Maria Petterson ja kopioitu kirja -
Maria Pettersson ja kustantamo Atena kiistävät plagioinnin jyrkästi. Pettersson sanoo, ettei hän ole syyllistynyt plagiointiin, koska plagiointi on sitä, että väittää toisen työtä omakseen.
Blogikirjoitustaan varten tutkijat tarkastelivat Petterssonin kirjan Ida Mobergista ja Selma Kajanuksesta kertovaa lukua. Pelkästään tästä osuudesta he löysivät yhteensä 37 plagiointiesimerkkiä. Petterssonin kirjassa on yhteensä 54 lukua ja esipuhe.
Tekstiä on kopioitu tutkijoiden mukaan yhdestä tieteellisestä artikkelista, kahdesta Kansallisbiografian artikkelista ja yhdestä pro gradusta.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä oikein tätä kohua. Kaikki esimerkit kopioinnista on yhdestä lyhyeestä kohdasta isoa kirjaa. MP sanoi että yksi viite jäi epähuomiossa pois. Mitä ne köyhät ja voi niin riistetyt tutkijat olisivat siitä kostuneet, että Maria ei hyötyisi heidän työllään. Mikseivät itse kirjoita vetävää ja kansaanmenevää tietokirjaa? Pahin mistä Mariaa voi syyttää on se että lähteiden merkitsemisessä on pieni virhe. Pienipalkkaiset tutkijat ovat yksi kateellisimmista ja katkerimmista ammattiryhmistä, HS:n jutussa sanotaan että heidän piireissään oikein kuohuu ja sen voin uskoa.
Siksi, koska se ei ole tutkijoiden ensisijaista työtä. Ei kukaan ole kieltänyt Petterssonia yai ketään muutakaan käyttämästä tutkijoiden tutkimuksia tai kirjoittamasta populaaria tietoteosta. Kyse on toisten tekstien kopioimisesta ja kunnian (ja korvausten) ottamisests itselle. Miksei Pettersson tehnyt tätä yhteistyössä tutkijoiden kanssa? Miksi esittää omalla nimellään tuovansa ensimmäistä kertaa nämä jännät naiset esille, kun itsekin tietää, ettei hän suinkaan ole ollut ensimmäinen, joka asiaa penkoo?
Jos sinulla on oma henkilökohtainen vastenmielisyys yliopistotutkijoita kohtaan se on ok, mutta älä yleistä omia ennakkoluulojasi koskemaan tätä tapausta.Huomaa selvästi että moni ei edes tiedä täällä mitä on akateeminen tutkimus ja mitä on tietokirjat ja millaiset eettiset ja lailliset säännöt näitä koskevat. Petterson teki ehkä kiireen takia vähän tökerösti viittausten kanssa, mutta tutkijat eivät omista niitä löydöksiään, tämä on nimenomaan julkisesti rahoitetun tutkimuksen kulmakivi, että ne ovat kaikkien saatavilla ja käytettävissä. Eiväthän tutkijatkaan omista jotakin historian naista ja hänen tekemisiään. Joka kerran kun joku tekee suositun historiallisen tietokirjan, akateemiset tutkijat alkavat parkua, että heitä ei arvosteta ja noteerata tarpeeksi. Tästä kärsi esimerkiksi Kaari Utrio jonka tietokirjoja kansa rakasti ja akateeminen väki halveksi nololla tavalla. Kateus paistaa. Pääasia olisi kuitenkin se että tavalliset ihmiset saavat mahdollisimman paljon kiinnostavia tietoja maailman menosta sellaisella tavalla jolla he sen voivat ymmärtää. Ja tietokirjan kirjoittaminen ei ole mikään kultakaivos. Julkista tutkimusta on tehty julkisilla rahoilla avoimeen käyttöön ja Petterson on käyttänyt, eikä siitä kovin paljon rikastu. 45 000 myytyä kirjaa ei ole tekijälle kovinkaan paljon työhön nähden. Tuskin pääsee apurahatutkijan palkoille.
Toisten keräämiä tietoja saa käyttää, toisten valitsemia sanoja ei.
Paksussa kirjassa oli muutama lause samaa. Närkästyneet tutkijat käyttäytyvät kuin koko kirja olisi varkautta. Tökeröä Pettersonilta mutta ei mikään kauhea asia.
Aika noloa kopioida kirjoitusvirhettä myöten.
Plagiointi ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Mutta on helppo ymmärtää se, ettei akateemisen tutkimuksen säännöt sellaisenaan sovi muuhun julkaisutoimintaan ja kirjallisuuteen. Se ei tietenkään tarkoita, ettei suoria lainauksia ja sitaatteja pitäisi asiallisesti kuitenkin ilmoittaa.
Vaikka ei nimenomaisesti väittäisi kaupallisessa kirjassa esitettyjä tietoja omaan tutkimukseen perustuvaksi tai muutoin omaksi tuotokseksi, vähintään hyvä tapa ja moraaliset säännöt velvoittavat kertomaan, kuka sen suoraan lainatun tekstin on alunperin kirjoittanut.
Tekstin alkuperäinen tekijä voidaan helposti nimetä ja upottaa tekstiin kirjan tyyliin sopivalla tavalla. Toki tiedon toimittaminen ja edes pieni analysointi vie enemmän aikaa kuin pelkkä leikkaaliimaatyö. Kirjassa käytettyjen kaikkien lähteiden luettelo kirjan lopussa ei yleensä, jos koskaan, kerro riittävällä tarkkuudella sitä, mikä on missäkin lainattua ja keneltä.
Tekjänoikeuslaki, taloudelliset oikeudet jne. ovat sitten vielä erillinen asia. Akateemista tutkimustietoa pitää ja saa jakaa, mutta tiedon luoneella tekijällä itsellään on kuitenkin moraalinen oikeutus tulla nimetyksi kun näin tehdään. Niinkuin vaikkapa taiteessakin. Eikö tuntuisi oudolta käyttää vaikka twiittiin jonkun runoa kertomatta runoilijaa? 📝
HS:n keskustelupalstalla joku on sanonut hyvin tiiviisti asian, joka liittyy täällä käytyyn keskusteluun Petterssonin mahdollisesta koulutustaustasta: "Pettersson on "copy-pastannut" toisten töitä omaan kirjaansa tavalla, jolla ei pääsisi yliopistolla läpi edes proseminaarista."
Journalisti-lehden päätoimittajan kuvittelisi osaavan kirjoittaa paremmin kuin ns. keskiverto kirjoittaja.
Sekä osaavan hyvät journalistiset käytännöt sekä hyvät tavat.
Kuten joku edellä totesi: noloa.
Saas nähdä, millaiseen lopputulokseen tässä keississä päädytään. Jotenkin sitä toivois, että saisivat sovun, tietokirjailija ja nuo tutkijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Petterssonilla ole eväitäkään tehdä tieteellisiä tutkimuksia, koska ei ole suorittanut mtään akateemisia tutkintoja? Ei siis omaa tutkijakoulutuksen alkeitakaan.
Ei mitään korkeakoulututkintoa? Pelkkä peruskoulu ja/tai lukio? No, se ehkä selittäisi tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä lähteiden ja plagioinnin suhteen. Mutta miten noilla eväillä pääsee kirjoittamaan tietokirjaa?
Tämä on varmaan järkytys akateemisille tutkijoille, että heistä monikaan ei pystyisi kirjoittamaan tietokirjaa, kun tietokirja ei tarkoita tutkimusta. Ei kukaan ostaisi tietokirjaa, jossa olisi viittauksia. Sellainen teksti on raskasta lukea, eikä se kiinnosta suurta yleisöä.
Eniten tässä tuntuu kaihertavan, että Petterson ei ole akateeminen ja on saanut tuloja työstään. Raha ei ole mennyt tutkijoille, koska he eivät ole kirjoittaneet tietokirjaa. Tutkimus ei ole kaupallistettava tietokirja. He olisivat halunneet päästä osingoille, mutta jos pelkkä yksi kappale on näiden työtä sivuavaa niin ei se nyt oikein riitä. Periaatteena näyttää olevan, että koska he eivät saaneet rahaa niin kenenkään muunkaan ei pitäisi saada.
Minulla tuli heti mieleen Pettersenin kirjasta kun sen näin kirjakaupassa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (2018).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Petterssonilla ole eväitäkään tehdä tieteellisiä tutkimuksia, koska ei ole suorittanut mtään akateemisia tutkintoja? Ei siis omaa tutkijakoulutuksen alkeitakaan.
Ei mitään korkeakoulututkintoa? Pelkkä peruskoulu ja/tai lukio? No, se ehkä selittäisi tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä lähteiden ja plagioinnin suhteen. Mutta miten noilla eväillä pääsee kirjoittamaan tietokirjaa?
Tämä on varmaan järkytys akateemisille tutkijoille, että heistä monikaan ei pystyisi kirjoittamaan tietokirjaa, kun tietokirja ei tarkoita tutkimusta. Ei kukaan ostaisi tietokirjaa, jossa olisi viittauksia. Sellainen teksti on raskasta lukea, eikä se kiinnosta suurta yleisöä.
Eniten tässä tuntuu kaihertavan, että Petterson ei ole akateeminen ja on saanut tuloja työstään. Raha ei ole mennyt tutkijoille, koska he eivät ole kirjoittaneet tietokirjaa. Tutkimus ei ole kaupallistettava tietokirja. He olisivat halunneet päästä osingoille, mutta jos pelkkä yksi kappale on näiden työtä sivuavaa niin ei se nyt oikein riitä. Periaatteena näyttää olevan, että koska he eivät saaneet rahaa niin kenenkään muunkaan ei pitäisi saada.
Et taida ymmärtää, mistä tutkijat ovat närkästyneet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli heti mieleen Pettersenin kirjasta kun sen näin kirjakaupassa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (2018).
Sama! Mietin onko Petterson saanut inspiraatiota siitä. Ei sillä siis sen enempää väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Petterssonilla ole eväitäkään tehdä tieteellisiä tutkimuksia, koska ei ole suorittanut mtään akateemisia tutkintoja? Ei siis omaa tutkijakoulutuksen alkeitakaan.
Ei mitään korkeakoulututkintoa? Pelkkä peruskoulu ja/tai lukio? No, se ehkä selittäisi tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä lähteiden ja plagioinnin suhteen. Mutta miten noilla eväillä pääsee kirjoittamaan tietokirjaa?
Tämä on varmaan järkytys akateemisille tutkijoille, että heistä monikaan ei pystyisi kirjoittamaan tietokirjaa, kun tietokirja ei tarkoita tutkimusta. Ei kukaan ostaisi tietokirjaa, jossa olisi viittauksia. Sellainen teksti on raskasta lukea, eikä se kiinnosta suurta yleisöä.
Eniten tässä tuntuu kaihertavan, että Petterson ei ole akateeminen ja on saanut tuloja työstään. Raha ei ole mennyt tutkijoille, koska he eivät ole kirjoittaneet tietokirjaa. Tutkimus ei ole kaupallistettava tietokirja. He olisivat halunneet päästä osingoille, mutta jos pelkkä yksi kappale on näiden työtä sivuavaa niin ei se nyt oikein riitä. Periaatteena näyttää olevan, että koska he eivät saaneet rahaa niin kenenkään muunkaan ei pitäisi saada.
Kirjoitat tyylillisesti fiksusti, mutta olet aika pihalla itse asiasta. Kannattaa lukea ensin ne niiden plagioitujen tutkijoiden näkemykset ennen kuin lähtee kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Petterssonilla ole eväitäkään tehdä tieteellisiä tutkimuksia, koska ei ole suorittanut mtään akateemisia tutkintoja? Ei siis omaa tutkijakoulutuksen alkeitakaan.
Ei mitään korkeakoulututkintoa? Pelkkä peruskoulu ja/tai lukio? No, se ehkä selittäisi tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä lähteiden ja plagioinnin suhteen. Mutta miten noilla eväillä pääsee kirjoittamaan tietokirjaa?
Tämä on varmaan järkytys akateemisille tutkijoille, että heistä monikaan ei pystyisi kirjoittamaan tietokirjaa, kun tietokirja ei tarkoita tutkimusta. Ei kukaan ostaisi tietokirjaa, jossa olisi viittauksia. Sellainen teksti on raskasta lukea, eikä se kiinnosta suurta yleisöä.
Eniten tässä tuntuu kaihertavan, että Petterson ei ole akateeminen ja on saanut tuloja työstään. Raha ei ole mennyt tutkijoille, koska he eivät ole kirjoittaneet tietokirjaa. Tutkimus ei ole kaupallistettava tietokirja. He olisivat halunneet päästä osingoille, mutta jos pelkkä yksi kappale on näiden työtä sivuavaa niin ei se nyt oikein riitä. Periaatteena näyttää olevan, että koska he eivät saaneet rahaa niin kenenkään muunkaan ei pitäisi saada.
Et taida tuntea ketään tutkijaa? Yleensä ovat aiheeseensa kohtuullisen intohimoisesti suhtautuvia ja siksi uskoisin, että omien tekstien kopioiminen se suurempi paha tuossa on. Sen yhden artikkelin kanssa kun saatetaan olla jonkin aikaa aikalailla naimisissa.
Minusta lainaaminen ok, mutta heti kappaleen/luvun tmv. ALKUUN tulisi tehdä selväksi että kenen "tekstistä" on kyse.
Toisin sanoen viittaa viitteisiin 'laveammin' mutta selkeseästi.
Tyyliin: "Matti Möttönen on laajasti tutkinut aihetta X tutkimuksessaan Y, ja seuraavan luvun materiaali pohjautuukin pitkälti Möttösen tekstiin, koska häntä voidaan pitää 'Maija Meikäläisen' elämään ja tekoihin eniten perehtyneenä...."
Ei tarvita niin selkeitä "Möttönen Matti, teos X, sivu 33" mutta että se oikean materiaalin tehnyt tulee selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Petterssonilla ole eväitäkään tehdä tieteellisiä tutkimuksia, koska ei ole suorittanut mtään akateemisia tutkintoja? Ei siis omaa tutkijakoulutuksen alkeitakaan.
Ei mitään korkeakoulututkintoa? Pelkkä peruskoulu ja/tai lukio? No, se ehkä selittäisi tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä lähteiden ja plagioinnin suhteen. Mutta miten noilla eväillä pääsee kirjoittamaan tietokirjaa?
Tämä on varmaan järkytys akateemisille tutkijoille, että heistä monikaan ei pystyisi kirjoittamaan tietokirjaa, kun tietokirja ei tarkoita tutkimusta. Ei kukaan ostaisi tietokirjaa, jossa olisi viittauksia. Sellainen teksti on raskasta lukea, eikä se kiinnosta suurta yleisöä.
Eniten tässä tuntuu kaihertavan, että Petterson ei ole akateeminen ja on saanut tuloja työstään. Raha ei ole mennyt tutkijoille, koska he eivät ole kirjoittaneet tietokirjaa. Tutkimus ei ole kaupallistettava tietokirja. He olisivat halunneet päästä osingoille, mutta jos pelkkä yksi kappale on näiden työtä sivuavaa niin ei se nyt oikein riitä. Periaatteena näyttää olevan, että koska he eivät saaneet rahaa niin kenenkään muunkaan ei pitäisi saada.
Aika moni akateeminen tutkija ennen pitkää kirjoittaa suomenkielisen tietokirjan. Tilanne tutkimusrahoituksen ja mahdollisen akateemisen uran suhteen on kuitenkin se, että julkaisuluettelossa, apuraha/projektihakemuksissa tai virantäytöissä ei populaareilla julkaisuilla ole mitään merkitystä. Jos tietäisit asiasta lainkaan, tietäisit myös, miten paljon tästä on paitsi yliopisto- ja tutkijayhteisössä myös ihan mediassa keskusteltu (esim. Janne Saarikiven kolumnit); että mitä järkeä on kirjoittaa suomalaisena englanniksi, tai mitä järkeä on kirjoittaa pienilevikkiseen tieteelliseen lehteen joku loppuunasti pilkuntarkasti nootitettu julkaisu, jonka lukee vain noin 10-20 muuta ihmistä. Että eikö osin suomalaisten veronmaksajien rahoilla (tai suomalaisten säätiöiden apurahoilla, jotka eivät tule veronmaksajien pussista) tulisi kirjoittaa nimenomaan suomalaista yhteiskuntaa varten.
Tämä on yksi niistä asioista, joka repii yksittäistä suomalaistutkijaa koko ajan kahteen suuntaan. Osa siirtyy suosiolla tietokirjailijaksi, osa taas valitsee tutkijanuran, johon eivät tietokirjat oikein mahdu. Ne on pitkän linjan professoreita, joilta niitä enemmän-tai-vähemmän omaa akateemista tutkimusta hyödyntäviä tietokirjoja sitten pukkaa joka syysmarkkinoille. Tai joka toisille. Nuoremmat tutkijat eivät tuohon pysty. Päivässä ei ole kuin se 24 tuntia aikaa, ja siitä työhön omistettu aika (työaika + ajatteluprosessit lenkkipoluilla, bussimatkoilla ja kassajonoissa) pitää käyttää sataprosenttisesti tutkimusjulkaisuiden tekemiseen.
Ihmisenä, joka olen kirjoittanut sekä vieraskielisiä tieteellisiä artikkeleita että tekstejä suomenkielisiin tietokirjoihin, voin sanoa, että on huomattavasti helpompaa kirjoittaa omalla äidinkielellään sekä kirjoittaa soljuvaa yleistekstiä ilman pikkutarkkoja viittauksia.
Eli tässäkään tapauksessa ei ole kyse siitä, eivätkö tutkijat osaisi tai haluaisi tehdä itse tietokirjaa. Eikä tässä ole kysymys siitäkään, että he haluaisivat tämän kohun myötä osingoille Petterssonin kirjasta. Heitä harmittaa se, että he ovat tehneet satoja tunteja työtä, jota Pettersson ryöstöviljelee ilman, että mainitsee yksiselitteisen selkeästi, kuka sen työn hänen "oman kirjansa" takana on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lainaaminen ok, mutta heti kappaleen/luvun tmv. ALKUUN tulisi tehdä selväksi että kenen "tekstistä" on kyse.
Toisin sanoen viittaa viitteisiin 'laveammin' mutta selkeseästi.
Tyyliin: "Matti Möttönen on laajasti tutkinut aihetta X tutkimuksessaan Y, ja seuraavan luvun materiaali pohjautuukin pitkälti Möttösen tekstiin, koska häntä voidaan pitää 'Maija Meikäläisen' elämään ja tekoihin eniten perehtyneenä...."Ei tarvita niin selkeitä "Möttönen Matti, teos X, sivu 33" mutta että se oikean materiaalin tehnyt tulee selväksi.
Juuri näin! Kiitos kun esitit asian yksinkertaisella rautalankamallilla. Juuri näin tutkijat toivovat, että heidän monisatatuntinen työpanoksensa tuotaisiin esiin tietokirjoissa. Tai sitten tietokirjan / sen luvun johdannossa. Nyt kaikki tieto niistä, jotka sen tutkimustyön ovat faktisesti tehneet, on piilotettu teoksen kirjallisuusluetteloon. Eikä sielläkään ole mainittu niitä kaikkia tutkijoita ja tutkimuksia nimeltä. Mitään muuta ne tutkijat eivät halua, kuin että heidän työnsä tulee näkyväksi. Maria Pettersson olisi voinut hoitaa tämän puolen asiallisesti, mutta hän ei sitä tehnyt. Ja sen sijaan että hän olisi myöntänyt, että olisi voinut toimia paremmin ja antaa kunnian heille, kenelle se kuuluu - lainkaan omaa osuuttaan ja omaa työtään väheksymättä - hän on lähtenyt ns. siilipuolustukseen, eikä hyväksy mitään omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Myös siitä syystä tämä tapaus on tärkeä; se on ennakkotapaus myös tuleville tutkijoille.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lainaaminen ok, mutta heti kappaleen/luvun tmv. ALKUUN tulisi tehdä selväksi että kenen "tekstistä" on kyse.
Toisin sanoen viittaa viitteisiin 'laveammin' mutta selkeseästi.
Tyyliin: "Matti Möttönen on laajasti tutkinut aihetta X tutkimuksessaan Y, ja seuraavan luvun materiaali pohjautuukin pitkälti Möttösen tekstiin, koska häntä voidaan pitää 'Maija Meikäläisen' elämään ja tekoihin eniten perehtyneenä...."Ei tarvita niin selkeitä "Möttönen Matti, teos X, sivu 33" mutta että se oikean materiaalin tehnyt tulee selväksi.
Ei, ei ja vielä kerran EI.
Lähteen mainitseminen ei itsessään riitä. Pitää kirjottaa omin sanoin, ei vaan käyttää synonyymejä ja muuta sanajärjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lainaaminen ok, mutta heti kappaleen/luvun tmv. ALKUUN tulisi tehdä selväksi että kenen "tekstistä" on kyse.
Toisin sanoen viittaa viitteisiin 'laveammin' mutta selkeseästi.
Tyyliin: "Matti Möttönen on laajasti tutkinut aihetta X tutkimuksessaan Y, ja seuraavan luvun materiaali pohjautuukin pitkälti Möttösen tekstiin, koska häntä voidaan pitää 'Maija Meikäläisen' elämään ja tekoihin eniten perehtyneenä...."Ei tarvita niin selkeitä "Möttönen Matti, teos X, sivu 33" mutta että se oikean materiaalin tehnyt tulee selväksi.
Ei, ei ja vielä kerran EI.
Lähteen mainitseminen ei itsessään riitä. Pitää kirjottaa omin sanoin, ei vaan käyttää synonyymejä ja muuta sanajärjestystä.
No mutta tässä nimenomaisessa Petterssonin tapauksessa jo se olisi auttanut aika hemskutin pitkälle, että olisi sanottu että "kuten Matti Möttönen tässä tähän saakka vähemmälle huomiolle jääneessä artikkelissaan on todennut". Tai jos ei nyt millään halua tuoda sitä Möttösen Mattia siihen leipätekstiinsä, tekee juuri niin kuin aiempi kommentoija totesi, että luvun alussa kertoo juuri Möttösen aihetta tutkineen.
Tämä on vain YKSI asia, mutta keskeinen. Se TOINEN asia on sitten se suora plagiointi. Kyllä pystyn itse kuvittelemaan, miltä tuntuu nähdä toisen ihmisen nimissä olevassa kirjassa omaa tekstiä sanasta sanaan.
Tässä on siis kaksi asiaa pielessä. Se, että perustutkimuksen tekijöitä ei mainita (otetaan kunnia näiden jännien naisten löytämisestä itselle) ja se, että on plagioitu suoraan.
Jos Pettersson olisi vaivautunut tekemään asian oikein, hän olisi voinut ihan hyvin kirjoittaa, "kuten Möttönen toteaa: "suora lainaus Möttösen tekstistä".
Nyt ei ole todettu ei Möttöstä eikä sitä, että on otettu suora lainaus.
Eli esitetään sekä toisten ihmisten tutkimustyö että toisten ihmisten virkkeet ominaan.
Todella paha, todella paha, sanon minä. Ja niin sanoo moni muukin.
Pitäisi päästä lukemaan tuo kiistanalainen luku ja myös koko kirja.
Totean nyt kuitenkin tutustuttuani uutisointiin ja Suoni ry:n sivuilta tutkijoiden tekstiin, että ihmettelen, miten syvälle spesifiin tietoon musiikin ja antroposofian suhteista tms. Pettersson on mennyt.
Ylimalkaisempikin esitys olisi varmaankin riittänyt tietokirjan lukijalle, jota houkutellaan sivuun jääneiden naisten jännyydellä.
Olen samaa mieltä kuin edellä oltiin, että tutkijoiden panoksen olisi voinut kirjoittaa auki. Ja kopsatut kohdat toimittaa lyhentäen.
Kirjan tekemisessä on varmaankin tullut kova kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lainaaminen ok, mutta heti kappaleen/luvun tmv. ALKUUN tulisi tehdä selväksi että kenen "tekstistä" on kyse.
Toisin sanoen viittaa viitteisiin 'laveammin' mutta selkeseästi.
Tyyliin: "Matti Möttönen on laajasti tutkinut aihetta X tutkimuksessaan Y, ja seuraavan luvun materiaali pohjautuukin pitkälti Möttösen tekstiin, koska häntä voidaan pitää 'Maija Meikäläisen' elämään ja tekoihin eniten perehtyneenä...."Ei tarvita niin selkeitä "Möttönen Matti, teos X, sivu 33" mutta että se oikean materiaalin tehnyt tulee selväksi.
Ei, ei ja vielä kerran EI.
Lähteen mainitseminen ei itsessään riitä. Pitää kirjottaa omin sanoin, ei vaan käyttää synonyymejä ja muuta sanajärjestystä.
No mutta tässä nimenomaisessa Petterssonin tapauksessa jo se olisi auttanut aika hemskutin pitkälle, että olisi sanottu että "kuten Matti Möttönen tässä tähän saakka vähemmälle huomiolle jääneessä artikkelissaan on todennut". Tai jos ei nyt millään halua tuoda sitä Möttösen Mattia siihen leipätekstiinsä, tekee juuri niin kuin aiempi kommentoija totesi, että luvun alussa kertoo juuri Möttösen aihetta tutkineen.
Tämä on vain YKSI asia, mutta keskeinen. Se TOINEN asia on sitten se suora plagiointi. Kyllä pystyn itse kuvittelemaan, miltä tuntuu nähdä toisen ihmisen nimissä olevassa kirjassa omaa tekstiä sanasta sanaan.
Tässä on siis kaksi asiaa pielessä. Se, että perustutkimuksen tekijöitä ei mainita (otetaan kunnia näiden jännien naisten löytämisestä itselle) ja se, että on plagioitu suoraan.
Jos Pettersson olisi vaivautunut tekemään asian oikein, hän olisi voinut ihan hyvin kirjoittaa, "kuten Möttönen toteaa: "suora lainaus Möttösen tekstistä".
Nyt ei ole todettu ei Möttöstä eikä sitä, että on otettu suora lainaus.
Eli esitetään sekä toisten ihmisten tutkimustyö että toisten ihmisten virkkeet ominaan.
Todella paha, todella paha, sanon minä. Ja niin sanoo moni muukin.
🎯 Hyvin kiteytetty! Kun kaikenlaista edellä väitetään, niin lisäisin vielä sen, että aiheiden alkuperäisille tutkijoille ja kirjoittajille kuuluu oikeus tulla nimetyksi, kun heidän tutkimustuloksiaan esitellään, täysin riippumatta siitä, onko tutkijoiden tarkoitus tehdä itse kansantajuistettua teosta myyntiin tai muutoin ansaita tutkimuksillaan. Eli taloudellinen näkökulma on eri asia kuin tekijän kunnioittaminen.
Samoin alkuperäiselle tiedon tuottajalle ja tekijälle kuuluu oikeus tulla nimetyksi asianmukaisesti ja ymmärrettävästi täysin riippumatta siitä, onko tuotoksia lainaava väittänyt näitä toisten töitä ja oivalluksia omikseen. Yksinkertaisesti riittää se, että jos on lainannut toiselta, niin myös velvollisuus kunnioittaa toista syntyy.
Alkuperäisen tekijän kunnioittaminen ei ole vaikeaa missään tyylilajissa. Ja ei, itse en ole tutkija, joten ärsyttää tällainen touhu meitä tiedon käyttäjiä ja kirjojen lukijoitakin. Kirjailijoiden lisäksi tai oikeastaan varsinkin ihmettely kohdistuu kustantajiin. Monia samantyyppisiä keissejä on ollut jo kymmeniä vuosia sitten, miksi ei ole näistä kohuista otettu opiksi? Juridiikka, tilannetajun pettäminen tai aiempi (virheellinen) käytäntö ei riitä selitykseksi. Pitäisi tämä tajuta. Ja jos tämmöinen lainailu on ollut käytäntö tietokirjoissa (?? ?) niinkuin joku epäili, niin eikö kertaakaan ole välähtänyt mieliin, ettei oikein tunnu hyvältä?
Noloa.