Yliopisto-opiskelijat! Oletteko kohdanneet syrjintää tai vähättelyä professoreiden taholta?

Ei kannata tehdä paskaa väikkäriä

Proffa teki palveluksen kun ennen julkaisua toi ilmi virheitä joita voi korjata

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syrjintä ja vähättely on väärin ja siihen pitää puuttua. Mutta esimerkiksi kovahkokin rakentava kritiikki ei ole niistä kumpaakaan. Voihan se vaikka olla niinkin, ettei opiskelija ole jaksanut panostaa tai ei ole kovin lahjakas, mutta vaikkapa luulee liikoja itsestään ja kyvyistään. Silloin asiallinen palautekin voi tuntua pahalta, mutta se kuuluu yliopiston luonteeseen, että sanotaan niin kuin asiat ovat. 

Syrjintä ja vähättely eivät ole rakentavaa kritiikkiä.

Mieheni, joka on käynyt yliopiston ulkomailla, kertoi, että heillä oli siellä käytössä palautejärjestelmä, jossa jokaisesta opettajasta ja heidän opetuksestaan pystyi jättämään anonyymiä palautetta. Voisi olla ihan hyvä systeemi Suomessakin, vaikka toki kyllähän monet opettajat muutenkin keräävät kurssipalautteen aina kurssien jälkeen. Siihenhän voi anonyymina laittaa, jos kokee opetustavan olleen puolueellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin väikkäriartikkelin ja proffan mielestä siitä tuli erinomainen oman tieteenalani julkaisu. ennenkuin se hyväksyttiin, proffa lisäsi siihen kolme lausetta ja laittoi oman nimensä toiseksi kirjoittajaksi. Oikeasti hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Tai näin koet!

Yliopiston opettajien taholta kyllä, mutta en professorien.

Vierailija kirjoitti:

He voivat kiusata sellaisiakin, jotka ovat vain hiljaa ja yrittävät opiskella.

Tässä kannattaa huomioida, että yliopisto on "tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteisö" (universitas), mikä edellyttää nimensä mukaisesti sitä, että opiskeluun kuuluu keskustelu oppineempien ja vertaisten kanssa. Sitä taustaa vasten voi ymmärtää, jos opettajat/professorit karsastavat opiskelijoita "jotka ovat vain hiljaa". Yliopisto-opiskeluun kuuluu määritelmällisesti se, että nimenomaan ei olla hiljaa. (Tietenkään turhista ei hölistä, mutta oppiminen tapahtuu viime kädessä keskustelemalla, joko suullisesti tai kirjallisesti, ja kirjallista työtä käsitellään aina myös suullisesti.)

No mee sinne turvahuoneeseen 🤣

Pitääkö proffien lässyttää sulle kehuja?

Vai sanoo rehellisesti jos sun tekemä työ on paskaa?

Etkö halua tehdä hyvää jälkeä joka ei oo aivan lastentarhan höpinää?

Jos homma ei onnistu ilman kehuja

Niin ei se onnistu - ei omaa paloa alalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat kiusata sellaisiakin, jotka ovat vain hiljaa ja yrittävät opiskella.

Tässä kannattaa huomioida, että yliopisto on "tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteisö" (universitas), mikä edellyttää nimensä mukaisesti sitä, että opiskeluun kuuluu keskustelu oppineempien ja vertaisten kanssa. Sitä taustaa vasten voi ymmärtää, jos opettajat/professorit karsastavat opiskelijoita "jotka ovat vain hiljaa". Yliopisto-opiskeluun kuuluu määritelmällisesti se, että nimenomaan ei olla hiljaa. (Tietenkään turhista ei hölistä, mutta oppiminen tapahtuu viime kädessä keskustelemalla, joko suullisesti tai kirjallisesti, ja kirjallista työtä käsitellään aina myös suullisesti.)

Ei sieltä edes valmistu, jos on vain hiljaa, joten ei tarvitse viilata pilkkua. Sitä paitsi opiskelijat eivät kuulu samalla tavalla yhteisöön, joten heidän pitäisi antaa rauhassa käydä opinnot läpi ja henkilökuntaan kuuluvat saavat tapella keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin väikkäriartikkelin ja proffan mielestä siitä tuli erinomainen oman tieteenalani julkaisu. ennenkuin se hyväksyttiin, proffa lisäsi siihen kolme lausetta ja laittoi oman nimensä toiseksi kirjoittajaksi. Oikeasti hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Välillä näin käy oikeasti, mutta usein kysymys on siitä, että opiskelija ei tajua proffan panosta artikkelussa. Opiskelija voi ihan oikeasti ajatella, että hän teki yksin kaiken silloinkin, kun proffa

1. antoi tutkittavan ongelman

2. antoi vinkkejä siitä, millä tavoin ongelmaa kannattaisi lähteä ratkaisemaan

3. kommentoi opiskelijan käsikirjoitusta ja antoi siihen paljon parannusehdotuksia.

Kai nyt jotain täytyy pitää

Joskus se johtaa siihen, että täytyy sanoa niinkuin asiat on

Työ oli paska

Tee parempi

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syrjintä ja vähättely on väärin ja siihen pitää puuttua. Mutta esimerkiksi kovahkokin rakentava kritiikki ei ole niistä kumpaakaan. Voihan se vaikka olla niinkin, ettei opiskelija ole jaksanut panostaa tai ei ole kovin lahjakas, mutta vaikkapa luulee liikoja itsestään ja kyvyistään. Silloin asiallinen palautekin voi tuntua pahalta, mutta se kuuluu yliopiston luonteeseen, että sanotaan niin kuin asiat ovat. 

Näin on. Lisäksi on, ikävä kyllä, sellaisiakin lehtoreita, jotka menevät sieltä mistä aita on matalin. Esim. antavat tenttivastauksia ja esseitä lukematta arvosanaksi nelosen - jotta opiskelija ei ryhtyisi rähinöimään, neloseenhan voi olla hyvin tyytyväinen. Opetin kerran tuntiopettajana kurssilla oppiaineessa, jossa aavistin (omienkin opiskeluajan kokemusten nojalla) lehtorin toimineen noin. Kyse oli maisteritason kurssista, ja eräs opiskelija tarvitsi vain vielä tämän suorituksen maisterintutkintoonsa. Luimme kolmen opettajan (kaksi kokenutta lehtoria/dosenttia ja minä) voimin kaikkien kurssisuoritukset, ja tämän opiskelijan essee ja luentopäiväkirja olivat niin ala-arvoiset, että hädintuskin saatoimme antaa ykkösen. Opiskelija sitten kirjoitti vihaisena, että miten voi olla mahdollista, kun hän on saanut kaikista oppiaineen lehtorin kursseista aina nelosen. Siirsin tämän ongelman minua kokeneemmille kollegoille, oletan (toivon) heidän antaneen viimein tälle opiskelijaraukalle asiallista palautetta - juuri ennen maisterintutkinnon ulosottamista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Itse olen niin vanha parta, että saatoin opiskella ns. mitä sattuu ja miten paljon halusin, mistä syystä minulla on kurssisuorituksia eri laitoksilta, eri oppiaineista ja eri tiedekunnista. Niiden kurssien, tenttisuoritusten ja seminaarien sekä näistä saamieni arvosanojen perusteella pystyin itse tekemään arviota omasta osaamisestani.

Ikävä kyllä yliopistoihin on tullut se sama tendenssi kuin näköjään median perusteella peruskouluihin ja lukioihin, että rimaa lasketaan koko ajan. Myös arvosana-asteikkoja on muutettu, tavallaan helpotettu entisestä. Olen aidosti huolissani suomalaisesta osaamisesta, kun kaikkein korkeimman tason opetusta antavissa instituutioissa tärkeimmäksi kriteeriksi on muodostunut määrä laadun sijaan: opettajien pitää saada mahdollisimman paljon tutkintoja ulos, ja opiskelijoiden pitää tahkota opintopisteitä liian hurjaa tahtia.

Tämä kaikki liittyy välillisesti tai suoraan kommenttiin, johon vastaan, koska opiskelijan voi nykytilanteessa olla hyvin vaikea saada realistista kuvaa oman osaamisensa tasosta. Jos valtaosa opettajista (lehtorit, professorit, tuntiopettajat) laskee rimaa, silloin opiskelijan käsitys omista taidoistaan voi olla virheellinen. Tällöin jos tulee vastaan vielä ns. vanhan koulukunnan opettaja (voi olla iältään nuorikin), joka ajattelee, että yliopisto-opiskelijalta on lupa odottaa korkeaa tasoa, tällöin opiskelija voi joutua pettymään opettajalta saamaansa palautteeseen. Sen perusteella, mitä olen lukenut nykynuorten herkkähipiäisyydestä, on sekin mahdollista, että opiskelija ottaa sitten tämän puhtaasti suoritustaan koskevan kriittisen arvioinnin ns. henkilökohtaisesti ja on sitä mieltä, että opettaja suhtautuu häneen ihmisenä kielteisesti, jopa kiusaa. Sellaisessakin tapauksessa, jossa tällaisesta ei välttämättä ole lainkaan kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä paskaa väikkäriä

Proffa teki palveluksen kun ennen julkaisua toi ilmi virheitä joita voi korjata

Näin, professori teki työtään ja teki sen hyvin. Sinänsä ei suoraan liity opiskelijoiden kohteluun, ellei sitten opiskelijoiksi lasketa myös väitöskirjatutkijat.

Yliopiston opettajilla ei yleensä ole mitään pedagogista koulutusta. Ei se tietysti oikeuta kohtelemaan oppilaita huonosti, mutta selittää ehkä osittain sitä, miksi kaikki opettajat eivät tule kaikkien oppilaiden kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat kiusata sellaisiakin, jotka ovat vain hiljaa ja yrittävät opiskella.

Tässä kannattaa huomioida, että yliopisto on "tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteisö" (universitas), mikä edellyttää nimensä mukaisesti sitä, että opiskeluun kuuluu keskustelu oppineempien ja vertaisten kanssa. Sitä taustaa vasten voi ymmärtää, jos opettajat/professorit karsastavat opiskelijoita "jotka ovat vain hiljaa". Yliopisto-opiskeluun kuuluu määritelmällisesti se, että nimenomaan ei olla hiljaa. (Tietenkään turhista ei hölistä, mutta oppiminen tapahtuu viime kädessä keskustelemalla, joko suullisesti tai kirjallisesti, ja kirjallista työtä käsitellään aina myös suullisesti.)

Ei sieltä edes valmistu, jos on vain hiljaa, joten ei tarvitse viilata pilkkua. Sitä paitsi opiskelijat eivät kuulu samalla tavalla yhteisöön, joten heidän pitäisi antaa rauhassa käydä opinnot läpi ja henkilökuntaan kuuluvat saavat tapella keskenään.

Viilasin pilkkua, kun en tiedä nykyisistä käytännöistä. Monen tuntemani proffan ja tutkijan mielestä opiskelijat kyllä kuuluvat keskeisenä osana yliopistoyhteisöön. (toisin kuin esim. dosentit ja apurahatutkijat, mutta se on toisen keskustelun aihe)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin väikkäriartikkelin ja proffan mielestä siitä tuli erinomainen oman tieteenalani julkaisu. ennenkuin se hyväksyttiin, proffa lisäsi siihen kolme lausetta ja laittoi oman nimensä toiseksi kirjoittajaksi. Oikeasti hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Välillä näin käy oikeasti, mutta usein kysymys on siitä, että opiskelija ei tajua proffan panosta artikkelussa. Opiskelija voi ihan oikeasti ajatella, että hän teki yksin kaiken silloinkin, kun proffa

1. antoi tutkittavan ongelman

2. antoi vinkkejä siitä, millä tavoin ongelmaa kannattaisi lähteä ratkaisemaan

3. kommentoi opiskelijan käsikirjoitusta ja antoi siihen paljon parannusehdotuksia.

Juuri näin

Jos esimerkiksi ryhmäjulkaisujen kokonaistyömäärät lasketaan yhteen prosentteina

Niin saadaan joku 160 %

Kaikki yliarvioivat oma panoksensa, koska ovat vain sen itse kokeneet

Otsikossa puhut professoreita, mutta varsinaisessa kysymyksessä niputat opettajat ja professorit samaan nippuun. Varmasti molemmissa ammattikunnissa on erilaisia ihmisiä, kuten kaikissa muissakin ammateissa. Tai kuten opiskelijoissa.

Osaan kuvitella, että monet nykynuoret ovat tottuneet ilmaisemaan oman mielipiteensä aina ja kaikkialla. No, akateemisessa maailmassa vallitsee tietynlainen hierarkia. Oikea paikka osoittaa tietämystään on tentti tai seminaari, jossa asiat perustellaan asianmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston opettajilla ei yleensä ole mitään pedagogista koulutusta. Ei se tietysti oikeuta kohtelemaan oppilaita huonosti, mutta selittää ehkä osittain sitä, miksi kaikki opettajat eivät tule kaikkien oppilaiden kanssa toimeen.

Nykyään tämä ei oikein pidä enää paikkaansa. Ehkä jotain ikivanhoja proffia/lehtoreita vielä on, mutta nuorempien/tuoreempien opettajien suhteen jo hakuvaiheessa on pakko osoittaa opiskelleensa yliopistopedagogiikkaa, suunnitelleensa opetuksensa yo-pedan ohjeiden mukaisesti, opettaneensa noiden ohjeiden mukaisesti ja keränneensä palautetta opiskelijoilta, kerätä kokonainen portfolio pedagogisesta kokemuksestaan minkä lisäksi vielä annetaan pakolliset näyteluennot, jotka yo-pedan asiantuntijat arvioivat. Näissä temppuradoissa se itse opetettavan aineen hallinta ja sen sisällöt jäävät aivan lapsipuolen asemaan.

Sitä en tiedä, kohtelevatko opettajat opiskelijoitaan yhtään sen paremmin, kun ovat myös tuon pedagogiikan pakollisuuden myötä entistä uupuneempia. Mutta että ei pitäisi jäädä pedagogisista taidoista kiinni, tuleeko toimeen vai ei. Suurin osa tuntemistani yliopisto-opettajista (lehtorit, opettajat ja proffat) aidosti pitävät opiskelijoista ja keskusteluista näiden kanssa, näiden oppimisprosessien seuraamisesta.

Twitterissä öykkäröivä oikeustieteen proffa on aika paha livenäkin. Pelkään, että hän saa tietää, että olen puoliksi venäläinen. (Ja kyllä, vihan Putinia.)

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa puhut professoreita, mutta varsinaisessa kysymyksessä niputat opettajat ja professorit samaan nippuun. Varmasti molemmissa ammattikunnissa on erilaisia ihmisiä, kuten kaikissa muissakin ammateissa. Tai kuten opiskelijoissa.

Osaan kuvitella, että monet nykynuoret ovat tottuneet ilmaisemaan oman mielipiteensä aina ja kaikkialla. No, akateemisessa maailmassa vallitsee tietynlainen hierarkia. Oikea paikka osoittaa tietämystään on tentti tai seminaari, jossa asiat perustellaan asianmukaisesti.

Juuri tämän hierarkian takia opiskelijat pitäisi jättää tuon ulkopuolelle, ellei ole itse töissä siellä. Moni on töissä muualla eikä jaksa "toista työpaikkaa" omine tapoineen, kun keskittyvät vain omaan elämäänsä, mikä olisi kaikille suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin väikkäriartikkelin ja proffan mielestä siitä tuli erinomainen oman tieteenalani julkaisu. ennenkuin se hyväksyttiin, proffa lisäsi siihen kolme lausetta ja laittoi oman nimensä toiseksi kirjoittajaksi. Oikeasti hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Välillä näin käy oikeasti, mutta usein kysymys on siitä, että opiskelija ei tajua proffan panosta artikkelussa. Opiskelija voi ihan oikeasti ajatella, että hän teki yksin kaiken silloinkin, kun proffa

1. antoi tutkittavan ongelman

2. antoi vinkkejä siitä, millä tavoin ongelmaa kannattaisi lähteä ratkaisemaan

3. kommentoi opiskelijan käsikirjoitusta ja antoi siihen paljon parannusehdotuksia.

Tämä on totta, proffa on tavallaan osallistunut artikkelin tekoon. Ja usein vähemmälläkin osallistumisella saattavat haluta laittaa nimensä siihen. Jos heillä on hyvä maine tutkijana, se tietysti lisää opiskelijankin kannalta artikkelin arvoa.

Mutta jäin tuossa miettimään että mitenkäs käy kun kyseessä on yllä opinnäytetyö eli väikkäri? Miten opiskelijan osuus artikkelissa arvostellaan osana artikkeliväitöskirjaa?