Miten on mahdollista että saattohoitopotilas jätettiin kärsimään hirvittävistä kivuista Suomessa?

Ambulanssi kävi. Miksei otettu sairaalaan kivunhoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista, eikö lääkäriä muka saisi mistään!

Plus eikö tulloin voisi sitten joku tuurata? Jos ei voi, sairaanhoitalille siksi aikaa oikeus määrätä morfiinia!

Eihän tästä muuten tuu mitään!

Kyseessä hätä tilanne!

outoa

Äitini oli kuolemassa syöpään ja kivut olivat olleet valtavat jo viikkoja. Oli annettu pitkä lista erilaisia yhtäaikaisia kipulääkkeitä (fentanyylilaastari, oxycontin, oxynorm, lyrica ja panadol), jotka ajettiin alas kipupumpun asentamisen vuoksi. Kahta vuorokautta myöhemmin huomattiin, että kipupumppu ei auta ko. potilaalle (ei vie kipuja, mutta sekoittaa psyykeen) ja se poistettiin. Samalla potilas siirrettiin toiseen sairaalaan, koska sen verran tajusivat, ettei kotiin voi laittaa. 

Siirtopäivä oli perjantai ja iltapäivä ja sairaalan lääkäri oli jo lopettanut päivänsä. Hoitajat olivat sitä mieltä, että potiaalle ei annettaisi viikonlopun aikana panadolia vahvempaa kipulääkitystä ja lääkäri sitten maanantaina katsoisi lääkitystä kuntoon. Tuossa vaiheessa potilas ei aamuisin pystynyt herätessään kivuiltaan edes itse ottamaan lääkkeitään. Siirtoa edellisenä päivänä oli kuvattu greipin kokoinen kasvain, joka painoi montaa eri elintä sekä hermostoa (=valtavat hermokivut mm. tuntui, että ihoa poltetaan silitysraudalla) ja lisäksi etäpesäkkeet. 

Potilas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin pääsemättä saattohoitoon, koska Espoon saattohoitopaikat (muutama kpl) olivat täynnä eikä sillä hetkellä saanut maksusitoumusta Terhokotiin, koska Espoo oli itse parantanut omaa saattohoitoaan (perustanut ne muutaman paikan, jotka olivat täynnä). 

Olen kuullut useammalta että osalla lääkäreistä on tyylinä, lakkauttaa kaikki vahvemmat kipu/psyykenlääkkeet kuin seinään, kun potilaasta tulee saattohoidettava. Monet näistä lääkkeistä siis on sellaisia, että ne pitäisi ajaa alas hitaasti ja hallitusti, joka voi viedä jopa vuosia! Tämä johtaa siihen että potilas saa aivan järkyttävät vieroitusoireet, jotka jo itsessään siis voivat olla tappavia.

Muutenkin vanhusten lääkehoito Suomessa on retuperällä. Monilla on lääkelistalla kymmeniä lääkkeitä, lääkärit määrää lääkkeitä tyylillä "tällä lääkkeellä korjataan tuon lääkkeen aiheuttamat sivoireet". Listalla roikkuu usein täysin tarpeettomia/vanhentuneita lääkkeitä, sekä on päällekkäisiä lääkityksiä. Lisäksi vanhuksille määrätään edelleen lääkkeitä, jotka eivät heille enää ikänsä puolesta sovi. Mm. juuri nämä vahvat psyyke- ja kipulääkkeet, jotka tekevät vanhuksesta vain entistä sekavamman. Sit tuplataan ja triplataan annosta vaan....

Miksi? Jaa a, joku fiksumpi ehkä sitten tietää. Osasyy lienee ehkä se, että nyky-Suomessa terveydenhuollon mallit on sellaisia, ettei lääkäri oikeasti tunne potilaitaan. Pahimmassa tapauksessa lääkäri määrää lääkkeitä ja hoitoa etänä jostain Virosta - ilman että ikinä oikeasti näkee potilastaan.

Minä olen kokenut äitini kanssa sekä samaa että aivan päinvastaista. Hänellä ei ole muita sairauksia kuin sydämen vajaatoiminta ja siihen löytyy lääke, kallis eikä kelakorvattava. Äiti maksaa sen itse ihan mielellään, mutta joka kerta terveyskeskuksessa lääkäri sen poistaa ja tilalle tulee tehoton valmiste. Tätä sitten viikon verran ja äiti on osastohoidossa turvotuksen takia, siellä vahvat nesteenpoistolääkkeet ja paluu kalliiseen lääkkeeseen, jonka terveyskeskuslääkäri taas kontrollikäynnillä lakkauttaa. Eikä siis tarvita mitään fyysistä käyntiä, kunhan katsoo järjestelmästä kotisairaanhoidon mittaamat verenpainelukemat (1 krt/kk tätä palvelua, hinta 100 e /käynti) ja muuttaa lääkityksen.

Ikävä kyllä ihan samanlainen kokemus vajaan vuoden takaa, eli riittävää kivunlievitystä ei annettu saattohoidossa. Kipupumppua ei saatu laittaa, koska lääkäriä ei saatu kiinni useista yrityksistä huolimatta illalla kello 22 jälkeen. Isäpuoleni kuoli kovissa syöpäkivuissa.

Tämä oli Helsingissä saattohoitoon erikoistuneessa sairaalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paikkoja, kuten Espoon Villa glims, jossa annetaan oikeasti saattahoitoa. Sinne potilas siirretään noin 1-5 päivää ennen kuolemaa ja siellä saa hyvän kuoleman. Henkilökunta on alan asiantuntijoita, ja osataan lääkitä oikein. Saattohoidon lääkintä (ja yleensäkin saattohoito) on täysin oma juttunsa, jolle erikoistutaan.

Sitten on vuodeosastoilla "saattohoitoa", joka tarkoittaa lähinnä että potilas kuolee siellä osastolla, ja jos on kipuja, niin niitä ei todennäköisesti osata hoitaa. Syynä juuri lääkärien pelko antaa saattohoidon vaatimia määriä lääkkeitä.

Saattohoito ei ole mitään kivaa kädestä pitämistä vaan jotain ihan muuta. Syövässä ihminen on sekaisin syövän elimistöön tuottamien myrkkyjen takia. Lisäksi esimerkiksi suolistosyövässä ihminen kuolee esimerkiksi siihen, että suolisto lopulta tukkeentuu ja tavaraa alkaa tulla takaisinpäin, ja ihminen tukehtuu siihen suolistosta takaisinpäin tulevaan tavaraan. Oikeasti tukehtuu, keuhkot ja suu täynnä sitä itseään. Onnekas on silloin saattohoidossa ja tajunnan taso lasketaan tuossa kohtaa viimeisinä hetkinä. Vähemmän onnekas kuolee miten kuolee siellä vuodeosastolla "saattohoidossa", ja paikalla oleva omainenkin todennäköisti traumatisoituu siitä mitä näkee.

Valitettava tilanne, mutta Suomessa on ihan sattumasta ja omaisten tietotaidosta (että osaa VAATIA pääsyä kuolevalle oikeaan saattohoitoon) miten ihminen kuolee. Hyvä kuolema pitäisi olla meidän kaikkien itsestäänselvä loppu. Se ei ole.

Varsinaisia saattohoito-osastoja ja paikkoja, ei totisesti ole joka kaupungissa ja kunnissa.

Pienissä kunnissa kuoleva siirretään terveyskeskuksen kroonikko-osatolle, sänkyyn potilaaksi.

Jos ja kun tilaa on, kuoleva saa siellä yleensä oman huoneen.

Myös yliopisto-ja keskussairaalat lähettävät kuolevan potilaan, heidän omien kuntiensa terveyskeskusosastoille ns. saattohoitoon.

Kuvitelkaa itsenne siihen tuskallisen kuoleman kokevan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tätä uutista.

Noinhan se menee ja persutelu on että jos sille antaa morfiinia, ne saattaa jäädä niihin koukkuun

Ai jaa, onpas tarkkaa nykyään. Onko tuossa sinällään järkeä jos kuolee muutenkin parissa päivässä?

Tämähän sinä juuri on, ikäänkuin lääkäreiltä katoaisi kokonaan harkintakyky noiden kovien kipulääkkeiden ja saattohoitopotiladen kanssa. Addiktio kuolevalla? Sitten? Olisiko tärkeämpää ettei tarvitse kärsiä?

Pakko lääkärinä huudella, ei me loppuvaiheen saattohoitopotilaan kohdalla mitään addiktiota pelätä, mutta ei silti voida mielinmäärin antaa lääkkeitä, koska jos se potilas kuolee niihin lääkkeisiin niin syyte tulee hyvin nopeasti.

Monet on täällä miettineet että eikö muka ole lääkäreitä, ihan hyvin voi olla että ei ole. Meillä oli tänään hätäkokous alueemme lääkäripulasta.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni kuoli syöpään ja hänen viimeiset päivänsä olivat yhtä kärsimystä myös, ei saatu kipuja laantumaan laimeilla litkuilla ja lekurit TK:n osastolla eivät suostuneet vahvempia antamaan koska "voipi kuolla hengityslamaan". En vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa, toinen on kuolemassa joka tapauksessa, itkee tuskasta mutta apua ei saa koska voi vaikka kuolla lääkkeisiin. Räsäskä on eutanasiaa vastaan koska hänen mielestään suomessa on tarpeeksi hyvä kivunhoito saattohoidossa, tunnen oksettavaa raivoa joka kerta kun muistan tuon kommentin. Tämä on yleisempää kun julkisuudessa puhutaan, siitä on ihmisarvo kaukana kun toinen kitumalla kuolee päivien ajan.

Kuka lääkäri haluaa syytteeseen taposta. Siksi ei yliläälitä, ettei kuole hengityslamaan

Suomalaiset ovat tutkitusti maailman vähiten empaattisten ihmisten joukossa, eli ei mikään ihme tämä.

https://www.helsinkitimes.fi/finland/finland-news/domestic/15089-finns-….

Järkyttäviä kokemuksia ihmisillä, osanottoni kaikille joiden läheinen on joutunut olemaan tuskissa loppuajan :(

Näitä lukiessa oman työpaikkani (tk:n vuodeosasto) saattohoito kuulostaa jopa luksukselta. Kipupumppu aloitetaan herkästi ja myös sedatointi ainakin yön ajaksi, jotta turvataan hyvä yöuni. Ja myös loppuvaiheen sedaatiota ei kitsastella, mikäli nähdään, että saattohoidossa oleva potilas alkaa esim. olemaan ahdistunut, pelokas (usein lähestyvään kuolemaan kuuluu tällainen), tämä ei ole potilaalle eikä läheisille mukavaa katsottavaa. Näistä kipupumpuista ja sedaatioista päätetään aina samalla hetkellä, kun saattohoitopäätös tehdään. Lääkäri siis tekee valmiiksi ohjeet, ja hoitajat sitten ne aloittavat, kun näkevät tarpeelliseksi.

Saattohoitoa tehdään potilaan ehdolla: jos hän jaksaa, viedään vessaan, jos ei, hoidetaan vuoteeseen. Yritetään toteuttaa mieliruoka- ja juomatoiveita ja muita toiveita. 

Yhden saattohoidon muistan, jossa koin että epäonnistuttiin. Potilas oli kuolemaansa saakka kivulias vaikka kuinka kipulääkitystä nostettiin. Sedatoitiinkin, mutta senkin läpi hän tuskissaan huusi :( 

Meillä oli sama tilanne kahden viimeisen vuorokauden aikana hoivakodissa. Viikonloppuna ei ollut lääkäriä, joka olisi voinut määrätä koviin kipuihin ja tuskiin morfiinia ja jälkeenpäin ihmettelen, miksei hoivakodilla ollut mahdollista saada kontaktia päivystävään lääkäriin, mistä reseptin olisi voinut saada. Ikävä maku jäi tästä, miten loppu hoidettiin. Alas on ajettu meillä saattohoitokin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat tutkitusti maailman vähiten empaattisten ihmisten joukossa, eli ei mikään ihme tämä.

https://www.helsinkitimes.fi/finland/finland-news/domestic/15089-finns-….

"One of the conclusions drawn by the authors based on the research data is that nations with a higher score in empathy have higher levels of collectivism, emotionality, self-esteem and subjective well-being. "

Suomalaiset maailman onnellisin kansa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tätä uutista.

Noinhan se menee ja persutelu on että jos sille antaa morfiinia, ne saattaa jäädä niihin koukkuun

Ai jaa, onpas tarkkaa nykyään. Onko tuossa sinällään järkeä jos kuolee muutenkin parissa päivässä?

Tämähän sinä juuri on, ikäänkuin lääkäreiltä katoaisi kokonaan harkintakyky noiden kovien kipulääkkeiden ja saattohoitopotiladen kanssa. Addiktio kuolevalla? Sitten? Olisiko tärkeämpää ettei tarvitse kärsiä?

Pakko lääkärinä huudella, ei me loppuvaiheen saattohoitopotilaan kohdalla mitään addiktiota pelätä, mutta ei silti voida mielinmäärin antaa lääkkeitä, koska jos se potilas kuolee niihin lääkkeisiin niin syyte tulee hyvin nopeasti.

Monet on täällä miettineet että eikö muka ole lääkäreitä, ihan hyvin voi olla että ei ole. Meillä oli tänään hätäkokous alueemme lääkäripulasta.

Silti kuolevalle ihan normaalissa kognitiossa ja mielentilassa olevalle läheiselleni alettiin syöttää 10 pv ennen kuolemaa serenasea, mitä en ymmärrä mitenkään. Luulisi, että sekin yhteisvaikutuksena voi vaikeuttaa elintoimintoja ja täysin turhana lääkkeenä vielä. 

Erittäin tärkeää, että tästä puhutaan.

Pitäisi olla laissa, että kuolevalla täytyy olla 24/7 lääkäri saatavilla lievitystä varten..

hartenleed kirjoitti:

Järkyttäviä kokemuksia ihmisillä, osanottoni kaikille joiden läheinen on joutunut olemaan tuskissa loppuajan :(

Näitä lukiessa oman työpaikkani (tk:n vuodeosasto) saattohoito kuulostaa jopa luksukselta. Kipupumppu aloitetaan herkästi ja myös sedatointi ainakin yön ajaksi, jotta turvataan hyvä yöuni. Ja myös loppuvaiheen sedaatiota ei kitsastella, mikäli nähdään, että saattohoidossa oleva potilas alkaa esim. olemaan ahdistunut, pelokas (usein lähestyvään kuolemaan kuuluu tällainen), tämä ei ole potilaalle eikä läheisille mukavaa katsottavaa. Näistä kipupumpuista ja sedaatioista päätetään aina samalla hetkellä, kun saattohoitopäätös tehdään. Lääkäri siis tekee valmiiksi ohjeet, ja hoitajat sitten ne aloittavat, kun näkevät tarpeelliseksi.

Saattohoitoa tehdään potilaan ehdolla: jos hän jaksaa, viedään vessaan, jos ei, hoidetaan vuoteeseen. Yritetään toteuttaa mieliruoka- ja juomatoiveita ja muita toiveita. 

Yhden saattohoidon muistan, jossa koin että epäonnistuttiin. Potilas oli kuolemaansa saakka kivulias vaikka kuinka kipulääkitystä nostettiin. Sedatoitiinkin, mutta senkin läpi hän tuskissaan huusi :( 

Olen kiitollinen, että äiti sai sedaation, mutta tapa miten se aloitettiin, traumatisoi. Hänen ei annettu hyvästellä läheisiään vaikka hän ei ollut edes tuskainen. Hengitteli vähän raskaammin.

Isäni kuoleman jälkeen jäi käyttämättä vino pino erilaisia opioideja. Kyllä niillä hengen tarvittaessa saa pois.

Vierailija kirjoitti:

Sehän voi vaikka addiktoitua niihin särkylääkkeisiin.....

Sepä. Pelätään asiaa kohdassa jossa ei mitään järkeä tai syytä. Onneksi isä sai elämänsä loppumetreillä tarpeeksi kipulääkettä.

Ihan järkyttävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tätä uutista.

Noinhan se menee ja persutelu on että jos sille antaa morfiinia, ne saattaa jäädä niihin koukkuun

Ai jaa, onpas tarkkaa nykyään. Onko tuossa sinällään järkeä jos kuolee muutenkin parissa päivässä?

Tämähän sinä juuri on, ikäänkuin lääkäreiltä katoaisi kokonaan harkintakyky noiden kovien kipulääkkeiden ja saattohoitopotiladen kanssa. Addiktio kuolevalla? Sitten? Olisiko tärkeämpää ettei tarvitse kärsiä?

Pakko lääkärinä huudella, ei me loppuvaiheen saattohoitopotilaan kohdalla mitään addiktiota pelätä, mutta ei silti voida mielinmäärin antaa lääkkeitä, koska jos se potilas kuolee niihin lääkkeisiin niin syyte tulee hyvin nopeasti.

Monet on täällä miettineet että eikö muka ole lääkäreitä, ihan hyvin voi olla että ei ole. Meillä oli tänään hätäkokous alueemme lääkäripulasta.

Silti kuolevalle ihan normaalissa kognitiossa ja mielentilassa olevalle läheiselleni alettiin syöttää 10 pv ennen kuolemaa serenasea, mitä en ymmärrä mitenkään. Luulisi, että sekin yhteisvaikutuksena voi vaikeuttaa elintoimintoja ja täysin turhana lääkkeenä vielä. 

Todella vaikea ottaa kantaa mikä tähän hoitopäätökseen on johtanut, kun en ole itse potilasta ollut hoitamassa. Serenase voi tulla kyseeseen saattohoidonkin aikana, jos potilas on psyykkisesti hyvin tuskastunut, kiihtynyt tai ahdistunut, eikä muita tasaavia psyykelääkkeitä voida käyttää esim kipulääkityksen takia.

Usein potilas myös salaa nämä oireet omaisiltaan, oletko varma että ei ollut tällaisesta kyse? Jos olet, niin keskustelisin hoitaneen lääkärin kanssa tästä hoitopäätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Näistä pitäisi puhua enemmänkin julkisuudessa, pojot siitä veitolalle.

Ihmettelen miksi lääkärit ja hoitajat eivät puhu. Olen lukenut yhden lääkärin haastattelun missä puhui eutsnasian puolesta. Kaikki muut ovat kuolleen omaisia.

Tuntuuko lääkäreistä ja hoitajista jotenkin että tämä ei kuulu heille? Että heillä ei ole velvollisuutta parantaa omaa toimialaansa?

Porukka valittaa esim synnytyskivuista,jos kipulääkitys ei ole onnistunut.

Jos kuolleet pystyisi valittamaan, se ääni olisi valtava. Kuoleminen on edelleen toisinaan länsimaissakin hyvin tuskallista.