Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison juominen vie kiinnostuksen
24.09.2022 |
Mies kaipaa arvostusta enemmän. Hän juo joka päivä suuria määriä olutta. Heti kun tulee töistä. Joka päivä. Joskus menee vain 10. Ne on yleensä arkipäiviä. Työnsä hoitaa kohtuullisen hyvin, kun toleranssi on niin hyvä, eikä pahemmin tule edes krapulaa.
Miten voin arvostaa ihmistä jota en näe selvänä kuin pienen hetken päivästä? Tällaista on ollut viimeiset kuutisen vuotta. Väkivaltaa ei ole. Muutenkin suhde on asian huomioon ottaen hyvä. Mutta eihän siinä normi arkea eletä, kun toisella on aina tölkki kourassa. Nytkin sammaltaa ja vituttaa, kun ei voida olla niinkuin normaalit ihmiset.
Hän ei aio lopettaa. Vähentää yrittää, mutta ei siitä mitään näytä tulevan. Kuulemma minä olen syy, kun sitä menee niin paljon. No, mun käytös johtuu siitä juomisesta...enkä todellakaan ole sellainen mitä hän väittää. Päinvastoin, mun sietokyky on näköjään huippuluokkaa. Onneksi ei ole lapsia.
Vertaistukea? En kaipaa ihmettelyä osakseni, tiedän olevani idiootti jo muutenkin.
Kommentit (97)
Ei kun lähde lätkiin ei juoppoja tarvi sääliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tuossa rakkautta on enää, vaan jonkinlaista riippuvuussuhdetta.
Luultavasti lähtisin, humalainen mies ei edes vedä fyysisesti puoleensa, vaan seksi ällöttäisi. En jaksaisi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n mies ainakaan autoa aja sillä tuolla määrällä ei ole aamulla ajokunnossa.
No kun voi ajaa. Minä ajoin 5 vuotta työkseni tuollaisilla kaljan määrillä. Ei se nyt ihan jatkuvaa ollut mutta todella usein viikolla 10 kaljaa illassa ja viikonloppuna reilusti enemmän. Kesälomalla joka päivä 4 viikkoa kännissä. Välillä piti syödä ja maata paripäivää tietenkin, että jaksaa tosissaan jatkaa. M37
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, jonka etenemistä ihminen itsekään ei välttämättä tunnista ja pitää toimintaa ihan normaalina. Joku pysäytys tilanteeseen tarvitaan,jossa puoliso joutuu pysähtymään ja näkemään tilanteensa. Sinä et kuitenkaan juomiseen voi vaikuttaa, mutta siihen kyllä, minkälaisen puolison kanssa suostut jatkamaan elämää. Tämän ääneen sanominen voi herättää miestä. Kuitenkin valtaosa alkoholisteista, kun tilanne on jo noin pitkällä, tarvitsee ulkopuolista apua. Joten a-klinikalle kannattaa ohjata,jos mikään huoli miehellä herää tilanteestaan.
Ei ole sairaus. Pullon voi pistää kiinni ihan vaan päättämällä tehdä niin. Syöpä on sairaus. Syöpä ei parane tahtomalla.
Alkoholisti ei ole sairauden uhri vaan tehnyt vääriä valintoja. Huonoa mäihää alkoholistilla on saattanut olla, mikä tekee ymmärrettäväksi pulloon tarttumisen, mutta huonoa mäihää on monella muullakin, eivätkä kaikki rupea dokaamaan, vaikka kävisi miten huono mäihä.
Alkoholistit on oikeasti sokeita juomilleen määrille. Tämän todistin itse, kun seurustelin pari kk miehen kanssa, joka omien sanojensa mukaan ei käyttänyt alkoholia juurikaan. Olutta hän ei laskenut alkoholiksi.
Hän oli asunut vuosia maissa missä ei kuulemma juotu vettä janoon vaan olutta. Niinpä hänkin joi olutta "keskieurooppalaisittain". Päivässä meni puoli lavaa eli 12 tölkkiä, kuudennen jälkeen alkoi sammaltaa, muttei tietenkään sitä itse tiedostanut.
Iltaisin oli aina pieni pöhnä ja haisi oluelle metrin päähän, mutta omien sanojensa mukaan olut vaan kivasti rentoutti. Koko juttu päättyi siihen, kun juhannuksena sitten otti alkoa oikeasti, mutta se on toinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistit on oikeasti sokeita juomilleen määrille. Tämän todistin itse, kun seurustelin pari kk miehen kanssa, joka omien sanojensa mukaan ei käyttänyt alkoholia juurikaan. Olutta hän ei laskenut alkoholiksi.
Hän oli asunut vuosia maissa missä ei kuulemma juotu vettä janoon vaan olutta. Niinpä hänkin joi olutta "keskieurooppalaisittain". Päivässä meni puoli lavaa eli 12 tölkkiä, kuudennen jälkeen alkoi sammaltaa, muttei tietenkään sitä itse tiedostanut.
Iltaisin oli aina pieni pöhnä ja haisi oluelle metrin päähän, mutta omien sanojensa mukaan olut vaan kivasti rentoutti. Koko juttu päättyi siihen, kun juhannuksena sitten otti alkoa oikeasti, mutta se on toinen tarina.
Kerro se toinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ! Toivottavasti saat voimia erota ! Kurjaa että jo 6 vuotta elämästäsi olet hukannut tuollaiseen.....
Ilmoitat vain että saa valita sinut taikka viinan, jompikumpi lähtee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala vetää itse viiniä, jos olut ei maistu. Kännätkää yhdessä.
Arvostukset minulta sinulle ap, jos pystyt olemaan jatkuvasti rähisemättä miehelle.
Itse huutaisin ja tiuskisin vastaavassa tilanteessa päivittäin. Todennäköisesti ei olisi kummallakaan kivaa siinä sitten.
Se on sinusta itsestäsi kiinni, että miten jaksat tuota.
Miehen kanssa nuorempana juotiin yhdessä viikonloppuisin, mies arkisinkin ja jossain vaiheessa aloin ilmaisemaan pahaa oloani, kun mulle alkoi riittää, ja halusin keskittyä hyvinvointiin ja uraan. Mies jatkoi juomistaan, ja se alkoi näkyä töiden teossa. Saatoin yllätyksekseni löytää töistä tullessani miehen nukkumasta krapulaa pois, vaikka hänen olisi pitänyt olla töissä.
Annoin aikaa ja aikaa ja uskoin, että voisi muuttua. Ei muuttunut, ennen kun ilmoitin ottavani eron.
Taisin sitten olla elämänsä nainen, kun ensimmäistä kertaa näin hänet selvänä. Alettiin rakentaa suhdetta uudelleen ilman alkoholia. Tästä on viisi vuotta, mutta silti huomaan kiihtyväni valtavasti, vaikka tulisi kotiin neljän oluen kanssa kaupasta. Välillä käy kavereillaan, ja sen jälkeen jääkaappiin ilmestyy useita oluita. Siitä sitten näkee paljonko on lavasta jäänyt illan jälkeen jäljelle.
Joku vanha ärsytys iskee siitäkin päälle, vaikka nykyään kaikki on muuten paljon parempaan päin. Pari terapia voisi olla paikallaan, mutta en tiedä olisiko siitäkään avuksi, kun ollaan näitä käsitelty jo niin perinpohjaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joskus tosiaan syy juomiseen on se toinen osapuoli jos 24/7vaimo valittaa mielenterveys ongelmiaan ja röhnöttää apaattisena sohvalla ei tee mitään kotitöitä odottaa valmista. Alusta alkaen heti yhteen muuton jälkeen tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistit on oikeasti sokeita juomilleen määrille. Tämän todistin itse, kun seurustelin pari kk miehen kanssa, joka omien sanojensa mukaan ei käyttänyt alkoholia juurikaan. Olutta hän ei laskenut alkoholiksi.
Hän oli asunut vuosia maissa missä ei kuulemma juotu vettä janoon vaan olutta. Niinpä hänkin joi olutta "keskieurooppalaisittain". Päivässä meni puoli lavaa eli 12 tölkkiä, kuudennen jälkeen alkoi sammaltaa, muttei tietenkään sitä itse tiedostanut.
Iltaisin oli aina pieni pöhnä ja haisi oluelle metrin päähän, mutta omien sanojensa mukaan olut vaan kivasti rentoutti. Koko juttu päättyi siihen, kun juhannuksena sitten otti alkoa oikeasti, mutta se on toinen tarina.
Alkoholismiin kuuluu ongelman kieltäminen. Alkoholisti vähättelee juomista ja esittää sen muka normaaliksi ("janoon", "ruoan kanssa", keskieurooppalaisittain" jne.).
Lisäksi vika on aina kaikessa muussa. Masentaa tai ahdistaa tai ei saa unta, ja siksi pitää juoda muka lääkkeeksi. Tosisasiallisesti juominen aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja unettomuutta. Tai sitten työ tai elämä on niin stressaavaa, että pitää "rentoutua". Jos alkoholistille ehdottaa elämänmuutosta, niin kaikki muu käy paitsi juomisen lopettaminen. Siitä alkoholisti ei tingi. Kaikesta muusta voi joustaa, kunhan saa juoda.
Mikä siinä toisen juomisessa ärsyttää?
Olen siis toipuva alkoholisti tai lääkityksellä oleva alkoholisti. En asu kenenkään kanssa ja hyvin harvoin kävin missään. Pääasiassa kotona ryyppäsin yksin. Mietin vain, että mikä siinä juomisessa toisia ärsyttää?
Aika pumpulissa kasvanut saa olla, jos ei usko kenenkään juovan tuollaisia määriä. Kyllä niitä valitettavasti löytyy etenkin suurissa ikäluokissa, kun olivat työelämässä. Ap sun pitää vain lähteä, ei kannata jäädä katsomaan miestä, joka rakastaa alkoholia sinua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä toisen juomisessa ärsyttää?
Olen siis toipuva alkoholisti tai lääkityksellä oleva alkoholisti. En asu kenenkään kanssa ja hyvin harvoin kävin missään. Pääasiassa kotona ryyppäsin yksin. Mietin vain, että mikä siinä juomisessa toisia ärsyttää?
Listataan:
-humalatila
-sössötys
-haju
-saamattomuus, mitään ei voida tehdä yhdessä
-uhoaminen, uhkailu
-petetyt lupaukset
-kaikki suunnitellaan juominen edellä
-mihinkään ei voi lähteä ellei siellä voi juoda
-humalassa ruikuttaminen, säälinkerjäys
-rahanmeno
-krapula-aamut, haiseva puoliso
Nämä tuli nopeasti mieleen
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä toisen juomisessa ärsyttää?
Olen siis toipuva alkoholisti tai lääkityksellä oleva alkoholisti. En asu kenenkään kanssa ja hyvin harvoin kävin missään. Pääasiassa kotona ryyppäsin yksin. Mietin vain, että mikä siinä juomisessa toisia ärsyttää?
Humalaisen kuunteleminen, katseleminen ja haistaminen. Se ettei mistään tule mitään, mihinkään ei voi mennä, eikä kylään voi tulla kukaan, kun humalainen sössöttää sohvalla. Tämä ärsytti minua. Sinun läheisistäsi en tiedä.
Kyllähän se harmittaa naista, kun mies juo Manner-Eurooppalaisittain sitä olutta, eikä vain kahta saunakaljaa lauantaina. Kun se hienoksi luulemansa juomakulttuuri ei sitten olekaan niin hieno.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholismi on sairaus, jonka etenemistä ihminen itsekään ei välttämättä tunnista ja pitää toimintaa ihan normaalina. Joku pysäytys tilanteeseen tarvitaan,jossa puoliso joutuu pysähtymään ja näkemään tilanteensa. Sinä et kuitenkaan juomiseen voi vaikuttaa, mutta siihen kyllä, minkälaisen puolison kanssa suostut jatkamaan elämää. Tämän ääneen sanominen voi herättää miestä. Kuitenkin valtaosa alkoholisteista, kun tilanne on jo noin pitkällä, tarvitsee ulkopuolista apua. Joten a-klinikalle kannattaa ohjata,jos mikään huoli miehellä herää tilanteestaan.