Miksi ihmiset ei harrasta liikuntaa? Paras keino pitää pää kasassa ja

Samaa mieltä. Mut ku on sitä "stressiä" :D Mistähän johtuu.

Samaa miettinyt , miten se on joillekin niin vastenmielistä. Liikunta on parasta lääkettä myös syysmasennukseen. En vois elää ilman!

Ulkoilu <3

Liikunta ei vapauta kaikilla endordiineja, eli hyvänolontunne ei ole mitenkään itsestäänselvyys sitä kautta (esim. runner's high'ta eivät kaikki juoksijatkaan saavuta koskaan, minulle taas tulee).

Lisäksi erilaiset vaivat voivat tehdä liikkumisesta epämiellyttävää, toki jos vähän kokeilee ja etsiskelee, niin yleensä joku laji löytyy, mikä tuntuu ok:lta. Mutta ei ole ihan niin mustavalkoista.

Tylsää ja inhoan hikoilua.

Kaikille ei tule mitään hyvää fiilistä liikunnasta, varsinkin, jos kunto on jo päässyt huonoksi.

Useimmat vaivat ei virtahevoilla olisi olemassa, mikäli harrastaisivat liikuntaa.

Jos jokin asia sopii sinulle, se ei tarkoita, että se sopisi kaikille muille.

Tässä sulle päivän opetus, kun et sitä ilmeiseti itse tiedä.

Joka päivä kannattaa hikoilla vähän ja saada syke nousemaan. Pysyy mukava vire elämässä ja liikunta myös rentouttaa. Nyt syksyn viileinä ja pimeinä iltoina on tosi kiva käydä lenkillä ja tulla kuumaan suihkuun tai saunaan.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vaivat ei virtahevoilla olisi olemassa, mikäli harrastaisivat liikuntaa.

Mitkä vaivat?

Jos on kremppoja, niin ei siinä enää niin vaan liikuta vaikka haluja olisi.

Antiikin Kreikassa kauan aikaa sitten todettiin, että terveessä kehossa terve mieli. Liikunta on se tapa pitää keho riittävän hyvässä kunnossa, ja samalla mielikin toimintakykyisenä. 

Mie makkoon mielummin.

Koululiikunta on monelle ollut omiaan tappamaan innon liikunnasta. Ah niin ihanat jumppakärpäset ja kaikki kisat yleisurheilusta hiihtoon ja pesäpalloon. Meni kauan ennen kuin löysin itselleni sopivat liikkumismuodot. 

Minulla on pysynyt pää loistavasti kasassa jo kohta 70 vuotta, ihan ilman liikuntaa. Syysmasennuskin on tuntematon asia, olen käytännöllisesti katsoen aina iloinen ja hyvällä tuulella.

Totta kai liikuntaa kannattaisi harrastaa fyysisen kunnon vuoksi, mutta kun kiinnostuksen kohteeni ovat valitettavasti muualla. Sori siitä.

Kuntosalilla olen opetellut käymään ja kroppa suorastaan vaatii jo sitä. Ja mieli . Siellä ei haittaa huonot polvet. Kuusta en pysty , mutta soutulaite, crisstraineri ja kuntopyörä sopii mainiosti. Olen onnellinen että löysin liikunnan elämääni vielä keski-iällä.

Treenaan 2 kertaa viikossa, mutta teen paljon muita juttuja niin olen aina niin väsynyt että ei jaksa laittaa illalla treeni vaatteita päälle.

Sohvalla mussuttaminen ja lihominen on mukavampaa. Onnellista.

En ole koskaan huomannut että kävelylenkin jälkeen olis hyvä olo. Vihaan hikoilua ja hikoilen todella helposti, tunnin lenkin jälkeen olen ihan poikki. Käyn lenkillä pari kertaa viikossa jos jaksan.

Jos masennus on päässyt niin pahaksi, ettei esim enää pysty roskia viemään niin ihminen ei kyllä lenkille kykene.

Liikunta toki tukee sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia, mutta jos sitä ei alunperin olekaan, niin ei ole mitä tukea.

Itse en saa juurikaan nautintoa liikunnasta. "Asiat, joita haluan tehdä" -listalla lempiliikuntalajit tulevat jossain sijalla 100+. Kivoinkin liikunta on tylsää pakkopullaa verrattuna esim. lempiharrastuksiin. Ja kyllä, lajeja on kokeiltu laidasta laitaan.

Pakotan silti itseni liikkeelle säännöllisesti. Vaikka se viekin omasta vapaa-ajastani pois mielekkyyttä ja nautintoa.

Miksi aikuisille ihmisille (?) on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia?