioliiton itsensä kannalta eroa tuskin voi miksikään onnistumiseksi sanoa?