Mieheni kakkonen otti yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja samoin mies, jonka kanssa on nyt pidetty yhteyttä vajaat 9 kuukautta. Meidän suhde ei perustu seksiin, sitä on ollut vain kerran, vaan päivittäiseen viestittelyyn ja sanallisiin hellittelyihin. En siis ole varma, onko tässä kyse varsinaisesta kakkosena olosta vaiko mistä. Mutta tämä yhteydenpito tähän toiseen ihmiseen auttaa jaksamaan arjen harmaudessa ja rakkaudettomassa avioliitossa. Tiedän, että on kyse lähes pelkästä illuusiosta, jonka olemme tämän toisen miehen kanssa luoneet, mutta se on meidän oma kuplamme.

En todellakaan tunnista alkuunkaan noita luonnehdintoja kakkosnaisen elämän säälittävyydestä. Tai siis ei ainakaan sillä mittapuulla, mitä itse pidän säälittävänä. Olen erittäin vaativassa työssä ja huolehdin perheestäni, harrastan rankkaa liikuntaa päivittäin ja tapaan ystäviäni. Elämäni ei todellakaan ole viestien odottamista tältä toiselta mieheltä. Miehen vaimo on minulle täysin yhdentekevä ja tiedän olevani täysin erilainen ihminen kuin hän.

Olen ihastunut tähän mieheen, mutta en todellakaan elättele mitään haavekuvia parisuhteesta hänen kanssaan. Todennäköisyys siihen on liian pieni.

Mikset eroa jos liittosi on rakkaudeton? Mitä saat tältä mieheltä..pelkkiä viestejä? Perustuuko suhteenne pelkkiin viesteihin? Ja ihan oikeasti tuhlaat aikaasija energiaasi tuollaisen jonninjoutaviin viesteihin. Apua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 30 vuotta suhde mieheen joka on ollut 20 vuotta naimisissa saman naisen kanssa. Ei kuulu etikettiin kertoa vaimolle. Eikä kuulu etikettiin rakastua ja ripustautua pettäjään. Nykynuoret eivät ymmärrä rakastajattaren roolia.

Et siis kelvannut kenenkään vaimoksi. Eikä sinulla ole itsekunnioitusta. Sorry, olet moraaliton luuseri.

I never get jealous when I see my ex with someone else because my mom always taught me to give my used toys to the less fortunate.

Tavallaan tykkään ap:n asenteesta. Jos mies haluaa lähteä, saa asian hoitaa. Ap ei tee tätä työtä hänen puolestaan. 

Minun isäni  oli ehkä vähän tuollainen kuin tuo mies. Oli hankkinut sivusuhteen, josta haki itselleen ihailua, samalla oireili jotain  traumojaan suhteessa omaan naistemies-isäänsä. Oli kierroksessa jo toinen avioliitto, ja molemmissa liitoissa pettäminen alkoi aika tarkalleen siinä kohtaa, kun yhteinen lapsi on tietyssä iässä.

Mielenkiintoista oli, että hän halusi selvästi vaimonsa pelastavan hänet. Että vaimo ei päästäisi häntä menemään, ja ajaisi toisen naisen pois, vaikka itse sabotoi omaa liittoaan. 

Lopulta siinä sitten kävikin niin. Isäni jäi vaimonsa luo, ja ovat onnellisesti eläneet yhdessä jo yli 30 vuotta. Hän myös otti asiakseen ratkoa pään sisäisiä ongelmiaan ja kohdata omasta lapsuudenperheestään siirtyneitä malleja. 

Tämä ei ole mikään ohje kenellekään, eikä kenenkään naisen tehtävä ole fasilitoda miehen elämää, joka pettää, välttelee ja loukkaa. Pointtini on, että joskus elämä on monimutkaista, ja jotenkin ymmärrän miestä, joka on lähtevinään, mutta ei lähde, ja naista, joka ei automaattisesti heitä tätä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja samoin mies, jonka kanssa on nyt pidetty yhteyttä vajaat 9 kuukautta. Meidän suhde ei perustu seksiin, sitä on ollut vain kerran, vaan päivittäiseen viestittelyyn ja sanallisiin hellittelyihin. En siis ole varma, onko tässä kyse varsinaisesta kakkosena olosta vaiko mistä. Mutta tämä yhteydenpito tähän toiseen ihmiseen auttaa jaksamaan arjen harmaudessa ja rakkaudettomassa avioliitossa. Tiedän, että on kyse lähes pelkästä illuusiosta, jonka olemme tämän toisen miehen kanssa luoneet, mutta se on meidän oma kuplamme.

En todellakaan tunnista alkuunkaan noita luonnehdintoja kakkosnaisen elämän säälittävyydestä. Tai siis ei ainakaan sillä mittapuulla, mitä itse pidän säälittävänä. Olen erittäin vaativassa työssä ja huolehdin perheestäni, harrastan rankkaa liikuntaa päivittäin ja tapaan ystäviäni. Elämäni ei todellakaan ole viestien odottamista tältä toiselta mieheltä. Miehen vaimo on minulle täysin yhdentekevä ja tiedän olevani täysin erilainen ihminen kuin hän.

Olen ihastunut tähän mieheen, mutta en todellakaan elättele mitään haavekuvia parisuhteesta hänen kanssaan. Todennäköisyys siihen on liian pieni.

Mikset eroa jos liittosi on rakkaudeton? Mitä saat tältä mieheltä..pelkkiä viestejä? Perustuuko suhteenne pelkkiin viesteihin? Ja ihan oikeasti tuhlaat aikaasija energiaasi tuollaisen jonninjoutaviin viesteihin. Apua.

En tällä hetkellä kaipaa mitään tämän enempää. Ja tunteet ja tilanteet pysyvät paremmin kurissa, kun emme tapaa fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos saisin tietää että mies pettää ja tämä 2.nainen vielä kehtaisi viestiä lähetellä niin en ihan kiusallakaan eroaisi. Miehelle esittäisin ihanaa mutta oikeasti eläisin miten haluaisin ja "kusisin ukon muroihin". Ukko voisi toki lähteä koska vaan koska tietää missä on ovi...

Jep, mutta eipä vaan ole lähtenyt vaikka lähdöllä uhitteli jo maaliskuussa.

-ap

Mitäpä tuumasit kun ukkosi maaliskuussa väläytteli eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten hämmästytti, että hän antaa minulle anteeksi.

En pysty vaan käsittämään mitä.

-ap

Kysypä siltä mieheltäsi, millaisia satuja se on tarinoinut.

Kun olin 21-22-vuotias opiskelija, olin suhteessa 42-vuotiaaseen mieheen. Hän kertoi avoimesti, että on 13-vuotiaan tytön isä, mutta jätti mainitsematta vaimon.

Yhtenä perjantai-iltana käytiin kuuntelemassa live-musaa ja tultiin minun luo. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun maattiin alasti sylikkäin ja hän sanoi, että pitää varmaan lähteä, kun seuraavana päivänä on lento Berliiniin. Minä kysyin, kenen kanssa hän lähtee ja hän vastasi, että tyttären ja piti sen jälkeen pitkän tauon ja lisäsi vielä vaimon. Minä ihmettelin, että vaimon! Hän sanoi, että anteeksi kun ei ole kertonut, mutta he ovat yhdessä ainoastaan tytön takia, kun on murrosikä ja hankaluuksia. Olin niin hullaantunut, että halusin uskoa, vaikka osa minusta ei uskonutkaan selitystä.

Pidettiin taukoa tapaamisissa, mutta annoin periksi. Sitten tuli tämä vaihe, jossa hän satuili juttuja vaimosta. Vaimo ei anna eroa. Hän olisi valmis lähtemään, mutta vaimo sanoo, että pahimman murrosiän yli pitää olla yhdessä perheenä. Vaimo oli kuulemma antanut luvan, että voidaan tapailla, jo ei julkisilla paikoilla näyttäydytä yhdessä. Vaimo ei suostu puhumaan erosta ainakaan muutamaan vuoteen. Nämä kaikki siis miesystäväni kertomusta.

Mietin omaa tilannettani, koska taisin olla silloin 22-vuotias ja opintojen loppuvaiheessa gradua tekemässä. Halusinko jäädä odottamaan. Entäs jos haluaisin yhteisiä lapsia. Monenko vuoden jälkeen se olisi mahdollista.

Piste tuli suhteelle, kun satuttiin samaan aikaan samaan tilaisuuteen. Mies näki minut siellä, ei tullut juttelemaan, käänsi päänsä pois. Vaimo oli mukana ja juttelivat väliajalla toisen pariskunnan kanssa, kaikki sellaisia yli nelikymppisiä. Minulle vahvistui käsitys, että en minä vielä halunnut niin keski-ikäistä elämää, että nelikymppiset tuttavapariskunnat. Ja entäs jos se tytär vielä tulisi mukaan kaikkialle vapaa-aikana tai vielä pahempaa jos se tytär ei sietäisi minua. Oikeastaan se pahin jo toteutuikin, että miesystävä ei tunne minua julkisella paikalla ja arvon vaimo saa tasavertaisen kohtelun, minä en mitään. Nyt jälkikäteen ajatellen en edes tiedä, oliko se mies edes keskustellut minusta vaimonsa kanssa ja oliko vaimo sanonut ettei voi erota niin kauan kuin tyttärellä on murrosikä.

Itselle kävi samalla tavalla. Eli komea keski-ikäinen mies eroamassa vaimostaan.

Vaimo oli mieleltään sairas ja tytär invalidi.

Minä olin miehen mukaan suloinen ja hyvä kuuntelija.

Mies joutui tottakai huolehtimaan vaimostaan ja lapsestaan ja minä kuuntelin empaattisena, kuinka vaimolla oli taas huono päivä, voi miesparkaa! Lapsen kanssa taas ongelmia, Ei ole helppoa. Hoivalaitokseen pitkät jonot, ei voi muuta kuin odottaa.

Mutkan kautta tapasin hänen vaimonsa, mukavan ja tyylikkään, lähemmäs nelikymppisen rouvan ja heidän tyttärensä: täysin terveen teini-ikäisen fitness-lupauksen .

Voisin kuvitella tämän tapahtuneen meille muutama vuosi sitten :) mieheni tykkäsi kaikille kertoa "mielenterveysongelmistani", ja tytär oli hyvinkin fitissä. 

Vie laatikollinen paskaa ko. täti-ihmisen ovelle. Sano että selvisi tällä kertaa vähällä.

Ihmettelen miten "munattomia" naiset on näissä tilanteissa. Itkeä tihrustetaan ja palstoille kirjoitellaan, mitään ei uskalleta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä moralisointia. Kai sitä nyt suhteessa saa pysyä, jos suhteessa haluaa pysyä. Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Ei aikuinen ihminen välttämättä halua erota, vaikka kumppani pettäisi. Osaa kyllä ihan itse punnita riskit. Varmaan jollekin teini-ikäiselle voi antaa näitä jätä se sika - tyyppisiä neuvoja, koska nuori ei välttämättä osaa riittävästi punnita asioita.

Ehkä tuossa on kyse muustakin kuin moralisoinnista. Moni tulee jätetyksi. Siellä voi olla Pirkko, Salla ja Elina, jotka jäävät sivusuhteiksi. Sitten tulee Mia, joka haluaa kokonaisen suhteen. Ehkä molemmin puolin ihastuvat. Vanha vaimo jää.

Isä teki tuollaisen tempun. Äitini oli kai katsellut läpi sormien naisseikkailuja, mutta sitten tuli eräs kampaaja, joka houkutteli mukaansa. Olihan se järkytys, kun erotessa myös omaisuus on tapana jakaa. Yhtäkkiä oltiin äidin mukana kerrostalokolmiossa, jossa ei ollut edes omia huoneita siskolle ja minulle, jaettiin huone. Meillä ei ollut enää autoa, ratsastustunnit loppui, kun ei ollut kyytiä, vaikka isä oli luvannut, että hän maksaa harrastusmenot.

Isä alkoi perustaa heti uutta perhettä sen kampaajan kanssa. Ei ne olleet yhdessä kuin 3-4 vuotta ja yksi yhteinen lapsi. Sitten erosivat. Eron jälkeen kävi salaa tapailemassa meidän äitiä, mutta äiti sanoi, että ei enää muuta yhteen.

Nykyisin isäni on kihloissa ja asuu monen lapsen äidin kanssa. Minulla on jo omia lapsia, mutta heillä ei oikeastaan ole suhdetta pappaan. Tämäkin että kun kutsuin isäni nuorimmaisen ristiäisiin, hän toi mukanaan koko porukan. Uuden kihlatun kaikki lapset, joista olin aiemmin tavannut vain nuorimmat, jotka asuivat vielä kotona. Mikähän tilaisuus sekin on esitellä uuden heilan lapsia, että tuo ne oman lapsenlapsensa ristiäisiin kutsumatta. En muista edes kaikkien nimiä. Enkä muista, asuuko niistä nykyisin yksi vai kaksi vielä kotona äitinsä ja isäni luona.

Omalle miehelleni olen sanonut, että en hyväksy sivusuhteita. Jos tulee joku ihastus, ensin erotaan ja sitten vasta alkaa seurustella toisen kanssa. Ei ole vielä tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja samoin mies, jonka kanssa on nyt pidetty yhteyttä vajaat 9 kuukautta. Meidän suhde ei perustu seksiin, sitä on ollut vain kerran, vaan päivittäiseen viestittelyyn ja sanallisiin hellittelyihin. En siis ole varma, onko tässä kyse varsinaisesta kakkosena olosta vaiko mistä. Mutta tämä yhteydenpito tähän toiseen ihmiseen auttaa jaksamaan arjen harmaudessa ja rakkaudettomassa avioliitossa. Tiedän, että on kyse lähes pelkästä illuusiosta, jonka olemme tämän toisen miehen kanssa luoneet, mutta se on meidän oma kuplamme.

En todellakaan tunnista alkuunkaan noita luonnehdintoja kakkosnaisen elämän säälittävyydestä. Tai siis ei ainakaan sillä mittapuulla, mitä itse pidän säälittävänä. Olen erittäin vaativassa työssä ja huolehdin perheestäni, harrastan rankkaa liikuntaa päivittäin ja tapaan ystäviäni. Elämäni ei todellakaan ole viestien odottamista tältä toiselta mieheltä. Miehen vaimo on minulle täysin yhdentekevä ja tiedän olevani täysin erilainen ihminen kuin hän.

Olen ihastunut tähän mieheen, mutta en todellakaan elättele mitään haavekuvia parisuhteesta hänen kanssaan. Todennäköisyys siihen on liian pieni.

Mikset eroa jos liittosi on rakkaudeton? Mitä saat tältä mieheltä..pelkkiä viestejä? Perustuuko suhteenne pelkkiin viesteihin? Ja ihan oikeasti tuhlaat aikaasija energiaasi tuollaisen jonninjoutaviin viesteihin. Apua.

Se on pakoa todellisuudesta, mutta tietoisena illuusiosta. Onhan tuo nyt parempi kuin sikana pettäminen, mutta itse en tyytyisi kirjoittajan kuvaamaan parisuhteeseen ja sitten siihen liitettynä illuusio. Ennemmin luen hyviä kirjoja ja katson elokuvia. Koskaanhan ei tiedä mitä hyvää elämä tuo mukanaan, kun ei ole pessimisti. Tuollaisella keinolla kommentoija jaksaa epätyydyttävää parisuhdettaan.

Tässä on taustalla varman se se että vaimo ei edes halua seksiä miehensä kanssa. Siksi kakkonen ei liiaksi haittaa.

Perhearki rullaa mukavasti kun mies hoitaa tarpeensa muualla kiusaamatta  ap:ta.

Myös syyllisyyttä poteva mies kohtelee vaimoaan nyt hiukan paremmin, joten järjestely on oikein sopiva.

Vaimo nauttii vallasta.

Vierailija kirjoitti:

Ai, luulin että kakkonen kakkas pöydälle tms

Arvasin heti otsikon luettuani, että ensimmäinen kommentti tulee olemaan tätä tyyliä. Av ei pettänyt tälläkään kertaa.

Ei mies yleensä jätä vaimoaan kakkosnaisen vuoksi.

Mies haluaa vain seksiä.

Hän voi aina palata kotiin, kun ei jostain syystä mene hyvin toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa vaimo kyllä tietää. Ja ei tee mitään vaan odottaa miehen ratkaisua.

Kuten monet muutkin vaimot täällä tietävät miehen suhteesta ja erilaisista syistä siihen suostuvat eroamatta. Että ei se kaikille shokki ole tai ylipääsemätön tilanne.

Jotkut jopa tunnustavat tekevänsä tahallaan kiusaa.

Mies teeskentelee ettei petä vaikka pettää.

Vaimo teeskentelee ettei tiedä vaikka tietää.

Mahtava liitto.

Olen ns. järkiliitossa. Se on kestänyt yli 20 vuotta, ja olen erittäin onnellinen. Minusta olisi tavattoman rahvaanomaista alkaa kuulustella miestä tämän menemisistä ja tekemisistä. Hänellä on oikeus yksityisyyteen kuten minullakin. Liittomme todellakin on mahtava, vaikkemme eläkään symbioosissa. Ymmärrän, että alemman luokan parissa liitot perustetaan prinsessahaaveille, mutta monilla on ajateltavanaan myös muuta kuin omat tunteensa. 

Porvariston hillitty charmi. Käydäänkö sitten hyväksikäyttämässä "alemman luokan villejä ja hillittömiä"?

Vierailija kirjoitti:

Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.

Rakastaja vai rakastajar?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan aika yleistä, koska tiedän parikin oikeasti tapahtunutta vastaavaa tapausta. Ekassa tapauksessa sivusuhteen nainen oli vainooja, joka vainosi vaimoa vielä eronkin jälkeen. Kuvitteli ilmeisesti, että ovat edelleen yhdessä. Ja mies joutui tekemään rikosilmoituksen, heillä siis oli ollut vain lyhyt suhde.

Niin, ja se toinenkin tapaus oli sellainen, ettei nainen ihan täysillä käynyt.

Siis jos tämä ei olekaan provo: Ei kannata reagoida mitenkään ja jos kirjeitä tulee lisää, niin yhteyttä poliisiin matalalla kynnyksellä. Miehellesi varmaan näytät kirjettä myös?

Tuo ensin mainittu vainoojatapaus otti yhteyttä myös pariskunnan toiseen lapseen.

Ei ole Provo, tiedän kyllä että kuulostaa sellaiselta.

Kyseessä ei ollut kirje vaan puhelimeen viesti. Ja joo, tarkoitus on kysyä mieheltä, että mikähän idea noissa viesteissä on.

Mielenterveys naisella ei ole kunnossa, sen tiedän.

No sittenhän teitä on kaksi joiden mielenterveys horjuu. Sinä olet lisäksi kynnysmatto. Mutta kukin tyylillään.

Väkisinhän tämä tilanne vaikuttaa hyvinvointiini, olet siinä oikeassa. Kerroin tuossa kuitenkin aiemmin, että minulla on syyni olla tässä.

-ap

Olet kuin yksi kaverini. Hänkin hoki, että on syynsä, kun mies petti ja kyselin miksi ei jätä. Se mies sitten lopulta lähti, kun uuden rouvan lapsi muutti pois. Kaverini kulkee edelleen terapiassa, kuulema tuntee itsensä petetyksi ja huonoksi. No hän on molempia, mies petti liki 20 v ja kaverini tiesi mutta roikkui ja meni itsekunnioitus.

Mikä on syy, että sietää miestä joka panee toisen kanssa ja sinäkin panet sen kanssa. Ei mikään, vain rohkeus kohdata tilanne sinulta puuttuu. Oket säälittävä kynnysmatto.

🤮

Ei tässä nyt kahtakymmentä vuotta ole lähelläkään mennyt...

Mutta saat olla minusta mitä mieltä vaan. Kommentoi kuitenkin mieluummin varsinaista aihetta: miksi kakkonen kokee tarpeelliseksi viestittää minulle, miten minun kuuluisi toimia.

-ap

Kakkonen haluaa sinulta reaktiota, ihan mitä vain, mitä voi sitten kääntää ja vääntää itselleen sopivaksi ja päästä sen avulla uhriutumaan. Kannattaa olla reagoimatta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tykkään ap:n asenteesta. Jos mies haluaa lähteä, saa asian hoitaa. Ap ei tee tätä työtä hänen puolestaan. 

Minun isäni  oli ehkä vähän tuollainen kuin tuo mies. Oli hankkinut sivusuhteen, josta haki itselleen ihailua, samalla oireili jotain  traumojaan suhteessa omaan naistemies-isäänsä. Oli kierroksessa jo toinen avioliitto, ja molemmissa liitoissa pettäminen alkoi aika tarkalleen siinä kohtaa, kun yhteinen lapsi on tietyssä iässä.

Mielenkiintoista oli, että hän halusi selvästi vaimonsa pelastavan hänet. Että vaimo ei päästäisi häntä menemään, ja ajaisi toisen naisen pois, vaikka itse sabotoi omaa liittoaan. 

Lopulta siinä sitten kävikin niin. Isäni jäi vaimonsa luo, ja ovat onnellisesti eläneet yhdessä jo yli 30 vuotta. Hän myös otti asiakseen ratkoa pään sisäisiä ongelmiaan ja kohdata omasta lapsuudenperheestään siirtyneitä malleja. 

Tämä ei ole mikään ohje kenellekään, eikä kenenkään naisen tehtävä ole fasilitoda miehen elämää, joka pettää, välttelee ja loukkaa. Pointtini on, että joskus elämä on monimutkaista, ja jotenkin ymmärrän miestä, joka on lähtevinään, mutta ei lähde, ja naista, joka ei automaattisesti heitä tätä ulos.

Naisena en olisi niin onnellinen seuraavaa 30 vuotta kun tietäisin mieheni olettaisi minun pelastavan hänet vierailta naisilta ja ajavan ne pois. Eihän se nyt vaimon tehtävä olla paimentaa miestä ja olla huoltajana ja hätistelijänä aikuisessa suhteessa.

Kyllä olisi taustalla ajatus, että koskahan taas ilmestyy se seuraava nainen, joka "vie" mieheni kuin tuliaispussin ja jälleen kerran minun pitäisi olla se pelastava ritari. En vaan jaksaisi.

Vaikka jotkut miehet "lopulta jäävätkin" sitten ykkösvaimojensa luo niin ei se ole kummoinenkaan palkinto vaimon sitkeydestä ja siitä kaikesta muusta mitä taustalla on ollut ja mitä taustalle edelleen jää. On yleensä sitten joku sopimusjuttu millä tyylillä ja millä ehdoilla liittoa jatketaan. Yleensä vaimo haluaa, että mies on nöyrää poikaa niin rahallisesti kuin muissakin kodin päätöksissä sen miehensä naisilta pelästamisen jälkeen.

Yleensä nämä miehet rauhoittuvat vasta kun terveys tai ikä tulee vastaan. Monella se vastaantuleva ikä saattaa olla aika korkeakin jos muuten pelit ja pää toimii.

Varsinkin silloin jos kakkossuhde on ollut jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.

Aika epäelämältä kuulostaa. Inhoat kumpaakin, ehkä itseäsi myös. Oletat ihmisten "murskaantuvan" totuudesta, mutta ehkä tuossa tilanteessa kaikkien kannalta olisi loppupeleissä paras, jos kaikille parisuhteille laitettaisiin piste.  Mieti, millaista olisi elää elämää, jossa voisit kokea, että sinulla on selkäranka ja saisit vapaasti sanoa ääneen asioita, jotka pitävät paikkansa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan aika yleistä, koska tiedän parikin oikeasti tapahtunutta vastaavaa tapausta. Ekassa tapauksessa sivusuhteen nainen oli vainooja, joka vainosi vaimoa vielä eronkin jälkeen. Kuvitteli ilmeisesti, että ovat edelleen yhdessä. Ja mies joutui tekemään rikosilmoituksen, heillä siis oli ollut vain lyhyt suhde.

Niin, ja se toinenkin tapaus oli sellainen, ettei nainen ihan täysillä käynyt.

Siis jos tämä ei olekaan provo: Ei kannata reagoida mitenkään ja jos kirjeitä tulee lisää, niin yhteyttä poliisiin matalalla kynnyksellä. Miehellesi varmaan näytät kirjettä myös?

Tuo ensin mainittu vainoojatapaus otti yhteyttä myös pariskunnan toiseen lapseen.

Ei ole Provo, tiedän kyllä että kuulostaa sellaiselta.

Kyseessä ei ollut kirje vaan puhelimeen viesti. Ja joo, tarkoitus on kysyä mieheltä, että mikähän idea noissa viesteissä on.

Mielenterveys naisella ei ole kunnossa, sen tiedän.

No sittenhän teitä on kaksi joiden mielenterveys horjuu. Sinä olet lisäksi kynnysmatto. Mutta kukin tyylillään.

Väkisinhän tämä tilanne vaikuttaa hyvinvointiini, olet siinä oikeassa. Kerroin tuossa kuitenkin aiemmin, että minulla on syyni olla tässä.

-ap

Olet kuin yksi kaverini. Hänkin hoki, että on syynsä, kun mies petti ja kyselin miksi ei jätä. Se mies sitten lopulta lähti, kun uuden rouvan lapsi muutti pois. Kaverini kulkee edelleen terapiassa, kuulema tuntee itsensä petetyksi ja huonoksi. No hän on molempia, mies petti liki 20 v ja kaverini tiesi mutta roikkui ja meni itsekunnioitus.

Mikä on syy, että sietää miestä joka panee toisen kanssa ja sinäkin panet sen kanssa. Ei mikään, vain rohkeus kohdata tilanne sinulta puuttuu. Oket säälittävä kynnysmatto.

🤮

Ei tässä nyt kahtakymmentä vuotta ole lähelläkään mennyt...

Mutta saat olla minusta mitä mieltä vaan. Kommentoi kuitenkin mieluummin varsinaista aihetta: miksi kakkonen kokee tarpeelliseksi viestittää minulle, miten minun kuuluisi toimia.

-ap

Kakkonen haluaa sinulta reaktiota, ihan mitä vain, mitä voi sitten kääntää ja vääntää itselleen sopivaksi ja päästä sen avulla uhriutumaan. Kannattaa olla reagoimatta mitenkään.

Niin ja miksei tuollaiseen kuvioon voisi kuulua sellainenkin leikki, että ap:n pso on kehottanut kakkosta soittamaan ykköselle. Hiukkaa draamaa ja adrenaliinia tunkkaiseen liittoon. Ja huumoria. Sellaista sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan aika yleistä, koska tiedän parikin oikeasti tapahtunutta vastaavaa tapausta. Ekassa tapauksessa sivusuhteen nainen oli vainooja, joka vainosi vaimoa vielä eronkin jälkeen. Kuvitteli ilmeisesti, että ovat edelleen yhdessä. Ja mies joutui tekemään rikosilmoituksen, heillä siis oli ollut vain lyhyt suhde.

Niin, ja se toinenkin tapaus oli sellainen, ettei nainen ihan täysillä käynyt.

Siis jos tämä ei olekaan provo: Ei kannata reagoida mitenkään ja jos kirjeitä tulee lisää, niin yhteyttä poliisiin matalalla kynnyksellä. Miehellesi varmaan näytät kirjettä myös?

Tuo ensin mainittu vainoojatapaus otti yhteyttä myös pariskunnan toiseen lapseen.

Ei ole Provo, tiedän kyllä että kuulostaa sellaiselta.

Kyseessä ei ollut kirje vaan puhelimeen viesti. Ja joo, tarkoitus on kysyä mieheltä, että mikähän idea noissa viesteissä on.

Mielenterveys naisella ei ole kunnossa, sen tiedän.

No sittenhän teitä on kaksi joiden mielenterveys horjuu. Sinä olet lisäksi kynnysmatto. Mutta kukin tyylillään.

Väkisinhän tämä tilanne vaikuttaa hyvinvointiini, olet siinä oikeassa. Kerroin tuossa kuitenkin aiemmin, että minulla on syyni olla tässä.

-ap

Olet kuin yksi kaverini. Hänkin hoki, että on syynsä, kun mies petti ja kyselin miksi ei jätä. Se mies sitten lopulta lähti, kun uuden rouvan lapsi muutti pois. Kaverini kulkee edelleen terapiassa, kuulema tuntee itsensä petetyksi ja huonoksi. No hän on molempia, mies petti liki 20 v ja kaverini tiesi mutta roikkui ja meni itsekunnioitus.

Mikä on syy, että sietää miestä joka panee toisen kanssa ja sinäkin panet sen kanssa. Ei mikään, vain rohkeus kohdata tilanne sinulta puuttuu. Oket säälittävä kynnysmatto.

🤮

Ei tässä nyt kahtakymmentä vuotta ole lähelläkään mennyt...

Mutta saat olla minusta mitä mieltä vaan. Kommentoi kuitenkin mieluummin varsinaista aihetta: miksi kakkonen kokee tarpeelliseksi viestittää minulle, miten minun kuuluisi toimia.

-ap

Kakkonen haluaa sinulta reaktiota, ihan mitä vain, mitä voi sitten kääntää ja vääntää itselleen sopivaksi ja päästä sen avulla uhriutumaan. Kannattaa olla reagoimatta mitenkään.

Kakkonen tietää valla hyvin, että aloittaja on jo kääntänyt ja vääntänyt itsensä tilanteeseen sopivaksi. Kun sen on sietänyt.

Ja reagoimattomuus tuskin enää toimii. Kuka toinen nainen muka luulee, ettei ykkönen ole jo reagoinut tähän mennessä hyvinkin monella tavalla koska suhdehan on ilmeisesti ollut jo pitkään tiedossa. Eri asia jos olisi vasta nyt tullut ilmi.

Jo tämä, että aloittaja noin pajon reagoi viestiin, että kirjoittaa siitä tänne ja kysyy mielipiteitä sekä itse pohtii "mitähän tuo nainen oikein tarkoitti" on reagointia.

Eli ykkönenhän on jo reagoinut.

Loogisuus ei taida olla parhaita puolia ykkösnaisillakaan.