Miksi ihmiset ei harrasta liikuntaa? Paras keino pitää pää kasassa ja

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin asia sopii sinulle, se ei tarkoita, että se sopisi kaikille muille.

Tässä sulle päivän opetus, kun et sitä ilmeiseti itse tiedä.

Idarit alapeukuttaa faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kremppoja, niin ei siinä enää niin vaan liikuta vaikka haluja olisi.

Ne krempat lähtee sillä liikunnalla + painonpudotus tarvittaessa. Löytää vaan sopivan lajin . Kuntosalilla löytyy laitteita myös liikuntarajoitteisille

Tykkään liikkua ulkona, mutta ei minään hampaat irvessä hikitreeninä. Nautin maisemista ja säänvaihteluista, raikkaan ilman hengittelystä. Se todellakin tekee hyvää pääkopalle.

Ei itsestäkään se liikunta aina kivaa ole. Joskus se hyvä olo mikä liikuunasta tulee taitaa olla vaan ihan sitä kivaa oloa kun pääsee liikunnan epämukavuudesta eroon.

Pien fyysinen epämukavuus kuitenkin peittää alleen henkisen epämukavuuden. Ja onhan se terveellistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin asia sopii sinulle, se ei tarkoita, että se sopisi kaikille muille.

Tässä sulle päivän opetus, kun et sitä ilmeiseti itse tiedä.

Läskien selittelyä

Salitreeni on parasta pään tuuletusta. Auttanut mulla stressiin ihan valtavasti. Intervalli treenit on hyviä , kun tarvitsee purkaa paineita.

Liikunta on yleensä alkuun epämukavaa ja suorastaan inhottavaa, mutta kun muutaman viikon jaksaa tsempata , niin alkaa endorfiinit virtaamaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kremppoja, niin ei siinä enää niin vaan liikuta vaikka haluja olisi.

Ne krempat lähtee sillä liikunnalla + painonpudotus tarvittaessa. Löytää vaan sopivan lajin . Kuntosalilla löytyy laitteita myös liikuntarajoitteisille

Miksi aina kuvitellaan että liikkumattomat on läskejä? Olen normaalipainoinen ihan ilman liikuntaakin, eikä ole mitään vaivoja. Liikuntaa harrastavalla ukolla sen sijaan on leikattu molemmat polvet ja olkapäät. Kumpi meistä tulee halvemmaksi yhteiskunnalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin asia sopii sinulle, se ei tarkoita, että se sopisi kaikille muille.

Tässä sulle päivän opetus, kun et sitä ilmeiseti itse tiedä.

Idarit alapeukuttaa faktaa.

Kukakohan se idari on🤣😂🤣😂

Ehkä niille ei ole löytynyt sopivaa lajia. Minä luulin että inhoan liikuntaa, mutta enpäs inhoakaan, inhoan vaan juoksemista, ryhmäjumppia, joukkuelajeja ja ihan kaikkea ohjattua liikuntaa. Sen sijaan salilla käyn tosi mielelläni.

Minulle ei ole koskaan tullut hyvää fiilistä liilunnan jälkeen. Ja joskus on ollut kausia, että jos olisin pakottanut itseni liikkumaan, olisi se todennäköisesti ollut se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän!

Luulen, että treenaamisen hyvästä olosta suurinosa on just sitä mielihyvää kun on laittanut itsensä sinne epämukavuusalueelle, ponnistelemaan ja hikoilemaan. Tulee semmoinen "mä tein sen -fiilis". Sama homma , kun lähtee lenkille. Vielä parempi olo jos koko lenkin ajan on satanut vettä.

En tykkää liikunnasta mutta olen aina ollut hoikka. Liikuntaa tulee huomaamatta arkiaskareissa. Esim nyt syksyisin käyn sienestämässä ja marjastamassa, talvisin avantouimassa, hyvällä säällä pyöräilen töihin jne. Liikunta tulee siis siinä elämän sivutuotteena ilman että erikseen pitäisi harrastaa mitään.

Hyvä olo seuraa siitä, kun on ylittänyt itsensä. Sitten siihen jää hyvällä tavalla koukkuun. Liikunta on parasta huumetta :D

Mulla auttaa ahdistukseen. Pakko päästä säännöllisesti juoksemaan ja salille

Ei sovi minulle. Ulkoilu väsyttää aivan hirveästi. Menee päivä pilalle, jos on ulkona. Olen onnellinen ja tyytyväinen ihan ilman liikuntaa.

Vaikeinta on aloitus, mutta sinnikkyys kyllä palkitaan. Kun totuttaa itsensä säännölliseen liikuntaan, niin pitkässä juoksussa alkaa huomaamaan miten mahtavaa se on.

Tunnun kyllästyvän ihan kaikkiin liikuntalajeihin paitsi luonnossa kävelyyn. Kyllä sitä on kokeiltu vaikka mitä, hetken jaksaa ja sitten totaali kyllästyminen. Tuo ulkona lenkkeily on ainut, jota jaksaa mutta se ei aina onnistu ihan niin helposti. Esim. säätila ei salli tai sitten vie liikaa aikaa. Näin siis jos yrittää sitä suoritustaan myös parantaa ja kuntoa kasvattaa. Silloinhan pitäisi kokoajan koventaa panoksia ja anteeksi vaan, mutta ei vain aika riitä 2 tunnin lenkkien vetämiseen. 

niin, miten voikin joku ajatella niin rajoittuneesti että minun suosimani asia ei olisikaan kaikille se paras?

Ulkoilen mielelläni, mutta mitään hikiliikuntaa en harrasta. Kortisoliarvot ovat liian korkeat enkä halua niitä entisestään nostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ei vapauta kaikilla endordiineja, eli hyvänolontunne ei ole mitenkään itsestäänselvyys sitä kautta (esim. runner's high'ta eivät kaikki juoksijatkaan saavuta koskaan, minulle taas tulee).

Lisäksi erilaiset vaivat voivat tehdä liikkumisesta epämiellyttävää, toki jos vähän kokeilee ja etsiskelee, niin yleensä joku laji löytyy, mikä tuntuu ok:lta. Mutta ei ole ihan niin mustavalkoista.

Niin, 10-15% meistä ihmisistä on sellaisia, joilla ei välittäjäaineet ja endorfiinit toimi siten. Siis se paljon toitotettu mielihyvän tunne jää saamatta, ja päin vastoin, saattaa tullakin "paha olo" ts. ns. itutus ja raivo ja ärsytys... Voin kertoa, että itse kuulun juuri tuohon ryhmään ja hikilenkin tai -jumpan jälkeen olen kuin persuksiin ammuttu karhu, ihan raivona. Rääkkään kuitenkin itseäni, koska tieteellisesti todistetusti liikunta pitää lääkärin loitolla, mutta voin kertoa että rääkkäystä se nimenomaan on. Mieskin tietää välttää mua, kun tulen jumpalta... :D