Miten on mahdollista että saattohoitopotilas jätettiin kärsimään hirvittävistä kivuista Suomessa?
Maria Veitola kertoo isänsä viimeisistä päivistä.Lääkäri oli lomalla,ja ei voitu muka ketään konsultoida jotta olisi saatu kipupumppu. Ambulanssikin kävi, eivät voineet tehdä mitään. Ymmärrän että hoitajat eivät voi itsenäisesti aloittaa lääkitystä, mutta ei ollut ketään päivystävää lääkäriä missään, kului päiviä ja potilas kouristeli kivuissa. Tätäkö on Suomen terveydenhuolto? Uskomatonta.
Kommentit (119)
Näistä pitäisi puhua enemmänkin julkisuudessa, pojot siitä veitolalle.
entäpä jos tuntematon hiljainen hissukka samanlaisessa tilanteessa-vielä voimattomampi ja avuttomampi. mutta eläköön ne kovat arvot edelleenkin! (sarcastoball)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tossa ollut kotihoito, jossa hoitajat on yleensä lähihoitajia ja sairaanhoitajat esim. esimiehenä tai tiiminvetäjinä ja tekee päivätyötä, eli arkipäivää 8-16. Sairaanhoitaja ei ole saatavilla viikonloppuisin tai illlalla.
Lähihoitaja ei saa laittaa suonensisäisiä lääkkeitä, vaan siihen hommaan tarvitaan aina sairaanhoitaja, jolla on iv-luvat. Lääkäri päättää ja määrää lääkkeet.
Jos tää lähihoitaja olisikin saanut soitettua päivystävälle lääkärille, ei hän olisi voinut kipupumppua asentaa.
Missä tossa oli kotisairaanhoto? Kiinnostaisi tietää. Niillä ainakin joissakin kunnissa on sairaanhoitajat myös viikonloppuisin ja iltaisin.
Jos taas oli sairaanhoitaja, niin hän olisi voinut soittaa päivystävälle lääkärille, mutta oliko iv-luvat ja miten oli sovittu mistä ja kuka hakee kipupumpun ja valmistelee sen?
Ton morfiinin kanssa ei ole ainoastaan se, että sitä pelättäisiin antaa potilaalle, vaan myös se, että jos se viedään kotiin niin siinä on monta vaihetta milloin se saattaa joutua vääriin käsiin.
Kotihoito ja kotisairaanhoito on eri asioita. Kotihoidossa on aina päivystävä sairaanhoitaja, mutta kotihoito ei tee saattohoitoa tai asentele kipupumppuja tms, vaan se on perushoitoa ja kotona asumisen tukemista.
Kotisairaanhoito ehkä voi näitä asioita tehdä, siellä on sitten aina sairaanhoitajat töissä, ei lähihoitajia.
Meillä on aika outo systeemi, jos saadaan joku omalääkäri, jota muut ei voi ohittaa, enpä ole tuollaisesta kuullut vuosiin. Kyllä siellä olisi ollut joku päivystävä lääkäri saatavilla, mutta olisiko niin, että Veitola ei tätä halunnut noteerata. Jos kipulääkitys on jo maksimissaan, ei enempää saa. Suomalainen kuolema on kivulias asia, ei Maria päässyt tällä kertaa ohituskaistalle edes julkkiksena.
Suomalaisten lääkärien mielestä kaksi pahinta lääkettä, mitä ei pitäisi koskaan määrätä kenellekään, on kipulääkkeet ja antibiootit. Nykyisin lääkärin työ ei liity lääketieteeseen, vaan he ovat ihmisiä, jotka kertovat, että en voi auttaa sua. En kyllä ymmärrä miksi tuota varten pitää käydä pitkät koulut.
Nuo on juuri niitä tilanteita, missä omaisten täytyy pitää sairastuneen puolia! Pitää uskaltaa sanoa vastaan ja vaatia. Mitään ei saa jos ei vaadi. Lääkärin pitää perustella päätöksensä suoraan omaiselle. Lääkäriä ei saa pitää minään kaiken määräävänä jumalana, koska hän ei sellainen ole!
Kokemusta on ja kyllä oma vanhempani sai hoitoa kun silmäkkäin lääkäriltä sitä vaadin. Täytyy vaan uskaltaa kyseenalaistaa lääkärin jutut.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paikkoja, kuten Espoon Villa glims, jossa annetaan oikeasti saattahoitoa. Sinne potilas siirretään noin 1-5 päivää ennen kuolemaa ja siellä saa hyvän kuoleman. Henkilökunta on alan asiantuntijoita, ja osataan lääkitä oikein. Saattohoidon lääkintä (ja yleensäkin saattohoito) on täysin oma juttunsa, jolle erikoistutaan.
Sitten on vuodeosastoilla "saattohoitoa", joka tarkoittaa lähinnä että potilas kuolee siellä osastolla, ja jos on kipuja, niin niitä ei todennäköisesti osata hoitaa. Syynä juuri lääkärien pelko antaa saattohoidon vaatimia määriä lääkkeitä.
Saattohoito ei ole mitään kivaa kädestä pitämistä vaan jotain ihan muuta. Syövässä ihminen on sekaisin syövän elimistöön tuottamien myrkkyjen takia. Lisäksi esimerkiksi suolistosyövässä ihminen kuolee esimerkiksi siihen, että suolisto lopulta tukkeentuu ja tavaraa alkaa tulla takaisinpäin, ja ihminen tukehtuu siihen suolistosta takaisinpäin tulevaan tavaraan. Oikeasti tukehtuu, keuhkot ja suu täynnä sitä itseään. Onnekas on silloin saattohoidossa ja tajunnan taso lasketaan tuossa kohtaa viimeisinä hetkinä. Vähemmän onnekas kuolee miten kuolee siellä vuodeosastolla "saattohoidossa", ja paikalla oleva omainenkin todennäköisti traumatisoituu siitä mitä näkee.
Valitettava tilanne, mutta Suomessa on ihan sattumasta ja omaisten tietotaidosta (että osaa VAATIA pääsyä kuolevalle oikeaan saattohoitoon) miten ihminen kuolee. Hyvä kuolema pitäisi olla meidän kaikkien itsestäänselvä loppu. Se ei ole.
Aiemmin kirjoittamani esimerkki Espoosta oli ajalta, kun Espoon sairaalaa vasta rakennettiin. Terhokotiin olivat aiemmin päässeet espoolaisetkin, silloin ei. Terhokoti olisi ottanut äitini vastaan kyllä ja se olisi ollut oikea paikka, soitin sinne noin 3 vko ennen kuolemaa. Kyseessä oli syöpään kuoleva ei-vanhus, joka kuoli lopulta vanhusten kuntoutusosastolla Puolarmetsässä samassa huoneessa melko hyvässä kunnossa olevan vanhemman ihmisen kanssa, kamala kokemus tuollekin. Tuo ihminen alkoi karkailla sairaalasta sillä viikolla, kun äitini teki kuolemaa.
Sivuhuomautus, tuota kuntoutusosastolta siirryttiin kotiin, ei hoitolaitoksiin ja myös syövän loppuvaiheessa olevalta vaadittiin omatoimisuutta wc:ssä - jonne kaatui ja satutti itsensä - sekä ruokailua käytävällä pöydän ääressä, vaikka istumaannousukin oli kivuliasta ja vaikeaa. Ihan vaan siksi, että TÄMÄ ON KUNTOUTUSOSASTO! Menetin kerran hermoni siellä ja huusin takaisin sille hoitajalle, että tajuatko yhtään, että tämä on kuoleva syöpäpotilas, joka ei kuntoudu IKINÄ ja tarvitsee apua päästäkseen nousemaan ja liikkumaan.
Ätini ollessa saattohoidossa viimeiset päivät olisivat sitä että joka päivä sai vääntää lääkityksestä. Hän sai kärsiä kovista kivuista välillä koska hänelle ei haluttua antaa "liikaa" lääkkeitä. Tosiaan kuten joku kirjoittikin niin meidänkin lemmikkimme sai eutanasian kun tilanne toivoton mutta äitimme sai kärsiä loppuun asti.
Kovien lääkkeiden väärinkäyttöä yritti. Kaikkea noi potilaat ja omaiset yrittävät. Selvä väärinkäyttö tapaus.
Äitini loppuvaihe tuli joululoma-aikaan. Hän oli tk:n vuodeosastolla, jossa lääkäri ei ollut alkuviikosta paikalla. Heillä oli lupa konsultoida Satasairaalan anestesiayksikköä, josta annettiin morfiinipumpun määräys ja annostus. Vaikea uskoa,että ihminen ei saisi loppuvaiheen kuvunhoitoa lääkärin poissaolon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että totta on. Olen kuullut muitakin vastaavia tapauksia, sellaisiakin että lääkäri ei vaan suostu antamaan vahvempia lääkkeitä. Sukulainen kuoli kuivumiseen, oli kivulias lähtö.
Tipusta kuivumista vastaan ei enää anneta saattohoidossa.
Lääkärit osaavat ja tietävät useimpien potilaiden kuolemisrn, vähintään vkon tarkkuudella
Kipuhin voidaan antaa morfiinia pistoksena.
Kolmelle kuolleelle läheiselleni annettiin loppuvaiheessa morfiinia
Yksi oli keskussairaalasta lähetetty omaan pieneen terveyskeskuksen sairaalaan kuolemaan. Sai lopussa motfiinia.
Toinen oli hoivakodissa, jossa ulkopuolinen hoitaja kävi laittamassa tiputuksen, siis kotisairaanhoitaja.
Hoivakodeissahan ei lääkäreitä ole, ja suurin osa hoitajista on lähihoitajia, eivät he saa tiputuksia laittaa.
Hoivakodin hlökunta ei tee mitään lääketietellistä hoitoa, ainostaan jakavat lääkkeet ja voivat pistää insuliinin.
Kolmas iäkäs kuoli suoraan keskusairaalaan, keuhkokuumeeseen.
Pari iltaa ennen menehtymistä, sairaanhoitaja sanoi, että potilaalle menee morfiinia.
Joten siis paljon näyttää vaihtelevan saattohoito potilaiden loppuhetket.
Eikö Suomessa ole yhtenäisiä kriteejä heidän kohdallaan?
Vai riippuuko se yksilöstä ja hänen sairauksistaan?
Vaiko lääköreistä?
Vaiko siitä, että lääkkeitä pihdataan säästösyistä?
Morfiini on kallista.
Kipulääkkeet syöpäpotilailta pitäisi lailla kieltää. Samoin kipupumppu. Loppu ajan voi elää selvä päisenä eikä kipulääke pilvessä. Pääselvänä tietää milloin lähdön hetki koittaa.
Ihan tyypillistä suomalaista perseilyä, kärsitään ylijumala byrokratian takia.
Vierailija kirjoitti:
Kipulääkkeet syöpäpotilailta pitäisi lailla kieltää. Samoin kipupumppu. Loppu ajan voi elää selvä päisenä eikä kipulääke pilvessä. Pääselvänä tietää milloin lähdön hetki koittaa.
Toivottavasti kuolet hitaasti ja tuskallisesti!
Vierailija kirjoitti:
Näistä pitäisi puhua enemmänkin julkisuudessa, pojot siitä veitolalle.
Tämä. Pitää tuoda esille, että rauhallinen k u ole ma ei ole mikään itsestäänselvyys vaan on lukettomia ihmisiä joutuu k u olemaan tuskissaan sairaalassa. Ei ole nättiä katsottavaa se. Ihminen voi olla ihan tajukankaalla, mutta esim naamasta näkee, että tuskat on valtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tossa ollut kotihoito, jossa hoitajat on yleensä lähihoitajia ja sairaanhoitajat esim. esimiehenä tai tiiminvetäjinä ja tekee päivätyötä, eli arkipäivää 8-16. Sairaanhoitaja ei ole saatavilla viikonloppuisin tai illlalla.
Lähihoitaja ei saa laittaa suonensisäisiä lääkkeitä, vaan siihen hommaan tarvitaan aina sairaanhoitaja, jolla on iv-luvat. Lääkäri päättää ja määrää lääkkeet.
Jos tää lähihoitaja olisikin saanut soitettua päivystävälle lääkärille, ei hän olisi voinut kipupumppua asentaa.
Missä tossa oli kotisairaanhoto? Kiinnostaisi tietää. Niillä ainakin joissakin kunnissa on sairaanhoitajat myös viikonloppuisin ja iltaisin.
Jos taas oli sairaanhoitaja, niin hän olisi voinut soittaa päivystävälle lääkärille, mutta oliko iv-luvat ja miten oli sovittu mistä ja kuka hakee kipupumpun ja valmistelee sen?
Ton morfiinin kanssa ei ole ainoastaan se, että sitä pelättäisiin antaa potilaalle, vaan myös se, että jos se viedään kotiin niin siinä on monta vaihetta milloin se saattaa joutua vääriin käsiin.
Kotihoito ja kotisairaanhoito on eri asioita. Kotihoidossa on aina päivystävä sairaanhoitaja, mutta kotihoito ei tee saattohoitoa tai asentele kipupumppuja tms, vaan se on perushoitoa ja kotona asumisen tukemista.
Kotisairaanhoito ehkä voi näitä asioita tehdä, siellä on sitten aina sairaanhoitajat töissä, ei lähihoitajia.
Nii tätä yritinkin tuossa selittää
Isoisäni kuoli syöpään ja hänen viimeiset päivänsä olivat yhtä kärsimystä myös, ei saatu kipuja laantumaan laimeilla litkuilla ja lekurit TK:n osastolla eivät suostuneet vahvempia antamaan koska "voipi kuolla hengityslamaan". En vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa, toinen on kuolemassa joka tapauksessa, itkee tuskasta mutta apua ei saa koska voi vaikka kuolla lääkkeisiin. Räsäskä on eutanasiaa vastaan koska hänen mielestään suomessa on tarpeeksi hyvä kivunhoito saattohoidossa, tunnen oksettavaa raivoa joka kerta kun muistan tuon kommentin. Tämä on yleisempää kun julkisuudessa puhutaan, siitä on ihmisarvo kaukana kun toinen kitumalla kuolee päivien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kipulääkkeet syöpäpotilailta pitäisi lailla kieltää. Samoin kipupumppu. Loppu ajan voi elää selvä päisenä eikä kipulääke pilvessä. Pääselvänä tietää milloin lähdön hetki koittaa.
Ei niistä mene pilveen, mutta siitä kivusta kyllä menee.
Tämä ihmiskidutus on uskovaisten syytä. Lemmikeillämmekin on armollisempi kuoleman kuin ihmisillä.