Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi teini-ikäinen, kadun edelleen että lähdin tähän
27.09.2022 |
Jotkut ikävaiheet ovat olleet toista helpoimpia mutta missään vaiheessa ei ole ollut erityisen mukavaa tai antoisaa. Jokapäivän väsyttäviä ongelmia on 100x enemmän. Yksi iso tekijä on, että rahaa ei ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi ja sehän olisi helpottanut elämää suuresti. Rahanmenoa ja rahasta tulevaa stressiä enemmän harmittaa kuitenkin omat unelmat. Tajusin liian myöhään mitä kaikkea olisin halunnut tehdä sen sijaan että olen kotona, komennan, siivoan, kokkaan, hoidan vaatteita, flunssia ja kaiken maailman hammaslääkäreitä ja asioita koulun ja kavereiden kanssa. Jotenkin olen selviytynyt ja se vaivan palkka on ihan hyvin voiva lapsi mutta itselleni en ole saanut tästä paljon mitään hyviä kokemuksia, sillä lapselta tai keltään muualtakaan ei toki tule kiitosta mistään. Jos olisin valinnut toisenlaisen polun olisin mahdollisesti päässyt jo pitkälle ja olisin rikkaampi, terveempi ja onnellisempi. Olen yrittänyt tavoitella niitä unelmia nyt myöhemmin mutta edellytykset eivät ole läheskään samat kuin niillä, joilla on aika puolellaan ja kaikki voimavarat käytettävissä itseensä. Mikään ei tietenkään lapsen vika ja sillekään ei mitään voi, että hetkellä jolloin lapsi on tehty ei minulla ole ollut riittävää itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Jotenkin epäuskoinen olo silti siitä, että missään vaiheessa asiat eivät ole alkaneet tuntua siltä, että olihan tämä ihan hyvä juttu.
Kommentit (620)
Se on itsekkyyttä. Synnytysmaasennuskin on osin itsekkyyttä. Potutustaja pahaa oloa siitä, ettei tunnukaan siltä tai olekaan sellaista, kuin itse halusi: että menettää jotakin,jää jostakin paitsi - vartalo, nuoruus, kemuhetket, vapaa kulku harrastuksissa ja töissä, matkustelu.
Mutta tässä elämässä mikään ei oikeastaan loppujen lopuksi ole omissa käsissä. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Olisi tajuttava, että elämä kulkee näin tai noin ja SE ON VAIN HYVÄKSYTTÄVÄ. Alistuttava, nöyryttävä. Et voi ajatella elämässäsi jatkuvasti, että olisinpa minäkin tuolla huvipurrella ja iloisten naurajien hippaloissa, vaan keskityttävä siihen missä itse olet. Olet siellä, se On elämääsi ja se voi olla jopa hyvää elämää. Jos suostut siihen. Kaikkea ei voi saada, eikö kaikki mene niin kuin itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa näkyy kyllä vahvana se, että he, jotka ovat tulleet itse sivuutetuiksi omassa lapsuudessaan kantavat siitä niin syvää traumaa ettei oman lapsen rakastaminen ole mahdollista. Kun vihaa lasta itsessään, vihaa myös omaa lastaan, koska lapsen tarvitsevuus muistuttaa siitä ajasta kun on ollut itse avuton, aikuisen varassa. Ap:n ja muidenkin ketjun negatiivisuutta normalisoivien kannattaa hoitaa itsensä kuntoon. Vanhemmuus on lahja, mutta siitä voi nauttia aidosti omilla jaloillaan seisova aikuinen ihminen. Jos oma vaille jäämisen haava sumentaa kaiken niin tietysti elämä on kurjaa. Ja se näkyy jo näissä vastauksissa eli omasta vastuusta ja asenteesta vihjaiseminenkin tekee todella kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Se on itsekkyyttä. Synnytysmaasennuskin on osin itsekkyyttä. Potutustaja pahaa oloa siitä, ettei tunnukaan siltä tai olekaan sellaista, kuin itse halusi: että menettää jotakin,jää jostakin paitsi - vartalo, nuoruus, kemuhetket, vapaa kulku harrastuksissa ja töissä, matkustelu.
Mutta tässä elämässä mikään ei oikeastaan loppujen lopuksi ole omissa käsissä. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Olisi tajuttava, että elämä kulkee näin tai noin ja SE ON VAIN HYVÄKSYTTÄVÄ. Alistuttava, nöyryttävä. Et voi ajatella elämässäsi jatkuvasti, että olisinpa minäkin tuolla huvipurrella ja iloisten naurajien hippaloissa, vaan keskityttävä siihen missä itse olet. Olet siellä, se On elämääsi ja se voi olla jopa hyvää elämää. Jos suostut siihen. Kaikkea ei voi saada, eikö kaikki mene niin kuin itse haluat.
Niin. Huomio on siirrettävä siihen mitä sinulla itselläsi on. Ei siihen, mitä sinulla ei ole. AP, näe hyvät puolet siinä mitä sinulla on. Hyväksy elämäsi äläkä haikaile. Ole läsnä tässä hetkessä.
Itsekin olisin halunnut monta lasta nuorempana, mutta sitten ei sitä sopivaa miestä tullut vastaan. Ja tosiaankin olen kokenut tuon saman vaille jäämisen itse lapsena ja nuorena. Jos ei kärsitty suoranaisesta köyhyydestä, niin tunsin jäävän henkisesti ja materiaalisesti kaikkea vaille. Vaatteet ym. oli lähinnä käytettyjä toisten vanhoja, jos uskalsi jotain lahjaa toivoa, ne olivat aina se halvin versio. Erinäisten pätkätöiden jälkeen, kun vihdoin sai vakityön olisi pitänyt alkaa taas jakaa omasta vähästään, kun kerrankin olisi voinut ostaa itselle esim. normaalit kunnon vaatteet. Näin ollen olen ihan hyvällä omalla tunnolla nauttinut siitä, että voi kerrankin ostaa ja syödä normaalia ruokaa (en siis puhu edes mistään gourmet-aterioista), ostaa sellaisia vaatteita, joita on mukava pitää, eikä tarvitse joka pennosta laskea. Eikä minusta tämä ole itsekkyyttä vaan ennemminkin itsesuojelua. Ja toki tuo henkinen vaillejääminen oli isompi puute.
Vierailija kirjoitti:
Se on itsekkyyttä. Synnytysmaasennuskin on osin itsekkyyttä. Potutustaja pahaa oloa siitä, ettei tunnukaan siltä tai olekaan sellaista, kuin itse halusi: että menettää jotakin,jää jostakin paitsi - vartalo, nuoruus, kemuhetket, vapaa kulku harrastuksissa ja töissä, matkustelu.
Mutta tässä elämässä mikään ei oikeastaan loppujen lopuksi ole omissa käsissä. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Olisi tajuttava, että elämä kulkee näin tai noin ja SE ON VAIN HYVÄKSYTTÄVÄ. Alistuttava, nöyryttävä. Et voi ajatella elämässäsi jatkuvasti, että olisinpa minäkin tuolla huvipurrella ja iloisten naurajien hippaloissa, vaan keskityttävä siihen missä itse olet. Olet siellä, se On elämääsi ja se voi olla jopa hyvää elämää. Jos suostut siihen. Kaikkea ei voi saada, eikö kaikki mene niin kuin itse haluat.
Lasten saantiin voi ja täytyykin itse vaikuttaa, ja siksi on ihan luonnollista katua sitä omaa valintaansa jos lopputulos ei miellytä. Kaikilla ei ole realistisia mahdollisuuksia omistaa huvipursia, mutta kaikilla on realistinen mahdollisuus olla lisääntymättä.
P.S. Synnytysmasennus on valtaosassa tapauksia seurausta raskaus- ja pikkulapsiaikana saadun tuen puutteesta. Siitä kärsivät eniten yksinäiset yh-äidit, ja äidit joiden mies on välinpitämätön perhettään kohtaan. Se ei ole harmia siitä ettei nyt hetkeen pääse kemuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kyllä todella pahoillani puolestasi. itse jotenkin onnenkantamoisena en tehnyt lapsia. nyt elämä on rauhallista, yrittämistä, urheilua, matkustelua ja hyvin syömistä. lapsi olisi kyllä pilannut ihan jokaisen asian, mistä nautin nyt. asiasta pitäisi keskustella enemmän, monet tekevät lapset ihan liian nuorina, elämää näkemättöminä. ymmärrän hyvin ap tuskasi.
Mun elämä on kaikkea tuota ja mulla on lapsia. Kummallinen ajatus että molempia ei voi saada.
Synnytysten jälkeen vauriot (pahimpana virtsankarkailu) on estänyt liikunnan, ei ole rahaa matkusteluun, ei ole rahaa hyvin syömiseen. Työt joutunut valitsemaan niin, että voi kantaa vastuun lapsista.
Pahimpana on rahan puute (vaikka ole keskituloinen), joka estää paljon ja mm. yksityiset terveyspalvelut, mahdollisuuden lapsenvahtiin jne. Yhden aikuisen perheessä tilanne on hyvin erilainen kuin hyvä/isotuloisten kahden aikuisen perheeessä.
Hassua, etteivät jotkut näe etuoikeutettua tilannettaan tai voi ymmärtää muiden olosuhteita.
Meitä on täällä melkein kahdeksan miljardia. Se tarkoittaa myös kahdeksaa miljardia mielipidettä vanhemmuudesta. Sikäli siis on aika mahdotonta, että olisi olemassa vain yksi, kaikille sopiva tapa elää tätä elämää. Lohdullista myös sillä tavalla, että jos oma ajatus poikkeaa valtavirrasta, niin jossain luultavasti on kuitenkin joku, joka käy samanlaisia keloja läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat "ymmärtäjät" näillä äitiyttä katuvilla on aina nämä lapsettomat velat.
Miksi?
Miksi velat haluavat aina kommentoimaan näihin ketjuihin, vaikka ovat tavallaan asiassa jäävejä, eihän heillä ole kokemusta vanhemmuudesta.Ovathan täällä ap:ta mitätöivät superäiditkin suuna päänä kommentoimassa. Miksi?
Ihan kun luettaisiin eri keskustelua. Ei täällä ole mitään superäitejä. Näyttää olevan kahdensorttista kirjoittelijaa - niitä joiden mielestä vauvan kuuluu olla itkuton ja pukluton tai muuten elämä on pilalla ja rahat takaisin heti, ja sitten on heitä jotka ymmärtävät että elämään kuuluvat kaikki puolet ja tunteet. Syyttämättä ketään. Nykyisessä pikaruokakulttuurissa on toki tavallista ulkoistaa vastuu kaikesta mutta silloin jää kokematta myös ne syvät ilot itse eletystä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun olet vanha ja sinulla on aikaa miettiä elettyä elämääsi, niin tiedät että sillä oli tarkoitus:jälkeläinen/jälkeläiset, suvun jatkuvuus. Ainoa tapa tulla kuolemattomaksi, josta meillä on varmaa tietoa. Jos hyvin käy, niin sinua käydään katsomassa eikä tarvitse virua märissä vaipoissa hoitolaitoksessa, kenenkään välittämättä ja ilman vieraita.
Sinusta ei 100% varmuudella tule kuolematonta vaikka tekisit 20 lasta.
Ja todennäköisyys siihen että lapsesi hoitavat sinua vanhana on nykyään aika häviävän pieni. Märissä vaipoissa tulet virumaan sinäkin, mutta joku tuo ehkä välillä kukkakimpun siihen yöpöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Niin? Alkuperäisessä kommentissa ap:n täytyisi olla muka kiitollinen äitiydestä, koska jotkut muut ovat jääneet tahattomasti lapsettomiksi. Koulussa olisi pitänyt olla muka kiitollinen siitä inhokkiruuasta, koska joillain muilla ei ole ruokaa ollenkaan. Jos ap ei nauti äitiydestä, kuten on kirjoittanut, niin silloin se on hänelle sitä inhokkiruokaa, joka joidenkin logiikalla on pois muilta.
Seli Seli..
Käy selväksi, että sulle kipeä asia on jos äitiydestä nauttii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on itsekkyyttä. Synnytysmaasennuskin on osin itsekkyyttä. Potutustaja pahaa oloa siitä, ettei tunnukaan siltä tai olekaan sellaista, kuin itse halusi: että menettää jotakin,jää jostakin paitsi - vartalo, nuoruus, kemuhetket, vapaa kulku harrastuksissa ja töissä, matkustelu.
Mutta tässä elämässä mikään ei oikeastaan loppujen lopuksi ole omissa käsissä. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Olisi tajuttava, että elämä kulkee näin tai noin ja SE ON VAIN HYVÄKSYTTÄVÄ. Alistuttava, nöyryttävä. Et voi ajatella elämässäsi jatkuvasti, että olisinpa minäkin tuolla huvipurrella ja iloisten naurajien hippaloissa, vaan keskityttävä siihen missä itse olet. Olet siellä, se On elämääsi ja se voi olla jopa hyvää elämää. Jos suostut siihen. Kaikkea ei voi saada, eikö kaikki mene niin kuin itse haluat.
Lasten saantiin voi ja täytyykin itse vaikuttaa, ja siksi on ihan luonnollista katua sitä omaa valintaansa jos lopputulos ei miellytä. Kaikilla ei ole realistisia mahdollisuuksia omistaa huvipursia, mutta kaikilla on realistinen mahdollisuus olla lisääntymättä.
P.S. Synnytysmasennus on valtaosassa tapauksia seurausta raskaus- ja pikkulapsiaikana saadun tuen puutteesta. Siitä kärsivät eniten yksinäiset yh-äidit, ja äidit joiden mies on välinpitämätön perhettään kohtaan. Se ei ole harmia siitä ettei nyt hetkeen pääse kemuihin.
Kyllä synnytysmasennusta potee hyvin monenlaisessa tilanteessa olevat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Ei, vaan syyllistäminen siitä että joku toinen haluaisi elää sitä elämää jota toinen ei koe omakseen rinnastetaan siihen, että syyllistetään joku toinen syömään koska joku toinen jossain haluaisi sen ruoan.
Älä esitä tyhmempää kuin olet.
Sinun ei tarvitse edes esittää tyhmää.
Syyllistyminen ja syyllistäminen eivät ole sama asia, tajusitko?
Muista, että et voi tietää, miten elämä olisi mennyt, vaikka sulla ei olisi ollut lasta. Saattaa olla, että ura ei olisi edennyt tai firma kaatunut tai kenties olisit halvaantunut liikenneonnettomuuden seurauksena. Turha siis jossitella asialla, jolle et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen samalla tavalla. En tiennyt mihin ryhdyin kun päätin hankkia lapsen. Luulin kokevani enemmän iloa ja mielihyvää ja saavani tästä enemmän kuin olen saanut. En ymmärtänyt että vanhemmuus on enemmän antamista kuin saamista, lapsen laittamista etusijalle kaikessa jopa niin että kokee itse jäävänsä vaille. Varsinkin kun itsellä on voimakkaita vaillejäämisen kokemuksia lapsuudesta lähtien ja moni haave ja suoranainen tarve jäänyt täyttymättä ja toteutumatta.
Lapsen vika tämä ei ole millään tavalla ja kannan valinnastani vastuun. Omat menetetyt mahdollisuudet vaan surettavat. Ja sen tiedostaminen että elämä olisi ollut helpompaa ja nautinnollisempaa ilman lasta. Tässä on koettu monia vaikeita vuosia ja kriisejä.
Sanot: En ymmärtänyt että vanhemmuus on enemmän antamista kuin saamista, lapsen laittamista etusijalle kaikessa jopa niin että kokee itse jäävänsä vaille.
Lapsen katumisen voin ymmärtää, mutta tätä kohtaa en. Mitä kuvittelit, että lapsi sinulle antaa? Mitä sellaista ajattelit saavasi mitä et saanut? Ja miten ihmeessä voi tulla yllätyksenä, että vanhemmuus on hyvin paljon, tietysti, juuri tuota, että ei itse pysty tekemään jtn koska on vanhempi. Miten sinulla on ollut niin harhaiset käsitykset vanhemmuudesta, että nämä kirjoittamasi asiat (miten paljon lapselleen antaa, miten lapsi on aina etusijalla) voivat tulla minkäänlaisena yllätyksenä?Sen ymmärrän hyvin että vanhemmuus ei kaikilla herätä sellaisia positiivisia tunteita, joita toivoo ja odottaa. Mutta tämä kun aikuinen ihminen ei tykkääkään olla vanhempi siksi että lapsi pitää pistää etusijalle ja joutuu antamaan todella paljon sekä luopumaan monista asioista, tällainen tuo lähinnä mieleennseb 8-vuotiaan joka ei haluakaan enää koiranpentua kun iski tajuntaan että se on tosiaan ihan oikeasti pissatettava ulkona myös sateella.
Törkeä ja täysin asiaton kommentti. Koet ilmeisesti itse olevasi täydellinen vanhempi ja ihminen.
Haha, päin vastoin. Minulla oli tosi paha synnytyksen jälkeinen masennus ja muutenkaan en ole mikään täydellinen ja epäitsekäs äitiyden perikuva. Noin omituisia pettymyksiä vanhemmuuteen liittyen, kuten pettymys siitä miten paljon pitää antaa ja että lapsi on aina etusijalla, en silti voi ymmärtää. Mikä kommentissani on törkeää? Aidosti ihmettelen, miten ja mistä tuollaiset noin epärealistiset käsitykset vanhemmuudesta tulee. Mikä tässä oli törkeää?
Ymmärrät varmaan, että tilanteita on erilaisia? Jos sinä olet kokenut kaiken kivana, niin toinen ei välttämättä ole. Esim. se, että ei 10 vuoteen saa nukkua kuin maks. puolen tunnin pätkissä voi olla olla sitä, että pitää antaa niin paljon. Antaa yöunensa huonosti nukkuvalle lapselle.
Tai se, miten paljon joutuu tekemään työtä, että saa lapselle apua terveydenhuollossa tai koulusta? Jos viikosta menee tähän helposti useita tuntejakin, ei kyse ole mistään epärealistisista käsityksistä. Oma lapseni ei edes ole mikään haastava tapaus, mutta nepsy-lapsena tippuu kaikkien palvelujen ulkopuolelle.
Ap, en lukenut koko ketjua, mutta kuinka vanha olet, missä elämäntilanteessa olet, olisiko nyt mahdollista lähteä vielä opiskelemaan ja tavoittelemaan omia unelmia edes jossain määrin? Voisit tulla hitusen onnellisemmaksi...
Vierailija kirjoitti:
Aika purkaa myytti, että vanhemmuus olisi jokin mahtava kokemus.
Se on pelkkää suorittamista. Kasvattamista, stressiä, huolta, vääntämistä.
Tulevaisuus on lisäksi hyvin synkkä kriiseineen. Ihmettelen, että Suomeen syntyy edes tämän verran lapsia mitä nyt.
Kyllä se on. Nykyään vain ei ilmeisesti osata enää nauttia siitä, kun korostetaan millaista elämän muka pitäisi olla. Kun esim. vietät perjantai-iltana, saatko intoa ja tyydytystä tehdessäsi jotakin ihanaa ihanien lastesi kanssa ja perheenä, vai etkö kestä ajatusta siitä ettet pääse ravintolaan ryyppäämään kavereiden kanssa, koska vanhempasi eivät ota lapsia hoitoon tänä viikonloppuna?
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutama vuosi, niin elämä menee uusiksi.
Tai ei mene, jos jatkaa katkerana sen märehtimistä, että kaikki ne vuodet meni hukkaan kun piti olla äiti/isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kyllä todella pahoillani puolestasi. itse jotenkin onnenkantamoisena en tehnyt lapsia. nyt elämä on rauhallista, yrittämistä, urheilua, matkustelua ja hyvin syömistä. lapsi olisi kyllä pilannut ihan jokaisen asian, mistä nautin nyt. asiasta pitäisi keskustella enemmän, monet tekevät lapset ihan liian nuorina, elämää näkemättöminä. ymmärrän hyvin ap tuskasi.
Mun elämä on kaikkea tuota ja mulla on lapsia. Kummallinen ajatus että molempia ei voi saada.
Synnytysten jälkeen vauriot (pahimpana virtsankarkailu) on estänyt liikunnan, ei ole rahaa matkusteluun, ei ole rahaa hyvin syömiseen. Työt joutunut valitsemaan niin, että voi kantaa vastuun lapsista.
Pahimpana on rahan puute (vaikka ole keskituloinen), joka estää paljon ja mm. yksityiset terveyspalvelut, mahdollisuuden lapsenvahtiin jne. Yhden aikuisen perheessä tilanne on hyvin erilainen kuin hyvä/isotuloisten kahden aikuisen perheeessä.
Hassua, etteivät jotkut näe etuoikeutettua tilannettaan tai voi ymmärtää muiden olosuhteita.
Yhden vanhemman perheessä tilanne on varmasti erilainen, se on täysin ymmärrettävää. Mutta perimmäinen potutukaen syy silloinkin on se, ettei parisuhde lasten isän kanssa toiminut. Mutta jopa siinä tilanteessa olisi varmaan ihan hyvästä löytää ne positiiviset puolet eikä haikailla sitä mitä nyt ei satu olemaan sillä hetkellä. Eihän sellainen haikailu vie yhtään mihinkään, vaan tekee vain onnettomammaksi ja tyytymättömämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika purkaa myytti, että vanhemmuus olisi jokin mahtava kokemus.
Se on pelkkää suorittamista. Kasvattamista, stressiä, huolta, vääntämistä.
Tulevaisuus on lisäksi hyvin synkkä kriiseineen. Ihmettelen, että Suomeen syntyy edes tämän verran lapsia mitä nyt.
Kyllä se on. Nykyään vain ei ilmeisesti osata enää nauttia siitä, kun korostetaan millaista elämän muka pitäisi olla. Kun esim. vietät perjantai-iltana, saatko intoa ja tyydytystä tehdessäsi jotakin ihanaa ihanien lastesi kanssa ja perheenä, vai etkö kestä ajatusta siitä ettet pääse ravintolaan ryyppäämään kavereiden kanssa, koska vanhempasi eivät ota lapsia hoitoon tänä viikonloppuna?
Ikään kuin tässä olisi vain nuo kaksi ääripäätä, täydellisen kunnolliset vanhemmat ja hedonistisesti rellestävät lapsettomat. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä on jossain ääripäiden välimaastossa, asiassa kuin asiassa.
Alue: Aihe vapaa
Ei, vaan syyllistäminen siitä että joku toinen haluaisi elää sitä elämää jota toinen ei koe omakseen rinnastetaan siihen, että syyllistetään joku toinen syömään koska joku toinen jossain haluaisi sen ruoan.
Älä esitä tyhmempää kuin olet.