Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia että aikuinen mies vierailee joka päivä äitinsä luona
28.09.2022 |
Myöhemmin kotiin tultuaan vielä pitää äidin kanssa viestitellä/soitella? Myös vuoronperään kyselevät toisiltaan parin tunnin välein viesteillä "mitä teet?" Tämä on alkanut ihan oikeasti häiritä minua ja jopa vähän vituttamaan. Jos menemme miehen kanssa elokuviin, syömään tmv, siitä pitää äidille ilmoittaa, kertoa kuinka hyvä leffa/ruoka oli jne. Ihan outoa minun mielestä. Mies suuttuu joka kerta jos huomautan asiasta
Kommentit (129)
Onhan tuo hieman erikoista, mutta en suoralta kädeltä tuomitsisi. Riippuu paljon suhteen laadusta. Ovatko he vain hyvin läheisiä vai eikö poika ole kunnolla aikuistunut vielä. Minä olen aika usein yhteydessä äitiini, en päivittäin, mutta useamman kerran viikossa, joskus aika turhanpäiväisistäkin asioista (kuten vaikka oliko elokuva hyvä), mutta äiti ei sekaannu mun elämään millään lailla. Ja minä olen siis itse jo yli nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Mun äiti on juuri tuollainen, että jos vähänkin antaa siimaa, niin puhelin soi 20 kertaa päivässä. On pakko välillä itsepäisestikin pitää kiinni omista rajoistaan tai muuten lähtee ihan lapsesta.
Onko luonnollista sekään, kun aikuisen miehen äiti antaa poikansa nälviä, komentaa äitiänsä, joka laittaa hänelle ruokaa kotiin vietäväksi. Mies ei tee töitä, heiluu kylillä syömässä ilmaisia ruokia, jopa lataa läppärin ja puhelimen vanhemmillaan. Mutta äidinrakkaus äidin sanojen mukaan voittaa kaiken. Tapauksessa äiti ja isä pelkäävät poikaansa. Poika saa tulla kotiinsa milloin haluaa. Hirveää seurata täysin alistettujen vanhempien voimattomuutta ja haluttomuutta korjata tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli päivittäiseksi osaksi perhettämme kun lapsi syntyi. Sitä ennen ei kuulunut mitään.
Toista ei sitten tullutkaan, koska en kokenut voivani enää vaikuttaa omaan elämääni. Jos vaimo ei vastaa, alkaa sättii minua. Jos en vastaa, ottaa yhteyttä johonkin viranomaistahon. Vastaus pitää tulla heti ja puoli tuntiakin on liikaa.
En keksi muita etuja kuin ehkä lapselle voi syntyä yhteys mummoon,vaikka oma elämäni ohjataan muualta.
Mitä etua sille lapselle on noin kontrolloivasta mummosta?
Jos äiti on terve ja normaali 49 vuotias on todella erikoista, ettei äiti osaa ottaa irti pojastaan. En kuitenkaan arvostelisi poikaa. Äiti on kasvattanut pojan kiinni itseensä ja äiti on vaikeasti läheisriippuvainen.
Kahden parisuhteen läpikäyneenä kehoitan käsittelemään pojan ja äidin suhdetta älyllisesti sekä hiljaa hivutellen. En suosittele asettamaan ehtoja äiti tai minä, joista pitää pojan valita. Parasta on saada poika heräämään tilanteeseen ja jolloin tarve muuttaa kiinteää suhdetta toisenlaiseksi lähtee pojasta itsestään. Läheisriippuvaiset mammat ovat silloin umpikujassa, koska pojan kumppania ei voi syytellä "hienon äiti-poika-suhteen pilaamisesta".
Omalla kohdallani on toiminut hyvin, sillä en ole painostanut mitenkään. Todennut vain ystävällisesti, että oikein hyvää joulua ja kerro äidillesi kovasti terveisiä. Pakannut lahjan anopillekin mukaan ja soitellut joulun aikaan, miten minulla menee sekä kertonut miten kodikkaasti tässä polttelen kynttilää, menen kohta saunaan ja napostelen jouluhyvää sen jälkeen. Tuloksia on molemmissa suhteissa tapahtunut jopa yhden erillään vietetyn joulun jälkeen. Poika on osannut sanoa äidilleen ihan omin sanoin, etten taida enää tulla jouluksi ja nähdään sitten loppiaisena.
SEllainen Mahatma Gandhin metodi valita sodan, valintojen sijaan passiivinen vastarinta toimii parhaiten. Äiri-poika-suhde on niin vahva, ettei sitä muuria voiteta hyökkäyksellä ja vaatimuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä ne naiset "äiti on pqras ystäväni" . Äiti on päivittäin tyttärensä seurana ja "auttelemassa" ja neuvomassa, pesemässä pyykit jne.
Näitä tiedän paljon mutta se on normaalia ??että mies joutuu kilpailemaan anoppinsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko luonnollista sekään, kun aikuisen miehen äiti antaa poikansa nälviä, komentaa äitiänsä, joka laittaa hänelle ruokaa kotiin vietäväksi. Mies ei tee töitä, heiluu kylillä syömässä ilmaisia ruokia, jopa lataa läppärin ja puhelimen vanhemmillaan. Mutta äidinrakkaus äidin sanojen mukaan voittaa kaiken. Tapauksessa äiti ja isä pelkäävät poikaansa. Poika saa tulla kotiinsa milloin haluaa. Hirveää seurata täysin alistettujen vanhempien voimattomuutta ja haluttomuutta korjata tilannetta.
Ei. Tämä on toinen ääripää ap:n tilanteesta. Yhtä sairas, mutta eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napakka nainen ei salli miehensä kysyvän sen huonokuntoisen yksin asuvan vanhuksenkaan vointia. Saati käymistä. Ei sellaista perheen hyljeksimistä voi sallia, 100 % vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo saattaa tuosta vain pahentua sinun osaltasi. Kuvittele teidän muuttavan yhteen? Mies kysyy äidiltä joka ikisen arkielämän yksityiskohdan ja raportoi hänelle teidän asianne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä.
Meillä kävin tämän taistelun heti kun muutettiin yhteen.
Tein miehelle selväksi, etten ala viettää jouluja hänen perheensä luona vaan rakennamme oman. Olisi tarkoittanut minulle seisomista anopin keittiössä koko joulun kattamassa, raivaamassa, tiskaamassa.
-Siitä käytettiin ilmaisua "tulkaa tänne, täällä on kaikki valmiina".
Tein myös selväksi, että appivanhemmat eivät osallistu meidän asuntomme maksamiseen.
Myös riittävä määrä kilometrejä välissä on helpottanut kovasti miehen itsenäistymistä ja irrottautumista napanuoran kiristyksestä.
Jäätävä pirttihirmu.
Ei. Vaan järkevää omien rajojen vetämistä. Esim kuka haluaa viettää joulunsa anoppilassa kyökkipiikana? En minä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Napakka nainen ei salli miehensä kysyvän sen huonokuntoisen yksin asuvan vanhuksenkaan vointia. Saati käymistä. Ei sellaista perheen hyljeksimistä voi sallia, 100 % vaimolle.
Miten vanhukset tähän liittyvät? Anoppikokelas on 49 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on terve ja normaali 49 vuotias on todella erikoista, ettei äiti osaa ottaa irti pojastaan. En kuitenkaan arvostelisi poikaa. Äiti on kasvattanut pojan kiinni itseensä ja äiti on vaikeasti läheisriippuvainen.
Kahden parisuhteen läpikäyneenä kehoitan käsittelemään pojan ja äidin suhdetta älyllisesti sekä hiljaa hivutellen. En suosittele asettamaan ehtoja äiti tai minä, joista pitää pojan valita. Parasta on saada poika heräämään tilanteeseen ja jolloin tarve muuttaa kiinteää suhdetta toisenlaiseksi lähtee pojasta itsestään. Läheisriippuvaiset mammat ovat silloin umpikujassa, koska pojan kumppania ei voi syytellä "hienon äiti-poika-suhteen pilaamisesta".
Omalla kohdallani on toiminut hyvin, sillä en ole painostanut mitenkään. Todennut vain ystävällisesti, että oikein hyvää joulua ja kerro äidillesi kovasti terveisiä. Pakannut lahjan anopillekin mukaan ja soitellut joulun aikaan, miten minulla menee sekä kertonut miten kodikkaasti tässä polttelen kynttilää, menen kohta saunaan ja napostelen jouluhyvää sen jälkeen. Tuloksia on molemmissa suhteissa tapahtunut jopa yhden erillään vietetyn joulun jälkeen. Poika on osannut sanoa äidilleen ihan omin sanoin, etten taida enää tulla jouluksi ja nähdään sitten loppiaisena.
SEllainen Mahatma Gandhin metodi valita sodan, valintojen sijaan passiivinen vastarinta toimii parhaiten. Äiri-poika-suhde on niin vahva, ettei sitä muuria voiteta hyökkäyksellä ja vaatimuksilla.
Kuulostaa hyvältä, mutta ei tue palstan kovan linjan kannattajia. Ukaaseilla on aina vastareaktio ja se näkyy aina jossain, harvoin positiivisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on ihan perusterve ja hyväkuntoinen. Ikää 49v. Ei ole kyse sairaasta ihmisestä tai huonokuntoisesta vanhuksesta.
Ap
Jos puoliso on muuten järkevä niin voisiko olla vain opittu tapa? Voisiko päivittäistä viestittelyä vähentää esimerkiksi niin että kävisi kerran, pari viikossa kahvilla tai syömässä ja vaihtaisi silloin kuulumiset? Jos äiti on kiva niin voisitko mennä mukaan? Mulle yksi terapeutti sanoi että suuttuminen on yksi tapa peittää omat hankalat tunteet. Oma puolisoni ei suostunut keskustelemaan aiheesta x vaan alkoi huutaa. Terapeutti sanoi että anna huutaa ja jatka keskustelua niin kuin huutamista ei olisikaan. Hassulta tuntui mutta jonkin ajan kuluttua hän alkoi sitten kertomaan asiasta.
Minulla on narsisti vanhemmat ja kumpaakaan en halua nähdä enkä olla tekemisissä. Ei siis haittaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Kaverini oli tuommoisen mammanpojan kanssa aikoinaan ja se valtasuhde oli ihan sairas. Mammalle piti kertoa kaikki ja äiti oli sitä mieltä että pojan ei kannata mennä edes töihin, kun pitää olla huolehtimassa äidistä. Eli poika ei olisi saanut itsenäistyä ja elää omaa elämäänsä. Ihan sekopäistä.
Minun mies joutui vuosia sitten käymään joka päivä töiden jälkeen isänsä luona, katsomassa että on syönyt jne. Illalla vielä piti soittaa ja tarkistaa että on hengissä. No isänsä kuoli sitten ja pari vuotta meni ilman hänen vanhempiensa hoitoa. Äitinsä on nyt siinä pisteessä että joutuu joka päivä soittelemaan ja kyselemään onko tolkuissaan, Alzheimerin tauti. Joten ei voi sanoa onko normaalia vai ei. Voi myös ns nuoremmat ihmiset myös sairastua hyvin vakavastikin, ei siis koske pelkkiä vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Napakka nainen ei salli miehensä kysyvän sen huonokuntoisen yksin asuvan vanhuksenkaan vointia. Saati käymistä. Ei sellaista perheen hyljeksimistä voi sallia, 100 % vaimolle.
Miten vanhukset tähän liittyvät? Anoppikokelas on 49 vuotta.
Sulla on yli 20 vuotta sitten aikaa kouluttaa miestä. Kyllä se sitten on jo unohtanut äitinsä eikä enää tahdo häntä nähdä tai huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on terve ja normaali 49 vuotias on todella erikoista, ettei äiti osaa ottaa irti pojastaan. En kuitenkaan arvostelisi poikaa. Äiti on kasvattanut pojan kiinni itseensä ja äiti on vaikeasti läheisriippuvainen.
Kahden parisuhteen läpikäyneenä kehoitan käsittelemään pojan ja äidin suhdetta älyllisesti sekä hiljaa hivutellen. En suosittele asettamaan ehtoja äiti tai minä, joista pitää pojan valita. Parasta on saada poika heräämään tilanteeseen ja jolloin tarve muuttaa kiinteää suhdetta toisenlaiseksi lähtee pojasta itsestään. Läheisriippuvaiset mammat ovat silloin umpikujassa, koska pojan kumppania ei voi syytellä "hienon äiti-poika-suhteen pilaamisesta".
Omalla kohdallani on toiminut hyvin, sillä en ole painostanut mitenkään. Todennut vain ystävällisesti, että oikein hyvää joulua ja kerro äidillesi kovasti terveisiä. Pakannut lahjan anopillekin mukaan ja soitellut joulun aikaan, miten minulla menee sekä kertonut miten kodikkaasti tässä polttelen kynttilää, menen kohta saunaan ja napostelen jouluhyvää sen jälkeen. Tuloksia on molemmissa suhteissa tapahtunut jopa yhden erillään vietetyn joulun jälkeen. Poika on osannut sanoa äidilleen ihan omin sanoin, etten taida enää tulla jouluksi ja nähdään sitten loppiaisena.
SEllainen Mahatma Gandhin metodi valita sodan, valintojen sijaan passiivinen vastarinta toimii parhaiten. Äiri-poika-suhde on niin vahva, ettei sitä muuria voiteta hyökkäyksellä ja vaatimuksilla.
Mulle taas nuo joulunvietot eivät olisi mikään juttu, mutta tuo arkielämän jatkuva pommitus kuulostaa ihan vietävän piinalliselta. Jos ihan koko ajan täytyy soitella (päivittäisen visiitin lisäksi) ja raportoida kaikki mitä tekee ja parin tunnin välein viestitellään "mitä teet"?? BIG NO.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet katsonut liikaa Mama's boyta.
Nimen omaan juttu on Tv, Omittu itsenä.Kuin monta mutakin juuri Tv kanavien dokumentit ihmissuhteista. . Edellä mainittu kuin ne 90 pvä morsiammena,häiden jälkeen jne.
Tilanteesta riippuu toki, mutta tuo ei kuulosta normaalilta.
Jos olisi vaikka vähän huonokuntoinen vanhus, ymmärtäisin todella hyvin, että käydään katsomassa kerran päivässä ja välillä laitetaan viestiä. Mutta ei silloinkaan tarvitse joka ikisestä asiasta ilmoittaa äidille.