Onko ihan normaalia että aikuinen mies vierailee joka päivä äitinsä luona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?

Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.

Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa.  Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.

Eikö siellä muualla maailmassa lapset lähde koskaan opiskelemaan kotikylää kauemmaksi? Minulle ei tullut mieleenkään kieltää lapsia muuttamasta opintojen perässä ja sanoa, että kyllä tuo tämän kunnan ammattikoulun metallilinja on teille ihan sopiva vaikka lääkäriksi haluaisit.

Lähtee varmasti, mutta vanhempiin pidetään silti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä ja vanhempia ja perhettä arvostetaan ja sitä pidetään arvokkaana. Eihän muut asiat ole välttämättä hyvin niin kuin täällä, mutta yksinäisyys on kyllä harvinaisempaa. Suomi on täynnä täysin yksin jätettyjä vanhuksia vaikka heillä on lapsia, ja syy on juuri se että meillä arvostetaan sitä että pitää pärjätä yksin ja perheiden pitää erkaantua mahdollisimman etäälle toisistaan.

Ne vanhukset kun ei halua muuttaa sinne, missä aikuiset lapset asuu. Aikuiset lapset asuu siellä, missä on töitä ja missä haluavat omat lapsensa kasvattaa. Vanhukset voi ihan hyvin muuttaa siitä syrjäseudun rintamamiestalosta kerrostaloon lasten läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se normaalia ole, napanuora jäänyt katkaisematta. Yksi mies ekoilla treffeillä sanoi että käy joka päivä äitinsä luona, ei tullut toisia treffejä.

Taisi luulla tekevänsä hyvän vaikutuksen, tuo mammanpoika.

Ainakin mammojen kovasti ihailemissa ah-niin-machoissa kulttuureissa kuten Italiassa ja Espanjassa tuo on normiakin normimpaa settiä.

Suomessa voidaan pahoin, koska ihmiset keinotekoisesti ajetaan erilleen, jotta voisi "itsenäistyä". Voiko tässä hyysäysyhteiskunnassa kukaan edes itsenäistyä? Kaikki maat, joissa perheet ja suvut ovat läheisiä, siellä ollaan onnellisia.

Mä tiedän tapauksen, jossa yli 80-vuotias äiti asuu yhdessä yli 50-vuotiaan poikansa kanssa. Isäpappa kuoli joskus 10 vuotta sitten, mutta poika on aina asunut samassa paikassa. Kerran seurusteli jonkun kanssa vähän aikaa.

Minusta tuo on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli samanlainen. Kun muutettiin yhteen,. hänen äitinsä tunki väkisin yhteiseen kotiimme sisustamaan ja kommentoi minun tekemiäni ruokia ilkeään sävyyn. Mies ei koskaan puolustanut minua. Lopulta Jätin sen luuserin ja ihan oikeasti suurin syy eroon oli hänen äitinsä

Sama. Voiko olla mitään mistä tulee typerämpi olo kuin siitä että kilpailee miehestään 100-kiloisen älynlahjoiltaan heikon eläkemuijan kanssa?

Älynlahjoista päätellen sinä hävisit sen kilpailun.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo saattaa tuosta vain pahentua sinun osaltasi. Kuvittele teidän muuttavan yhteen? Mies kysyy äidiltä joka ikisen arkielämän yksityiskohdan ja raportoi hänelle teidän asianne.

Näin voi käydä. En aluksi itse tajunnut asiaa, mutta avomies liversi kaiken meidän asioistamme äidilleen.

Kun aloin odottaa toista lastamme, sekin piti laulaa äidille heti, vaikka olimme sopineet muuta. Se loukkasi mua tosi paljon.

Tajusin kun meidät oli kutsuttu syömään ja mulle kaadettiin juomaksi maitoa! Maitoa! En koskaan juonut maitoa siellä, mutta anoppi oli kai katsonut parhaaksi odottavalle äidille 😲

Mä "kostin" sen miehelle niin, etten kertonut lapsen sukupuolta hänelle, vaikka sen jo tiesin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voidaan pahoin, koska ihmiset keinotekoisesti ajetaan erilleen, jotta voisi "itsenäistyä". Voiko tässä hyysäysyhteiskunnassa kukaan edes itsenäistyä? Kaikki maat, joissa perheet ja suvut ovat läheisiä, siellä ollaan onnellisia.

Mitä tuo keinotekoisesti erilleen ajaminen on? Eikö lapset saa hankkia haluamaansa koulutusta ja muuttaa sinne, missä on töitä?

Oman äitinsä kanssa nuorena riitautuneet ja välinsä poikki laittaneet nyt + nelikymppiset ja +80kg av-mammat täällä näköjään äänessä. Tuletteko muuten oikeasti kenenkään kanssa toimeen?

Tunnen tapauksen jossa äidin ja tyttären väliin ei pääse kukaan mies kun ne ovat kuin naimissa keskenään eikä irtaantumista ole tapahtunut. 

Ei ole normaalia jos on läheisriippuvainen ja aina siinä kummatkin riippuvat eikä kumpaakaan ole kiinnostanut irrottautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä, asutteko Kirkkonummella?

Tiedän sieltä läheisriippuvaisen perheen. Poika on muuttanut asumaan viereiseen rivitaloon missä vanhemmat asuvat. Käy ihan koko ajan perheensä luona ja koko ajan puhelin soi ihan pikkujuttujen vuoksi. Ihmettelen miten hänen puolisonsa jaksaa tuota.

Eikös toi ole ihan normaalia suurimmassa osassa maailmaa että perheet elävät lähekkäin koko elämänsä. Meidän kulttuurissa kun lapsi täyttää sen 18-20v niin odotus on se että erkaannutaan ja soitellaan ehkä puolenvuoden välein, jos sitäkään. Kaikki läheisempi yhteydenpito vanhempiin ja sisaruksiin on outoa ja "sairasta" läheisriippuvuutta. Mitä järkeä on tehdä lapsia ja uhrata se 18 vuotta heidän elättämiseensä ja kaikkeen muuhun, ja sitten kun on itse vanha heistä ei enää kuulu mitään ja ollaan ikään kuin joitain ventovieraita lapsien ja vanhempien kanssa.  Ja en tarkoita että pitäisi olla päivittäin tekemisissä tai asua saman katon alla koko ikänsä.

Eikö siellä muualla maailmassa lapset lähde koskaan opiskelemaan kotikylää kauemmaksi? Minulle ei tullut mieleenkään kieltää lapsia muuttamasta opintojen perässä ja sanoa, että kyllä tuo tämän kunnan ammattikoulun metallilinja on teille ihan sopiva vaikka lääkäriksi haluaisit.

Lähtee varmasti, mutta vanhempiin pidetään silti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä ja vanhempia ja perhettä arvostetaan ja sitä pidetään arvokkaana. Eihän muut asiat ole välttämättä hyvin niin kuin täällä, mutta yksinäisyys on kyllä harvinaisempaa. Suomi on täynnä täysin yksin jätettyjä vanhuksia vaikka heillä on lapsia, ja syy on juuri se että meillä arvostetaan sitä että pitää pärjätä yksin ja perheiden pitää erkaantua mahdollisimman etäälle toisistaan.

Ne vanhukset kun ei halua muuttaa sinne, missä aikuiset lapset asuu. Aikuiset lapset asuu siellä, missä on töitä ja missä haluavat omat lapsensa kasvattaa. Vanhukset voi ihan hyvin muuttaa siitä syrjäseudun rintamamiestalosta kerrostaloon lasten läheisyyteen.

Kyllä täällä helsingissä on niitä yksinäisiä vanhuksia kerrostaloissa varmasti enemmän yhdellä  neliökilometrillä kuin jossain syrjäseutujen rintamamies taloissa yhteensä koko maassa. Kylässä ei lapset käy, vaan odotetaan että se vanhus kupsahtaa, että saadaan kallis kerrostaloasunto perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän tapauksen, jossa yli 80-vuotias äiti asuu yhdessä yli 50-vuotiaan poikansa kanssa. Isäpappa kuoli joskus 10 vuotta sitten, mutta poika on aina asunut samassa paikassa. Kerran seurusteli jonkun kanssa vähän aikaa.

Minusta tuo on sairasta.

Mitä väliä jos asuu? Asuu niitä yli 50-vuotiaita miehiä tuolla metsiköissä ja kaduillakin vaikka kuinka paljon. Kaikille ei käy kovin hyvin tässä elämässä.

Outoa. Pitäisi ensinnäkin äidin jo päästää irti. Toiseksi pojan olisi itsenäistyttävä. Voi käydä niin että tuon kaltainen mies siirtyy vain äidin helmoista vaimon helmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän tapauksen, jossa yli 80-vuotias äiti asuu yhdessä yli 50-vuotiaan poikansa kanssa. Isäpappa kuoli joskus 10 vuotta sitten, mutta poika on aina asunut samassa paikassa. Kerran seurusteli jonkun kanssa vähän aikaa.

Minusta tuo on sairasta.

Sairasta tai ei, sopii molemmille. Iäkäs äiti ja turvana poikansa. Tulee edulliseksi yhteiskunnalle. Ei kai sen ole väliä mikä sukulaisuussuhde ihmisillä on jos pystyvät elämään saman katon alla ja jakamaan asumisen kulut ja olemaan toisilleen turvana. Itsekin asuttiin veljen kanssa kimpassa kun oltiin nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voidaan pahoin, koska ihmiset keinotekoisesti ajetaan erilleen, jotta voisi "itsenäistyä". Voiko tässä hyysäysyhteiskunnassa kukaan edes itsenäistyä? Kaikki maat, joissa perheet ja suvut ovat läheisiä, siellä ollaan onnellisia.

Mitä keinotekoista siinä on, että lapset aikuistuttuaan lähtevät pois äidin helmoista?

Äitii! Tuu pyyhkimään!

T. Markku 38v

Jahas. "Mies tekee sitä ja tätä"-sarja-avaaja on taas vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kuinka yleistä naisilla tällainen? Olla siis riippuvainen isästään?? Tuntuu että enemmän kuulee juurikin näistä mamman pojista. Yäk

Ihan yleistä on myös naisilla olla kiinni äidissä ja tai isässä. Näitä tapauksia tullut vastaan monia niin Hesan kuin kehä 3 ulkopuolelta.

Vaimollani on hyvin tiiviit välit sukuunsa ja tapaavat tai olevat puhelimessa päivittäin. Itse en pidä sukuuni yhteyttä juuri laisinkaan.. että meitä todellakin on moneksi.

Näin ja sitten valitetaan, että miehet on yksinäisiä, eikä tukiverkkoja ole.

Kumpi noista nyt sitten on parempi vaihtoehto? Se, että pidetään omiin vanhempiin/sisaruksiin yhteyttä vai ei?

Paras vaihtoehto on se, että aikuisilla on omat tilat ja rajat, niin että yhteyttä voidaan pitää sopivasti, ei tartte vältellä eikä olla riippuvaisia. Tukiverkko on apuna jos on erityinen tuen tarve, muulloin pidetään kevyemmin yhteyttä, kaikkea ei jaeta muiden sukulaisten kanssa, vaan oma perhe on ykkössijalla.

Koen, että minulla on äitiini läheinen suhde, vaikka en jokaista asiaa hänelle raportoi. En myöskään ole hänen kanssaan päivittäin yhteyksissä. En elä hänen kanssaan symbioosissa.

mikäli äidillä on jo ikää