Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia että aikuinen mies vierailee joka päivä äitinsä luona
28.09.2022 |
Myöhemmin kotiin tultuaan vielä pitää äidin kanssa viestitellä/soitella? Myös vuoronperään kyselevät toisiltaan parin tunnin välein viesteillä "mitä teet?" Tämä on alkanut ihan oikeasti häiritä minua ja jopa vähän vituttamaan. Jos menemme miehen kanssa elokuviin, syömään tmv, siitä pitää äidille ilmoittaa, kertoa kuinka hyvä leffa/ruoka oli jne. Ihan outoa minun mielestä. Mies suuttuu joka kerta jos huomautan asiasta
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kuinka yleistä naisilla tällainen? Olla siis riippuvainen isästään?? Tuntuu että enemmän kuulee juurikin näistä mamman pojista. Yäk
Ihan yleistä on myös naisilla olla kiinni äidissä ja tai isässä. Näitä tapauksia tullut vastaan monia niin Hesan kuin kehä 3 ulkopuolelta.
Vaimollani on hyvin tiiviit välit sukuunsa ja tapaavat tai olevat puhelimessa päivittäin. Itse en pidä sukuuni yhteyttä juuri laisinkaan.. että meitä todellakin on moneksi.
Näin ja sitten valitetaan, että miehet on yksinäisiä, eikä tukiverkkoja ole.
Kumpi noista nyt sitten on parempi vaihtoehto? Se, että pidetään omiin vanhempiin/sisaruksiin yhteyttä vai ei?
Ei ole ihan normaalia raportoida 24/7 omaa elämäänsä vanhemmilleen. Lapset aikuistuvat ja itsenäistyvät, tekevät omia valintoja, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin äidin valinnat.
Oma äitini närkästyi kun pikkuveljeni ei huolinut aikoinaan opiskelijakämppänsä seinälle äidin ostamaa iiiiiihanaa kukkataulua 🤣
Onnittelin äitiä tervepäisestä pojasta. Äidilläni on ollut hankaluuksia ymmärtää, missä menee raja. En kerro hänelle lähellekään kaikkea mitä elämässäni tapahtuu, koska en jaksa/halua/ei kiinnosta kuunnella hänen mielipiteitään valinnoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Jäätävä pirttihirmu.
Voi kuule. Olin sitä touhua jo katsonut muutaman vuoden puolison sisaruksen kohdalla. Nuo onnettomat tarttuivat täkyyn eli antoivat appiksien jelpata raha-asioissa. Eivät nämä huolineet sovitun lainan takaisin maksua vaan sen sai korvata työllä. Sellainen velkaorjuus ei lopu ikinä.
Kun mieskin oli kasvanut siihen, että äiti hoitaa asiat mielensä mukaan, opetin hänet tästä pois. Anopilla kesti kyllä vuosia alistua siihen, että meillä kaapin paikan määrään minä eikä hän. Mies oli tyytyväinen siihen, ettei asia hoitui hänen tarvitsematta pitää puoliani, joten oma oli sotani. Jos mies olisi aktiivisesti asettunut puolelleni, olisi ollut helpompaa ja kivempaa appiksienkin kanssa. - Mutta lähti minun mukaani, eikä jäänyt mamman määräiltäväksi.
Jos olisit tuntenut anoppini, tietäisit oikeasti, millainen on jäätävä pirttihirmu.
Vähän kyllä säälittää ne ihmiset, joilla äiti ja isi jää elämän tärkeimmiksi ihmisiksi. Esim mun serkku. Oli lapsena erittäin suojeltu isin pikku prinsessa. On kohta 50, on se sama pikku prinsessa vieläkin. Ei perhettä, ei ole ikinä viettänyt joulua muussa seurassa kuin vanhempien kanssa. Ollut kyllä useammassa parisuhteessa, mutta lempiasia elämässä on shoppailla äidin kanssa. Työura pätkätöitä siellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia välittää äidistään, etenkin jos hän on vanha. Oot ahdashenkinen.
Tuo ei ole välittämistä vaan pojan aikuistuminen/itsenäistyminen on jäänyt tapahtumatta.
Tämä. Äitinä haluan että lapseni kasvavat itsenäisiksi. Tietenkin tuen ja halaan ja olen saavutettavissa milloin sitä tarvitsevat, mutta heillä on omat elämänsä ja omat valintansa, sekä vastuunsa. Olen halunnut opettaa heidät pärjäämään kun lähtevät maailmalle. Sillä rakkaus ei ole riippuvuutta.
Monta kertaa päivässä tapahtuva viestittely ei ole ihan tavanomaista ja normaalia aikuisen miehen ja ns.terveen äidin yhteydenpitoa.
Millainen tuo miehen äiti on sinun mielestäsi ja miten suhtautuu sinuun?
Napanuora on tiukasti kiinni. Kyse voi olla totutusta tavastakin, josta ei osaa päästä eroon, ei äiti eikä poikansa.
Oletko koskaan kokeillut suhtautumista liikaviestittelyyn huumorilla? Siis kommentoisit hieman "leikitellen", varoen kuitenkin, että tuntuisi ivalliselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lta kysyisin, että kuinka hallitseva se miehen äiti muuten on? Onko rajattomuutta? Ymmärtääkö miehesi, että noin tiivis yhteys on vähän outoa?
Minne häipyi ap, oliko juttu tuulesta temmattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Tekikö mies samanlaiset linjaukset sinun sukulaisia kohtaan?
En ymmärrä tuollaista. Vanhukset ovat usein yksin, joten tietyt perhejuhlat edes olisi hyvä viettää jossain määrin yhdessä. Jos ei muuta niin pistäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Tekikö mies samanlaiset linjaukset sinun sukulaisia kohtaan?
En ymmärrä tuollaista. Vanhukset ovat usein yksin, joten tietyt perhejuhlat edes olisi hyvä viettää jossain määrin yhdessä. Jos ei muuta niin pistäytyä.
Toivottavasti noiden vanhempien välttäjien lapset oppivat vanhemmiltaan käytösmallit, jolloin itsekkäät vanhemmat saavat viettää itsenäisen vanhuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset 🙄 Exäni asui kahden kilometrin päässä äitistään ja vierailivat toistensa luona vuoronperään päivittäin, sitten kun minä kävin kerran kuussa toisessa kaupungissa äitin luona kylässä viikonlopun niin joka kerta alko se "juu, mene vaan äitin luokse, ihan normaalia kolmekymppisellä miehellä" sarkastiseen sävyyn.
En ymmärrä sitä miksi niin monet naiset ovat miestensä äideistäkin mustasukkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Tekikö mies samanlaiset linjaukset sinun sukulaisia kohtaan?
En ymmärrä tuollaista. Vanhukset ovat usein yksin, joten tietyt perhejuhlat edes olisi hyvä viettää jossain määrin yhdessä. Jos ei muuta niin pistäytyä.
Toivottavasti noiden vanhempien välttäjien lapset oppivat vanhemmiltaan käytösmallit, jolloin itsekkäät vanhemmat saavat viettää itsenäisen vanhuuden.
Aiotko estää lastesi muutot opiskeluiden ja töiden perässä? Minä en. Elämä on elämistä varten, ei seuraneitinä oloa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Tekikö mies samanlaiset linjaukset sinun sukulaisia kohtaan?
En ymmärrä tuollaista. Vanhukset ovat usein yksin, joten tietyt perhejuhlat edes olisi hyvä viettää jossain määrin yhdessä. Jos ei muuta niin pistäytyä.
Toivottavasti noiden vanhempien välttäjien lapset oppivat vanhemmiltaan käytösmallit, jolloin itsekkäät vanhemmat saavat viettää itsenäisen vanhuuden.
Mitä itsekästä on luoda omalle perheelle omat tavat tavat esim viettää joulua? Vai onko pakko olla oman/puolison suvun jatkumoa, jos ei halua? Varsinkin, jos itse olisi palvelijan roolissa.
Sekin on pelkästään järkevää, että omaa kotia ei omista edes osaksi omat tai puolison vanhemmat. Oma tupa, oma lupa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?
Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.
Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa. Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Tekikö mies samanlaiset linjaukset sinun sukulaisia kohtaan?
En ymmärrä tuollaista. Vanhukset ovat usein yksin, joten tietyt perhejuhlat edes olisi hyvä viettää jossain määrin yhdessä. Jos ei muuta niin pistäytyä.
Toivottavasti noiden vanhempien välttäjien lapset oppivat vanhemmiltaan käytösmallit, jolloin itsekkäät vanhemmat saavat viettää itsenäisen vanhuuden.
Mitä tiukemmin lapsia puristaa ja vaatii toimimaan tietyllä tavalla, sitä kauemmaksi he pyrkivät. Me ei ruikuteta eikä uhriuduta, jos lapset sanoo, että tänä jouluna he ovat puolison vanhempien luona, omassa kodissaan tai jossain matkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?
Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa. Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.
Normaali kanssakäyminen ei ole jokapäiväistä raportointia äipälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?
Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa. Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.
Eikö siellä muualla maailmassa lapset lähde koskaan opiskelemaan kotikylää kauemmaksi? Minulle ei tullut mieleenkään kieltää lapsia muuttamasta opintojen perässä ja sanoa, että kyllä tuo tämän kunnan ammattikoulun metallilinja on teille ihan sopiva vaikka lääkäriksi haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä miten lähellä äiti tai vanhemmat asuu, onko heillä ruokaa tarjottavana tms. Jos on niin ymmärrän hyvin jos kyseessä on kaks kolmekymppinen mies jolla ei vielä oma perhettä ja rahaa palaa muihin juttuihin paljon (auto, harrastukset).
Äitinä häpeäisin silmät päästäni, jos muka omilleen muuttanut aikuinen poikani tuhlaisi kaikki rahansa ties mihin eikä osaisi edes ruokaa laittaa vaan kävisi joka päivä täällä syömässä. Lasten muuttaessa pois kotoa kun itse pääsee siitä joka päiväisestä ruuanlaitosta eroon.
Eiköhän nämä teidän naisten kuvailemat miehet jotka ovat äideistään noin riippuvaisia kuin täällä kuvaillaan, ole joitain 18-25v poikia ja te parikymppiset tytöt olette sitten heidän vanhempi suhteistaan mustasukkaisia kun haluaisitte leikkiä jo aikuista omine perheineen. Ei kyllä ole ikinä tosi elämässä tullut vastaan aikuista miestä joka olisi tuollainen. Nykyään on vain niin että vasta kolmekymppisinä ihmiset alkavat olla aikuisia ja sitä ennen vielä vähän teinejä. Ennen oli toisin kun jo viisikymppiset olivat vanhuksia keinutuoleissaan, ja joilla oli jo aikuiset lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?
Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa. Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.
Eikö siellä muualla maailmassa lapset lähde koskaan opiskelemaan kotikylää kauemmaksi? Minulle ei tullut mieleenkään kieltää lapsia muuttamasta opintojen perässä ja sanoa, että kyllä tuo tämän kunnan ammattikoulun metallilinja on teille ihan sopiva vaikka lääkäriksi haluaisit.
Lähtee varmasti, mutta vanhempiin pidetään silti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä ja vanhempia ja perhettä arvostetaan ja sitä pidetään arvokkaana. Eihän muut asiat ole välttämättä hyvin niin kuin täällä, mutta yksinäisyys on kyllä harvinaisempaa. Suomi on täynnä täysin yksin jätettyjä vanhuksia vaikka heillä on lapsia, ja syy on juuri se että meillä arvostetaan sitä että pitää pärjätä yksin ja perheiden pitää erkaantua mahdollisimman etäälle toisistaan.
Tuo ei ole välittämistä vaan pojan aikuistuminen/itsenäistyminen on jäänyt tapahtumatta.