Muutin mieheni omistamaan taloon

Missä mättää? Siinä, että tuhlaat nuoruutesi heilasteluun samaan tyyppiin jämähtäneenä.

Tuttavamiehen 10 vuotta vanhaan omakotitaloon tehtii keittiöremontti uuden rouvan toiveiden mukaan. Ihan oikein mun mielestä. Kuka nainen haluaa häärätä exän keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?

Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään. 

Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?

Huonekalut, liinavaatteet, astiat =roskia??

Kyllä, jos eivät ole mieluisia. Voihan ne toki myydä, mutta esim. mulla on tuntipalkka töistä parempi kuin mitä perushuonekaluja tai -astioita Torissa myymällä saisin. Eli ihan vaan ylimääräistä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.

Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.

Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin. 

Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.

No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?

Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään. 

Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?

Eksälle sopi oikein hyvin, että jätin kaikki vanhat huonekaluni hänelle. 

Hän siis oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut ostaa uusia huonekaluja ja minä taas olin tyytyväinen, kun pääsin vanhoista huonekaluista eroon ja sain ostaa uudet huonekalut. Muut henkilökohtaiset tavarat vein tietysti mukanani. 

No hyvä, että veit edes henkilökohtaiset tavarat. Minä heitin yhteenmuutossa roskiin mm. miehen exän polttarikuvat ja kummitodistuksen ja paljon muuta vastaavaa. Ei ollut niitä vuosiin kaivannut niin jouti kai. Kivempi olisi, jos olisi itse siivonnut.

Mun mies oli myös tyytyväinen siihen, että suurin osa tavaroista jäi. Ei silloin osannut ajatella niin pitkälle, että olisi uusi suhde. Nyt kuulemma ei enää mentäisi samalla mallilla, jos meille ero tulisi.

Omistussuhteiden ei parisuhteessa pidä antaa päättä sitä mitä esim. sisustusratkaisuja yhteisessä kodissa tehtään. Jos muutetaan yhteen koti on yhteinen vaikka omistusoikeudet ei sitä olisi.

kotihan on siellä, missä päänsä tyynyyn laskee. minulle se on ihmisen säilytyslaatikko kirkon kupeessa, mökkiröttelö mettässä tai vaikka teltta tunturipuron varrella. ei näistä kannata miehen kanssa jutella. saattaisit saada asiaan selvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ostamalla 50% siitä miehen talosta, käypään markkinahintaan.

En ostaisi ikinä kämppää, johon en ole 5v sopeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostamalla 50% siitä miehen talosta, käypään markkinahintaan.

En ostaisi ikinä kämppää, johon en ole 5v sopeutunut.

* 1v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas aggressiivinen viesti. Toivottavasti tämä oli trolli aplta eikä joltain toiselta naiselta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi teet näin negatiivisia oletuksia muista naisista?

En ole ap. Mutta luepa itse tuo apn aloitus tarkemmin. Viisi vuotta asunut toisen omistamassa asunnossa, eikä tunne sitä kodikseen. Missä on menny pieleen? Eivät keskustele asiasta? Miten hoituu kulut, ei tullut aloituksessa esille? Kyllä siinä väkisinkin herää kysymys, ettei muutoinkaan osallistu asumismenoihin kun ei pääse sisustamaankaan juuri kuten ITSE haluaa. Saako silloinkaan tehdä juuri kuten MINÄ haluan jos vaikka yhdessä olisi kodin ostanutkin? Mutta niinhän se monilla naisilla on, minä minä minä ja minun mielihalut ja mies saa tulla perässä ja vikistä

Luepa nyt vaan itse, he ovat seurustelleet viisi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Lue ajatuksella, älä tee niin paljon (negatiivisia) oletuksia. Kysy aplta, jos joku mietityttää, kerro omista kokemuksista. SIllä lailla saadaan paljon mukavampia keskusteluja. 

Apn avaus oli valitettavan suppea, eikä hän ole palannut kertomaan lisää, mutta välillä kannattaa miettiä, mitä se kertoo itsestä, kun kaiken näkee negatiivisen kautta. Huomaan itsessäni, että ahdistusta tulee purettua tavalla, joka ei vie keskustelua positiiviseen suuntaan. Jätän sitten viestini lähettämättä tai kirjoitan uudelleen. 

Ap, missä asuit sen 4 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.

Siis miksi et voi ostaa lakanoita ja kahvimukeja tuohon nykyiseen asuntoon? 

Koska nykyiset on kaikki jotain tiettyä tyyliä tai sarjaa muun sisustuksen kanssa. Ja miehellä on sisustuksen suhteen tarkka maku.

No tuo tilanne tuskin muuttuu, vaikka hankkisittekin yhteisen kodin. jos on NOIN tarkka harmoniasta, se ei muutu asuntoa vaihtamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti on yleensä naisen reviiriä. Miehiä ei yleensä sisustus juuri kiinnosta ja nainen saa siitä päättää. Ja sitten kun ei saakaan päättää, niin eihän se ole naisen reviiri eikä koti. Ymmärrän, että harmittaa.

Miettikää, että nainen päättäisi millä autolla mies ajaa. Ja kun se naisen auto on ihan toimiva mutta joku pinkki kauppakassi, niin eihän sitä ole järkevää vaihtaa ja sillä mentävä.

Outo esimerkki. YHTEISESTÄ kodista molemmat omistavat 50%. MIEHEN auton ostaa mies omilla rahoillaan ja NAISEN auton ostaa nainen omilla rahoillaan.

-> Koti ei todellakaan ole mikään naisen reviiri ja diktatuuri, missä hän päättää sisustuksen.

Ohhoh, jopa vedit herneet nenään. Auto oli vain vertaus, haloo. Ja mikä diktatuuri se on jos se päättää, kumpaa asia kiinnostaa enemmän. Otetaampa toinen vertaus. Sun pitäisi aina käyttää vaatteita, jotka joku muu on valinnut (ehkä jopa miehen exän vanhoja). Ja koska ne on ehjiä ja puhtaita, ei ole järkeä heittää pois ja ostaa uusia. Ei, vaikka eivät ole sinun makusi mukaisia.

Se päättää joka maksaa ja kantaa vastuun.

Ei kiinnostuksella ole tässä mitään arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää naimisiin, sitten omaisuus on yhteistä. Näinhän sen on tarkoitus mennä. On luonnollista, että vaimo tekee asunnosta kodin, naisella on pesänrakennusvietti. Aviomies huolehtii kodin teknisestä toimivuudesta. Hommaa riittää molemmille. Yhdessä tehdään ja suunnitellaan, mutta naisella pääintressi sisustuksessa ja kodikkuudessa, miehellä pääintressi kodintekniikassa ja remonteissa. Yhdessä saatte aikaan ihanan kodin.

Hahhah.

- Se mies, joka omistaa talon-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti on yleensä naisen reviiriä. Miehiä ei yleensä sisustus juuri kiinnosta ja nainen saa siitä päättää. Ja sitten kun ei saakaan päättää, niin eihän se ole naisen reviiri eikä koti. Ymmärrän, että harmittaa.

Miettikää, että nainen päättäisi millä autolla mies ajaa. Ja kun se naisen auto on ihan toimiva mutta joku pinkki kauppakassi, niin eihän sitä ole järkevää vaihtaa ja sillä mentävä.

Outo esimerkki. YHTEISESTÄ kodista molemmat omistavat 50%. MIEHEN auton ostaa mies omilla rahoillaan ja NAISEN auton ostaa nainen omilla rahoillaan.

-> Koti ei todellakaan ole mikään naisen reviiri ja diktatuuri, missä hän päättää sisustuksen.

Ohhoh, jopa vedit herneet nenään. Auto oli vain vertaus, haloo. Ja mikä diktatuuri se on jos se päättää, kumpaa asia kiinnostaa enemmän. Otetaampa toinen vertaus. Sun pitäisi aina käyttää vaatteita, jotka joku muu on valinnut (ehkä jopa miehen exän vanhoja). Ja koska ne on ehjiä ja puhtaita, ei ole järkeä heittää pois ja ostaa uusia. Ei, vaikka eivät ole sinun makusi mukaisia.

Se päättää joka maksaa ja kantaa vastuun.

Ei kiinnostuksella ole tässä mitään arpaa.

Maksajalle ei ole mitään väliä sillä, onko se toinen onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Luepa nyt vaan itse, he ovat seurustelleet viisi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Lue ajatuksella, älä tee niin paljon (negatiivisia) oletuksia. Kysy aplta, jos joku mietityttää, kerro omista kokemuksista. SIllä lailla saadaan paljon mukavampia keskusteluja. 

Apn avaus oli valitettavan suppea, eikä hän ole palannut kertomaan lisää, mutta välillä kannattaa miettiä, mitä se kertoo itsestä, kun kaiken näkee negatiivisen kautta. Huomaan itsessäni, että ahdistusta tulee purettua tavalla, joka ei vie keskustelua positiiviseen suuntaan. Jätän sitten viestini lähettämättä tai kirjoitan uudelleen. 

Ohhoh, nyt tuli lapsus noissa vuosissa, myönnän pahoittelen :D mutta kyllä se nyt vain on niin, että kun hän on kuitenkin OLETETTAVASTI vapaaehtoisesti muuttanut tuohon asuntoon, jonka mies nyt vain sattuu omistamaan, eikä kerro suoraan miten muuten osallistuu kuluihin ja ylläpitoon, niin tulee käsitys ettei suostu osallistumaankaan niihin kuluihin, kun ei ole sitä OMAA sisustusta, joka monelle naikkoselle tuntuu olevan kovinkin tärkeää. Ja jos tasavertaisesta suhteesta on kyse niin yhteisiä ratkaisuja voidaan myös tehdä. Mutta naiivi VAIN minäminä ja minun tarpeet ja halut ei kanna missään suhteessa kovin pitkälle. Minusta se nyt on vain lapsellista kiukuttelua narista jostain sisustuksesta jota ei saa suunnitella ja toteuttaa itse. Jos muutoin asunnossa on kaikki kunnossa, siistit kalusteet ja muutoin viihtyisää niin aivan turhaa kitinää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luepa nyt vaan itse, he ovat seurustelleet viisi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Lue ajatuksella, älä tee niin paljon (negatiivisia) oletuksia. Kysy aplta, jos joku mietityttää, kerro omista kokemuksista. SIllä lailla saadaan paljon mukavampia keskusteluja. 

Apn avaus oli valitettavan suppea, eikä hän ole palannut kertomaan lisää, mutta välillä kannattaa miettiä, mitä se kertoo itsestä, kun kaiken näkee negatiivisen kautta. Huomaan itsessäni, että ahdistusta tulee purettua tavalla, joka ei vie keskustelua positiiviseen suuntaan. Jätän sitten viestini lähettämättä tai kirjoitan uudelleen. 

Ohhoh, nyt tuli lapsus noissa vuosissa, myönnän pahoittelen :D mutta kyllä se nyt vain on niin, että kun hän on kuitenkin OLETETTAVASTI vapaaehtoisesti muuttanut tuohon asuntoon, jonka mies nyt vain sattuu omistamaan, eikä kerro suoraan miten muuten osallistuu kuluihin ja ylläpitoon, niin tulee käsitys ettei suostu osallistumaankaan niihin kuluihin, kun ei ole sitä OMAA sisustusta, joka monelle naikkoselle tuntuu olevan kovinkin tärkeää. Ja jos tasavertaisesta suhteesta on kyse niin yhteisiä ratkaisuja voidaan myös tehdä. Mutta naiivi VAIN minäminä ja minun tarpeet ja halut ei kanna missään suhteessa kovin pitkälle. Minusta se nyt on vain lapsellista kiukuttelua narista jostain sisustuksesta jota ei saa suunnitella ja toteuttaa itse. Jos muutoin asunnossa on kaikki kunnossa, siistit kalusteet ja muutoin viihtyisää niin aivan turhaa kitinää

Jäi pois vielä tuosta, minähän kysyin siinä viestissäni aplta osallistuuko kyseisiin kuluihin, mutta kuten itsekin totesit niin ap ei vielä ole käynyt täällä vastailemassa tai tarkentamassa tilannetta. Kun ei tuossa aloitusviestissä tarkennu sekään mikä muu on sellaista, jota hän ei kotona saa tehdä, kuin siivota tavallaan tai sisustaa kaikkea hänen tavallaan mieleisekseen. Mutta se mikä on naisen mieleistä ei taas ole miehen mieleistä ja taas ollaan tilanteessa jossa toinen ei viihdy. Ei liity ap:n ja näin offtopic vain mainitsen, että ymmärrän miestä varsin hyvin tilanteessa, jossa nainen haluaisi laittaa entisen sisustuksen uusiksi esimerkiksi kuorruttamalla pinnat pastellivärein, törsätä kaiken maailman blingbling sisusteluesineisiin, tökätä pampaheinät ruukkuun tai vaihtoehtoisesti viedä kaikki värit hengettömällä kokovalkoisella ja kylmentää sen tujauksella hopeaa tai muuta kimallusta. Hrrrr puistatus.... Miksei mieskin voisi sisustaa edellä mainituilla tyyleillä, mutta sitä voi nähdä varmasti aika harvoin

Onko se turhaa kitinää, jos ei tunne asuntoa kodiksi? Jos tuntee olevansa vain kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Onko se turhaa kitinää, jos ei tunne asuntoa kodiksi? Jos tuntee olevansa vain kylässä?

Vähän turhaa jos ei tee itse asialle mitään muuta kuin kitisee.

Vierailija kirjoitti:

Onko se turhaa kitinää, jos ei tunne asuntoa kodiksi? Jos tuntee olevansa vain kylässä?

On se jos kodikkuus koostuu vain jostain ulkoisesta, materiasta tai omistamisen ilon tunteesta. Jos materiasta puhutaan niin minulle ainakin riittäisi kodikkuudeksi vaikka omia valokuvia esillä, omia kirjoja hyllyssä ja kauan sitten lahjaksi saamani taulu seinällä. Muu on toissijaista ja jos vain saa muuten tehdä siellä kodissa kuten kodissa voi (käyttää niitä toisen ostamia astioita tai toisen maksamaa jääkaappia) niin en näe mitään ongelmaa. Jos taas omistajuus vaikuttaa siihen mitä tavaroita saat kotona käyttää ja kuinka monesti saat lämmittää ruokasi toisen maksamalla mikrolla ja joudut aina kysymään luvan tai ilmoittamaan siitä, niin sitten ollaan jo aivan eri sfääreissä.

Kun kerran olette parisuhteessa ja asutte yhdessä niin onhan se sinunkin KOTISI. Ihan sama kumpi se tönön omistaa. Jos mies on mulkku joka kohtelee sinua kuin vierasta omassa kodissasi niin vika on ihan muualla.