Lue keskustelun säännöt.
Muutin mieheni omistamaan taloon
.
26.09.2022 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta. Olen 30-vuotias. Muutin mieheni omistamaan taloon vuosi sitten. Siitä asti on tuntunut, että olisin vain kylässä jonkun luona. Kaipaan kotia jossa voin itse päättää sisustuksesta, siivota miten haluan ja tehdä asioita kotona mitä haluan. Tämä on ensimmäinen parisuhde jossa asun miehen kanssa yhdessä. Missä mättää? Olisiko sittenkin vain parempi hommata oma kämppä? Miten saisin itseni kotiutumaan mieheni kotiin?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Menkää naimisiin, sitten omaisuus on yhteistä. Näinhän sen on tarkoitus mennä. On luonnollista, että vaimo tekee asunnosta kodin, naisella on pesänrakennusvietti. Aviomies huolehtii kodin teknisestä toimivuudesta. Hommaa riittää molemmille. Yhdessä tehdään ja suunnitellaan, mutta naisella pääintressi sisustuksessa ja kodikkuudessa, miehellä pääintressi kodintekniikassa ja remonteissa. Yhdessä saatte aikaan ihanan kodin.
Omaisuus ei ole yhteistä, kun ollaan aviossa. Paitsi se, joka yhdessä ja molempien maksamana hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.
Juuri niin. Miehen ehjät ja hyvät kalusteet roskiin ja "yhdessä" ostamaan uudet tilalle. Samalla voikin tehdä pientä pintaremonttia, koska eihän ne miehen tapetit enää sovi "yhdessä" valittujen kalusteiden kanssa.
Ihan kuin se mies häviäsi sieltä kämpästä ja tekisi omistusoikeuden muutoksen kun hankit muutaman lipaston. Jotkut ihmiset vain tarvitsee oman reviirin eikä sitä korvaa se, että se jonkun toisen reviiri missä majailet, on koristeltu kivasti.
Tämän takia joko yhdessä sisustetaan ja rempataan tai ostetaan kokonaan uusi yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on lyhyt aika. Mulla meni useampi että tuntui oikeasti kodilta. En oo sellainen että sisustus uusiksi kerralla ja vanha mutta hyväkuntoinen roskiin. Se maksaakin tolkuttomasti. Pikkuhiljaa tässä on laitettu tätä meidän kotia. Uudistuksia huone kerrallaan. Miestäni ei sisustus juurikaan kiinnosta, joten ei onneksi tarvitse mihinkään verhojen ja mattojen vaihtoon kysyä mielipidettä. Vähitellen miehen tavarat on vaihtunut meidän yhteisiin pääasiassa. Haaveena on jossain vaiheessa ostaa pieni vapaa-ajan asunto, joka on vain mun ja minä päätän siellä kaiken. Ei mun onni oo kuitenkaan kiinni seinissä ja tavaroissa, vaan kodin tekee rakkaat ihmiset.
Hyväkuntoisen voi aina myydä eteenpäin. Ei roskiin.
Minustakin yhdessä hankitaan yhteisen maun mukaan olevat tavarat.
Olen itse eronnut siten, että uusi nainen muutti miehen luon liki samoihin aikoihin, kun minä muutin pois. Outoa oli, että se asunto oli sisustettu minun maun mukaan ja meidän yhteisillä matkamuistoilla. Asunnossa oli tavaroita, jotka minä olin ostanut, ei mies. Millaista ihmistä se ei häiritse?
Ei minua häiritse, jos nykyisellä miehellä on jotain, mitä on ollut vuosia. Mutta se häiritsisi, että asunnossa olisi eksän valitsemat verhot ja koriste-esineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Vierailija kirjoitti:
Minustakin yhdessä hankitaan yhteisen maun mukaan olevat tavarat.
Olen itse eronnut siten, että uusi nainen muutti miehen luon liki samoihin aikoihin, kun minä muutin pois. Outoa oli, että se asunto oli sisustettu minun maun mukaan ja meidän yhteisillä matkamuistoilla. Asunnossa oli tavaroita, jotka minä olin ostanut, ei mies. Millaista ihmistä se ei häiritse?
Ei minua häiritse, jos nykyisellä miehellä on jotain, mitä on ollut vuosia. Mutta se häiritsisi, että asunnossa olisi eksän valitsemat verhot ja koriste-esineet.
Siis miksi se häiritsisi, jos ovat ihan hyviä tavaroita? Siis mitä väliä kuka ne verhot on ostanut, jos näyttävät ihan hyvältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tunnistaa trolliksi? No siitä että tämä sama stoori on täällä määräajoin. Toinen vinkki on se kun ap ei sanallakaan kommentoi aloituksen jälkeen mihinkään. Varmaan kyllästyttää itseäänkin tylsä aloitus.
Paljonko maksat talon ylläpidosta per kk? Remontit, lämmitys ym. Talo kuluu. Ulkoseinien pitää maalata, kattoa pitää laitaa jne. Ei välttämättä nyt, mutta kaikki rakennukset kuluvat ja vanhenevat.
"Maksan osani sähkölaskusta ja vesilaskusta tulojemme suhteessa" -vastaus on petosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin yhdessä hankitaan yhteisen maun mukaan olevat tavarat.
Olen itse eronnut siten, että uusi nainen muutti miehen luon liki samoihin aikoihin, kun minä muutin pois. Outoa oli, että se asunto oli sisustettu minun maun mukaan ja meidän yhteisillä matkamuistoilla. Asunnossa oli tavaroita, jotka minä olin ostanut, ei mies. Millaista ihmistä se ei häiritse?
Ei minua häiritse, jos nykyisellä miehellä on jotain, mitä on ollut vuosia. Mutta se häiritsisi, että asunnossa olisi eksän valitsemat verhot ja koriste-esineet.
Siis miksi se häiritsisi, jos ovat ihan hyviä tavaroita? Siis mitä väliä kuka ne verhot on ostanut, jos näyttävät ihan hyvältä?
Tässä tilanteessa, mihin minä viittaan, on kysymys tyylistä. Ne verhot eivät olleet suorat ja valkoiset, vaan tyylillisesti aivan minun näköiseni. Ja jokainen koriste-esine ja taulu seinällä olivat huolellisesti minun valitsemiani, ei Ikeasta, vaan ympäri maailmaa. Minä olin se, joka asunnon sisuati, ei mies.
Jos koko tyyli on minun, niin asunto on minun näköiseni ja oloiseni. Se kuvasti minun persoonaani.
Kyllä minua häiritsisi muuttaa asuntoon, joka on vahvasti jonkun persoonan värittämä, vaikka tavarat olisikin hyviä. Kysymys kuuluu, millaista ihmistä se ei häiritse? Millainen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun avomieheni omistamassa talossa ja viihdyn hyvin. Puhetta on ollut naimisiinmenosta, mutta minä en halua lähinnä taloudellisista syistä. En halua itselleni omaisuutta, kokisin sen taakaksi. Nyt voin huolehtia kodista ja sisustaa sitä (yhteisellä päätöksellä tietenkin), mutta jos ero tulisi, voisin vain lähteä. Meillä ei ole sun ja mun rahoja arjessa, joten en tunne olevani kylässä. Suhteemme on vakaa. Tosin ikääkin on jo yli 40, joten se saattaa vaikuttaa. Ei tarvitse miettiä mitään perheenperustamisia tai lasten perintöjä.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko maksat talon ylläpidosta per kk? Remontit, lämmitys ym. Talo kuluu. Ulkoseinien pitää maalata, kattoa pitää laitaa jne. Ei välttämättä nyt, mutta kaikki rakennukset kuluvat ja vanhenevat.
"Maksan osani sähkölaskusta ja vesilaskusta tulojemme suhteessa" -vastaus on petosta.
No en kyllä mihinkään isoihin remontteihin osallistuisi. Maksaisin puolet juoksevista kuluista ja antaisin pari sataa kulukorvausta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin yhdessä hankitaan yhteisen maun mukaan olevat tavarat.
Olen itse eronnut siten, että uusi nainen muutti miehen luon liki samoihin aikoihin, kun minä muutin pois. Outoa oli, että se asunto oli sisustettu minun maun mukaan ja meidän yhteisillä matkamuistoilla. Asunnossa oli tavaroita, jotka minä olin ostanut, ei mies. Millaista ihmistä se ei häiritse?
Ei minua häiritse, jos nykyisellä miehellä on jotain, mitä on ollut vuosia. Mutta se häiritsisi, että asunnossa olisi eksän valitsemat verhot ja koriste-esineet.
Siis miksi se häiritsisi, jos ovat ihan hyviä tavaroita? Siis mitä väliä kuka ne verhot on ostanut, jos näyttävät ihan hyvältä?
Tässä tilanteessa, mihin minä viittaan, on kysymys tyylistä. Ne verhot eivät olleet suorat ja valkoiset, vaan tyylillisesti aivan minun näköiseni. Ja jokainen koriste-esine ja taulu seinällä olivat huolellisesti minun valitsemiani, ei Ikeasta, vaan ympäri maailmaa. Minä olin se, joka asunnon sisuati, ei mies.
Jos koko tyyli on minun, niin asunto on minun näköiseni ja oloiseni. Se kuvasti minun persoonaani.
Kyllä minua häiritsisi muuttaa asuntoon, joka on vahvasti jonkun persoonan värittämä, vaikka tavarat olisikin hyviä. Kysymys kuuluu, millaista ihmistä se ei häiritse? Millainen olet?
Olen eri, mutta eipä minuakaan häiritsisi. Mistä minä jonkun eksän tuntisin niin hyvin että edes tietäisin asunnon kuvastavan hänen persoonaansa? Ja jos asunto näyttää kivalta niin mikäs siinä, kivahan se on jos eksän persoonakin on kiva!
Ja ihan tavallinen ihminen olen, sellainen joka ei jaksa repiä ongelmia olemattomasta vaan nauttii elämästä ja näkee asioissa hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin puolisoni omistamaan asuntoon neljän seurusteluvuoden jälkeen ja nyt on asuttu neljä vuotta tässä yhdessä. Jo ennen yhteenmuuttoa hankin, puolisoni luvalla tietysti, itselleni tänne kasvihuoneen. Yhdestä huoneesta on tehty minulle työhuone, muuten kaikki on entisellään. Uusitaan sitä mukaa kuin tulee tarpeelliseksi. Verhoja ja pöytäliinoja olen kyllä ostanut, mutta mitään isoja huonekaluja ei ole vielä tarvinnut vaihtaa.
Asumiskulut maksetaan puoliksi kuten hankinnatkin. Jos toinen haluaa jotain, mitä toinen ei pidä tarpeellisena (kuten em. verhot ja muut tekstiilit), hän maksaa ne itse. Sama, jos toinen haluaa jotain kalliimpaa kuin toinen (minä halusin Smegin kahvinkeittimen, puolisolle olisi kelvannut marketin keitin, joten hän osallistui hankintaan vain parilla kympillä). Isot hankinnat/remontit maksaa puoliso ja minä lyhennän hänelle osuuttani vähitellen. Ei siksi, etten pystyisi laittamaan omaa osuuttani heti vaan siksi, että se on turvallisempaa, jos tuleekin ero tai hän kuolee ennen minua.
Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut kuitenkaan eroa murehtia vaan kyllä tämä on molempien koti.
Eli et omista asuntoa, mutta maksat remonteista. Jos miehesi kuolee sinun rahasi on miehen talossa, jonka perii???
Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.
Siis miksi et voi ostaa lakanoita ja kahvimukeja tuohon nykyiseen asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Minä asun avomieheni omistamassa talossa ja viihdyn hyvin. Puhetta on ollut naimisiinmenosta, mutta minä en halua lähinnä taloudellisista syistä. En halua itselleni omaisuutta, kokisin sen taakaksi. Nyt voin huolehtia kodista ja sisustaa sitä (yhteisellä päätöksellä tietenkin), mutta jos ero tulisi, voisin vain lähteä. Meillä ei ole sun ja mun rahoja arjessa, joten en tunne olevani kylässä. Suhteemme on vakaa. Tosin ikääkin on jo yli 40, joten se saattaa vaikuttaa. Ei tarvitse miettiä mitään perheenperustamisia tai lasten perintöjä.
Ei talon omistus muutu, vaikka menisitte naimisiin. Voitte tehdä avioehdon tai voit vaan olla vaatimatta tasinkoa kun eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.
Siis minkälaisen miehen kanssa oikein asut, jos lakanoidenkin ostamiseen tarvitsee erityisen luvan?
Miksi et voi maalata tauluja?
Pistin kumminkin paremmaksi. Puoliso muutti pois vuosia sitten. Asun vieläkin meidän yhteisessä talossa ja maksan vaan juoksevat kulut. Ei aina tarvitse tapella.