Ei ulkomaanlomia lasten kanssa
Nyt kun etelän lomamatkailukausi tuntuu alkaneen ja lasten kaverit on "kaikki" jossain lomareissussa, meillä on noussut pintaan tämä, että miksei me.
Jos muilla on sama tilanne, niin mitkä on teidän syyt, miksette te?
Meidän syyt on:
- Päällimmäinen syy on varmaan siinä mielessä raha, että jos rahaa ei tarvitsisi ollenkaan ajatella, voisi kai sitä lomamatkoihinkin käyttää. Laitetaan tällä hetkellä säästöön rahastoihin 200 e kuussa, ja tavallaan jos luopuisi säästösummasta, siitä kertyisi jonkin ajan kuluttua riittävä lomamatkasumma. Ihan hirveältä vaan tuntuisi hassata sellainen summa noin viikossa.
- Ollaan aiemmin asuttu vuosi lomakohteen omaisessa paikassa, tämän jälkeen lyhyille lomille lentäminen on tuntunut jo ajatuksena järjettömältä. En oikeastaan ajattele edes ilmastoa, sillä pelkkä rahallinenkin hyötysuhde on toivottoman huono.
- Tämä syy on tylsä ja henkilökohtainen: en jaksaisi perhelomaa ns. etelän kohteessa. Kolme eri ikäistä lasta, mitä niiden kanssa ihan oikeasti tekee siellä? Menisi jotenkin puitteet ja aika hukkaan tekemisistä kinastellessa. Miehen kanssa kahdestaan tai täsmäiskuna esim. yhden lapsen kanssa voisin lähteä.
- En koe, että on vanhempien tehtävä juoksuttaa lapsia matkoilla. Olen itse tehnyt merkittävimmät ulkomaanmatkani nuorena aikuisena ja nauttinut niistä itsenäistyvän nuoren riemulla. Ensin vaihto- ja au pair -oleskeluja, sitten opiskeluun liittyviä kurssimatkoja. Ensimmäinen pakettilomani oli Thaimaan häämatka. Konsepti sopi häämatkahempeilyyn, mutta tuntui muuten järjettömältä.
Kommentit (114)
[/quote]
Ja huom. Islanti on ainakin amerikkalaisten suosiossa. Vaikka ei meille yhtä eksoottinen, niin kuumat lähteet ym. tekisivät silti varmasti vaikutuksen.[/quote]
Eikö Islanti ole järjettömän kallis paikka? Hassua, että itseasiassa jopa osaan vähän islantia, peruskurssi sitä kuului sivuainekokonaisuuteeni.
Millä budjetilla ajattelette, että 5-henkinen perhe saisi kelvollisen viikon mittaisen loman? Mulla ei oikeasti ole tietoa turistilomien hinnoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En pysty oikeuttamaan itselleni sitä että lennättäisin pesueen toiselle puolelle maailmaa huvin vuoksi. Kun tietää että samaan aikaan esim Pakistanissa kuolee ihmisiä ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten seurauksena niin tuntuu kestämättömältä totuttaa lapset säännölliseen lentomatkailuun. Onhan se tietysti helppoa. Kyllä mökkeily riittää meille yhdessäoloksi. Kun kasvavat isommiksi niin voidaan tehdä jotain matkoja bussin ja junan avulla. Ensin Viroon tai Ruotsiin laivalla ja sitten siitä maata pitkin eteenpäin. Pienten kanssa ajatus tuntuu liialta sähläykseltä.
Parempi nauttia vielä kun voi. Vielä ne laittaa jonkun lentoveron että enää upporikkaat pystyy matkustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaat on minusta tuntuneet aina jotenkin epäilyttäviltä taskuvarkaineen ja terroristeineen. Joka päivä saa lehdistä lukea mitä kaikkea siellä sattuu. Siis ei kiitos todellakaan.
Koska ulkomaat tarkoittaa yhtä yksittäistä kohdetta???
Olen kyllä käynyt ulkomailla ja vieläkin kauempana, ei kannata viisastella.
Avaruudessa vai?
Meillä ovat lapset saaneet matkustella mukana.
Vanhin nyt 20 on ollut aikoinaan mukana
Ruotsi,
Tanska,
Saksa,
Hollanti,
Belgia,
Ranska,
Puola,
Latvia
Liettua,
Viro,
Slovakia,
Tsekki,
Unkari,
Itävalta,
Svitsi,
Lichtestein,
Slovenia,
Kroatia,
Bulgaria,
Italia,
Espanja,
UK
USA
Meksiko
Bahamat
Jamaica,
Barbados.
En oikein ymmärrä miksei lapsia otettaisi mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.
Niin että haluat tarjota lapsille matkoja, mutta et sellaisia matkoja joista lapset yleensä eniten tykkää, eli niistä rannoista ja uima-altaista? 🙄 Miksi? Siksikö ettet vaikuttaisi juntilta ja saisi enemmän tykkäyksiä Instassa. Ihmiset elää ihme kiiltokuvaelämää. Joskus voisi vaan löysätä sitä hikinauhaa.
Olemme kyllä matkustaneet jo ennen instaa 😆 Meidän lapset eivät koskaan ole halunneet nimenomaisesti rantalomille, etenkin kun tyttö ja mies polttavat ihonsa todella helposti. Outoa miten joidenkin mielestä lapsia ei voi kiinnostaa muu kuin etelän rantakohteet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ovat lapset saaneet matkustella mukana.
Vanhin nyt 20 on ollut aikoinaan mukana
Ruotsi,
Tanska,
Saksa,
Hollanti,
Belgia,
Ranska,
Puola,
Latvia
Liettua,
Viro,
Slovakia,
Tsekki,
Unkari,
Itävalta,
Svitsi,
Lichtestein,
Slovenia,
Kroatia,
Bulgaria,
Italia,
Espanja,
UK
USA
Meksiko
Bahamat
Jamaica,
Barbados.
En oikein ymmärrä miksei lapsia otettaisi mukaan
Kysyttiinkö tätä? Alunperin kysyttiin, jos ette matkustele, niin miksi ette.
Miten olisi Amsterdam / muu Hollanti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.
Niin että haluat tarjota lapsille matkoja, mutta et sellaisia matkoja joista lapset yleensä eniten tykkää, eli niistä rannoista ja uima-altaista? 🙄 Miksi? Siksikö ettet vaikuttaisi juntilta ja saisi enemmän tykkäyksiä Instassa. Ihmiset elää ihme kiiltokuvaelämää. Joskus voisi vaan löysätä sitä hikinauhaa.
Olemme kyllä matkustaneet jo ennen instaa 😆 Meidän lapset eivät koskaan ole halunneet nimenomaisesti rantalomille, etenkin kun tyttö ja mies polttavat ihonsa todella helposti. Outoa miten joidenkin mielestä lapsia ei voi kiinnostaa muu kuin etelän rantakohteet.
Todella todella harva lapsi ei ole innoissaan uimisesta lämpimissä vesissä. Mutta kai sellaisiakin sitten on. Minunkin lapsia kiinnostaa muukin, mutta se on kiinnostusta, ei riemua. Lapset sitä paitsi tekee aika paljon vanhempien mieliksi.
Kaikki eivät asu isossa talossa. Kaikilla ei ole mökkiä, eikä venettä, eikä kylpylät tai huvipuistot kiinnosta. Kaikilla ei ole kolmea lasta tai edes pieniä lapsia.
Itse taas koen ettei se ole vanhempien tehtävä maksaa kalliita harrastuksia lapsille. Ne rahat voi käyttää koko perhen matkailuun.
Se mitä siellä matkalla tekee riippuu kohteesta. Syö, katselee nähtävyyksiä, shoppailee, urheilee jne.
Itse ihmettelen tätä pakkosijoittamista ja siksi luovutaan kaikesta muusta. Huonosti kun sijoittaa, niin jää tappiolle ja nekin rahat olisi vain kannattanut käyttää, eikö sijoittaa.
Ja kyllä moni on menettänyt paljon rahaa, vaikka aaveemamma tietysti on sijoittamalla muuttunut miljonääriksi.
Ei sun tarvitse keksiä ja erikseen hakea syitä. Te ette vain reissaa ja sillä selvä. Oman lapsen luokalle on osunut monta sellaista, jotka kaukoreissaavat. Eli mikään tavallinen etelän loma ei kuitenkaan riittäisi, kun kaveri on käynyt New Yorkissa ja toinen useaan kertaan Japanissa. Olemme aikoinaan tehneet muutamia reissuja, mutta lapsi tietysti muistaa lähinnä korona-ajan, kun ei käyty missään.
Me emme matkusta ulkomaille ihan tylsästi vain rahan takia. Vaikka periaatteessa voisi muutaman vuoden välein olla vara käydä jossain, fakta on, että enemmin laitamme sen pari-kolme tonnia johonkin tarpeellisempaan ja järkevämpään. Muistot ovat kivoja, mutta ei niillä muistoilla makseta sähkölaskuja ja lämmitetä taloa, pidetä kattoa kunnossa, kuljeta paikkoihin, joihin tarvitsee turvallisen ja toimivan auton jne.
Toinen ongelma on mieltymykset. Minä en todellakaan ole valmis maksamaan itseäni kipeäksi reissusta paikkaan, johon en edes halua. Ne paikat taas joihin voisin mennä, eivät muilta saa suurta kannatusta. En näe tarpeelliseksi raahata ketään väkisin mihinkään. Kukin saa siis matkusta niin paljon kuin sielu (ja lompakko) sietää sitten, kun vastaavat itse kustannuksistaan ja tekemisistään. Lapsuusaika on loppujen lopuksi lyhyt, niitä avartavia maailman matkoja kerkeää kyllä myöhemminkin, jos ne priorisoi oman rahan käyttönsä kärkipäähän. Tosin onhan se aina paljon helpompaa haluta jotain jonkun toisen kustantamana ja on hyvin mieltä avartavaa, kun selviää, paljonko viikon reissu Roomassa oikeasti maksaa kaikkineen kuluineen.
Kannattaa tutkailla eri vaihtoehtoja, jos vaan on mahdollista. Sanon vaan esimerkkinä, että rantalomiakin on erilaisia. Voi mennä jollekin Kreikan pikkusaarelle, Malagaan (Helsingin kokoluokkaa), Pärnuun tai Yyteriin. Siinä jo monta hyvin erilaista rantalomapaikkaa.
Kaupunkilomakin voi olla ruuhkaista ryysäystä Pariisissa, New Yorkissa, Roomassa... Tai voi valita jonkun vähemmän tunnetun ja pienemmän kaupungin. Se, että meillä ei tiedetä jotain paikkaa, ei tarkoita ettei siellä olisi mitään.
Mun lapsi rakasti uida ja lautailla Atlantissa, ja se on aina kylmä. Joten ostimme kunnon märkäpuku ja hänelle, ja kun oli pienempi niin minä myös vietin paljon aikaa aalloissa. Lisäksi rannoilta löytyy kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista, koralleista hyllyjen jäännöksiin. Metsästää rapuja, pongailla pyöriäisiä ja hylkeitä, tai kalastaa makrillejä.
Ajattelet itsekkäästi. Koska sinulla ei välttämättä olisi matkoilla kivaa niin eivät lapsetkaan niille pääse. Sääliksi käy lapsia.
Toivottavasti tämä on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset haluavat ja teillä kuitenkin todellisuudessa on varaa, niin käykää nyt edes kerran jossain. Ainakin sitten, kun lapset ovat sen verran isoja, että jotain asioista ymmärtävät, siis kouluikäisiä. Itse en lapsena koskaan päässyt mihinkään, ja haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden nähdä jonkin verran maailmaa. Rantakohteissa ei olla kylläkään juuri oltu, vaan enemmän kaupunkilomia ja autolla kiertelyä.
Niin että haluat tarjota lapsille matkoja, mutta et sellaisia matkoja joista lapset yleensä eniten tykkää, eli niistä rannoista ja uima-altaista? 🙄 Miksi? Siksikö ettet vaikuttaisi juntilta ja saisi enemmän tykkäyksiä Instassa. Ihmiset elää ihme kiiltokuvaelämää. Joskus voisi vaan löysätä sitä hikinauhaa.
Olemme kyllä matkustaneet jo ennen instaa 😆 Meidän lapset eivät koskaan ole halunneet nimenomaisesti rantalomille, etenkin kun tyttö ja mies polttavat ihonsa todella helposti. Outoa miten joidenkin mielestä lapsia ei voi kiinnostaa muu kuin etelän rantakohteet.
Todella todella harva lapsi ei ole innoissaan uimisesta lämpimissä vesissä. Mutta kai sellaisiakin sitten on. Minunkin lapsia kiinnostaa muukin, mutta se on kiinnostusta, ei riemua. Lapset sitä paitsi tekee aika paljon vanhempien mieliksi.
Tässä puhutaan nyt varmaan taaperoista. Lasten ollessa pieniä meillä ei ollut edes rahaa matkustaa, ja sittemmin meillä minä olen kyllä ollut se, joka on turhaan ehdotellut rantakohteita. Älä yritä puristaa kaikkia ihmisiä saman muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kai on mitä arvostaa: Itse olen käynyt lomilla pienestä pitäen, enkä ole ikinä kokenut että matkailuun käytetty raha menisi hukkaan. Samoin kokevat varmasti lapseni.
Haluaisin ajatella näin, mutta en pysty. Esim. häämatkalla "masennuin" turistialueiden välissä olevista ankeista alueista, jotka alleviivasivat sitä miten suurin osa matkailijan näkemästä on rakennettua kulissia. Juttelin snorkkeliretken vetäjän kanssa, ja hänen suuri haaveensa oli joskus matkustaa Pohjoismaihin, mutta tiesi kipeästi, miten hänen elintasossaan on sula mahdottomuus raapia kokoon matkaan vaadittavia rahoja. Tunsin oloni typeräksi kermaperseeksi siinä hänen retkiveneellään. Ehkä vain ajattelen liikaa.
Ap
Eihän se ole sinun asiasi miettiä sitä, missä muut perheet matkustavat. Eikä kaikilla ole ollut nuorena mahdollisuutta matkusteluun, esim meillä ei ollut varaa mihinkään häämatkaan. Nyt perheellisenä sen sijaan, kun kumpikin on töissä ja asunto hankittuna, niin voi lähteä välillä lämpimään lastenkin kanssa. Enhän minäkään tullut paheksumaan sitä, että jotkut tekevät häämatkan kaukomaille.
Vierailija kirjoitti:
Me emme matkusta ulkomaille ihan tylsästi vain rahan takia. Vaikka periaatteessa voisi muutaman vuoden välein olla vara käydä jossain, fakta on, että enemmin laitamme sen pari-kolme tonnia johonkin tarpeellisempaan ja järkevämpään. Muistot ovat kivoja, mutta ei niillä muistoilla makseta sähkölaskuja ja lämmitetä taloa, pidetä kattoa kunnossa, kuljeta paikkoihin, joihin tarvitsee turvallisen ja toimivan auton jne.
Toinen ongelma on mieltymykset. Minä en todellakaan ole valmis maksamaan itseäni kipeäksi reissusta paikkaan, johon en edes halua. Ne paikat taas joihin voisin mennä, eivät muilta saa suurta kannatusta. En näe tarpeelliseksi raahata ketään väkisin mihinkään. Kukin saa siis matkusta niin paljon kuin sielu (ja lompakko) sietää sitten, kun vastaavat itse kustannuksistaan ja tekemisistään. Lapsuusaika on loppujen lopuksi lyhyt, niitä avartavia maailman matkoja kerkeää kyllä myöhemminkin, jos ne priorisoi oman rahan käyttönsä kärkipäähän. Tosin onhan se aina paljon helpompaa haluta jotain jonkun toisen kustantamana ja on hyvin mieltä avartavaa, kun selviää, paljonko viikon reissu Roomassa oikeasti maksaa kaikkineen kuluineen.
Lapsuusaika tosiaan on lyhyt, mutta sen muistaa pitkään. Lapset tuskin muistelevat miten mahtavaa oli kun saitte pari vuotta uudemman auton tai isomman telkkarin. Tuollaiset asiat merkitsee vain aikuisille. Itse yritän muistaa että tämä jakso elämää on lasteni ainoa lapsuus. Ehdin hommata sen isomman ruohonleikkurin myöhemminkin, kun lapset on isoja. Nyt käytän mielelläni rahaa yhteiseen aikaan lasten kanssa.
Minä en lapsuudesta oikein paljoa muuta muistakaan kuin lomamatkat. Eli sanoisin että ne ovat ikimuistoisia erityisesti lapsille eli eivät todellakaan mitään rahanhukkaa.
Mulla ei vielä lapsia ole, mutta on todella lämpimät muistot kaikista oman lapsuuteni reissuista. Se oli ihanaa nähdä kaikenlaista erilaista, sekä luontoa että kaupunkeja. Muistellaan niitä perhepiirissä säännöllisesti. Ei meillä ollut paljoa rahaa silloin, mutta tuskin vanhempani kokivat matkarahojen menneen hukkaan. Toivon jonain päivänä pystyväni tarjoamaan mahdolliselle omalle lapselleni yhtä kivoja kokemuksia.