Lue keskustelun säännöt.
Muutin mieheni omistamaan taloon
.
26.09.2022 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta. Olen 30-vuotias. Muutin mieheni omistamaan taloon vuosi sitten. Siitä asti on tuntunut, että olisin vain kylässä jonkun luona. Kaipaan kotia jossa voin itse päättää sisustuksesta, siivota miten haluan ja tehdä asioita kotona mitä haluan. Tämä on ensimmäinen parisuhde jossa asun miehen kanssa yhdessä. Missä mättää? Olisiko sittenkin vain parempi hommata oma kämppä? Miten saisin itseni kotiutumaan mieheni kotiin?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko siivoamisella että heität miehen tavarat ulos? Pää kuntonn nainen!!
😄 Teet oletuksen, jonka perusteella teet toisen oletuksen ja tuomitset ap:n kaheliksi. Well that escalated quickly. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.
Siis miksi et voi ostaa lakanoita ja kahvimukeja tuohon nykyiseen asuntoon?
Koska nykyiset on kaikki jotain tiettyä tyyliä tai sarjaa muun sisustuksen kanssa. Ja miehellä on sisustuksen suhteen tarkka maku.
No huh huh. Onpas melkoinen tiukkapipoinen mies, jos lakanatkin pitää olla tiettyä tyyliä eikä saa juoda kahvia haluamastaan mukista. Kuulostaa ihan karsealta äijältä.
No on teillä ongelmat. Sekö se harmittaa, että et saakaan olla se määräävä osapuoli etkä pääse toteuttamaan itseäsi apinoimalla niitä pinterestissä tai instagramissa esiintyviä persoonallisia sisustuksia? Tasapuolisessa parisuhteessa voidaan toista kuunnella ja ottaa mielipiteet huomioon, mutta ihan älytöntä olisi mennä vaihtamaan kaikki toimiva ja siistikin sisustus huonekaluineen uusiksi vain koska toinen niin haluaa. Meillä on toisinpäin, mies muutti omistamaani asuntoon, suuria linjoja ei muutettu, muutamia miehen haluamia juttuja on toteutettu ja joitain uusia huonekaluja vanhojen tilalle on hankittu YHTEISESTI. Joten kyllä täällä näkyy, että kummatkin asuvat täällä. Asumiskulut maksetaan luonnollisesti puoliksi koska yhdessä asutaan. Osallistutko muuten itse asumisen kuluihin? Vai loisitko niin että miehesi maksaa kaiken ylläpidon?
Minä en asu miehen asunnossa, mutta mökkeilen miehen perimällä mökillä. Naimisissa oltu 22 vuotta.
Miestä ei sisustus tai pihan istutukset kiinnosta, joten minä olen hoitanut sen oman viihtyvyyteni vuoksi. Lähinnä keskustellaan siitä, mihin joku puu istutetaan tai mitä materiaalia laitetaan. En osallistu remppakustannuksiin kuin pienessä määrin, eli maalien, tapettien tai lattiamateriaalien osalta. Runkoratkaisut ja peruskorjaus kuuluu puolisolle, koska en omista mökkiä. En kuitenkaan viihtyisi, jos en voisi vaikuttaa siihen, miltä mökillä näyttää.
Minusta teidän pitäisi jutella asiasta. Omassa kodissa tulee viihtyä ja jos asiat alkavat ärsyttää, niin kyllä sitten parisuhteessakin alkaa ärsyttää....
Vierailija kirjoitti:
No on teillä ongelmat. Sekö se harmittaa, että et saakaan olla se määräävä osapuoli etkä pääse toteuttamaan itseäsi apinoimalla niitä pinterestissä tai instagramissa esiintyviä persoonallisia sisustuksia? Tasapuolisessa parisuhteessa voidaan toista kuunnella ja ottaa mielipiteet huomioon, mutta ihan älytöntä olisi mennä vaihtamaan kaikki toimiva ja siistikin sisustus huonekaluineen uusiksi vain koska toinen niin haluaa. Meillä on toisinpäin, mies muutti omistamaani asuntoon, suuria linjoja ei muutettu, muutamia miehen haluamia juttuja on toteutettu ja joitain uusia huonekaluja vanhojen tilalle on hankittu YHTEISESTI. Joten kyllä täällä näkyy, että kummatkin asuvat täällä. Asumiskulut maksetaan luonnollisesti puoliksi koska yhdessä asutaan. Osallistutko muuten itse asumisen kuluihin? Vai loisitko niin että miehesi maksaa kaiken ylläpidon?
Olipas aggressiivinen viesti. Toivottavasti tämä oli trolli aplta eikä joltain toiselta naiselta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi teet näin negatiivisia oletuksia muista naisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuoden asunut miehen omistamassa asunnossa ja tunnen olevani vain kylässä. Olen ottanut asian puheeksi pari kertaa, mutta mies ei ymmärrä. Onhan tämä hieno 500.000e hintainen kattohuoneisto, minimaalisesti valkoisella sisustettu asunto, mutta ei tunnu kodilta. Työhuoneeseen laitoin verhot ja pienen maton, teen etätöitä kotona. En voi täällä tehdä itselleni mieluisia asioita, esim maalata tauluja tai hoitaa puutarhaa. Muuten mies on täydellinen, parempaa en voi toivoa, mutta haaveilen omasta kodista, jonne voin valita itse kahvimukit ja lakanat.
Siis miksi et voi ostaa lakanoita ja kahvimukeja tuohon nykyiseen asuntoon?
Koska nykyiset on kaikki jotain tiettyä tyyliä tai sarjaa muun sisustuksen kanssa. Ja miehellä on sisustuksen suhteen tarkka maku.
Tuossa tilanteessa minua alkaisi pelottaa, että en itse enää mahdu kotiin, jos ulkonäkö muuttuu liikaa. Löytyykö mieheltä joustoa muissa asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään.
Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti on yleensä naisen reviiriä. Miehiä ei yleensä sisustus juuri kiinnosta ja nainen saa siitä päättää. Ja sitten kun ei saakaan päättää, niin eihän se ole naisen reviiri eikä koti. Ymmärrän, että harmittaa.
Miettikää, että nainen päättäisi millä autolla mies ajaa. Ja kun se naisen auto on ihan toimiva mutta joku pinkki kauppakassi, niin eihän sitä ole järkevää vaihtaa ja sillä mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään.
Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?
Huonekalut, liinavaatteet, astiat =roskia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas aggressiivinen viesti. Toivottavasti tämä oli trolli aplta eikä joltain toiselta naiselta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi teet näin negatiivisia oletuksia muista naisista?
En ole ap. Mutta luepa itse tuo apn aloitus tarkemmin. Viisi vuotta asunut toisen omistamassa asunnossa, eikä tunne sitä kodikseen. Missä on menny pieleen? Eivät keskustele asiasta? Miten hoituu kulut, ei tullut aloituksessa esille? Kyllä siinä väkisinkin herää kysymys, ettei muutoinkaan osallistu asumismenoihin kun ei pääse sisustamaankaan juuri kuten ITSE haluaa. Saako silloinkaan tehdä juuri kuten MINÄ haluan jos vaikka yhdessä olisi kodin ostanutkin? Mutta niinhän se monilla naisilla on, minä minä minä ja minun mielihalut ja mies saa tulla perässä ja vikistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään.
Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?
Eksälle sopi oikein hyvin, että jätin kaikki vanhat huonekaluni hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti on yleensä naisen reviiriä. Miehiä ei yleensä sisustus juuri kiinnosta ja nainen saa siitä päättää. Ja sitten kun ei saakaan päättää, niin eihän se ole naisen reviiri eikä koti. Ymmärrän, että harmittaa.
Miettikää, että nainen päättäisi millä autolla mies ajaa. Ja kun se naisen auto on ihan toimiva mutta joku pinkki kauppakassi, niin eihän sitä ole järkevää vaihtaa ja sillä mentävä.
Outo esimerkki. YHTEISESTÄ kodista molemmat omistavat 50%. MIEHEN auton ostaa mies omilla rahoillaan ja NAISEN auton ostaa nainen omilla rahoillaan.
-> Koti ei todellakaan ole mikään naisen reviiri ja diktatuuri, missä hän päättää sisustuksen.
Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on yleensä naisen reviiriä. Miehiä ei yleensä sisustus juuri kiinnosta ja nainen saa siitä päättää. Ja sitten kun ei saakaan päättää, niin eihän se ole naisen reviiri eikä koti. Ymmärrän, että harmittaa.
Miettikää, että nainen päättäisi millä autolla mies ajaa. Ja kun se naisen auto on ihan toimiva mutta joku pinkki kauppakassi, niin eihän sitä ole järkevää vaihtaa ja sillä mentävä.Outo esimerkki. YHTEISESTÄ kodista molemmat omistavat 50%. MIEHEN auton ostaa mies omilla rahoillaan ja NAISEN auton ostaa nainen omilla rahoillaan.
-> Koti ei todellakaan ole mikään naisen reviiri ja diktatuuri, missä hän päättää sisustuksen.
Ohhoh, jopa vedit herneet nenään. Auto oli vain vertaus, haloo. Ja mikä diktatuuri se on jos se päättää, kumpaa asia kiinnostaa enemmän. Otetaampa toinen vertaus. Sun pitäisi aina käyttää vaatteita, jotka joku muu on valinnut (ehkä jopa miehen exän vanhoja). Ja koska ne on ehjiä ja puhtaita, ei ole järkeä heittää pois ja ostaa uusia. Ei, vaikka eivät ole sinun makusi mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.
Juuri niin. Miehen ehjät ja hyvät kalusteet roskiin ja "yhdessä" ostamaan uudet tilalle. Samalla voikin tehdä pientä pintaremonttia, koska eihän ne miehen tapetit enää sovi "yhdessä" valittujen kalusteiden kanssa.
Ne huonekalut saattavat olla jo edellisen sukupolven ajalta
Vierailija kirjoitti:
Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.
Mies omistaa meidän yhteisen kodin kokonaan. Minun vanha asunto on vuokrattuna ja saan siitä lisätuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
No onko tuo nyt niin kauheaa, jos muutaman uuden huonekalun ostaa, kun toiset saattavat vaatia, että pitää ostaa kokonaan uusi asunto?
Minä jätin kaikki tavarat eksälle eron jälkeen ja ostin uudet huonekalut omaan uuteen asuntoon. Kokonaan uusi startti elämään.
Mun miehen ex teki myös näin. Ihan hirveän työn jätti miehelle siivottavaksi. Vielä yhteenmuutossa muutaman vuoden jälkeem löytyi jotain exän tavaroita. Sen verran pitäisi olla erotessa viitseliäisyyttä, ettei jätä omia sotkujaan toisten harteille. Jätätkö muutenkin roskasi luontoon? Työpaikan kahviossa mystinen joku muu korjaa jäljet?
Eksälle sopi oikein hyvin, että jätin kaikki vanhat huonekaluni hänelle.
Hän siis oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut ostaa uusia huonekaluja ja minä taas olin tyytyväinen, kun pääsin vanhoista huonekaluista eroon ja sain ostaa uudet huonekalut. Muut henkilökohtaiset tavarat vein tietysti mukanani.
Vierailija kirjoitti:
Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.
Aika hataralla pohjalla mennään jos kaikki mietitään aina ajatuksella "jos tuleekin ero". Mutta avioehto on loisivia akkoja varten erinomainen suojautumiskeino
Vierailija kirjoitti:
Ei sopisi mulle, tarvitse kodin josta oikeasti omistan kunnollisen osan. Muuten olo aina ulkopuolinen, mihinkään ei ole sananvaltaa. Ja tuleeko sitten säästettyä omia rahoja niin että eron tullessa olisi kunnolla omaisuutta? Harvalla.
No just noin sitä rahaa saakin säästettyä, kun ei tarvitse maksaa asuntolainaa korkoineen eikä tarvitse osallistua isoihin remonttikuluihin. Maksaa vaan osuuden juoksevista kuluista ja antaa pientä extraa siiitä asunnosta asumisesta. Oikein huoletonta elämää.
Koska nykyiset on kaikki jotain tiettyä tyyliä tai sarjaa muun sisustuksen kanssa. Ja miehellä on sisustuksen suhteen tarkka maku.