Muutin mieheni omistamaan taloon

Vaikea tilanne. Normaalisti kun muutetaan yhteen niin ensin on sekoitus molempien tavaroita ja sitten ajan mittaan hankitaan yhteisiä. Ja tietysti yleensä maksetaan vuokra tai asunnon osto puoliksi. Jos tulee ns. valmiiksi kalustettuun kotiin jossa ihan kaikki kuuluu toiselle niin varmasti tuntee itsensä vieraaksi.

Vuosi on lyhyt aika. Mulla meni useampi että tuntui oikeasti kodilta. En oo sellainen että sisustus uusiksi kerralla ja vanha mutta hyväkuntoinen roskiin. Se maksaakin tolkuttomasti. Pikkuhiljaa tässä on laitettu tätä meidän kotia. Uudistuksia huone kerrallaan. Miestäni ei sisustus juurikaan kiinnosta, joten ei onneksi tarvitse mihinkään verhojen ja mattojen vaihtoon kysyä mielipidettä. Vähitellen miehen tavarat on vaihtunut meidän yhteisiin pääasiassa. Haaveena on jossain vaiheessa ostaa pieni vapaa-ajan asunto, joka on vain mun ja minä päätän siellä kaiken. Ei mun onni oo kuitenkaan kiinni seinissä ja tavaroissa, vaan kodin tekee rakkaat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

Minä kyllä ymmärsin tuon, kun värimaailma on nyt niin erilainen. 

Mihin laitoit omat vanhat huonekalusi? Etkö saanut tuoda yhtään niistä miehen asuntoon?

Siis etkö saa vaikuttaa sisustukseen ja onko miehellä jotkut erityiset siivousohjeet?

Itse asun myös miehen omistamassa asunnossa. Sisustus on yhdessä mietitty. Jotain hänen vanhaa, jotain minun vanhaa ja jotain yhdessä valittua. Meidän molempien siivoustavat on normaalit, niin voimme siivota molemmat.

Eli käy asiaa miehen kanssa läpi.

Minä muutin puolisoni omistamaan asuntoon neljän seurusteluvuoden jälkeen ja nyt on asuttu neljä vuotta tässä yhdessä. Jo ennen yhteenmuuttoa hankin, puolisoni luvalla tietysti, itselleni tänne kasvihuoneen. Yhdestä huoneesta on tehty minulle työhuone, muuten kaikki on entisellään. Uusitaan sitä mukaa kuin tulee tarpeelliseksi. Verhoja ja pöytäliinoja olen kyllä ostanut, mutta mitään isoja huonekaluja ei ole vielä tarvinnut vaihtaa.

Asumiskulut maksetaan puoliksi kuten hankinnatkin. Jos toinen haluaa jotain, mitä toinen ei pidä tarpeellisena (kuten em. verhot ja muut tekstiilit), hän maksaa ne itse. Sama, jos toinen haluaa jotain kalliimpaa kuin toinen (minä halusin Smegin kahvinkeittimen, puolisolle olisi kelvannut marketin keitin, joten hän osallistui hankintaan vain parilla kympillä). Isot hankinnat/remontit maksaa puoliso ja minä lyhennän hänelle osuuttani vähitellen. Ei siksi, etten pystyisi laittamaan omaa osuuttani heti vaan siksi, että se on turvallisempaa, jos tuleekin ero tai hän kuolee ennen minua.

Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut kuitenkaan eroa murehtia vaan kyllä tämä on molempien koti.

Minuakin kiinnostaa miten hän vaikuttaa siivoukseen? Oletko yrittänyt pestä parketteja veträ lotraamalla? Sen ymmärrän, jos tuohon puututaan. .

Tää onkin erilainen jankkaaja, pistää tän saman kuukauden välein.

Puhuminen rauhalliseen ja rakentavaan sävyyn miehen kanssa. Häiritseekö sisustuksessa jokin asia sinua paljon, mikä?

Entä erilaiset siivoustavat, onko miehesi moittinut sinua vai onko vain tunne, että et saa toteuttaa omia käytäntöjäsi. Kerro esimerkki, niin avautuu.

Isoimmalta asialta tuntuu minusta se, että et omasta mielestäsi saa tehdä haluamiasi asioita? Mitä haluaisit tehdä kotona, mutta et saa tehdä???

Menkää naimisiin, sitten omaisuus on yhteistä. Näinhän sen on tarkoitus mennä. On luonnollista, että vaimo tekee asunnosta kodin, naisella on pesänrakennusvietti. Aviomies huolehtii kodin teknisestä toimivuudesta. Hommaa riittää molemmille. Yhdessä tehdään ja suunnitellaan, mutta naisella pääintressi sisustuksessa ja kodikkuudessa, miehellä pääintressi kodintekniikassa ja remonteissa. Yhdessä saatte aikaan ihanan kodin.

Asumme miehen omistamassa talossa, koska tämä on heidän suvun talo ja mies haluaa, että hänen lapsensa perivät aikanaan tämän. Minä en halua tästä edes omistaa mitään, yhteisiä lapsia ei ole, eikä tule.

Silti tämä on ollut minun koti alusta asti. Yhdessä päätämme mitä kodissa on, joskus minun mielen mukaan, joskus miehen, yleensä joku kompromissi. Remonteissa olen aikalailla saanut päättää pintamateriaalit, koska minulla on siihen enemmän annettavaa. Kertaakaan ei mies ole sanonut "minun talo" -tyylisiä argumentteja, vaan aina puhutaan meidän kodista. Yhdessä tehdään päätökset, koska omistus on eri asia kuin koti. Voitaisiin olla vuokrallakin ja silti olisi meidän koti.

Siivoamisjuttua en edes tajua, miksi kukaan puuttuisi toisen siivoamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

Minä kyllä ymmärsin tuon, kun värimaailma on nyt niin erilainen. 

Miten sulle exänä yhtään kuuluu exäsi ja uuden puolison kodin sisustus? Ja miksi se edes kiinnostaa? Olen itse ihan hyvissä väleissä exäni, lasteni isän, kanssa, mutta ei hajuakaan millainen sisustus heillä on. En ole koskaan käynyt sisällä asti. Erosta on 8 vuotta ja ei ole ollut tarvetta. Ex on käynyt meillä kerran, lapsen isommissa juhlissa.

Me ostettiin kokonaan uusi talo, koska ei haluttu kummankaan vanhaa ja exiin liittyviä juttuja uuden suhteen painolastiksi. Haluttiin panostaa tähän suhteeseen ja tehdä tästä meidän perheen näköinen koti. On ollut erittäin hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.

Juuri niin. Miehen ehjät ja hyvät kalusteet roskiin ja "yhdessä" ostamaan uudet tilalle. Samalla voikin tehdä pientä pintaremonttia, koska eihän ne miehen tapetit enää sovi "yhdessä" valittujen kalusteiden kanssa.

Mun rakas (mies) on muuttamassa minun (nainen) asuntooni tässä ihan lähiaikoina ja minulle on aivan itsestään selvää, että teen ja teemme kaikenlaista, että mies tuntisi tämän omaksi kodikseen. Mies haluaa isomman sohvan ja tuo tullessaan myös ison telkkarin (itselläni ei ole ollut telkkaria yli kymmeneen vuoteen), joten olohuoneen sisustus menee aikalailla uusiksi. Myös vitriiniin jossa minulla on kaikenlaisia hienoja ja hauskoja esineitä olen tehnyt tilaa, jotta hän voi laittaa sinne oman sukunsa muistoja Makuuhuone menee myös kokonaan uusiksi kun mies haluaa panostaa parempaan sänkyyn ja yhtenäisiin kaappitiloihin ja muutenkin siihen, että siitä tulee meidän oma lemmenpesä. Ja niin edelleen ja niin edelleen paljon pitää löytää kompromisseja ja sovitella minun ja hänen tavaroita ja kalusteita yhteen, mutta sehän on vain ihanaa. Tästä alkaa meidän todellinen yhteiselämä! Meillä on onneksi melko yhtenäinen maku ja olemme molemmat visuaalisia ihmisiä, sekä arvostamme viihtyisyyttä. Lisäksi löytyy hurjasti rakkautta ja toistemme arvostusta, haluamme vain hyvää toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

Minä kyllä ymmärsin tuon, kun värimaailma on nyt niin erilainen. 

Miten sulle exänä yhtään kuuluu exäsi ja uuden puolison kodin sisustus? Ja miksi se edes kiinnostaa? Olen itse ihan hyvissä väleissä exäni, lasteni isän, kanssa, mutta ei hajuakaan millainen sisustus heillä on. En ole koskaan käynyt sisällä asti. Erosta on 8 vuotta ja ei ole ollut tarvetta. Ex on käynyt meillä kerran, lapsen isommissa juhlissa.

Me ostettiin kokonaan uusi talo, koska ei haluttu kummankaan vanhaa ja exiin liittyviä juttuja uuden suhteen painolastiksi. Haluttiin panostaa tähän suhteeseen ja tehdä tästä meidän perheen näköinen koti. On ollut erittäin hyvä valinta.

Siis sanoin vain, että ymmärrä, että sisustus on laitettu uusiksi, kun näköjään on ihan erilainen maku. No minä olen käynyt heillä sisällä eikä siinä nyt mitään ihmeellistä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

Minä kyllä ymmärsin tuon, kun värimaailma on nyt niin erilainen. 

Miten sulle exänä yhtään kuuluu exäsi ja uuden puolison kodin sisustus? Ja miksi se edes kiinnostaa? Olen itse ihan hyvissä väleissä exäni, lasteni isän, kanssa, mutta ei hajuakaan millainen sisustus heillä on. En ole koskaan käynyt sisällä asti. Erosta on 8 vuotta ja ei ole ollut tarvetta. Ex on käynyt meillä kerran, lapsen isommissa juhlissa.

Me ostettiin kokonaan uusi talo, koska ei haluttu kummankaan vanhaa ja exiin liittyviä juttuja uuden suhteen painolastiksi. Haluttiin panostaa tähän suhteeseen ja tehdä tästä meidän perheen näköinen koti. On ollut erittäin hyvä valinta.

Minua ei taas haittaa yhtään jotku eksän jutut. Nykyisellä tapailukumppanilla on eksänsä maalaamia tauluja seinällä. Ihan hienonnäköisiä tauluja eikä niitä kyllä tarvitse vaihtaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

Minä kyllä ymmärsin tuon, kun värimaailma on nyt niin erilainen. 

Miten sulle exänä yhtään kuuluu exäsi ja uuden puolison kodin sisustus? Ja miksi se edes kiinnostaa? Olen itse ihan hyvissä väleissä exäni, lasteni isän, kanssa, mutta ei hajuakaan millainen sisustus heillä on. En ole koskaan käynyt sisällä asti. Erosta on 8 vuotta ja ei ole ollut tarvetta. Ex on käynyt meillä kerran, lapsen isommissa juhlissa.

Me ostettiin kokonaan uusi talo, koska ei haluttu kummankaan vanhaa ja exiin liittyviä juttuja uuden suhteen painolastiksi. Haluttiin panostaa tähän suhteeseen ja tehdä tästä meidän perheen näköinen koti. On ollut erittäin hyvä valinta.

Minua ei taas haittaa yhtään jotku eksän jutut. Nykyisellä tapailukumppanilla on eksänsä maalaamia tauluja seinällä. Ihan hienonnäköisiä tauluja eikä niitä kyllä tarvitse vaihtaa pois. 

Olen tuo sama, jolle vastasit. Itse asiassa minullakin on esillä yksi ex-anoppini, henkilön, josta en edes pidä, tekemä juttu. Se tekemänsä juttu on hieno ja sopii meille. Esillä on myös exäni minulle ostama taide-esine. Voisin varmaan pitää jotain miehen exän juttuja, jos ne olisivat mieluisia. Tällaisia astioita onkin. Pointti oli siinä, että otetaan ne jutut mistä pidetään, muut pois. Mitään ei tarvitse pitää siksi, että uuden ostaminen olisi kerskakulutusta tai loukkaisi exän tunteita. Kodista saa tehdä näköisensä ja ainoat jotka tarvitsee huomioida on ko. kodissa asuvat ihmiset. Tähän kokonaan uusi yhdessä maksettu talo tarjosi hyvät puitteet. Muutossa on hyvä tilaisuus konmarittaa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koskaan muuttaisi taloon joka ainoastaan toisen omistuksessa.

Jep, ei ilman vuokrasopimusta. Olis kiva tulla joku päivä kotiin ja lukot on vaihdettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koskaan muuttaisi taloon joka ainoastaan toisen omistuksessa.

Jep, ei ilman vuokrasopimusta. Olis kiva tulla joku päivä kotiin ja lukot on vaihdettu.

Jos on asunnossa kirjoilla, niin ei sieltä niin vain heitetä ulos vaan voi ihan rauhassa etsiä uutta asuntoa. 

Aikoinaan, muuttaessani tänne ulkomaille, minun ja täkäläisen mieheni ensimmäinen yhteinen koti oli hänen isovanhempiensa vanha ja suuri, lähinnä vain viikonloppu- ja lomakäytössä ollut "maatila". Sisäpatioineen, tornihuoneineen ja monine kapeine portaineen ja käytävineen talo oli kuin "toisesta maailmasta."Vaikka siellä kummitteli jne , asuimme siellä kuitenkin joitakin vuosia.Talossa oli (on jonkin verran vieläkin) paljon kaikenlaista tavaraa, valtavan kokoisia, tummasävyisiä tauluja,pieniä kaappeja, ikivanhoja koriste- esineitä jne jne Kyllä minä niitä järjestelin ja asettelin myös oman makuuni mukaan. Nyt talo - parka seisoo jyhkeänä ja edelleen ylväänä... tyhjänä; vain vahtipariskunta asustelee talon alakerran pienessä erillisessä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut miehen omistamassa talossa kohta 15 vuotta enkä koskaan ole kokenut moista. Tärkeintä on hyväksyä se fakta, että en ole itse sijoittanut rahoistani euroakaan taloon eikä minulla siten ole samanlaista vastuuta ja oikeuksia kuin talon omistajalla on. Saan siivota juuri niin paljon kuin haluan, mutta kaikki sisustus- ja remonttiratkaisut keskustellaan yhdessä miehen kanssa. Halusin hurjasti yhden seinän purkamista, mutta miehen esiteltyä pohjapiirroksesta faktat ymmärsin, että toiveeni on kallis ja mahdoton.

Jos haluat tehdä kaiken haluamallasi tavalla, niin hanki oma asunto ja elä siellä omien toiveidesi mukaista elämää.

Meillä nämä keskustelut käydään kyllä vaikka omistan 50% tästä talosta. Ihan tämä on tosiaan meidän molempien koti.