Muutin mieheni omistamaan taloon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.

Siis minkälaisen miehen kanssa oikein asut, jos lakanoidenkin ostamiseen tarvitsee erityisen luvan? 

Miksi et voi maalata tauluja? 

Kun ovat kuuluisien taiteilijoiden tekemiä...pölijä. Pitäis tuo tajuta, mene nyt toisen tauluja maalailemaan.

Terve vaan sinä ap! Kai sulla joku ajatus kun tänne tuon aloitusstoorin kirjoitit. Tehtäiskö siitä vaikka joku lyhytelokuva?

Pakko sanoa näin, kun ei oo mitään kuulunut aloituksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.

No just noin sitä rahaa saakin säästettyä, kun ei tarvitse maksaa asuntolainaa korkoineen eikä tarvitse osallistua isoihin remonttikuluihin. Maksaa vaan osuuden juoksevista kuluista ja antaa pientä extraa siiitä asunnosta asumisesta. Oikein huoletonta elämää. 

Tällä viikolla erääntyy öljylasku, 3400 euroa. Sähkön hinta nousi kesällä 33 %. Viemäriputki on tukkiutunut nyt pariin kertaan, siellä saattaa olla murtuma tai jotain, putkien sukitus maksaa lähemmäs 20 000 euroa (tarjous pyydetty). Että ei kovin huoletonta elämää.

Mutta se on totta, että mieluummin asun tässä puolison omistamassa 50-luvulla rakennetussa talossa haja-asutusalueella kuin ostan tästä itselleni puolet. Siinä ei kumpikaan näe mitään järkeä. Asumiskulut maksetaan puoliksi, myös isot remontit mutta niistä minä maksan osuuteni vähitellen, jotta ei tule tilannetta, että olisin maksanut enkä pääsisi "nauttimaan" niiden tuloksista eron tai puolison kuoleman takia. Eli jos tuo putkien sukitus ostetaan, ja pakko kai se on ostaa jos ongelmat jatkuvat, niin makselen oman kymppitonnini sopimuksen mukaan esim. seuraavien kolmen vuoden aikana. Niin tarkkaan ei ole asiasta vielä puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koskaan muuttaisi taloon joka ainoastaan toisen omistuksessa.

Jep, ei ilman vuokrasopimusta. Olis kiva tulla joku päivä kotiin ja lukot on vaihdettu.

Kommentti on varmaan vain provo, kuten koko avaus, mutta koska kaikille asia ei ole selvää niin muistutetaan:

Jos avopuoliso on kirjoilla asunnossa (eikä hän muuten avopuoliso olisikaan), häntä ei voi heittää ulos kuin käräjäoikeuden päätöksellä, ellei hän lähde vapaaehtoisesti. Tavarat voi heittää pihalle, joo, ja lukot voi vaihtaa, kyllä, mutta ne joutuu korvaamaan. Se ulos heitetty puoliso voi soittaa poliisit paikalle ja poliisit huolehtivat, että hän pääsee tavaroineen turvallisesti takaisin kotiinsa.

Jos tulee ero niin oikea tapa toimia on, että toinen osapuoli (se, joka ei omista asuntoa) alkaa mahdollisimman pian etsiä itselleen uutta asuntoa. Toivottavasti hänellä on säästössä sen verran rahaa, että saa vuokra-asunnon yksityisiltä markkinoilta vaikka välittömästi. Asunnon omistaja ilmoittaa hänelle, mielellään todistettavasti, että hänellä on esim. kolme kuukautta aikaa muuttaa pois. Aikaa on annettava kohtuullisesti.

Mikäli toinen osapuoli ei siinä ajassa muuta pois, asunnon omistaja hakee hänelle käräjäoikeudesta häätöä yhteiselämän päättymisen perusteella. Asian käsittely vie muutaman kuukauden. Kun häätöpäätös tulee, ulosottomiehet tulevat häätämään asukkaan.

Vuokrasopimuksen tekeminen avoliitossa on aivan käsittämättömän typerää. Mihin sitä tarvitaan? Miksi kannattaa maksaa veroja vuokratuloista sen sijaan, että kulut maksettaisiin puoliksi yhteiselämän eli avoliiton perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.

Aika hataralla pohjalla mennään jos kaikki mietitään aina ajatuksella "jos tuleekin ero". Mutta avioehto on loisivia akkoja varten erinomainen suojautumiskeino

Ei sitä eroa tarvitse miettiä lainkaan, kun hoitaa asiat niin että JOS ero tulee oma talous on kunnossa. Lainaa olen esim minä lyhentänyt 1100/kk ja eron tullessa olisi vähintään 250 000 omaisuutta, kun asunnon arvokin on noussut.

Ei tuollaista summaa saa vaan säästettyä, eikä vuokratulotkaan yhdestä asunnosta ole tuollaisia summia. Ei pidä olla tyhmä ja ajaa itseään sellaiseen tilanteeseen, että jos suhde loppuu joutuu jonnekin monikulttuuriseenkerrostalomurjuun vuokralle lopuksi iäksi.