Mieheni kakkonen otti yhteyttä

Olen naimisissa ja samoin mies, jonka kanssa on nyt pidetty yhteyttä vajaat 9 kuukautta. Meidän suhde ei perustu seksiin, sitä on ollut vain kerran, vaan päivittäiseen viestittelyyn ja sanallisiin hellittelyihin. En siis ole varma, onko tässä kyse varsinaisesta kakkosena olosta vaiko mistä. Mutta tämä yhteydenpito tähän toiseen ihmiseen auttaa jaksamaan arjen harmaudessa ja rakkaudettomassa avioliitossa. Tiedän, että on kyse lähes pelkästä illuusiosta, jonka olemme tämän toisen miehen kanssa luoneet, mutta se on meidän oma kuplamme.

En todellakaan tunnista alkuunkaan noita luonnehdintoja kakkosnaisen elämän säälittävyydestä. Tai siis ei ainakaan sillä mittapuulla, mitä itse pidän säälittävänä. Olen erittäin vaativassa työssä ja huolehdin perheestäni, harrastan rankkaa liikuntaa päivittäin ja tapaan ystäviäni. Elämäni ei todellakaan ole viestien odottamista tältä toiselta mieheltä. Miehen vaimo on minulle täysin yhdentekevä ja tiedän olevani täysin erilainen ihminen kuin hän.

Olen ihastunut tähän mieheen, mutta en todellakaan elättele mitään haavekuvia parisuhteesta hänen kanssaan. Todennäköisyys siihen on liian pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuten Liisa Seppälä, katselisin touhua sivusta, eläisin omaa elämääni ja ottaisin eron vasta kun kakkonen on mullan alla. Mielenterveysongelmaiset usein kuolee nuorempina elintapojensa vuoksi.

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmaisia ovat kyllä ne muut kuin kakkosnaiset.

Ihan tämänkin ketjun perusteella sekä myös oikean elämän perusteella.

Myös ykkösten kielenkäyttö ja sanankäyttö on sellausta, että harva kakkosnainen sellaista käyttää.

Liisalla ja Dannylla oli omat elämät, kummallakin. Ei Liisa mitenkään yksin ja uskollisena jäänyt odottamaan.

Varmasti sanankäyttö voi olla aikamoista sekä ykkösellä että kakkosilla, mutta miten perustelet väitteen, että ykköset olisivat pahempia sanailussa?

Koska ykkösille tilanne tulee uutena ja yllätyksenä ja siinä tunteiden myllerryksessä tulee sanottua kaikenlaista, mikä sitten jälkikäteen ajatellen ei ollut kovinkaan fiksua.

-eri

"Uskon, että yhteinen salaisuus, häpeä ja "rikoskumppanuus" lähentää ja "koukuttaa", mutta eikö tämän naisen miestä koskaan väsytä ja ahdista elää kaksoiselämää?

Eikö häntä inhota valehdella vaimolleen,

salailla tältä asioita ja hämätä häntä?

Uskottomuus on monelle rankkaa henkistä väkivaltaa.

Se monesti hajoittaa ihmisen lopullisesti.

Esim. on termi "kaasuvalotus".

Se on sitä, kun manipuloi ja hämää uhria niin, että uhri alkaa epäillä omaa järkeään ja havainnointikykyään.

Esim. vaimo alkaa epäillä tai vaistota jotain ja hän kysyy puolisolta suoraan tilanteesta. Mies selittää vaimon havainnot ja epäilyt liian vilkkaana mielikuvituksena,

ja ehkä moittii vaimoaan vainoharhaiseksi ja sekopäiseksi.

ja kuinka moiset epäilyt ovat syvästi loukkaavia,

ja lopulta vaimo pyytää anteeksi mieheltään.

Vaimo uskoo miestään, ja hakeutuu jopa terapiaan käsittelemään ahdistavia tuntemuksiaan, "joille ei ole mitään järjellistä syytä",

mutta jotka vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa ja parisuhteeseensa.

Miehen valheiden ja manipuloinnin seurauksena vaimo uskoo,

että hän on sekoamassa ja että hän ei voi enää luottaa omiin havaintoihinsa.

Hän alkaa elämään pseudotodellisuutta: " kaikki on "hyvin" mutta silti on ilkeä olo.

Eikö mies ikinä sure sitä, että hän on muuttanut oman avioliittonsa "avioliiton irvikuvaksi", joka on hänen puoleltaan valhetta,

ja huijannut vaimonsa uhraamaan nuoruutensa ja elämänsä tälle valheelle?

Pelleillyt vaimonsa järjen ja mielenterveyden kanssa omista itsekkäistä syistään.

Mitä hän tekee silloin kun totuus lävähtää vaimon silmille?

Kun tälle selviää, että koko heidän avioliittonsa on ollut valhetta?

Eikö miehellä ole ikinä huono omatunto?

Eikö syyllisyyden kantaminen käy koskaan raskaaksi?

Sinä leuhkit tietäväsi vaimoparasta ja heidän suhteestaan enemmän kuin hän itse.

Miksi te teette tuollaista sille naiselle? Kauanko te olette huijanneet häntä?"

Viisas teksti. Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehen ykkösnainen ottanut sinuun koskaan yhteyttä?

Kolmannen vaimon elämä ei ole aina helppoa. Tosin kummastihan Nykäsen Mattilekin niitä vaimoja riitti.

Kummasti se Toni Nieminenkin sai aina nopsaan uuden kihlatun lämmiteltyä jonon jatkoksi, uutta putkeen pukkasi kummasti vaikka olis ollu edellisten vaimojen ja lapsien kanssa asiat millasessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuten Liisa Seppälä, katselisin touhua sivusta, eläisin omaa elämääni ja ottaisin eron vasta kun kakkonen on mullan alla. Mielenterveysongelmaiset usein kuolee nuorempina elintapojensa vuoksi.

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmaisia ovat kyllä ne muut kuin kakkosnaiset.

Ihan tämänkin ketjun perusteella sekä myös oikean elämän perusteella.

Myös ykkösten kielenkäyttö ja sanankäyttö on sellausta, että harva kakkosnainen sellaista käyttää.

Liisalla ja Dannylla oli omat elämät, kummallakin. Ei Liisa mitenkään yksin ja uskollisena jäänyt odottamaan.

Kumpi onkaan elossa, Liisa vai Armi? Kumpi oli tasapainoinen bisnesnainen, joka samalla hoiti perheensä ja kumpi lapseton alkoholisti?

Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Jos on alkoholisti, on parempi, ettei lisäänny. Armin alkoholismi oli Dannyn syytä.

Armi tarttui itse pulloon, ei kukaan muu. Alkoholisti keksii aina syitä ja syyttää muita ongelmistaan.

Ei kukaan huvikseen alkoholistiksi ala. Danny pilasi Armin elämän eikä ole joutunut siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Kuvottava ukko.

Armin ei ollut mikään pakko roikkua kakkosena. Itse luotu ongelma kuten alkoholismikin. Sitä sai mitä tilasi.

Alkoholisti alkoholisoituu vaikka olisi käynyt vihillä ja olisi perhettä, ei ne loppupeleissä olisi painanut kun alkaa janottaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuten Liisa Seppälä, katselisin touhua sivusta, eläisin omaa elämääni ja ottaisin eron vasta kun kakkonen on mullan alla. Mielenterveysongelmaiset usein kuolee nuorempina elintapojensa vuoksi.

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmaisia ovat kyllä ne muut kuin kakkosnaiset.

Ihan tämänkin ketjun perusteella sekä myös oikean elämän perusteella.

Myös ykkösten kielenkäyttö ja sanankäyttö on sellausta, että harva kakkosnainen sellaista käyttää.

Liisalla ja Dannylla oli omat elämät, kummallakin. Ei Liisa mitenkään yksin ja uskollisena jäänyt odottamaan.

Kumpi onkaan elossa, Liisa vai Armi? Kumpi oli tasapainoinen bisnesnainen, joka samalla hoiti perheensä ja kumpi lapseton alkoholisti?

Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Jos on alkoholisti, on parempi, ettei lisäänny. Armin alkoholismi oli Dannyn syytä.

Armi tarttui itse pulloon, ei kukaan muu. Alkoholisti keksii aina syitä ja syyttää muita ongelmistaan.

Ei kukaan huvikseen alkoholistiksi ala. Danny pilasi Armin elämän eikä ole joutunut siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Kuvottava ukko.

Armin ei ollut mikään pakko roikkua kakkosena. Itse luotu ongelma kuten alkoholismikin. Sitä sai mitä tilasi.

Alkoholisti alkoholisoituu vaikka olisi käynyt vihillä ja olisi perhettä, ei ne loppupeleissä olisi painanut kun alkaa janottaa....

Nainen se vaan alkaa paisua kuin pullataikina, kun hääkakku on syöty. Kun ei enää tarvitse tsempata, niin voi repsahtaa ihan rauhassa. Mutta menepä jättämään toinen sen takia, että se keräsi kahdessa vuodessa 20 kiloa ylipainoa...

Aloituksessa vaimo kyllä tietää. Ja ei tee mitään vaan odottaa miehen ratkaisua.

Kuten monet muutkin vaimot täällä tietävät miehen suhteesta ja erilaisista syistä siihen suostuvat eroamatta. Että ei se kaikille shokki ole tai ylipääsemätön tilanne.

Jotkut jopa tunnustavat tekevänsä tahallaan kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuten Liisa Seppälä, katselisin touhua sivusta, eläisin omaa elämääni ja ottaisin eron vasta kun kakkonen on mullan alla. Mielenterveysongelmaiset usein kuolee nuorempina elintapojensa vuoksi.

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmaisia ovat kyllä ne muut kuin kakkosnaiset.

Ihan tämänkin ketjun perusteella sekä myös oikean elämän perusteella.

Myös ykkösten kielenkäyttö ja sanankäyttö on sellausta, että harva kakkosnainen sellaista käyttää.

Liisalla ja Dannylla oli omat elämät, kummallakin. Ei Liisa mitenkään yksin ja uskollisena jäänyt odottamaan.

Kumpi onkaan elossa, Liisa vai Armi? Kumpi oli tasapainoinen bisnesnainen, joka samalla hoiti perheensä ja kumpi lapseton alkoholisti?

Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Jos on alkoholisti, on parempi, ettei lisäänny. Armin alkoholismi oli Dannyn syytä.

Armi tarttui itse pulloon, ei kukaan muu. Alkoholisti keksii aina syitä ja syyttää muita ongelmistaan.

Ei kukaan huvikseen alkoholistiksi ala. Danny pilasi Armin elämän eikä ole joutunut siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Kuvottava ukko.

Armin ei ollut mikään pakko roikkua kakkosena. Itse luotu ongelma kuten alkoholismikin. Sitä sai mitä tilasi.

Alkoholisti alkoholisoituu vaikka olisi käynyt vihillä ja olisi perhettä, ei ne loppupeleissä olisi painanut kun alkaa janottaa....

Nainen se vaan alkaa paisua kuin pullataikina, kun hääkakku on syöty. Kun ei enää tarvitse tsempata, niin voi repsahtaa ihan rauhassa. Mutta menepä jättämään toinen sen takia, että se keräsi kahdessa vuodessa 20 kiloa ylipainoa...

Jo napsahti parilta pullukalta alapeukut.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa vaimo kyllä tietää. Ja ei tee mitään vaan odottaa miehen ratkaisua.

Kuten monet muutkin vaimot täällä tietävät miehen suhteesta ja erilaisista syistä siihen suostuvat eroamatta. Että ei se kaikille shokki ole tai ylipääsemätön tilanne.

Jotkut jopa tunnustavat tekevänsä tahallaan kiusaa.

Mies teeskentelee ettei petä vaikka pettää.

Vaimo teeskentelee ettei tiedä vaikka tietää.

Mahtava liitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuten Liisa Seppälä, katselisin touhua sivusta, eläisin omaa elämääni ja ottaisin eron vasta kun kakkonen on mullan alla. Mielenterveysongelmaiset usein kuolee nuorempina elintapojensa vuoksi.

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmaisia ovat kyllä ne muut kuin kakkosnaiset.

Ihan tämänkin ketjun perusteella sekä myös oikean elämän perusteella.

Myös ykkösten kielenkäyttö ja sanankäyttö on sellausta, että harva kakkosnainen sellaista käyttää.

Liisalla ja Dannylla oli omat elämät, kummallakin. Ei Liisa mitenkään yksin ja uskollisena jäänyt odottamaan.

Kumpi onkaan elossa, Liisa vai Armi? Kumpi oli tasapainoinen bisnesnainen, joka samalla hoiti perheensä ja kumpi lapseton alkoholisti?

Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Jos on alkoholisti, on parempi, ettei lisäänny. Armin alkoholismi oli Dannyn syytä.

Armi tarttui itse pulloon, ei kukaan muu. Alkoholisti keksii aina syitä ja syyttää muita ongelmistaan.

Ei kukaan huvikseen alkoholistiksi ala. Danny pilasi Armin elämän eikä ole joutunut siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Kuvottava ukko.

Armin ei ollut mikään pakko roikkua kakkosena. Itse luotu ongelma kuten alkoholismikin. Sitä sai mitä tilasi.

Alkoholisti alkoholisoituu vaikka olisi käynyt vihillä ja olisi perhettä, ei ne loppupeleissä olisi painanut kun alkaa janottaa....

Kyllä naisiakin alkoholisoituu siinä missä miehiäkin.

Tokko joku danny viinaa väkisin kenenkään kurkkuun kaatoi. Tyhmää syyllistämistä.

Mun kakkonen hakee kans usein yhteyttä mieheni kanssa. Ja mies tykkää.

Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä "kakkosia" on AINA MIEHILLÄ? En ole IKINÄ kuullut että akka pitäisi jotain miesten haaremia, ne ovat AINA MIEHIÄ. Vaihdatte nimennekin näiden eteen, olette kunnon merkattuja teurasnautoja joita spermataan ja sitten tässä kiitos? :D Teitä vain petetään ja muitakin reikiä spermataan. Kunnon surkimukset. Nauran jokaiselle petettävälle akalle, kuorruttakaa spermalla nyt vielä naamanne kun menette ulos. Surkeita olette. Oikeita käytettyjä lehmiä.

Juttu taitaa mennä niin, että kun ollaan suht. nuoria, mies on alttiinpi pettämään.

Sitten kun mies vanhenee ja rauhoittuu, tulee vaimolle "villit vuodet".

Tutkimusten mukaan, suurin osa avioeroista tapahtuu naisten aloitteesta.

Juuri kun mies on seestynyt ja alkanut nauttimaan vanhuudenpäivistä ja parisuhdearjesta niin vaimo pistääkin lusikat jakoon heti kun viimeinenkin poikanen on lentänyt pesästä.

Vaimo odottaa sen aikaa, että lapset on kasvatettu maailmalle ja lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.

Säälittävää. Luuletko tekeväsi paljonkin hyvää kun pyörität näitä kahta naista, jotta he eivät "murskaantuisi"? Taidat ajatella itsestäsi aika paljon liikoja. Naiset kyllä löytävät uudet, rehdit kumppanit kunhan lopetat heidän kieron ja ilkeän huijaamisensa

Vierailija kirjoitti:

Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.

En kyllä pysty symppaamaan yhtään. Itse olet soppasi keittänyt ja nyt toivot jopa toisen kuolemaa? Voi hohhoijaa sentään, kaikkea sitä leipä elättää🙄

Pieru? Mieheni kakkonen lähettää sinulle tärkeän viestin.

Joskus nuoruudessa tuli koettua miltä se tuntuu kun petetyksi joutuu. Ei tuntunut kivalta.

Vannoin silloin että itse en ainakaan petä ja siipalle olen sanonut että en tykkää tyypeistä jotka siirtelevät maalin pakkoja kesken pelin.

Ja jos selviäisi, että joku toinenkin nuoleskelee sitä omaksi ajattelemaansa tikkaria, niin sori---- roskiin lentäisi.

"Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani."

Jätä noi molemmat! Kuulostavat pirun tylsiltä muijilta, senkun murskaantuvat jos ovat niin nynnyjä ettei ilman miestä pärjää. Ota minut (vastaan kahta naista).

Terkuin Kokki kolmonen.

Vierailija kirjoitti:

"Kaksoiselämää:

Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.

Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.

Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".

Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.

Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.

Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.

Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani."

Jätä noi molemmat! Kuulostavat pirun tylsiltä muijilta, senkun murskaantuvat jos ovat niin nynnyjä ettei ilman miestä pärjää. Ota minut (vastaan kahta naista).

Terkuin Kokki kolmonen.

Kiitos Kokki kolmoselle hyvistä nauruista!

Vierailija kirjoitti:

Eniten hämmästytti, että hän antaa minulle anteeksi.

En pysty vaan käsittämään mitä.

-ap

Kysypä siltä mieheltäsi, millaisia satuja se on tarinoinut.

Kun olin 21-22-vuotias opiskelija, olin suhteessa 42-vuotiaaseen mieheen. Hän kertoi avoimesti, että on 13-vuotiaan tytön isä, mutta jätti mainitsematta vaimon.

Yhtenä perjantai-iltana käytiin kuuntelemassa live-musaa ja tultiin minun luo. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun maattiin alasti sylikkäin ja hän sanoi, että pitää varmaan lähteä, kun seuraavana päivänä on lento Berliiniin. Minä kysyin, kenen kanssa hän lähtee ja hän vastasi, että tyttären ja piti sen jälkeen pitkän tauon ja lisäsi vielä vaimon. Minä ihmettelin, että vaimon! Hän sanoi, että anteeksi kun ei ole kertonut, mutta he ovat yhdessä ainoastaan tytön takia, kun on murrosikä ja hankaluuksia. Olin niin hullaantunut, että halusin uskoa, vaikka osa minusta ei uskonutkaan selitystä.

Pidettiin taukoa tapaamisissa, mutta annoin periksi. Sitten tuli tämä vaihe, jossa hän satuili juttuja vaimosta. Vaimo ei anna eroa. Hän olisi valmis lähtemään, mutta vaimo sanoo, että pahimman murrosiän yli pitää olla yhdessä perheenä. Vaimo oli kuulemma antanut luvan, että voidaan tapailla, jo ei julkisilla paikoilla näyttäydytä yhdessä. Vaimo ei suostu puhumaan erosta ainakaan muutamaan vuoteen. Nämä kaikki siis miesystäväni kertomusta.

Mietin omaa tilannettani, koska taisin olla silloin 22-vuotias ja opintojen loppuvaiheessa gradua tekemässä. Halusinko jäädä odottamaan. Entäs jos haluaisin yhteisiä lapsia. Monenko vuoden jälkeen se olisi mahdollista.

Piste tuli suhteelle, kun satuttiin samaan aikaan samaan tilaisuuteen. Mies näki minut siellä, ei tullut juttelemaan, käänsi päänsä pois. Vaimo oli mukana ja juttelivat väliajalla toisen pariskunnan kanssa, kaikki sellaisia yli nelikymppisiä. Minulle vahvistui käsitys, että en minä vielä halunnut niin keski-ikäistä elämää, että nelikymppiset tuttavapariskunnat. Ja entäs jos se tytär vielä tulisi mukaan kaikkialle vapaa-aikana tai vielä pahempaa jos se tytär ei sietäisi minua. Oikeastaan se pahin jo toteutuikin, että miesystävä ei tunne minua julkisella paikalla ja arvon vaimo saa tasavertaisen kohtelun, minä en mitään. Nyt jälkikäteen ajatellen en edes tiedä, oliko se mies edes keskustellut minusta vaimonsa kanssa ja oliko vaimo sanonut ettei voi erota niin kauan kuin tyttärellä on murrosikä.