Ei ulkomaanlomia lasten kanssa
Nyt kun etelän lomamatkailukausi tuntuu alkaneen ja lasten kaverit on "kaikki" jossain lomareissussa, meillä on noussut pintaan tämä, että miksei me.
Jos muilla on sama tilanne, niin mitkä on teidän syyt, miksette te?
Meidän syyt on:
- Päällimmäinen syy on varmaan siinä mielessä raha, että jos rahaa ei tarvitsisi ollenkaan ajatella, voisi kai sitä lomamatkoihinkin käyttää. Laitetaan tällä hetkellä säästöön rahastoihin 200 e kuussa, ja tavallaan jos luopuisi säästösummasta, siitä kertyisi jonkin ajan kuluttua riittävä lomamatkasumma. Ihan hirveältä vaan tuntuisi hassata sellainen summa noin viikossa.
- Ollaan aiemmin asuttu vuosi lomakohteen omaisessa paikassa, tämän jälkeen lyhyille lomille lentäminen on tuntunut jo ajatuksena järjettömältä. En oikeastaan ajattele edes ilmastoa, sillä pelkkä rahallinenkin hyötysuhde on toivottoman huono.
- Tämä syy on tylsä ja henkilökohtainen: en jaksaisi perhelomaa ns. etelän kohteessa. Kolme eri ikäistä lasta, mitä niiden kanssa ihan oikeasti tekee siellä? Menisi jotenkin puitteet ja aika hukkaan tekemisistä kinastellessa. Miehen kanssa kahdestaan tai täsmäiskuna esim. yhden lapsen kanssa voisin lähteä.
- En koe, että on vanhempien tehtävä juoksuttaa lapsia matkoilla. Olen itse tehnyt merkittävimmät ulkomaanmatkani nuorena aikuisena ja nauttinut niistä itsenäistyvän nuoren riemulla. Ensin vaihto- ja au pair -oleskeluja, sitten opiskeluun liittyviä kurssimatkoja. Ensimmäinen pakettilomani oli Thaimaan häämatka. Konsepti sopi häämatkahempeilyyn, mutta tuntui muuten järjettömältä.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Jos arkena ei ole yhteistä aikaa niin ymmärrän tuon matkoilla yhdessä olemisen pointin. Me nyt kuitenkin tehdään paljon asioita perheenä muulloinkin kuin lomalla. Meillä on lisäksi mökki ja sielläkin tulee säännöllisesti vietettyä aikaa yhdesä.
Mekin vietetään paljon aikaa yhdessä myös kotona, mutta kyllä matkailu avartaa. Ei lomilla tartte mennä turistikohteeseen, mekin mielummin vuokrataan mökki, ja vietetään normaalia elämää toisessa ympäristössä, kalastellaan, kierretään kävelemäeissä rannoilla ja vuorilla, käydään hevoskilpailuissa, konserteissa, kyläjuhlissa tai vaan tutustutaan erilaiseen elämään ja luontoon
Vierailija kirjoitti:
Minä en sanottavasti nauti niistä aktiviteeteistä joita pienten lasten kanssa voi lomakohteissa harrastaa. Tykkään vaeltaa, käydä museoissa ja katsomassa kaikenmaailman raunioita. Näitä voisi toki tehdä pientenkin lasten kanssa, mutta onhan se säätämistä ruoka-aikojen, päiväunien ja lapsen jaksamisen kanssa (jos joku väittää, että hänen taaperonsa viihtyy museossa ihan yhtä hyvin kuin hän itse ei luultavasti kovin hartaasti katsele esineitä siellä. Minun kanssa menee joskus aikuisiltakin hermot). Minä en siis jaksa istua uima-altaalla tai rannalla katsomassa kun lapset ui, en halua mennä minnekään eläinpuistoihin tai leikkimaailmoihin. Nyt lapset on jo yli 10-vuotiaita, niin niiden kanssa viitsii jo jonnekin lähteä, kun ne jaksaa kävellä enemmän kuin 2km kiukkuamatta.
Minun lapseni on pienestä pitäen nauttinut museoista. Esim 4-vuotiaana pyysi louhisaaren kartanossa, että käydään se esittelykierros uudelleen vielä.
Samoin ulkomailla on museoissa aina viihtynyt.
Mikä lomakausi nyt on alkanut? Kesähän meni jo. Silloin me matkustettiin ja mukavaa oli.
Ymmärrän, jos rahaa ei ole. Mutta kyllä matkailu todellakin avartaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka! Omannäköistä lomaa on mahdollista viettää ja minusta kouluikäinen lapsi on parasta seuraa. Ei puhu kotiasioita tai muita arkisia juttuja vaan huomioi uudet asiat ja innostuu helposti.
Ainoa syy miksi ei reissata monta kertaa vuodessa on raha. Matkailu perheen kanssa on parasta! Toki, kun lapset oli pieniä niin ei se mitään lepolomaa ollut, mutta en tiedä parempaa tapaa viettää lomaa kuin nähdä uusia maita. Teinit suunnittelee jo ensi kesää.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.
Kiitos tästä, ehkä lastemme puolesta, laitetaan harkintaan! :)
Ap
Ulkomaat on minusta tuntuneet aina jotenkin epäilyttäviltä taskuvarkaineen ja terroristeineen. Joka päivä saa lehdistä lukea mitä kaikkea siellä sattuu. Siis ei kiitos todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaat on minusta tuntuneet aina jotenkin epäilyttäviltä taskuvarkaineen ja terroristeineen. Joka päivä saa lehdistä lukea mitä kaikkea siellä sattuu. Siis ei kiitos todellakaan.
Koska ulkomaat tarkoittaa yhtä yksittäistä kohdetta???
Kyllä eri ikäisten lasten kanssa voi matkustaa rantalomakohteisiin. Omassa lapsuudenperheessäni kävimme melkein joka syksy jossain Välimeren maassa rantalomalla, vaikka me lapset olimme eri ikäisiä, vanhin teini ja nuorin leikki-ikäinen.
Välillä joku itki ja oli tyytymätön, mutta se kuuluu elämään. Seuraavana päivänä teimme jotain muuta. Kohdemaissakin on kaikkea: huvipuistoja, eläintarhoja, vaatekauppoja, voi vuokrata auton yms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan matkustelua, olen inhonnut lapsuudesta asti. Eli ei mitään matkoja mulle. Omat vanhemmat rääpötti meitä ympäri maailmaa ja kamalat muistot niistä matkoista. Kuumaa, ripulia, korvat lukossa lentokoneissa, tuskainen odottaminen kuumilla lentokentillä, outoja pahoja ruokia, merisiilin päälle astuminen, meduusan polttama, ruuhkaisissa nähtävyyksissä tungoksissa olemista, rannalla karrelle palamista ja seuraavat yöt kipua kun iho kuoriutuu. Hyh hyh, ei kiitos. Mistään en koskaan yhdelläkään matkalla nauttinut, pelkkää kärsimystä. Joten mökki on mun juttu ollut aikuisena. Ei sovi lämpimämmät ilmastot eikä tungos mulle.
Kokeile pohjois-Norjaa, muista ottaa villkalsarit kesällä mukaan.
Mä inhoan myös kuumia maita, vuosi Floridassa riitti aurinkoa yhden ihmiselämän tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En henkiläkohtaisesti hyväksy turhaa lentämistä, joten matkustus on meille mahdotonta.
Junalla, autolla ja laivallakin voi matkustaa.
Liian hidasta ja vaivalloista, etenkin autolla yhtä painajaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan matkustelua, olen inhonnut lapsuudesta asti. Eli ei mitään matkoja mulle. Omat vanhemmat rääpötti meitä ympäri maailmaa ja kamalat muistot niistä matkoista. Kuumaa, ripulia, korvat lukossa lentokoneissa, tuskainen odottaminen kuumilla lentokentillä, outoja pahoja ruokia, merisiilin päälle astuminen, meduusan polttama, ruuhkaisissa nähtävyyksissä tungoksissa olemista, rannalla karrelle palamista ja seuraavat yöt kipua kun iho kuoriutuu. Hyh hyh, ei kiitos. Mistään en koskaan yhdelläkään matkalla nauttinut, pelkkää kärsimystä. Joten mökki on mun juttu ollut aikuisena. Ei sovi lämpimämmät ilmastot eikä tungos mulle.
Kokeile pohjois-Norjaa, muista ottaa villkalsarit kesällä mukaan.
Mä inhoan myös kuumia maita, vuosi Floridassa riitti aurinkoa yhden ihmiselämän tarpeisiin.
Joo siellä on itse asiassa autolla käytykin, Lapin reissun yhteydessä Norjan puolelle Honningsvågiin ja Nordkappiin :)
Minusta on ihana matkustaa lasten kanssa. Ei se ole mikään pitäisikö tai eikö pitäisi, itse ainakin todella nautin siitä. Mahtava nähdä myös lasten nauttivan. Nyt ei vaan ole ollut lomaa kahteen vuoteen. Se meillä on se syy yleensä. Ei ole lomaa töistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan matkustelua, olen inhonnut lapsuudesta asti. Eli ei mitään matkoja mulle. Omat vanhemmat rääpötti meitä ympäri maailmaa ja kamalat muistot niistä matkoista. Kuumaa, ripulia, korvat lukossa lentokoneissa, tuskainen odottaminen kuumilla lentokentillä, outoja pahoja ruokia, merisiilin päälle astuminen, meduusan polttama, ruuhkaisissa nähtävyyksissä tungoksissa olemista, rannalla karrelle palamista ja seuraavat yöt kipua kun iho kuoriutuu. Hyh hyh, ei kiitos. Mistään en koskaan yhdelläkään matkalla nauttinut, pelkkää kärsimystä. Joten mökki on mun juttu ollut aikuisena. Ei sovi lämpimämmät ilmastot eikä tungos mulle.
Tällä kertaa on tainnut aika RUOSTUTTAA muistot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu lapsille nähdä erinäköisiä ihmisiä, syödä erilaista ruokaa jne. Jos et jaksa suunnitella tekemisiä, miten olisi joku resort, huvipuistoreissu ulkomailla, tai Royal Caribbeanin / Disneyn risteily?
Ja miksi pitäisi olla rantaloma, entä ski resort Alpeilla tai kaupunkiloma Pariisissa, Lontoossa tai jopa Irlannissa / Skotlannissa?
Tai menkää lomalle lämpimään jonnekin missä ei ole äärimmäistä kehitysmaan köyhyyttä, kuten Etelä-Ranska, Capri, Lake Como, Havaiji (muu USA, Australia, Japani).
Hengästyin jo tämän lukemisesta!
Ap
Sitten risteily kuulostaisi teille parhaimmalta. Kaikki yhden katon alla, siksi lapsiperheiden ja eläkeläisten suosiossa, mutta maisemat kuitenkin vaihtuu ja pääsee irtautumaan arjesta merellä. Isoissa risteilylaivoissa on kaikenlaista, kuten elokuvateatteri, altaat, kasino, urheilumahdollisuudet, esityksiä, shoppailua jne. Ottakaa parvekkeellinen huone, niin aamukahvin voi nauttia merimaisemia ihaillessa.
Ja huom. Islanti on ainakin amerikkalaisten suosiossa. Vaikka ei meille yhtä eksoottinen, niin kuumat lähteet ym. tekisivät silti varmasti vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.
Niin että haluat tarjota lapsille matkoja, mutta et sellaisia matkoja joista lapset yleensä eniten tykkää, eli niistä rannoista ja uima-altaista? 🙄 Miksi? Siksikö ettet vaikuttaisi juntilta ja saisi enemmän tykkäyksiä Instassa. Ihmiset elää ihme kiiltokuvaelämää. Joskus voisi vaan löysätä sitä hikinauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan matkustelua, olen inhonnut lapsuudesta asti. Eli ei mitään matkoja mulle. Omat vanhemmat rääpötti meitä ympäri maailmaa ja kamalat muistot niistä matkoista. Kuumaa, ripulia, korvat lukossa lentokoneissa, tuskainen odottaminen kuumilla lentokentillä, outoja pahoja ruokia, merisiilin päälle astuminen, meduusan polttama, ruuhkaisissa nähtävyyksissä tungoksissa olemista, rannalla karrelle palamista ja seuraavat yöt kipua kun iho kuoriutuu. Hyh hyh, ei kiitos. Mistään en koskaan yhdelläkään matkalla nauttinut, pelkkää kärsimystä. Joten mökki on mun juttu ollut aikuisena. Ei sovi lämpimämmät ilmastot eikä tungos mulle.
On sulla ollut harvinaisen huonoa tuuria. Pitäisi päästä Guinnesin ennätysten kirjaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sanottavasti nauti niistä aktiviteeteistä joita pienten lasten kanssa voi lomakohteissa harrastaa. Tykkään vaeltaa, käydä museoissa ja katsomassa kaikenmaailman raunioita. Näitä voisi toki tehdä pientenkin lasten kanssa, mutta onhan se säätämistä ruoka-aikojen, päiväunien ja lapsen jaksamisen kanssa (jos joku väittää, että hänen taaperonsa viihtyy museossa ihan yhtä hyvin kuin hän itse ei luultavasti kovin hartaasti katsele esineitä siellä. Minun kanssa menee joskus aikuisiltakin hermot). Minä en siis jaksa istua uima-altaalla tai rannalla katsomassa kun lapset ui, en halua mennä minnekään eläinpuistoihin tai leikkimaailmoihin. Nyt lapset on jo yli 10-vuotiaita, niin niiden kanssa viitsii jo jonnekin lähteä, kun ne jaksaa kävellä enemmän kuin 2km kiukkuamatta.
Joutuuhan lasten kanssa olemaan koti-Suomessakin. Vai etkö myöskään koskaan vienyt lapsia leikkikentälle, uimarannalle tai hiekkalaatikolle, kun tylsää katsoa kun se siinä leikkii? Vähän ihmettelen miksi sinulla on lapsia.
En pysty oikeuttamaan itselleni sitä että lennättäisin pesueen toiselle puolelle maailmaa huvin vuoksi. Kun tietää että samaan aikaan esim Pakistanissa kuolee ihmisiä ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten seurauksena niin tuntuu kestämättömältä totuttaa lapset säännölliseen lentomatkailuun. Onhan se tietysti helppoa. Kyllä mökkeily riittää meille yhdessäoloksi. Kun kasvavat isommiksi niin voidaan tehdä jotain matkoja bussin ja junan avulla. Ensin Viroon tai Ruotsiin laivalla ja sitten siitä maata pitkin eteenpäin. Pienten kanssa ajatus tuntuu liialta sähläykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaat on minusta tuntuneet aina jotenkin epäilyttäviltä taskuvarkaineen ja terroristeineen. Joka päivä saa lehdistä lukea mitä kaikkea siellä sattuu. Siis ei kiitos todellakaan.
Koska ulkomaat tarkoittaa yhtä yksittäistä kohdetta???
Olen kyllä käynyt ulkomailla ja vieläkin kauempana, ei kannata viisastella.
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.