Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto-opiskelijat! Oletteko kohdanneet syrjintää tai vähättelyä professoreiden taholta?
23.09.2022 |
Olen maisterivaiheen opiskelija, ja olen pistänyt merkille, kuinka yliopiston opettajat/ professorit osaavat toisinaan olla hyvin ikäviäkin opiskelijoille, joiden ajatuksia he eivät arvosta. Tämä näkyy erityisesti opiskelijoiden ajatusten sivuuttamisena, töksäyttelevinä kommentteina tai silmien pyöräyttelynä. Opettajien käytöksestä huomaa hyvin selvästi, kuka opiskelija on suosiossa ja kuka ei, ja kehen uskotaan ja kehen ei.
Olen ollut todella pettynyt yliopiston ilmapiiriin, minkä jotkut opettajat luovat. Heidän kommenttinsa pahimmillaan syö uskoa itseen ja laittaa kyseenalaistamaan omaa ammattitaitoa. Olen kuullut vastaavia tarinoita hyvin paljon. Taannoinen tohtoriopiskelija kertoi professorin haukkuneen kovin sanoin väitöskirjansa.
Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä yliopiston henkilökunnasta, joka imitoi rauhallista opiskelijaa, huutelee ja vihjailee ihan joka kerta, kun näkevät sen oppitunneilla?
Kamerakännykkää esiin ja videot eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yliopistosta, mutta AMK:sta aivan karsea kokemus erään opettajan kohdalta: hän alkoi yhtäkkiä kohdella minua kuin ilmaa, kertakaikkiaan!
Ilmeisesti ärsytin häntä jotenkin henkilökohtaisesti niin paljon, että hän vain inhosi minua, jostain syystä... Mutta eihän se (henkilökohtaisten kemioiden kohtaamattomuus) saisi palvelualalla silti näkyä "asiakkaalle" ulospäin!
Ainakin opettajan pitäisi sentään tervehtiä tavatessa ihan kaikkia samalla tavoin jne., peruskäytöstapojen mukaisesti. Eikä hymyilla ensin vastaantulevalle oppilaalle leveästi ja tervehtiä iloisesti - ja heti metrin perässä tulevan, saman kurssin oppilaan kohdalla muuttaa ilme samalla sekunnin murto-osalla neutraaliksi/totiseksi/jopa vihamieliseksi ja katsoa ohi/"läpi", aivan kuin tätä ei olisikaan!
Tämä tapahtui säännönmukaisesti kaikissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Esim. samassa pöydässä istuessa: muiden oppilaiden kanssa small talkattiin, hymyiltiin ja naurettiin, mutta minä olin täysin kuin en olisi ollut olemassakaan siinä: minua päin ei katsottu (tai jos katsottiin, niin katsottiin "läpi", kaukaisuuteen), ei tervehditty eikä mitään.
Pieni kampus kaukana koko muusta koulusta, joten kaikki opettajat kyllä tunsivat ja muistivat oppilaansa varmasti hyvin. Siitä ei siis ollut kyse, etteikö taatusti olisi tutuksi oppilaaksi tunnistanut. :(
En voi väittää, etteikö tuo käytös olisi vaivannut minua paljonkin, ja vaikuttanut motivaatioon koko koulua kohtaan... Nyt harmittaa, etten koskaan ottanut asiaa missään esiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä yliopiston henkilökunnasta, joka imitoi rauhallista opiskelijaa, huutelee ja vihjailee ihan joka kerta, kun näkevät sen oppitunneilla?
Luulen, että osa on vähintään autismin kirjolla. Se on ainoa selitys todella pitkään jatkuneelle pakkomielteelle sekä empatiakyvyttömyydelle. Ihan aidosti etenkin pari, kolme vuotta sitten olisin tarvinnut kahdesta jo lähestymiskiellon. Kiva käydä opiskelemassa.
No tässä on muutama useista henkilökunnan teoista: selkään tökkiminen terävällä kynällä tentissä, kun valvova tohtori istui takana, tentissä valvoja tunki naamansa kiinni minuun, valvoja kysyi miksi kumitan, otti kiinni kynästä ja alkoi sotkea paperia, toistelevat hokemia, kuten mitä sä teet, tuuppa kattoon, mikä sun nimi olikaan, jotka kuulostavat viattomilta, mutta niillä on tausta, mitä käyttävät kiusaamisessa, utelevat henkilökohtaisia asioita työstäni, käyttävät ihan fyysistä väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua eli tissien puristelua, jne. Terveisiä vaan. :):)
Edelliseen vielä, mun puhelimen PIN-koodin ja salasanojen kysely, tavaroiden viskominen, tietysti valheiden levittäminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisää, valitettavasti ehdin aloittaa kandia sille yhdelle häiriintyneelle tohtorille ja se piti jättää kesken. Uusi ohjaaja on samanlainen kai, eli siis kutsui syrjäiseen tilaan ja harjoitti väkivaltaa. Tällaista nykyään yliopistomaailmassa, kymmenet ellei sadat tietää jo eikä heitä kiinnosta, vaikka lakia rikotaan. En ole tehnyt yhtään mitään itse heille ensin koskaan.
^Heittävät sellaista kommenttia, kuten "huijari" ilman mitään perusteluja. Varovat, että en pysty tekemään rikosilmoitusta ja senkin takia mitään kunnollista keskustelua he eivät pysty käymään. Oletan, että heillä on jonkinlaisia diagnooseja. Usein salissa on 140 opiskelijaa ja henkilökuntaa ja 3 ei tiedä, miten normaali ihminen käyttäytyy. Toiset opiskelijat eivät oletettavasti ole tätä hyväksyneet. Heidän kanssaan ei voi olla samassa tilassa niin, että siellä ei ole ulkopuolisia tarpeeksi eikä aina silloinkaan. Tämä jatkuu niin kauan kuin he ovat töissä tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä yliopiston henkilökunnasta, joka imitoi rauhallista opiskelijaa, huutelee ja vihjailee ihan joka kerta, kun näkevät sen oppitunneilla?
Luulen, että osa on vähintään autismin kirjolla. Se on ainoa selitys todella pitkään jatkuneelle pakkomielteelle sekä empatiakyvyttömyydelle. Ihan aidosti etenkin pari, kolme vuotta sitten olisin tarvinnut kahdesta jo lähestymiskiellon. Kiva käydä opiskelemassa.
Autisminkirjon ihmiset eivät ole empatiakyvyttömiä! Aito empatiakyvyttömyys on narsismin/sosiopatian/psykopatian (edellisten järjestys laimeammasta vakavampaan) oire!
Autistisia usein luullaan empatiakyvyttömiksi, koska heillä ei usein näy tunteet ulospäin kovin paljoa tai ollenkaan, tai ne näkyvät eri tavalla, niin että ne (ymmärrettävästikin) tulkitaan väärin. Tai he ilmaisevat itseään suullisesti/livenä heikosti tai kömpelösti, että heidän sanomisistaan helposti loukkaannutaan, tai luullaan heidän tahallaan loukanneen. Kirjallinen ilmaisu on usein huomattavasti ymmärrettävämpää, tai sitä aidointa heitä, kun he saavat kirjoittaessa rauhassa miettiä ja hioa ilmaisunsa sellaiseksi, mikä oli se asian aito tarkoitus ja tunne. Ilman että on jatkuvaa keskittymisen häiriötä ja "monikanavaista" ärsykettä ympärillä.
En ole kokenut. Itselleni tärkeintä on aina ollut saada tutkinto ulos ja työelämään. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori ei pitänyt graduani minään ja toi sen viimeisissä keskusteluissa esille. Loppukommentti tyyliä eipä tämä työ onnistunut oikein olleenkaan. Olipa mukava päättää opinnot siihen oletukseen, että osaamiseni on surkeaa, vaikka eihän toki pelkkä gradu siitä mitään kerro. Nykyään osaan jo hymähtää asialle, mutta silloin ei naurattanut. Tästä on toki jo vuosia aikaa. Mielestäni jos ei pidä työstä, ei sitä tarvitse suoraan sanoa. Rakentava kritiikki riittää.
No jos ei työ ole oikein ollenkaan onnistunut, niin päätäkö pitäisi silitellä ja keksiä jotain valheellista kehuttavaa?! Miten tuollasesta työstä sitten voisi antaa "kilttiä" rakentavaa palautetta?
Tämä juuri on yksi näitä nykyajan suurimpia virheitä: lapsia on jo useampi vuosikymmen kasvatettu juuri niin, että mitään kielteistä (mutta rehellistä) kritiikkiä ei saa antaa, ja jos annetaan, niin reilusti pehmennettynä jasiloiteltuna sekin. Tai mikä kaikkein kauhein karhunpalvelus: valehdellaan aina, että "oi kun hienosti teit/osasit, oot aivan mahtava ja fiksu ja älykäs ja ja ja"... (kaikki maailman ylistyssanat).
Tuosta viimeisestä varsinkin syntyy niitä itseään ylivertaisina pitäviä narsisteja, jotka eivät kestä pienintäkään kritiikkiä tekemisistään, vaan ottavat kaiken heti henkilökohtaisena, verisenä ja epäreiluna loukkauksena. Hänen itsekuvansa ja maailmankuvansa vääristyy täysin. He itse luulevat suoriutuvansa kaikesta he****in upeasti (ei heidän oma vikansa, vaan niiden tilannetta vääristelevien aikuisten!), vaikka tekemiset ovat lopulta alle sen ikäluokan yleisen vaatimus- ja taitotason.
Sitten tuloksena on tällaisia "aikuisia", jotka itkevät ja polkevat jalkaa siitä, että proffa ei löytänyt heidän "hienosta" gradusta oikein mitään hyvää sanottavaa... :/
- Eihän se mikään maailmanloppu ole, eikä se itse ihminen ole vääränlainen eikä mitätön, vaikka välillä joku tekeminen epäonnistuukin, meillä kaikilla! Kunhan gradu vain on tehty ja läpi, niin - get over it! Ja sitten jatka eteenpäin vaan, yhä kovemmalla sisulla. :)
Yksi naisprofessori on todella härskisti ottanut jatko-opiskelijoikseen vain pitkiä ja tummia miehiä. Laitoksella vitsaillaankin jos näkyy uusia naamoja, että mahtavatko he olla "XX:n poikia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat voivat kiusaantua jos joku kertoo luennolla vaikka työpaikkaansa liittyvän asian. Eivät ehkä ymmärrä, miksei puhuja kommentoi lähteestä kuten joku, joka ei vielä käy töissä. Tavoitteena on monesti puhua asioista pelkästään ulkoa päin tai tutkimuksen jälkeen. Muidenkin pitäisi pystyä saamaan sama tieto.
Eikä sillä edes ole väliä tajuavatko muut, mitä he tekevät. Asiasta tietää itseasiassa jo kymmenet ihmiset.