Miksi vanhempi tarvitsee niin kovasti "omaa aikaa"?

Kyllä oli paras valinta lapsettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Niin, sulla ei selvästi ole omia lapsia. Mä käyn lastenkin kanssa joskus hampurilaisilla, mutta siitä on oma nauttiminen kaukana kun pitäisi olla vähintään kolme kättä ja silmät myös selässä. Ehkä ymmärrät joskus. Jos saat lapsen, tulet huomaamaan miten iso asia on kun saat joskus harvoin syödä ateriasi lämpimänä ilman keskeytyksiä.

Käyn myös lasteni kanssa hamppareilla, mutta en taaperoikäisten. Mikä pakko mennä pienten lasten kanssa? Kyllä ne ehtii hampurilaisia vetää naamaansa vähän vanhempanakin.

Joskus sitä vaan tarvitsee aikaa jolloin kukaan ei ole mitään vailla eikä tarvitse ottaa huomioida jonkun muiden tarpeita ennen omia. Itse olen huomannut kaipaavani ihan vain yksin oloa. Eri ihmiset kaipaa tätä eri verran, toisia ei seura rasita, toisia rasittaa. Ja joo tuo hampurilaispaikkaesimerkki... Joskus ei vaan jaksa mitään sen ihmeellisempää, haluaa vaan syödä vaikka sen hampurilaisen ihan kaikessa rauhassa lukien samalla seiskalehteä aivot narikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Niin, sulla ei selvästi ole omia lapsia. Mä käyn lastenkin kanssa joskus hampurilaisilla, mutta siitä on oma nauttiminen kaukana kun pitäisi olla vähintään kolme kättä ja silmät myös selässä. Ehkä ymmärrät joskus. Jos saat lapsen, tulet huomaamaan miten iso asia on kun saat joskus harvoin syödä ateriasi lämpimänä ilman keskeytyksiä.

okei, mutta siis me puhutaan nyt 6 ja 8 vuotiaista lapsista? Eikait niitä nyt tarvi vahtia ettei itse kerkeä syödä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Minä menin saunajakkaralle istumaan kasvihuoneeseen.

Joskus on pakko saada olla hetki yksin.

Tämän ymmärrän, muita en vastauksia en jaksanut edes lukea. En ole ap, kysyin ihan täysin viattomasti että mikä siinä on se juttu? saatan olla raskaana ja kaikki nämä kauhutarinat( + muiden äitien hyökkäävä asenne 😳) saa oikeasti miettimään että oliko tämä nyt hyvä idea ollenkaan..

Ap:n kysymys on (taas vaihteeksi) hyvin hyökkäävä ja vanhempia syyllistävä, vastaukset siis samaa sarjaa. Ja kyllä, on vaan yksinkertaisesti tyhmä kysymys miksi joku haluaa joskus olla hetken yksin ilman vastuuta, osoittaa jonkinlaista kyvyttömyyttä toisen asemaan asettumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!

Juu, sä kuulostatkin siltä että sä ole paljon muissa hommissa ollut..

Yhden kanssa vielä pärjää hyvin, varsinkin jos lapsi on normaali, ja hyvin kasvatettu niin että ei kitise, mölise, kolistele tai huuda jatkuvasti, vaan ymmärtää että ei muut jaksa sellaista koko ajan kuunnella.

Sitten kun tekee kaksi tai jopa kolme ihan pienellä ikäerolla, on helvetti irti. Ne "leikkikaveriksi" tehdyt sisarukset aiheuttaa vaan riitaa ja tappelua, turhautuvat sitten koko kööri kun eivät saaneet jokainen olla kyllikseen perheen vauva ja vanhempien huomion kohde.

Ja omaa aikaa saa sillä, että toinen vanhempi vahtii omia lapsiaan aina vuorollaan, ja jos puoliso ei ole kuvioissa, niin sitten etsitään joku tilalle, ystävä, sukulainen tai rahalla palkattu.

Rollipoika olisi varmasti kaiken vapaa-ajan lasten kanssa leikkien, laulaen ja nauraen.

Siksi että aikuiset ei ole lapsia. Aikuisten pitää saada tehdä myös aikuisten asioita aikuisten kanssa. Miten tämä ei olisi itsestään selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Niin, sulla ei selvästi ole omia lapsia. Mä käyn lastenkin kanssa joskus hampurilaisilla, mutta siitä on oma nauttiminen kaukana kun pitäisi olla vähintään kolme kättä ja silmät myös selässä. Ehkä ymmärrät joskus. Jos saat lapsen, tulet huomaamaan miten iso asia on kun saat joskus harvoin syödä ateriasi lämpimänä ilman keskeytyksiä.

okei, mutta siis me puhutaan nyt 6 ja 8 vuotiaista lapsista? Eikait niitä nyt tarvi vahtia ettei itse kerkeä syödä?

Tarvii niitäkin vahtia, ainakin 6-vuotiasta. Ja ne valittaa kun on vääränlaiset täytteet hampurilaisista tai alkaa riidellä keskenään tai jotain. Joo, tuon ikäisten kanssa on kyllä jo kivakin tehdä juttuja ja käydä vaikka grillillä joskus, mutta kyllä silti ihminen vaan haluaa joskus vaan olla rauhassa. Ja mistä me voidaan tietää miksi joku äiti haluaa just grillille viettämään "omaa aikaa"? Tarviiko siihen edes sen kummempaa syytä. Ehkä se vaan halusi olla yksin ja oli nälkä ja grilliruokaa teki mieli. Tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!

Ei pidä paikkaansa. Mulla on ollut kaksosetkin, eikä koskaa ole ollut niin että on pitänyt niitä joka sekuntti kytätä. Se asunto, tai sen osa, jossa pieni lapsi joka laittaa suuhunsa kaiken, oleskelee pitää tehdä sellaiseksi ettei sillä ole saatavilla asioita joita ei saa laittaa suuhun. Ja kyllä ne lapset ihan oikeasti nukkuukin aika paljon. Alle kolmevuotias vetää hyvinkin puolet vuorokaudesta zzzzz

Vierailija kirjoitti:

Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!

Lasten kuuluukin kiipeillä ja kaatuilla ja saada kipeääkin tietyssä iässä, ihan normaalia. Äitien hysteerisyys ei ole normaalia. Harvempi lapsi tykkää tunkea enää vauvaiän jälkeen mitään epämääräistä suuhunsa ja suurinosa kodeista pitää vaaralliset aineet ja tavarat lasten ulottumattomissa.

Elämänhallinnassa ongelmia jos on jatkuvassa hälytystilassa ja tekee lastenhoidosta itselleen noin raskaan työn.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!

Lasten kuuluukin kiipeillä ja kaatuilla ja saada kipeääkin tietyssä iässä, ihan normaalia. Äitien hysteerisyys ei ole normaalia. Harvempi lapsi tykkää tunkea enää vauvaiän jälkeen mitään epämääräistä suuhunsa ja suurinosa kodeista pitää vaaralliset aineet ja tavarat lasten ulottumattomissa.

Elämänhallinnassa ongelmia jos on jatkuvassa hälytystilassa ja tekee lastenhoidosta itselleen noin raskaan työn.

Se on kyllä totta että pääsee paljon helpommalla kun tekee kodista turvallisen paikan. Varmaan kaikki pikkulasten vanhemmat tietää miten raskasta on käydä kyläilemässä jossain missä on hieno sisustus ja joka paikassa maljakoita ym. koriste-esineitä jotka ei kestä taaperon ja portaita ja sen semmoista... Koti kannattaa laittaa semmoiseksi ettei joka hetki tarvitse vahtia. Mutta myös lapsissa on eroja, jotkut on paljon helpompia kuin toiset. Jotkut on semmoisia että ne oikeasti ehtii joka paikkaan ja niitä kuhmuja tulee koko ajan, toiset istuu tekemässä nuppipalapelejä kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole niin hyviä tukiverkostoja. Jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa eikä siinä sinun jeesustelusi auta. Onko sinulla edes omia lapsia?

Mitä tuolla turvaverkosto-asialla tarkoitat? Eka ymmärsin, että tarvitsee enemmän omaa aikaa, jos turvaverkostoja ei ole. Käytännössä kuitenkin turvaverkolliset ihmiset saavat enemmän omaa aikaa, koska on niitä lastenhoitajia ja usein tuolloin tottuu saamaan ja vaatimaan omaa aikaa. Mitä tällä siis tarkoitetaan?

No älä nyt vaan väkisinkään ymmärrä sitten

Myös tässä keskustelussa itsessään tulee hyvä esimerkki siitä, miksi lapsista ja ÄITIYDESTÄ halua joskus tauon. Ei kovin montaa viestiä ollut ennen kuin jo ensimmäinen äiti oli sheimaamassa toista siitä, että vie taaperoikäisen hampparille. :D Tällaista on olla äiti, jokaiseen sun lauseeseen tartutaan ja selitetään miksi oot nyt paska äiti lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Lapsen iästä riippuu paljon sen "rasittavuus". Juuri kävelemään oppinutta ei voi päästää silmistään ja tätä jatkuu pari, kolme vuotta. Se on kuin kiinalainen vesikidutus, jos ei hetkeksikään pääse irti lapsesta. Olen kokenut, en suosittele.

Alkuperäisyhteisöissä ei yksi äiti hoitanut yhtä lasta yksin vaan koko naisten kollektiivi. Nykyinen eristynyt ydinperhekoti ei oikein vastaa ihmisen tarpeita ehkä.

Mutta vähän vanhempien lasten kanssa vanhempi voi ottaa jo iisimmin ja tehdä paljon asioita, viettää yhdessä aikaa. Jos tuossa vaiheessa oleva lapsi on koko ajan kimpussa hermostuttavasti, se voi johtua nimenomaan siitä, että sitä yhteistä aikaa ei ole ollut riittävästi, ja sit kannattaa antaa sitä.

Olen kyllä lukenut lehdistä, että jotkut eronneet äidit kokevat kivana sen, että on esim. joka toinen viikko lapset isällä, sitten on sitä omaa aikaa.

Onnellisen lastenhoidon salaisuus on symbioosi. :) Täytyy solahtaa sellaiseen vuorovaikutustilaan lapsen kanssa, että molemmat saa siitä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Sulle ei mene jakeluun, että vaikka siellä grillillä on kiva käydä lasten kanssa, siellä on kiva joskus käydä ihan vaan yksin. Ilman, että täytyy tehdä ainuttakaan kompromissia tai huolehtia muista? Itselle se oma aika on esim. sitä, että pääsee lenkille. Toki lapsenkin kanssa voi lenkkeillä. Silloin vaan ei pääse niin kovaa kuin tahtoo itse, ei sinne minne halusi, ei niin pitkälle kuin halusi ja muutenkin koko ajan pitää yrittää jotenkin motivoda sitä lasta, jolla jalat väsyy, pissattaa, haluaa ennemmin hoploppiin jne.

Onnekkaita on ne, jotka saa lasten ollessa pieniä keskittyä vain siihen lasten kanssa kotona olemiseen. Niihin vuosiin vaan mahtuu myös paineita opiskella, päästä työelämään ja luoda paikkaa siellä työelämässä, mikä voi vaatia lisäopiskelua sen lasten ja kodinhoidosta vastaamisen lisäksi. Velvollisuuksia ja stressiä ihan liikaa. Aika monille rentouttavaa mukavaa omaa aikaa esim. oman kunnon hoitamiseen tai johonkin harrastukseen on aika vähän, pari tuntia viikossa korkeintaan. Sekin riittää, jos muu elämä on tasapainossa, parisuhde kunnossa, eikä syyllistetä siitä omasta ajasta.