Miksi vanhempi tarvitsee niin kovasti "omaa aikaa"?

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Meidän lapset ovat jo teini-iän loppupuolella, mutta muistan hyvin millaista pienten lasten kanssa ulkona syöminen oli. Ihan kamalaa. Jos nyt kuvitellaan heitä 6-8 -vuotiaina, niin homma olisi mennyt (ja meni) näin:

Lähelle avattiin kivasti kehuja saanut grilli, mm. Grillatut muikut ja lohihamppari ovat kuulemma erinomaisia. Katsotaan menua netistä, lapset toteavat, että kaikki on pahaa, he haluavat Heseen. Sovitaan, että tällä kertaa ei mennä. Huomataan, että grilli avautuu vasta klo 14, annetaan lapsille välipalaa ja kuunnellaan vinkumista, kun on nälkä. Kiirehditään grillille tasan klo 14. Lapset ovat kiukkuisia ja nälkäisiä. Grilli on vasta kuumenemassa, joten ruoan tulo kestää. Eikä listalta todellakaan löydy mitään lapsille. Ottavat ranskalaiset, mutta nekin on pahat. Ei ole cocista, vaan pepsiä. Grilli haisee ja vanhempien kalahamppaarit vasta haiseekin. Aletaan syömään, haetaan paperia, haetaan ketsuppia, se on pahaa, haetaan lisää paperia, käydään vessassa, se on outo. Koska lapset eivät juurikaan syö, he haluavat lähteä nopeasti. Tapellaan siitä, voiko pelata kännykällä. Jee, kiva grillireissu perheen kanssa.

Eli, kun menimme ulos syömään perheen kanssa, piti ravintola valita niin, että listalta löytyy lapsille sopivia juttuja. Ei voi mennä mihin itse haluaa.

Mä tosin olen joskus käynyt yksikseni ihan Hesessäkin ja nauttinut siitä rauhallisesta syömisestä kännykän kanssa. Kun ei Kunnon Äiti tietenkään lasten seurassa tuijota kännykkää.

Meidän lapset ovat ihania ja olen aina nauttinut heidän kanssaan olosta. Koska lastenhoitajia ei juurikaan ole ollut (työnarkomaani mies, joka vielä usein työmatkoilla, ei sukulaisia lähellä) niin omaa aikaa on ollut tosi vähän, enkä sitä kauheasti ole kaivannutkaan. Silti ymmärrän, miksi joskus on kiva olla 30 min ihan itsekseen ja tehdä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Kyllä oli paras valinta lapsettomuus.

Täysin samaa mieltä.

-ap (enkä muuten ole kirjoittanut muita viestejä kuin aloituksen tämän viestin lisäksi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Juuri näin!

Toiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja sitten kun lapset jääneet kasvattamatta, niistä halutaan eroon aina kuin vain on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Minullakaan ei ole lapsia, mutta tarvitsen omaa aikaa ihan kaikista ihmisistä. En jaksa koko ajan olla sosiaalinen, keskustella ja keskittyä muihin. Tykkään käydä yksin esimerkiksi lounaalla, jolloin minun ei tarvitse huomioida ketään vaan itsekkäästi olla oma itseni. Tykkään kyllä muiden seurasta ja minusta on kiva käydä porukalla syömässä, mutta vastapainoksi haluan olla myös itsekseni.

Mun naispuolinen pikkuserkku on kahden taaperon totaali - yh ja hän käytännössä hoidattaa omat lapsensa omilla vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Toiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja sitten kun lapset jääneet kasvattamatta, niistä halutaan eroon aina kuin vain on mahdollista.

Joo. Mitä se nurkuminen on grillillä? Ei mun lapset olleet tollasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Minullakaan ei ole lapsia, mutta tarvitsen omaa aikaa ihan kaikista ihmisistä. En jaksa koko ajan olla sosiaalinen, keskustella ja keskittyä muihin. Tykkään käydä yksin esimerkiksi lounaalla, jolloin minun ei tarvitse huomioida ketään vaan itsekkäästi olla oma itseni. Tykkään kyllä muiden seurasta ja minusta on kiva käydä porukalla syömässä, mutta vastapainoksi haluan olla myös itsekseni.

Olin just tulossa kirjoittamaan samaa. Esimerkiksi vaikka olisi miten kivat työkaverit tahansa, välillä on ihan kiva olla ilman työkavereitaan. Joko jonkun ystävänsä seurassa tai vaikkapa yksin. Ja tosiaan meillä ihmisillä on erilainen tarve olla muiden seurassa ja olla yksin. On ihmisiä, jotka haluavat olla koko hereilläoloaikansa jonkun toisen ihmisen seurassa, ja ihmisiä, joille jo pari tuntia on liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.

Kyllä kai sitä voi joku välimuotokin olla. Jos paras päivä on aina se, kun lapset saa hoitoon, niin ehkä sitten on syytä miettiä, miksi niitä lapsia on ylipäänsä hankkinut. Tiedän paljon tällaisia äitejä, jotka aina vaan valitaa kuinka raskasta on olla lasten kanssa, vaikka ovat jatkuvasti hoidossa, ensin päivät päiväkodissa (vaikka äiti olisi kotona), sitten illat ja viikonloput mummolla. Ja silti on niiiiin raskasta ja pitäis saada enemmän omaa aikaa. Lomakaan ei ole lomaa, jos lapset pyörii jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Grilliruoka on välillä hyvää, mutta kylmä grilliruoka ei ole ikinä hyvää. Joskus on vaan niin mukava syödä lämmintä ruokaa ilman keskeytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.

Kyllä kai sitä voi joku välimuotokin olla. Jos paras päivä on aina se, kun lapset saa hoitoon, niin ehkä sitten on syytä miettiä, miksi niitä lapsia on ylipäänsä hankkinut. Tiedän paljon tällaisia äitejä, jotka aina vaan valitaa kuinka raskasta on olla lasten kanssa, vaikka ovat jatkuvasti hoidossa, ensin päivät päiväkodissa (vaikka äiti olisi kotona), sitten illat ja viikonloput mummolla. Ja silti on niiiiin raskasta ja pitäis saada enemmän omaa aikaa. Lomakaan ei ole lomaa, jos lapset pyörii jaloissa.

Merkillisiä nämä urbaanit legendat. Todellisuudessa tällaisia ei ole ollenkaan.

Nykyään on vallalla ns. intensiivinen vanhemmuus ja lisäksi koko kylä kasvattaa-tyyppinen elämä vähentynyt selvästi, eli ollaan tosi yksin sen pikkuruisen ydinperheensä kanssa JA intensiivisesti vanhempia, joten hulluksihan siinä tulee jos ei omaa aikaa saa.

Lasteni ollessa pieniä kaipasin omaa aikaa, koska elämä oli joskus niin hektistä, ettei omiin ajatuksiinsa ehtinyt.

Välillä oli pakko saada koota itsensä. En minä silti kovin paljon omaa aikaa pystynyt järjestämään, mutta nekin melko harvat kerrat kotoa irti, olivat tarpeen ja virkistivät.

Lasten hankkiminen ei tarkoita, että heistä ei saa hetkeksikään irtaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.

Kyllä kai sitä voi joku välimuotokin olla. Jos paras päivä on aina se, kun lapset saa hoitoon, niin ehkä sitten on syytä miettiä, miksi niitä lapsia on ylipäänsä hankkinut. Tiedän paljon tällaisia äitejä, jotka aina vaan valitaa kuinka raskasta on olla lasten kanssa, vaikka ovat jatkuvasti hoidossa, ensin päivät päiväkodissa (vaikka äiti olisi kotona), sitten illat ja viikonloput mummolla. Ja silti on niiiiin raskasta ja pitäis saada enemmän omaa aikaa. Lomakaan ei ole lomaa, jos lapset pyörii jaloissa.

Merkillisiä nämä urbaanit legendat. Todellisuudessa tällaisia ei ole ollenkaan.

Ai ei ole kun sanot niin? :D Kyllä voisin luetella heti neljä tällaista äitiä ihan lähipiiristä. 

Christiiina kirjoitti:

Mun naispuolinen pikkuserkku on kahden taaperon totaali - yh ja hän käytännössä hoidattaa omat lapsensa omilla vanhemmillaan.

Tämähän onnistuu niin kauan kuin hänen vanhempansa siihen suostuvat.

Lapsiperheen rankoista hetkistä puhuin vain sellaisten kanssa joilla oli lapsia.

Vapaaehtoisesti lapsettomille tuttavapariskunnille en puhunut sanaakaan lastenhoitoon liittyvistä asioista.

En halunnut antaa aihetta ilkkumiseen, että mitäs hankit lapsia, sellaista se on, jokainen sitten taakkansa kantaa.

Tiedän, että olisin joutunut eräiden suusta niin kuulemaan, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.

Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.

Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.

Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.

Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.

Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.

Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.

Voit myös tehdä testin:

Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."

Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.

Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.

Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.

Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "

Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.

Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.

Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.

Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..

Sivusta

Näin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.

Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.

En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.

Kyllä kai sitä voi joku välimuotokin olla. Jos paras päivä on aina se, kun lapset saa hoitoon, niin ehkä sitten on syytä miettiä, miksi niitä lapsia on ylipäänsä hankkinut. Tiedän paljon tällaisia äitejä, jotka aina vaan valitaa kuinka raskasta on olla lasten kanssa, vaikka ovat jatkuvasti hoidossa, ensin päivät päiväkodissa (vaikka äiti olisi kotona), sitten illat ja viikonloput mummolla. Ja silti on niiiiin raskasta ja pitäis saada enemmän omaa aikaa. Lomakaan ei ole lomaa, jos lapset pyörii jaloissa.

Merkillisiä nämä urbaanit legendat. Todellisuudessa tällaisia ei ole ollenkaan.

Ai ei ole kun sanot niin? :D Kyllä voisin luetella heti neljä tällaista äitiä ihan lähipiiristä. 

Mistä sinä tiedät mitä he tosiasiassa ajattelee? Joillain on vaan tapana ylipäätään valittaa kaikesta. Ja mitä ihmeen hyötyä on arvostella heitä nyt, kun heillä nyt jo on lapset, ei tehtyä saa tekemättömäksi. Kyllä, on niitäkin ihmisiä jotka katuu lapsensaantia, tai se ei olekaan ollenkaan sellaista kuin he olivat kuvitelleet, mutta minkäs teet kun asia selviää vasta kun ne lapset on siinä.

Surkeat provot tänään