Liian tasainen ja särmätön nainen

Miksi naiset rakastuvat renttuihin? Ei kaikille naisille kelpaa tylsä ja kunnollinen perusmies. Miehistä etsitään myös särmikkyyttä. Monet rauhalliset tyypit muuttuvat erilaisiksi päihteitä ottaessaan. Minulla on yksi naiskaveri, selvänä mukava ja huumorintajuinen. Alkoholin kanssa ilkeä nälvijä.

Sanottava on, hiukan tylsyyttäkin on jokaisen kestettävä.  Näitä kuunneltu tarpeeksi, elämätön elämä ( jonkun mielestä olisi pitänyt tehdä kuin hänkin), ihminen on juuri niin nuori kuin uskoo olevansa ( kertoo siitä ettei hyväksy muuta vaihetta kuin nuoruuden). 

Ehkä kipinöivä parisuhde tarvii sopivassa määrin pientä vastakkainhankausta ja tunteita. Pieni kipakkuuden tai "jännyyden polte" voi tehdä hyvää, mutta niitä varmaan tuottaa eri asiat. Mutta tuntuu kyllä vähän hassulta ja pelottavaltakin, että jos haikaillaan pettäviä ja pahoinpiteleviä exiä koska kaivataan kipinää!!!

Olen nainen ja pidän tärkeissä asioissa vakaista miehistä (ei petetä eikä pahoinpidellä henkisesti eikä fyysisesti taloudellisesti tai mitenkään, huolehditaan tunnollisesti työt ja laskut) mutta sitä jännyyttä pitääkin olla sitten henkisesti; rikas mielikuvitus, kiero ja härski huumorintaju, vapaus ja rohkeus ajatusleikkeihin, älykkyys. Ehkä se jokin tärkeä kemia ei sitten ole kohdannut, jos ihminen ei "säväytä" henkisesti ja kokee tylsyyttä hänen kanssaan.

Mutta koskaan ei saisi sanoa kellekkään että tämä on tylsä, koska sehän on vain kokemus, ei mikään objektiivinen asia. Kamalasti sanottu.

Mikähän siinäkin on etteivät ap n kaltainen tasainen nainen ja tasainen mies kohtaa toisiaan? Siinähän sitä olisi se vakka ja kansi. Onko näin että tasaiselle naiselle ei kelpaa tasainen mies, eikä tasaiselle miehelle samantyylinen nainen? Ennen oli vissiin helpompaa, ainakin kun katsoo monia vanhempia, pitkään naimisissa olleita aviopareja. Ovat tasapainossa itsensä ja parisuhteensa kanssa. Ei kiihkoilla suuntaan, eikä toiseen. Vaikea edes kuvitella että esim vaimo yhtäkkiä tempaisisi ukkoa turpaan tai lautasen seinään. Onko nykypäivän ihmiset jotenkin niin itseensä tyytymättömiä ja rauhattomia, kun tasainen ja hyvä elämä tylsistyttää ja pitäisi olla sitä säpinää, että tuntisi edes joskus olevansa elossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen keksii kyllä jonkun kohteliaan sanamuodon.

"Ihan sama" käy johinkin tilanteeseen. Mutta pitää olla hiukan sosiaalista älyä ja tilannetajua milloin kannattaa muotoilla sama asia hiukan toisin.

Itselle on ainakin silloin hiukan väliä millaisen kuvan minusta saa ja mieluummin antaisin fiksun, kohteliaan, erilaisista asioista kiinnostuneen ja asioista edes jonkin verran tietävän ihmiskuvan.

Koska olen sellainen ihan todellisuudessakin.

Miksi antaa itsestään huonompi kuva kuin on?

Viineistä puheenollen. Oletan, että jokaisella aikuisella ihmisellä on edes jonkinlainen mielipide erilaisista viineistä. Erottaa ainakin eron puna- ja valkoviinin suhteen.

Vaikka olisikin ihan sama, niin olisi kohteliasta sanoa, että vaikka pidän molemmista niin otan nyt tällä kertaa punaviiniä.

Toisen ei tarvitse arpoa ja miettiä valitsiko kuitenkin väärän viinin.

Kun on tutustumassa mielenkiintoiseen ihmiseen niin silloin kannattaa miettiä mitä suustaan päästää. Jos toinen ei ole samantekevä niin ei kannata tokaista samantekeviä lauseita.

"Ihan sama" käy ennestään jo tuttujen kesken ja tilanteessa jossa ei ole mitään vaaraa esimerkiksi sysätä valinnan vastuuta toiselle.

Tää voi tulla tollaselle mustavalkoiselle ihmiselle, shokkina, mut kaikki aikuiset ei käytä viiniä ollenkaan, eikä tiedä niistä yhtään mitään. Eikä niitä kiinnosta sinun vuoksesi niitä opetella, vaikka sulle tulisikin paha mieli ja sun tunnelma siitä droppais. Yritä kestää nyt sellaisiakin.

Tää viinikeskustelu lähti ihan tuosta ap:n aloituksesta. Viinikeskustelu koskee vain niitä ihmisiä, jotka ovat (toistuvasti) tilanteissa, joissa juodaan viiniä, ja jotka itse juovat viiniä. Tämä ei koske ihmisiä, jotka "ei käytä viiniä ollenkaan eikä tiedä niistä yhtään mitään". Puheena ovat käytöstavat sekä se, miten fiksu ihminen sopeuttaa toimintaansa kulloiseenkin sosiaaliseen tilanteeseen. Jos et käy tilaisuuksissa, jossa sinun odotetaan vastaavan kysymykseen viinistä, ole iloinen. Mutta tämä keskustelu ei ole sinua varten.

Eihän, koska ap sanoi nimen omaan ettei tunne viinejä.

Silloinkaan ei vastata "ihan sama", vaan viedään keskustelua eteenpäin, esimerkiksi vastaamalla, että "en tunne lainkaan viinejä, joten minulle käy kumpi vain". Tästä mies voi sitten ottaa kopin, tehdä valinnan ja vaikka kertoa deitilleen miksi valitsi tämän viinin ja ehkä lauseella tai korkeintaan kahdella sitten jotain perustietoa viineistä. Näin se "ihan sama" tyyppi sivistyy vähän ja jos häntä ei sitten viinikeskustelu enempää nappaa, hän voi sen miehen tietoiskun jälkeen vaikka vaihtaa puheenaihetta.

Kun vastaa kysymykseen teiniangstisella "ihansamalla", niin se samalla tyrehdyttää kätevästi jatkokeskustelunkin.

Erittäin hyvä kommentti. Nimenomaan on kai tarkoitus hieman johdatella keskustelua eteenpäin eikä vain tokaista jotain.

Mutta nämä ihansamastavat myös siirtävät vastuun keskustelun etenemisestä sille toiselle.

"Kumpaa viiniä haluat"? "Ihan sama".

"Onkin viihtyisä ravintola tämä. Vai mitä mieltä sinä olet"? "Ihan sama".

Ruokailun jälkeen: " Mentäisiinkö vielä jonnekin jatkamaan iltaa"?

"Ihan sama". Jne.

järkevä voi olla vaikka olisi eloisa, tulinen jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se välillä oikeasti tuntuu siltä, että ihmiset pakenevat juuri niitä asioita joita väittävät tarvitsevansa ja haluavansa. Itselläni oli myös juttua miehen kanssa, jolla oli tällainen ns. klassinen hullu ex joka aiheutti hänelle roppakaupalla ailahtelevaisuudellaan ongelmia, ahdistusta, riittämättömyyttä ja muuta mukavaa.  Halusin olla hänelle luotettava kumppani ja välittää hänestä sellaisenaan, kuin on mutta eihän se hänelle kelvannut vaan lipettiin pitikin lähteä. 

Että ei ilmeisesti ollutkaan se välitys sitten oikeasti sitä mitä halusi.

Minäkin tunnen tuollaisen miehen, hän ei voi hyvin ellei parisuhde ole jatkuvaa vuoristorataa. Onneksi ovat vähemmistö.

Narsistin parisuhdesykli.

Ei ole kyseessä todellakaan narsisti, vaan rikkinäinen ihminen.

Kuka on rikkinäisempi ihminen kuin narsisti. Ei kukaan.

Aivan sama, mutta ei nyt tässä tapauksessa ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, samat sanat. Yleensä ulkonäkööni ihastutaan, (En väitä olevani mikään kedon kaunein kukka, vaan normaali nainen). Mutta kun rauhallinen luonteeni tulee esille, niin miehet jättävät.

Välillä vasten tahtoani saan kuulla pikkulinnuilta, että olin muuten kiva, mutta liian tasainen.

Tai sitten saan kummallisia kehuja, että "en tiennyt, että tuon näköinen nainen on kuitenkin niin maanläheinen" tarkoittaen, että olen rauhallinen ja tasainen.

Tai sitten ihan suoraan saan kuulla, että kun sinä et mitään osaa sanoa. On totta, että olen rauhallinen, mukava, ehkä flegmaattisen puoleinen, vähään tyytyväinen. Olen pienistä asioista pitävä, en kaipaa suuria virikkeitä tullakseni iloiseksi. Joskus asiat ovat yksinkertaisesti minulle täysin sama, enkä tiedä, haluanko vaikka espanjalaista punaviiniä tai italialaista, aivan sama.

Noh, nyt olen lähes 30 ja saan olla rauhassa itsekseni, kun rauhallinen nainen ei sitten kelpaa niin ei kelpaa. Pitäisi olla jännänainen.

Katse pois jännä/pelimiehistä, niin jo alkaa miehiä olla jonoksi asti.

Siinäpä se, kun pari exääni eivät olleet mitään jännämiehiä. Heillä itsellään vain ei ollut harrastuksia eikä mitään mielenkiintoista elämässään ja ilmeisesti ajattelivat, että naisen on järjetettävä päivittäisiä käänteitä ja ohjelmaa heidän elämäänsä. Toinen sanoi, että olin liian uskollinen eli olisi pitänyt olla ilmassa riski, että petän, ja ja toisen mielestä olin liian pehmeä luonteeltani. Kovetuin sen verran, että en ottanut häntä takaisin, sitten kun oli kokeillut siipiään jännänaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen keksii kyllä jonkun kohteliaan sanamuodon.

"Ihan sama" käy johinkin tilanteeseen. Mutta pitää olla hiukan sosiaalista älyä ja tilannetajua milloin kannattaa muotoilla sama asia hiukan toisin.

Itselle on ainakin silloin hiukan väliä millaisen kuvan minusta saa ja mieluummin antaisin fiksun, kohteliaan, erilaisista asioista kiinnostuneen ja asioista edes jonkin verran tietävän ihmiskuvan.

Koska olen sellainen ihan todellisuudessakin.

Miksi antaa itsestään huonompi kuva kuin on?

Viineistä puheenollen. Oletan, että jokaisella aikuisella ihmisellä on edes jonkinlainen mielipide erilaisista viineistä. Erottaa ainakin eron puna- ja valkoviinin suhteen.

Vaikka olisikin ihan sama, niin olisi kohteliasta sanoa, että vaikka pidän molemmista niin otan nyt tällä kertaa punaviiniä.

Toisen ei tarvitse arpoa ja miettiä valitsiko kuitenkin väärän viinin.

Kun on tutustumassa mielenkiintoiseen ihmiseen niin silloin kannattaa miettiä mitä suustaan päästää. Jos toinen ei ole samantekevä niin ei kannata tokaista samantekeviä lauseita.

"Ihan sama" käy ennestään jo tuttujen kesken ja tilanteessa jossa ei ole mitään vaaraa esimerkiksi sysätä valinnan vastuuta toiselle.

Tää voi tulla tollaselle mustavalkoiselle ihmiselle, shokkina, mut kaikki aikuiset ei käytä viiniä ollenkaan, eikä tiedä niistä yhtään mitään. Eikä niitä kiinnosta sinun vuoksesi niitä opetella, vaikka sulle tulisikin paha mieli ja sun tunnelma siitä droppais. Yritä kestää nyt sellaisiakin.

Tää viinikeskustelu lähti ihan tuosta ap:n aloituksesta. Viinikeskustelu koskee vain niitä ihmisiä, jotka ovat (toistuvasti) tilanteissa, joissa juodaan viiniä, ja jotka itse juovat viiniä. Tämä ei koske ihmisiä, jotka "ei käytä viiniä ollenkaan eikä tiedä niistä yhtään mitään". Puheena ovat käytöstavat sekä se, miten fiksu ihminen sopeuttaa toimintaansa kulloiseenkin sosiaaliseen tilanteeseen. Jos et käy tilaisuuksissa, jossa sinun odotetaan vastaavan kysymykseen viinistä, ole iloinen. Mutta tämä keskustelu ei ole sinua varten.

Eihän, koska ap sanoi nimen omaan ettei tunne viinejä.

Silloinkaan ei vastata "ihan sama", vaan viedään keskustelua eteenpäin, esimerkiksi vastaamalla, että "en tunne lainkaan viinejä, joten minulle käy kumpi vain". Tästä mies voi sitten ottaa kopin, tehdä valinnan ja vaikka kertoa deitilleen miksi valitsi tämän viinin ja ehkä lauseella tai korkeintaan kahdella sitten jotain perustietoa viineistä. Näin se "ihan sama" tyyppi sivistyy vähän ja jos häntä ei sitten viinikeskustelu enempää nappaa, hän voi sen miehen tietoiskun jälkeen vaikka vaihtaa puheenaihetta.

Kun vastaa kysymykseen teiniangstisella "ihansamalla", niin se samalla tyrehdyttää kätevästi jatkokeskustelunkin.

No voihan nyt. Eiköhän se nyt riipu tilanteesta ja äänen sävystä onko se epäkohteliasta vai ei, tylsää tai ei. Jos joka asiaan vastaa tylsistyneenä ihansama, on nyt vähän eri asia. Ei joka ikistä jutustelua taas ole pakko kääntää miksikään korrektiksi oppimishetkeksi ja eteen päin meneväksi keskusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinäkin on etteivät ap n kaltainen tasainen nainen ja tasainen mies kohtaa toisiaan? Siinähän sitä olisi se vakka ja kansi. Onko näin että tasaiselle naiselle ei kelpaa tasainen mies, eikä tasaiselle miehelle samantyylinen nainen? Ennen oli vissiin helpompaa, ainakin kun katsoo monia vanhempia, pitkään naimisissa olleita aviopareja. Ovat tasapainossa itsensä ja parisuhteensa kanssa. Ei kiihkoilla suuntaan, eikä toiseen. Vaikea edes kuvitella että esim vaimo yhtäkkiä tempaisisi ukkoa turpaan tai lautasen seinään. Onko nykypäivän ihmiset jotenkin niin itseensä tyytymättömiä ja rauhattomia, kun tasainen ja hyvä elämä tylsistyttää ja pitäisi olla sitä säpinää, että tuntisi edes joskus olevansa elossa?

Ai että ennen ihmisen olisivat olleet aviossa tasapainoisia? En kyllä tosiaankaan allekirjoita tuota. Sen verran paljon ihmisillä on tunnekasvatuksen ja perhetaustojen ongelmia. Mistä tuollaisten "jännyyden" etsiminen draamailusta ja kaltoin kohtelusta saattaa hyvinkin olla oire.

Ai, exäni yrittikin vain saada minut kimpaantumaan jännänaiseksi ylistämällä joka käänteessä exäänsä, ja minä kun pidin häntä vain tollona, koska ei ymmärtänyt tavallisia käyttäytymisnormeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen keksii kyllä jonkun kohteliaan sanamuodon.

"Ihan sama" käy johinkin tilanteeseen. Mutta pitää olla hiukan sosiaalista älyä ja tilannetajua milloin kannattaa muotoilla sama asia hiukan toisin.

Itselle on ainakin silloin hiukan väliä millaisen kuvan minusta saa ja mieluummin antaisin fiksun, kohteliaan, erilaisista asioista kiinnostuneen ja asioista edes jonkin verran tietävän ihmiskuvan.

Koska olen sellainen ihan todellisuudessakin.

Miksi antaa itsestään huonompi kuva kuin on?

Viineistä puheenollen. Oletan, että jokaisella aikuisella ihmisellä on edes jonkinlainen mielipide erilaisista viineistä. Erottaa ainakin eron puna- ja valkoviinin suhteen.

Vaikka olisikin ihan sama, niin olisi kohteliasta sanoa, että vaikka pidän molemmista niin otan nyt tällä kertaa punaviiniä.

Toisen ei tarvitse arpoa ja miettiä valitsiko kuitenkin väärän viinin.

Kun on tutustumassa mielenkiintoiseen ihmiseen niin silloin kannattaa miettiä mitä suustaan päästää. Jos toinen ei ole samantekevä niin ei kannata tokaista samantekeviä lauseita.

"Ihan sama" käy ennestään jo tuttujen kesken ja tilanteessa jossa ei ole mitään vaaraa esimerkiksi sysätä valinnan vastuuta toiselle.

Tää voi tulla tollaselle mustavalkoiselle ihmiselle, shokkina, mut kaikki aikuiset ei käytä viiniä ollenkaan, eikä tiedä niistä yhtään mitään. Eikä niitä kiinnosta sinun vuoksesi niitä opetella, vaikka sulle tulisikin paha mieli ja sun tunnelma siitä droppais. Yritä kestää nyt sellaisiakin.

Tää viinikeskustelu lähti ihan tuosta ap:n aloituksesta. Viinikeskustelu koskee vain niitä ihmisiä, jotka ovat (toistuvasti) tilanteissa, joissa juodaan viiniä, ja jotka itse juovat viiniä. Tämä ei koske ihmisiä, jotka "ei käytä viiniä ollenkaan eikä tiedä niistä yhtään mitään". Puheena ovat käytöstavat sekä se, miten fiksu ihminen sopeuttaa toimintaansa kulloiseenkin sosiaaliseen tilanteeseen. Jos et käy tilaisuuksissa, jossa sinun odotetaan vastaavan kysymykseen viinistä, ole iloinen. Mutta tämä keskustelu ei ole sinua varten.

Eihän, koska ap sanoi nimen omaan ettei tunne viinejä.

Silloinkaan ei vastata "ihan sama", vaan viedään keskustelua eteenpäin, esimerkiksi vastaamalla, että "en tunne lainkaan viinejä, joten minulle käy kumpi vain". Tästä mies voi sitten ottaa kopin, tehdä valinnan ja vaikka kertoa deitilleen miksi valitsi tämän viinin ja ehkä lauseella tai korkeintaan kahdella sitten jotain perustietoa viineistä. Näin se "ihan sama" tyyppi sivistyy vähän ja jos häntä ei sitten viinikeskustelu enempää nappaa, hän voi sen miehen tietoiskun jälkeen vaikka vaihtaa puheenaihetta.

Kun vastaa kysymykseen teiniangstisella "ihansamalla", niin se samalla tyrehdyttää kätevästi jatkokeskustelunkin.

Erittäin hyvä kommentti. Nimenomaan on kai tarkoitus hieman johdatella keskustelua eteenpäin eikä vain tokaista jotain.

Mutta nämä ihansamastavat myös siirtävät vastuun keskustelun etenemisestä sille toiselle.

"Kumpaa viiniä haluat"? "Ihan sama".

"Onkin viihtyisä ravintola tämä. Vai mitä mieltä sinä olet"? "Ihan sama".

Ruokailun jälkeen: " Mentäisiinkö vielä jonnekin jatkamaan iltaa"?

"Ihan sama". Jne.

Miten sanotaan naiselle, että mulla on perse kipee ja kaamee unenpuute edelisyön jälkeen, kun vastapuolena on yliaktiivinen superadrenaliinilla varustettu tyttö? ....miehen lihaksisto sortumispisteessä vaikka viikko sitten nousi yli 200 kg penkistä ja 320 kg kyykystä. Olo on kuin kolonna tiejyriä olisi ...

Turvallisua miehiä ei ole riitttävästi turvallisille naisille.

Mistä tuollaisen naisen löytäisi? 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen keksii kyllä jonkun kohteliaan sanamuodon.

"Ihan sama" käy johinkin tilanteeseen. Mutta pitää olla hiukan sosiaalista älyä ja tilannetajua milloin kannattaa muotoilla sama asia hiukan toisin.

Itselle on ainakin silloin hiukan väliä millaisen kuvan minusta saa ja mieluummin antaisin fiksun, kohteliaan, erilaisista asioista kiinnostuneen ja asioista edes jonkin verran tietävän ihmiskuvan.

Koska olen sellainen ihan todellisuudessakin.

Miksi antaa itsestään huonompi kuva kuin on?

Viineistä puheenollen. Oletan, että jokaisella aikuisella ihmisellä on edes jonkinlainen mielipide erilaisista viineistä. Erottaa ainakin eron puna- ja valkoviinin suhteen.

Vaikka olisikin ihan sama, niin olisi kohteliasta sanoa, että vaikka pidän molemmista niin otan nyt tällä kertaa punaviiniä.

Toisen ei tarvitse arpoa ja miettiä valitsiko kuitenkin väärän viinin.

Kun on tutustumassa mielenkiintoiseen ihmiseen niin silloin kannattaa miettiä mitä suustaan päästää. Jos toinen ei ole samantekevä niin ei kannata tokaista samantekeviä lauseita.

"Ihan sama" käy ennestään jo tuttujen kesken ja tilanteessa jossa ei ole mitään vaaraa esimerkiksi sysätä valinnan vastuuta toiselle.

Mikä tässä on niin ylivoimaista ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mikä on kohteliasta ja mikä ei? Tuo on ylimielistä ja itsekeskeistä ajatella, että kaikki näkevät samoin ja se oma tapa toimia on se ainoa oikea.

Jos joku jää elämästäni tuollaisen vuoksi, jääköön. Ei voi olla kummoinen menetys.

Olen tähän päivään saakka luullut, että on olemassa ns yleiset kohteliaisuussäännöt. Ne ovat ikäänkuin kirjoittamattomia, jotka aikuinen ihminen osapuilleen hallitsee. Tai pitäisi hallita.

Ei ole ylivoimaista ymmärtää, ilmeisesti muille kuin sinulle, että vaikka on olemassa erilaisia käsityksiä mikä on kohteliasta ja mikä ei, niin töksäyttely ja parin sanan lauseet eivät ole kohteliaisuutta.

Varsinkaan jos on vasta tutustumassa ihmiseen. Mieluummin silloin on kohtelias kuin epäkohtelias ja jättää mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa siihen, että toinen loukkaantuu, tuntee itsensä samantekeväksi tai uusi tuttavuus joutuu tekemään valintoja toisen puolesta. Tai oletuksia, jotka sitten ehkä osoittautuvat vääriksi.

Miten voit myöskään luulla, että jollain uudella tuttavuudella tai vanhoillakin on juuri sama käsitys kohteliaisuudesta kuin itselläsi??? Sehän on jutun juju, ei sinun omat käsityksesi ole ne ainoat ja oikeat.

Pitää osata asettua toisen ihmisen asemaan. Silloin on viisasta pitäytyä mahdollisimman kohteliaana itse.

Omista valinnoista ja mielipiteistä ääneen sanominen on kohteliasta eikä ole kohteliasta heti alusta saakka sysätä vastuuta omasta osuudestaan toiselle.

Se on laiskaa, itsekästä ja välinpitämätöntä.

Tai kertoo, että sysääjällä ei ole oikein mitään tietoa, sanottavaa tai mielipidettä asioista.

Tai kaikkia näitä.

Miksi antaa itsestään huonompi kuva kuin on?

Tätä en vaan ymmärrä.

Näihin "yleisiin kohteliaisuuskäsityksiin" kuuluu mm. se että sanoo toiselle että olipa kiva nähdä, tule käymään luonani joku päivä kahvilla, tai käydään yhdessä shoppailemassa, vaikka hän ei tätä tarkoita, ei aio koskaan juoda niitä kahveja tämän tyypin kanssa eikä käydä shoppailemassa. 

Monelle meistä tällainen valehtelu ja pazkanpuhuminen ei ole kohteliasta vaan päinvastoin hyvin epäkohteliasta.

Teille autisteille normaalit kanssakäymisen säännöt on liian vaikeita, tiedetään. Mutta ei maailma pyöri teidän lumihiutaleiden ympärillä, onneksi.

Mieluummin autsisti kuin tuollainen aggressiivinen ja valehteleva ihmisenkuvatus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se välillä oikeasti tuntuu siltä, että ihmiset pakenevat juuri niitä asioita joita väittävät tarvitsevansa ja haluavansa. Itselläni oli myös juttua miehen kanssa, jolla oli tällainen ns. klassinen hullu ex joka aiheutti hänelle roppakaupalla ailahtelevaisuudellaan ongelmia, ahdistusta, riittämättömyyttä ja muuta mukavaa.  Halusin olla hänelle luotettava kumppani ja välittää hänestä sellaisenaan, kuin on mutta eihän se hänelle kelvannut vaan lipettiin pitikin lähteä. 

Että ei ilmeisesti ollutkaan se välitys sitten oikeasti sitä mitä halusi.

Oma mieheni taas todellakin arvosti tasaisuuttani kilariexän jälkeen. Edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen olemme onnellisia :)

Kun tapasin nykyisen vaimoni, tajusin että tässä on nainen joka ei huijaa, ei  pelaile, ei konstaile, ei juonittele eikä bitchaa. Tunsin tulleeni kotiin. Olemme olleet yhdessä 24 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinäkin on etteivät ap n kaltainen tasainen nainen ja tasainen mies kohtaa toisiaan? Siinähän sitä olisi se vakka ja kansi. Onko näin että tasaiselle naiselle ei kelpaa tasainen mies, eikä tasaiselle miehelle samantyylinen nainen? Ennen oli vissiin helpompaa, ainakin kun katsoo monia vanhempia, pitkään naimisissa olleita aviopareja. Ovat tasapainossa itsensä ja parisuhteensa kanssa. Ei kiihkoilla suuntaan, eikä toiseen. Vaikea edes kuvitella että esim vaimo yhtäkkiä tempaisisi ukkoa turpaan tai lautasen seinään. Onko nykypäivän ihmiset jotenkin niin itseensä tyytymättömiä ja rauhattomia, kun tasainen ja hyvä elämä tylsistyttää ja pitäisi olla sitä säpinää, että tuntisi edes joskus olevansa elossa?

Miten niin kaksi tasaista ei kohtaa, ei viihdy keskenään? Eiköhän kuitenkin enimmäkseen niin ole.

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

sama. Mulla sisko joka saa raivareita ties mistä. Pettää ja hakkaa ukkoaan joka tosi rauhallinen. Itse olen rauhallinen, siskoani paljon kauniimpi joka häntä myös ärsyttää ja on kateellinen. No miehiä ei hirveästi pyöri ympärillä paitsi noita siskoni kaltaisia.😂 itse kyllä haluaisin rauhallisen miehen mutta ehkä ovat saamattomia naisten suhteen ja nämä päätyvät sitten näiden tasapainottomien riivinrautojen kumppaneiksi.

Mulle tulee ap:sta mieleen mun ystävä. Kiltti, ei harrasta mitään, eikä oikein käy missään (shoppailemassa juu), ei käy keikoilla, eikä baareissa. Aika hiljainen myös, itse saa pitää keskustelua yllä. Mukava on ja ollaan tunnettu vuosia, mutta kyllä hän on vähän tylsä. Turha sitä on kieltää.

Lyhyitä suhteita ollut, koskaan ei ole seurustellut. Ikåä 47v.