Uskallanko mennä äidille sanomaan että haluan kuolla?
Ei olla kovin hyvissä väleissä, mutta en näe muitakaan vaihtoehtoja.
Kommentit (58)
Olet arvokas ja rakas ihminen kirjoitti:
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kriisipuhelin auttaa esimerkiksi silloin, kun
elämäsi on juuri muuttunut ja sinun on paha olla,
olet kokenut järkyttävän tapahtuman,
koet, ettet jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa,
sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai
olet huolissasi läheisestäsi.
Kriisipuhelin-päivystäjät ovat kriisityön ammattilaisia, alan opiskelijoita sekä vapaaehtoisia.
Yritin soittaa tuonne eilen, mutta oli ruuhkautunt. Samoin chatit.
ÄLÄ KESTUSTELE TÄÄLLÄ.
Vaan ota yhteyttä terveydenhuoltoosi.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta sun pitää puhua kuolematoiveistasi ja itsem*rha-ajatuksistasi jollekin, mielellään useammalle ihmiselle. Sekin on hienoa, että tohdit avata tämän ketjun.
Älä jää ajatustesi kanssa yksin, vaan suuntaudu ihmisiin päin ja pyydä heiltä apua. Kaikkea hyvää sinulle! 🌸
Sitä apua pitäisi pyytää ammattilaisilta eikä ihan taviksilta, jotka eivät edes tiedä mitä pitäisi tehdä asian suhteen.
Oletteko äidin kanssa molemmat kotona? Mene heti puhumaan äidin kanssa ja kerro, että juuri nyt on vaikeaa. 🌸
Vetis 20 kirjoitti:
Olet arvokas ja rakas ihminen kirjoitti:
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kriisipuhelin auttaa esimerkiksi silloin, kun
elämäsi on juuri muuttunut ja sinun on paha olla,
olet kokenut järkyttävän tapahtuman,
koet, ettet jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa,
sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai
olet huolissasi läheisestäsi.
Kriisipuhelin-päivystäjät ovat kriisityön ammattilaisia, alan opiskelijoita sekä vapaaehtoisia.Yritin soittaa tuonne eilen, mutta oli ruuhkautunt. Samoin chatit.
On tää karmeeta aikaa. Hienoa että teit tämän aloituksen, sulla on sentään joku elonkipinä itsessäsi. Voi rakas. Voi kaikki rakkaat jotka kärsitte. Voi meitä.
On hyvä jos kerrot. Ja myös miksi. Kuolema on lopullinen loppu. Usko pois, että me äidit kyllä jaksetaan, halutaan ja myös osataan olla niissä pimeimmissä ja vaikeimmissa oloissa. Kerro hänelle.
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äidin on hyvä tietää tuostakin. Koska oma lapsi miettisi tuollaista, niin haluaisin tietää siitä. Toivon, että jatkat elämääsi
Minä äitinä tiedän ja tiedän syyt siihen, en voi olla itsekäs ja vaatia lasta ymmärtämään minua.
Jos lapseni lähtee, lähden perässä.
Lohdullinen ajatus.
Kerran täällä vaan eletään niin miksi luovuttaa? Ota joku suoratoistopalvelu ja rupea katsomaan hyvää sarjaa 👍
Vetis 20 kirjoitti:
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Puhu nyt heti äidillesi. Tiukan paikan tullen voi soittaa päivystykseen ja jopa hätänumeroon, ja kertoa että ahdistus kasvaa niin suureksi ettei sen kanssa enää pärjää yksin.
Ihan yksistään puhuminen auttaa yleensä jonkun verran. Puhu äidillesi ja kerro täällä meillekin, mitä on noin ison pahan olon taustalle.
Vetis 20 kirjoitti:
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Oletko ajatellut, että ongelma ei ehkä ole siinä ettet näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Ongelma saattaa olla siinä, että sinä olet jostain sisäistänyt sellaisen asian, että paha olo pitää yrittää pitää sisällään ja peittää. Tämä sisäistämäsi ajatus vaan ei ole totta, vaikka sen oletkin todeksi mieltänyt. Ihan yhtä oikein kuin pahan olon peittäminen ja sisällään pitäminen on myös se, että alat kertomaan lähellä oleville ihmisille, että just nyt sulla on vähän vaikeita. Vaikka kumpikaan ei sinällään ole oikein tai väärin (siis asioiden pitäminen sisällään tai niistä kertominen), pahasta olosta kertominen usein muuttaa oman maailman pienellä viiveellä to-del-la paljon paremmaksi.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttää?????
Viimeinen oljenkorsi. Tai taidan h*rttää itseni johonkin johdon pätkään. Sitä eilenkin jo sovittelin kaulaan. Kuulema voi onnistua vaikka ovenkahvaan, jos niin haluaa.
Älä. Miksi tuntuu niin toivottomalta?
Otan kaikki aika raskaasti. Olin jo pienenä lapsena hieman kummallinen ja "kuolemanhaluinen". Olen sitä vielä tänäkin päivänä, mutta pahenemissa määrin. Olen terapia- ja lääkärijonossa, mutta siihen menee vielä kauan. En jaksaisi odottaa enää. Enkä toivo huomiseen. Lääkkeet lopetin, koska pelkään niistä aiheutuvia sivuvaikutuksia.
Johtuukohan olosi pahentuminen juuri siitä, että lopetit itse lääkityksesi?
Katsos kun nuo psyyken ongelmat voivat olla ihan kemiallisia häiriötiloja kropassasi, joita ne lääkkeet sitten helpottavat. Ei niitä kannata lopettaa itse ilman lääkärin määräystä.
Oulussa pitäisi kai olla psykiatrian akuutti päivystys?
Netistä löytyi ainakin OYS:n nuorisopsykiatrian osaston polin puhelinnumero: 083156806
En tiedä pitääkö saada lähete normaalin ensiavun/päivystyksen kautta, mutta voihan tuonne soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Oletko ajatellut, että ongelma ei ehkä ole siinä ettet näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Ongelma saattaa olla siinä, että sinä olet jostain sisäistänyt sellaisen asian, että paha olo pitää yrittää pitää sisällään ja peittää. Tämä sisäistämäsi ajatus vaan ei ole totta, vaikka sen oletkin todeksi mieltänyt. Ihan yhtä oikein kuin pahan olon peittäminen ja sisällään pitäminen on myös se, että alat kertomaan lähellä oleville ihmisille, että just nyt sulla on vähän vaikeita. Vaikka kumpikaan ei sinällään ole oikein tai väärin (siis asioiden pitäminen sisällään tai niistä kertominen), pahasta olosta kertominen usein muuttaa oman maailman pienellä viiveellä to-del-la paljon paremmaksi.
Se voi olla. Olen puhunut, mutta heti kun jään yksin niin paine ja paha olo lisääntyy. Monesti se jo helpottaa että istuu jonkun mukavan aikuisen kanssa samassa huoneessa. En pärjää enää yksin ollenkaan, ja jotenkin kiire pois.
Vetis 20 kirjoitti:
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Tämä on toki ongelma. Noita resursseja on selvästi liian vähän.
Jo oikeasti pääsi leviää, niin eikun suoraan OYS:in päivystykseen. Jonoja voi olla toki sielläkin.
Miten olisi jos aloittaisit kuitenkin syömään ne määrätyt lääkkeesi?
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttää?????
Viimeinen oljenkorsi. Tai taidan h*rttää itseni johonkin johdon pätkään. Sitä eilenkin jo sovittelin kaulaan. Kuulema voi onnistua vaikka ovenkahvaan, jos niin haluaa.
Älä. Miksi tuntuu niin toivottomalta?
Otan kaikki aika raskaasti. Olin jo pienenä lapsena hieman kummallinen ja "kuolemanhaluinen". Olen sitä vielä tänäkin päivänä, mutta pahenemissa määrin. Olen terapia- ja lääkärijonossa, mutta siihen menee vielä kauan. En jaksaisi odottaa enää. Enkä toivo huomiseen. Lääkkeet lopetin, koska pelkään niistä aiheutuvia sivuvaikutuksia.
Johtuukohan olosi pahentuminen juuri siitä, että lopetit itse lääkityksesi?
Katsos kun nuo psyyken ongelmat voivat olla ihan kemiallisia häiriötiloja kropassasi, joita ne lääkkeet sitten helpottavat. Ei niitä kannata lopettaa itse ilman lääkärin määräystä.
Oulussa pitäisi kai olla psykiatrian akuutti päivystys?
Netistä löytyi ainakin OYS:n nuorisopsykiatrian osaston polin puhelinnumero: 083156806
En tiedä pitääkö saada lähete normaalin ensiavun/päivystyksen kautta, mutta voihan tuonne soittaa.
OYS psykiatrinen päivystys: 08 315 6707
Kai sieltä ainakin neuvotaan, mitä tehdä?
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Mistä voisi sitten saada pikaista apua viikonloppusisin? Ongelma on siinä etten edes näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Mutta olen miettinyt ainakin yhden keinon täältä lähtemiselle, jos tulee tiukka paikka. Ei Oulussa oteta hoitoon enää kovin helposti, ei ole paikkoja niille väliinputoajille.
Oletko ajatellut, että ongelma ei ehkä ole siinä ettet näytä tai vaikuta siltä että kärsisin. Ongelma saattaa olla siinä, että sinä olet jostain sisäistänyt sellaisen asian, että paha olo pitää yrittää pitää sisällään ja peittää. Tämä sisäistämäsi ajatus vaan ei ole totta, vaikka sen oletkin todeksi mieltänyt. Ihan yhtä oikein kuin pahan olon peittäminen ja sisällään pitäminen on myös se, että alat kertomaan lähellä oleville ihmisille, että just nyt sulla on vähän vaikeita. Vaikka kumpikaan ei sinällään ole oikein tai väärin (siis asioiden pitäminen sisällään tai niistä kertominen), pahasta olosta kertominen usein muuttaa oman maailman pienellä viiveellä to-del-la paljon paremmaksi.
Se voi olla. Olen puhunut, mutta heti kun jään yksin niin paine ja paha olo lisääntyy. Monesti se jo helpottaa että istuu jonkun mukavan aikuisen kanssa samassa huoneessa. En pärjää enää yksin ollenkaan, ja jotenkin kiire pois.
Olisiko sulle tarjolla se mukava aikuinen nyt ihan siellä omassa kodissa? Yritä puhua, ja ainakin ole samassa huoneessa. 🌸 Kuten olet jo huomannut, kannattaa suuntautua ulospäin eikä käpertyä itseensä. Ihan erityisesti kannattaa suuntautua ulospäin juuri silloin, kun erityisesti haluaisit käpertyä itseesi.
Ihminen on sillä tavalla rakennettu, että yksin ollessa mieli keskittyy ihan kaiken mahdollisen sijaan enemmän niihin päähän pulpahteleviin ajatuksiin. Mitä enemmän aikaa viettää yksin, sitä enemmän keskittyy niihin päähän pulpahteleviin ajatuksiin, ja sen myötä ajatukset alkavat kiertää enemmän ja vähemmän yhtä kehää. Se mitä mielessä pyörii, riippuu ihmisestä - usein ne asiat ovat pelkoja (vaikkapa sairauksien, onnettomuuksien tai epäonnistumisen pelkoja), menneiden asioiden läpikäymistä (mitähän se sillä tarkoitti), masennusta, epätoivoa tai ahdistusta. Tämä on sinällään normaali tapahtumaketju eikä vaadi välttämättä edes mitään sairautta, eristäytyvät ihmiset muuttuvat vähin erin vähän eriskummallisiksi ja huonommin voiviksi. Kuten olet itsekin huomannut, monesti ihan pari kolme päivää ihmisten seurassa auttaa tuomaan elämään niin paljon muuta ajateltavaa, että ne kehää kiertävät ajatukset jäävät vähemmälle ja vointi paranee parissa päivässä huikeasti.
Puhu äidille! Vaikka tuntuu että olet jäänyt vaille hoivaa, tai äidille kertominen epäilyttää muuten, niin saatat kuitenkin yllättyä positiivisesti. Mieti myös onko sinulla ketään muuta ihmistä jolle voit puhua. Monesti puhuminen voi tuntua vaikealta ja tuntuu että ei halua vaivata muita omilla asioilla, yleensä pelko on kuitenkin turhaa.
Älä tee mitään itsellesi Olet tärkeä! Sinulla on koko elämä vielä edessä ja vaikka nyt on vaikea uskoa, niin hyviä aikoja tulee varmasti! Kuulostat fiksulta tyypiltä ja uskon että löydät vielä ne keinot miten selviät eteenpäin.
Tiedän yhden joka hirttäytyi TV -antennijohtoon kotona koulupäivän jälkeen.