Uskallanko mennä äidille sanomaan että haluan kuolla?
Ei olla kovin hyvissä väleissä, mutta en näe muitakaan vaihtoehtoja.
Kommentit (58)
Kyllä äidin on hyvä tietää tuostakin. Koska oma lapsi miettisi tuollaista, niin haluaisin tietää siitä. Toivon, että jatkat elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä asia pitää kertoa hänelle?
Vähän väärä kohta trollata. Hävetkää.
Ilman muuta sun pitää puhua kuolematoiveistasi ja itsem*rha-ajatuksistasi jollekin, mielellään useammalle ihmiselle. Sekin on hienoa, että tohdit avata tämän ketjun.
Älä jää ajatustesi kanssa yksin, vaan suuntaudu ihmisiin päin ja pyydä heiltä apua. Kaikkea hyvää sinulle! 🌸
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äidin on hyvä tietää tuostakin. Koska oma lapsi miettisi tuollaista, niin haluaisin tietää siitä. Toivon, että jatkat elämääsi
Korjaus: siis jos oma lapseni miettisi tuollaisia asioita, niin haluaisin tietää siitä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä asia pitää kertoa hänelle?
Vähän väärä kohta trollata. Hävetkää.
Miten niin trollata? En minä ainakaan rasittaisi ongelmilla vanhaa äitiäni.
Kerro ennemmin terveydenhuollon ammattiauttajalle. Äidilläsi tuskin on valmiuksia ja tietotaitoa ottaa vastaan tuollaista pommia, vaikka sinua varmasti paljon rakastaakin. Tuon tason psyykkiset ongelmat vaativat sen ammattiavun.
Kuolema tullut lähemmäksi koko ajan. En enää välitä huolehtia itsestäni, enkä muistakaan juuri. Haluaisin kaiken olevan ohi, mutta ajatus siitä kuinka huonosti menee, tuntuu hieman väärältä. En siis enää syö mitään lääkkeitä, ja ehkä huomannut sen siinä, että itken taas koko ajan. Ei täällä oikein tunnu olevan mitään ilon aiheita. Mustaa ja synkkää.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ennemmin terveydenhuollon ammattiauttajalle. Äidilläsi tuskin on valmiuksia ja tietotaitoa ottaa vastaan tuollaista pommia, vaikka sinua varmasti paljon rakastaakin. Tuon tason psyykkiset ongelmat vaativat sen ammattiavun.
Samaa mieltä. Ammattiauttaja puheille mieluummin äidin. Antaa äitiparan olla ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ennemmin terveydenhuollon ammattiauttajalle. Äidilläsi tuskin on valmiuksia ja tietotaitoa ottaa vastaan tuollaista pommia, vaikka sinua varmasti paljon rakastaakin. Tuon tason psyykkiset ongelmat vaativat sen ammattiavun.
Asun vielä kotona, niin siksi mietin tämmöisiä. Tuntuu että tarvitsisin hoivaa, vaikka olenkin parikymppinen. Siitä jäänyt kyllä paitsi omien vanhempien toimesta.
Aika monta on nyt näitä itsetuhoisten nuorten avausta.
Toivotaan ettei porukka pelleile tällaisilla asioilla. Näistä jutuista on monilla ihan oikeita kipeitä kokemuksia.
Miksi sinun tarvitsee äidille sanoa? Mikäli haluat kuolla se on sinun oma asia. Olet aikuinen tekemään omat ratkaisusi elämäsi suhteen.
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kriisipuhelin auttaa esimerkiksi silloin, kun
elämäsi on juuri muuttunut ja sinun on paha olla,
olet kokenut järkyttävän tapahtuman,
koet, ettet jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa,
sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai
olet huolissasi läheisestäsi.
Kriisipuhelin-päivystäjät ovat kriisityön ammattilaisia, alan opiskelijoita sekä vapaaehtoisia.
Ei se äiti varmaan osaa antaa sulle mitään vastausta.
Itsariyrityksiä Suomessa 10000-30000 vuodessa.
Jos perustettaisi eutanasiklinikoita jonne voisi päästä kuka tahansa saamaan kauniin lopun, olisi niihin paikkoihin pitkät jonot.
Suomi on täynnä itsetuhoisia ihmisiä.
AP, paljon voimia sinulle.
Vetis 20 kirjoitti:
Kuolema tullut lähemmäksi koko ajan. En enää välitä huolehtia itsestäni, enkä muistakaan juuri. Haluaisin kaiken olevan ohi, mutta ajatus siitä kuinka huonosti menee, tuntuu hieman väärältä. En siis enää syö mitään lääkkeitä, ja ehkä huomannut sen siinä, että itken taas koko ajan. Ei täällä oikein tunnu olevan mitään ilon aiheita. Mustaa ja synkkää.
Koita harhauttaa ajatuksiasi jotenkin. Lepääminen ja itkeminen on ok. Yritä kestää ja ota äitiisi yhteyttä. Jos olisit tässä halaisin sinua lujasti.
Onko sulla ketään läheistä, kaveria, jolle voisit kertoa olostasi? Sinun pitää hakeutua hoitoon. Pyydä apua hoitoon pääsyssä läheiseltä.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ennemmin terveydenhuollon ammattiauttajalle. Äidilläsi tuskin on valmiuksia ja tietotaitoa ottaa vastaan tuollaista pommia, vaikka sinua varmasti paljon rakastaakin. Tuon tason psyykkiset ongelmat vaativat sen ammattiavun.
Asun vielä kotona, niin siksi mietin tämmöisiä. Tuntuu että tarvitsisin hoivaa, vaikka olenkin parikymppinen. Siitä jäänyt kyllä paitsi omien vanhempien toimesta.
Kerro ihmeessä vanhemmillesi, ja kerro myös se, että tunnet tarvitsevasi hoivaa vaikka oletkin parikymppinen. 🌸
Miksi tämä asia pitää kertoa hänelle?