Julkiselta sektorilta yksityiselle, huhhuh mikä ero!!

Mun kokemus taas on påinvastainen.

Yksityisellä on aikaa ja tehdään paljolti vähän sinne päin. Tarpeeksi hyvä asiakkaalle myytäväksi on aika usein aika surkea, mutta läpi menee, rahat pyörii ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Julkisella ollessani oli sekuntiaikataulu, yleensä päällekäisiä tehtäviä koko ajan, eli olisi pitänyt tehdä kolmea asiaa kahdessa eri paikassa yhtä aikaa, mutta silti niissä olisi pitänyt olla täydellinen. Kritiikki on loputonta, nillittävää ja tulee joka tapauksissa, damed if you do and damned if you dont - tyyppisesti. Asiakasta ei voi miellyttää vaikka kaikki olisi täydellistä ja vaikka asiakas ei itse maksa saamastaan palvelusta.

Joo, on yksityisellä kivempi olla töissä. Tehokkaammaltakin se voi tuntua, kun saa parempaa palautetta, mutta ihan objektiivisesti arvioituna tulos on oikeasti huonompaa. Siihen vaan ollaan silti tyytyväisiä.

Pitkä kokemus julkiselta, ei kokemusta yksityiseltä.

Julkisen puolen miinukset itse koettuna:

- Mielenkiintoinenkin työtehtävä muuttuu tylsäksi. Liikaa nippelibyrokratiaa ja siihen liittyvää sälätyötä, raportointia ja esihenkilön / päättäjien kulloisenkin tahtotilan mukaista temppuilua. 

- Huono palkka

 - "Uudistuksia", joista ei seuraa useinkaan mitään hyvää, vaan ainoastaan lisää hankaluuksia

- Huono johtaminen

- Huonot käytännöt

- Huonot työtilat (sisäilmaongelmia)

- Vaikea rekrytoida nykyisin enää kunnon väkeä, yksityiseltä puolelta taloon tulevat lähtevät puolessa vuodessa tai vuodessa pettyneinä pois, jopa kesätyöntekijöitä vaikeaa saada

Julkisen puolen plussia:

- Oman työporukan kesken (esihenkilöä lukuun ottamatta) hyvä ilmapiiri, vinoa huumoria

- Mahdollisesti pidempi työura, jos vain itse haluaa jatkaa

...siinä ne plussat olikin..

Yksityisellä nykyään ja pidän työstäni huomattavasti enemmän. Jo pelkästään siitä syystä että osin tulospalkka ja saan siis tekemäni työn mukaan palkan eikä kaikki saman vaikka osa vain eväitä syömässä ja juoruamassa kuten julkisella puolella.

Minä vaihdoin toisinpäin. Olin 14 v yksityisellä, nyt julkisella. Palkka on huomattavasti parempi, kukaan ei painosta ylitöihin, lomat on huomattavasti paremmat, liukumaan kertyneet saa pitää, jos ei pidä, esimies kehoitetaan ne pitämään, mukavaa kun esim. arkipyhien yhteyteen saa vapaapäiviä. Meillä on kaupungintalo kiinni joulunaikaan, toki välttämättömät palvelut toimii. Töissä saa olla, mutta jos työt sallii, voi pitää vapaata. Otan aina palkatonta niin, että olen kolmekin viikkoa lomalla vuodenvaihteessa. Leppoisa työtahti, jaksan paljon paremmin, aikaisemmassa työssä olin aina stressaantunut. Olen tajunnut, että elämässä on muutakin kuin työ.

Pääsääntöisesti yksityisellä halutaan rahoille vastinetta joten tekemisiäsi kontrolloidaan tarkemmin. Siksi kaikkien pitää esittää olevansa pirtsakoita ja motivoituneita. Sitten kun YT:t alkaa, se kyräily ja pelaaminen on kuin huonoa tosi-TV:tä, aivan jäätävää. Julkisella voi ottaa rauhallisesti ja käyttäytyä omana itsenään esittämättä mitään.

Olen julkisella sektorilla töissä ja kyllä täällä on motivoituneita työntekijöitä ja muutenkin hommat on aina hoidettava. Kerrot aloistusviestissä tulleesi itsekin laiskemmaksi, mutta kuka ne työt lopulta teki sitten? Ei meillä ainakaan työmäärä vähenny vaikka joku ryhtyy laisemmaksi vaan joku toinen ne työt on sitten tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkä kokemus julkiselta, ei kokemusta yksityiseltä.

Julkisen puolen miinukset itse koettuna:

- Mielenkiintoinenkin työtehtävä muuttuu tylsäksi. Liikaa nippelibyrokratiaa ja siihen liittyvää sälätyötä, raportointia ja esihenkilön / päättäjien kulloisenkin tahtotilan mukaista temppuilua. 

- Huono palkka

 - "Uudistuksia", joista ei seuraa useinkaan mitään hyvää, vaan ainoastaan lisää hankaluuksia

- Huono johtaminen

- Huonot käytännöt

- Huonot työtilat (sisäilmaongelmia)

- Vaikea rekrytoida nykyisin enää kunnon väkeä, yksityiseltä puolelta taloon tulevat lähtevät puolessa vuodessa tai vuodessa pettyneinä pois, jopa kesätyöntekijöitä vaikeaa saada

Julkisen puolen plussia:

- Oman työporukan kesken (esihenkilöä lukuun ottamatta) hyvä ilmapiiri, vinoa huumoria

- Mahdollisesti pidempi työura, jos vain itse haluaa jatkaa

...siinä ne plussat olikin..

Ai niin, vielä yksi "siunaus" joka on varmaan monille julkisilla puolella työskenteleville tuttu:

- Vastuun pakoilu. Eli jos tapahtuu virhe, vastuuta vältellään.

Tämä johtuu siitä, että vaikka virhe olisi korjattavissa tai olisi merkityksetön, etsitään aina ensimmäisenä syyllistä, eikä sitä, miten virhe voitaisiin korjata. Jotkut (huonot) esihenkilöt vievät tämän äärimmäisyyksiin, ja nillitetään jatkuvasti kaikesta mahdollisesta, jolloin on vaikeaa enää sanoa, tekikö jonkun työn oikeasti hyvin vai onko kaikki pelkkää p***kaa. Jotkut esihenkilöt eivät anna koskaan hyvää palatutetta.

Toimistotöissä varmaan noin. Itse olen ollut julkisella varsinainen yleismies Jantunen, jolle kuului kaikki tehtävät projektien suunnittelusta jätteiden keruuseen ja vientiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin toisinpäin. Olin 14 v yksityisellä, nyt julkisella. Palkka on huomattavasti parempi, kukaan ei painosta ylitöihin, lomat on huomattavasti paremmat, liukumaan kertyneet saa pitää, jos ei pidä, esimies kehoitetaan ne pitämään, mukavaa kun esim. arkipyhien yhteyteen saa vapaapäiviä. Meillä on kaupungintalo kiinni joulunaikaan, toki välttämättömät palvelut toimii. Töissä saa olla, mutta jos työt sallii, voi pitää vapaata. Otan aina palkatonta niin, että olen kolmekin viikkoa lomalla vuodenvaihteessa. Leppoisa työtahti, jaksan paljon paremmin, aikaisemmassa työssä olin aina stressaantunut. Olen tajunnut, että elämässä on muutakin kuin työ.

Minulla sama kokemus. Lisään vielä sellaisen, että onneksi vaihdoin ennen lasten tuloa, äitiysvapaa on itsestään selvä asia, samoinpoissaolo lapsen sairastuessa, ja lyhennetty työaika. Seurasin työkavereitten stressiä entisessä paikassa, lasten saannista syyllistettiin samoin jos oli pois lapsen sairastuessa.

Mihin ne työt katoaa, jos sinäkin rupesit laiskemmaksi? Ei meillä työt mihinkään katoa vaan kaikki hommat on tehtävä ja jos joku rupeaa laiskemmaksi, niin sitten joku toinen pitää tehdä töitä enemmän. 

Vielä yksi ihana piirre julkiselta puolelta.

Jotkut vanhemmat työntekijät, joilla on todella pitkä ura takanaan, ovat ihan kirjaimellisesti olleet uransa alkuaikana vielä kuin vanhassa Neuvostoliitossa. Sen verran, mitä olen kuullut tämän organisaation menneisyydestä, on meininki julkisella puolella tosiaan ollut NL:n kaatumisen aikaan (ja vielä vähän aikaa sen jälkeenkin) kun Neuvostoliitosta kopioitua.

Julkisella oli mielestäni ihan mukavia kollegoita ja musta huumori kukki. Huomasin nopeasti kuitenkin, että ammatillinen kehittyminen tyssäsi. Organisaatio oli tyytyväinen status quoon eikä tarvetta asioiden kehittämiselle nähty. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kunnianhimoisemmat lähtivät pois ja niin lopulta minäkin. Katsoin Linkedinistä muutama viikko sitten, että ne jotka siellä yhä ovat, ovat juuri se porukka joilla olisi vaikeuksia työllistyä muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi ihana piirre julkiselta puolelta.

Jotkut vanhemmat työntekijät, joilla on todella pitkä ura takanaan, ovat ihan kirjaimellisesti olleet uransa alkuaikana vielä kuin vanhassa Neuvostoliitossa. Sen verran, mitä olen kuullut tämän organisaation menneisyydestä, on meininki julkisella puolella tosiaan ollut NL:n kaatumisen aikaan (ja vielä vähän aikaa sen jälkeenkin) kun Neuvostoliitosta kopioitua.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin toisinpäin. Olin 14 v yksityisellä, nyt julkisella. Palkka on huomattavasti parempi, kukaan ei painosta ylitöihin, lomat on huomattavasti paremmat, liukumaan kertyneet saa pitää, jos ei pidä, esimies kehoitetaan ne pitämään, mukavaa kun esim. arkipyhien yhteyteen saa vapaapäiviä. Meillä on kaupungintalo kiinni joulunaikaan, toki välttämättömät palvelut toimii. Töissä saa olla, mutta jos työt sallii, voi pitää vapaata. Otan aina palkatonta niin, että olen kolmekin viikkoa lomalla vuodenvaihteessa. Leppoisa työtahti, jaksan paljon paremmin, aikaisemmassa työssä olin aina stressaantunut. Olen tajunnut, että elämässä on muutakin kuin työ.

Minulla sama kokemus. Lisään vielä sellaisen, että onneksi vaihdoin ennen lasten tuloa, äitiysvapaa on itsestään selvä asia, samoinpoissaolo lapsen sairastuessa, ja lyhennetty työaika. Seurasin työkavereitten stressiä entisessä paikassa, lasten saannista syyllistettiin samoin jos oli pois lapsen sairastuessa.

Kyllä!

Eka lapseni syntyi kun olin yksityisellä, nyt olen äippälomalla tokasta. Nyt on ihanaa, kukaan ei syyllistä, kaikkeen suhtaudutaan asiallisesti ja kannustavasti, ei tarvitse pelätä. En lähde enää koskaan, jos vain olla saan. Paljon rennompi olo ja työtaakka kohtuullinen. Aikaisemmassa ainainen kiire ja inhottavat esimiehet ja työkaverit.

Ja oma työhuone, ah luksusta ällöttävän meluisan avotoimiston jälkeen. Haluan pitää työt työpaikalla, koti on elämää varten.

Yli 20 vuotta julkisella ja olen ollut tyytyväinen. Palkka on parempi, lomaedut paremmat.

Ekstra töitä tein yksityisellä vähän aikaa, en pitänyt siitä, että potilaita lähestulkoon painostettiin tulemaan toisenkin kerran, tietty saadaan rahaa firmaan. Myös eri tutkimuksia suositeltiin vaikka mitä jotka eivät olleet aina olennaisia potilaan kannalta mutta niistäkin kilahti rahaa firmalle. Bisnes on bisnestä. Minun etiikkani ei sitä kestänyt. En jatkanut.

muistuupa mieleeni uutisoinnit yksityisten vanhustenpalveluiden kärähyksistä.

Minä olen ollut sekä yksityisellä että julkisella töissä.

Isoissa organisaatioissa on ihan samanlaiset ongelmat molemmissa, ja kunnalliset organisaatiot nyt vaan pääsääntöisesti ovat isommat.

Julkisella on enemmän toimintoja, joten erilaisia päälliköitä löytyy vähän joka kohtaan. Paljon on koordinointia eri ihmisten välillä, ja siitä tulee sitä säätämistä.

Huonoa johtamista on myös yksityisellä. Huonoista johtajista pääsee siellä helpommin eroon, mutta myös hyviä johtajia saatetaan laittaa yksityisellä pihalle, kun päätetään vähän säästää.

Yksityisen epäonnistumisista harvemmin kuulee, mutta ihan samalla tavalla sielläkin epäonnistutaan.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella oli mielestäni ihan mukavia kollegoita ja musta huumori kukki. Huomasin nopeasti kuitenkin, että ammatillinen kehittyminen tyssäsi. Organisaatio oli tyytyväinen status quoon eikä tarvetta asioiden kehittämiselle nähty. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kunnianhimoisemmat lähtivät pois ja niin lopulta minäkin. Katsoin Linkedinistä muutama viikko sitten, että ne jotka siellä yhä ovat, ovat juuri se porukka joilla olisi vaikeuksia työllistyä muualle.

Näitä löytyy myös yksityiseltä, jos työ on suorittavaa toimistotyötä. Sitä on tehty 10, 20, 30 vuotta, kun mihinkään muuhun ei ole mahdollisuutta. Ei voisi hakea muualle.

Tuosta joukosta löytyy pahimmat työpaikkakiusaajat.

Et sinä missään töissä ole, jos täällä joudat kirjoittelemaan noihin aikoihin.

Pitkä kokemus toimistotyöstä molemmista.

Suurin ero johtaminen. Julkisella niin paljon portaita, joten vastuu siirrettiin aina toiselle johtoportaalle eli paljon vastuun pakoilua.

Työntekijöiden todellakin annettiin luumuilla eikä siihen puututtu. Yksityisellä olisivat lentäneet pellolle kuukauden sisällä.

Itse olen todella tunnollinen ja vaadin, että kaikilla samat oikeudet ja velvollisuudet, joten yksityinen minun paikkani.