Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempi tarvitsee niin kovasti "omaa aikaa"?
21.09.2022 |
Miksi vanhemmat ovat tehneet jälkikasvua, jos tarvitsee niin kovin omaa aikaa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?
Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.
Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.
Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.
Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.
Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.
Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.
Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.
Voit myös tehdä testin:
Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.
Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.
Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.
Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "
Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.
Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.
Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.
Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..
SivustaNäin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.
Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.
En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.
Kyllä kai sitä voi joku välimuotokin olla. Jos paras päivä on aina se, kun lapset saa hoitoon, niin ehkä sitten on syytä miettiä, miksi niitä lapsia on ylipäänsä hankkinut. Tiedän paljon tällaisia äitejä, jotka aina vaan valitaa kuinka raskasta on olla lasten kanssa, vaikka ovat jatkuvasti hoidossa, ensin päivät päiväkodissa (vaikka äiti olisi kotona), sitten illat ja viikonloput mummolla. Ja silti on niiiiin raskasta ja pitäis saada enemmän omaa aikaa. Lomakaan ei ole lomaa, jos lapset pyörii jaloissa.
Merkillisiä nämä urbaanit legendat. Todellisuudessa tällaisia ei ole ollenkaan.
Ai ei ole kun sanot niin? :D Kyllä voisin luetella heti neljä tällaista äitiä ihan lähipiiristä.
Mistä sinä tiedät mitä he tosiasiassa ajattelee? Joillain on vaan tapana ylipäätään valittaa kaikesta. Ja mitä ihmeen hyötyä on arvostella heitä nyt, kun heillä nyt jo on lapset, ei tehtyä saa tekemättömäksi. Kyllä, on niitäkin ihmisiä jotka katuu lapsensaantia, tai se ei olekaan ollenkaan sellaista kuin he olivat kuvitelleet, mutta minkäs teet kun asia selviää vasta kun ne lapset on siinä.
Ja vielä mitä. Näistä 3/4 on hankkinut vielä lisää lapsia. Yhdellä jo neljä lasta, vaikka ensimmäisenkin kanssa oli jo ihan rikki. Ja ei saa arvostella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ns. intensiivinen vanhemmuus ja lisäksi koko kylä kasvattaa-tyyppinen elämä vähentynyt selvästi, eli ollaan tosi yksin sen pikkuruisen ydinperheensä kanssa JA intensiivisesti vanhempia, joten hulluksihan siinä tulee jos ei omaa aikaa saa.
Tämä pitää paikkansa. Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja kun he olivat lapsia, mä sain omaa aikaa ihan vaan pistämällä lapset pariksi tunniksi ulos kavereidensa kanssa leikkimään. Ja mitä olen seurannut lähisukulaisten lapsia, niin ainakin nämä alakouluikäiset lapset eivät vieläkään viihdy kovin kauaa omissa huoneissaan ja omissa leikeissään vaan aikuisen pitäisi olla aina ainakin jonkinlaisena ohjelmamestarina.
No minä ainakin haluan joskus tehdä jotain, mikä on minun mielestäni kivaa, enkä päivästä toiseen vaan piikoa muita ja suorittaa velvollisuuksia.
Tämän päivän mummelit edes itse hoitaneet kakaroitaan vaan sisarukset ja muu suku apuna. Turha syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummelit edes itse hoitaneet kakaroitaan vaan sisarukset ja muu suku apuna. Turha syyllistää.
Silloin kun olin lapsi (80-luku) asuttiin kerrostalossa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Äiti kertoi, että lapset saattoi jättää hiekkalaatikolle naapurin äidin/äitien vahdittavaksi ja käydä kaupassa ja samaten viedä naapuriin hoitoon jos tuli yllättäen jotain. Nykyään asun myös kerrostalossa, mutta hiekkalaatikolla harvoin on ketään ja naapureita näkee todella harvoin. Ei puhettakaan mistään yhteisöllisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?
Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.
Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.
Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.
Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.
Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.
Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.
Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.
Voit myös tehdä testin:
Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.
Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.
Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.
Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "
Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.
Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.
Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.
Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..
Sivusta
😇🏆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?
Meitä on onneksi siunattu lapsilla, jotka nukkuu Noin klo 18-07..
Siis 3-vuotias nukkuu 13 tuntia yössä? Neurologille ja heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?
Yleisesti ottaen kuvitelmat ajan vietosta lapsen kanssa ovat eri asia kuin todellisuus.
Esim. Voi kuvitella, että lapsi tykkää vaikka grillillä käymisestä tai että se tilanne menee tietyllä kivalla tavalla.
Sitten todellisuudessa lapsi ei tykkää tai kysyy joka toinen minuutti, että mennäänkö tän jälkeen puistoon? Vastaat suupalojen välissä, että joo mennään. Lapsi kysyy milloin me mennäån, joko me mennään tai toteaa, että haluaisi jo sinne puistoon.
Vastaat koko oman syömisen ajan näihin kysymyksiin ja pyyhit lapsen suun ympärystä, käsiä ja vaatteita samalla.
Nyt saatat ajatella, että tarviiko niitä koko ajan olla pyyhkimässä? No, tarvii jos lapsesi mielestä kastike käsissä tms tuntuu inhottavalta ja hän valittaa jos et pyyhi.
Sitten samalla täytyy myös muistuttaa pitämään kiinni hyvin siitä hampurilaisesta ettei se vain putoa ja olla valmiina ottamaan koppi kaatuvasta limusta tai pillimehusta.
Kuvittelin ihanaa piknikiä kesällä lapseni kanssa joka piti ehdotuksesta. Hän malttoi olla siinä sen ajan kun söi eväänsä ja päälle ehkä 5min.
Voit myös tehdä testin:
Hoe vaikka muutaman tunnin putkeen: Oota, äiti juo tän kahvin/ripustaa pyykit/tyhjentää astianpesukoneen ja sitten laita loppupäiväksi Lasten Areenasta Isot Koneet sarja repeatilla ja kommentoi innostuneesti joka asiaan: " Oho! No onpa se jännä/kiva tms."Älä keskity koko päivänä mihinkään tekemiseen keskeyttämättä sitä vaan ihastele koko ajan vähän väliä legoja ja lastenohjelmia.
Tee tuota muutama vuosi putkeen ja muista herätä myös keskellä yötä pari kertaa ainakin vaihtamaan lakanat ( vaipat voi vuotaa ) ja hyssyttelemään. Sitten samoilla silmillä aamulla voit aloittaa väittelyn siitä, pitääkö sukkahousut pukea vai ei. Voit vaikka juosta pari kertaa ympäri asuntoa sukkahousujen kanssa.
Aamulla laita kello 6:50 tv 2 päälle ja juo aamukahvi katsoen tekopirteitä Pikku Kakkosen juontajia. Muista vastata heille huomenta ja ihastella ääneen kaikkia lastenohjelmien tapahtumia. Laita välillä kahvi pois, ja kuvittele että joku kiipeää sun päälle.
Pissalta huuda: " Vessarauha! Pistä ne valot takaisin! Mitä sä teet? Äiti tulee kohta! "
Tässä on vasta pintaraapaisu, mutta jo näidenkin jälkeen voit kysyä itseltäsi, kaipaatko yhtään omaa aikaa.
Itse tässä just ootan että lapsi nukahtaa ja sit aion katsoa aikuisten ohjelmia: Kato kun ei voi ees kipeänä omaa lempisarjaa maratoonata ettei lapsi altistu aikuisten asioille, kiroilulle yms.
Mulla ei ollut mitään ongelmaa mainitsemiesi tilanteiden suhteen. Mutta jos omat lapset noin rasittaa, niin hanki apua.
Lapsettomille tiedoksi, että tämä ketju provoaa kunnolla. Lasten kanssa on ihanaa, ainakin jos ovat toivottuja..
SivustaNäin se on. Kaikilla kunnon äideillä on aina ihanaa lasten kanssa, mitään negatiivisia tunteita ei koskaan voi olla. Jos sinulla ei ole aina helppoa ja mukavaa kaikissa tilanteissa, olet viallinen ja vääränlainen, eikä olisi pitänyt hankkia lapsia. Eikä ainakaan koskaan ikinä saa haluta olla hetkeäkään yksin jos menee lapsia tekemään, muuten on huono vanhempi.
Oikeasti, pää räjähtää näitä lukiessa. Jokainen ihminen ansaitsee joskus sen hetken olla ihan vaan rauhassa, ilman syyllistystä.
En käsitä näitä ihmisiä. Jos haluaa hetken tehdä jotain itsekseen ilman puolisoa tai lapsia, niin ei se tarkoita että koko elämä pitäisi viettää yksin. Välillä ihmetyttää millainen palikkakerho täällä oikein kokoontuu, kun ei yhtään pystytä käsittämään, että joku voi toimia eri tavalla.
Sanos muuta. Loman jälkeen moni toteaa että onpa kiva olla taas kotona, onko silloinkin lomaillut ihan väärin ja turhaan kun ei haluaisikaan olla siellä lomalla aina? Tai jos on haluaa lomalle niin sitten arjessa on pakosti jotain vialla? Ihan normaalia että ihmiset kaipaa vaihtelua ja lapsiperheiden vanhemmat aikaa olla yksin, kun se lapsiperhearki on aika intensiivistä.
Lasten kanssa lomailuun pätee se, että se on ihan sitä samaa p*skaa kuin kotona, mutta vaan hankaloitetuissa olosuhteissa, joten yleensä tuo "onpa kiva olla taas kotona" on ihan konkreettinen helpotuksen huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!
Tää on tätä nykyajan "lasten ehdoilla" -ähvellystä. Mukulat on perheen päitä ja vanhemmat palvelee ja vahtii todellakin 24/7. Enää ei osata elää niin, että lapset menee siinä sivussa; toki hoidetaan, muttei niin, että vanhemmat taipuu kaksinkerroin ja curlaa kaikki pienetkin arjen haasteet mukuloiden puolesta. Miten tällaiset passatut ja avuttomat lapset ikinä kasvavat aikuisiksi? Ja miksi vanhemmilla ei saisi olla omaa aikaa?
Todella hälyttävää lukea, että joku mamma hehkuttaa miehen kanssa olleen yhden kahdenkeskeisen viikonlopun 2 vuoden aikana? Ihan vaan sen takia, että se pentu vaan ei menis rikki esim. isovanhempien hoidossa? Kai se on jotakin oman psyyken pönkitystä järjestää asiat niin, että mukulat on täysin riippuvaisia äipästä koko ajan, eikä edes yksin leikkiminen luonnistu. Ja auta armias jos mamman pitäisi päästä vessaan, suihkuun tai syömään rauhassa - eihän se käy, koska se vauva/taapero.
Itseaiheutettuja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aika ja oma elämä ovat termeinä vähän huonoja. Perhe ja lapsethan ovat sitä omaa elämää.
Ennemminkin pitäisi puhua siitä, että ihmisyksilö voi tarvitra välillä hengähdystaukoa yksin, oli lapsia tai ei. Esimerkiksi kun olet sosiaalisesti vaativassa työssä, et jaksaisi sitä vuorokauden ympäri vaan kaipaisit tilanteen muutosta hetkeksi. Jos taas teet töitä yksin ja asut yksin, tarvitset jaksaaksesi välillä virkistystä muiden ihmisten kanssa. Kaiken kukkuraksi nämä ovat osittain persoonaan liittyviä kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummelit edes itse hoitaneet kakaroitaan vaan sisarukset ja muu suku apuna. Turha syyllistää.
Oikeastaan naapureiden perhehoitajat tai muuten vain tädit sekä päiväkodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin joskus tehdä jotain alusta loppuun omissa ajatuksissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!
Tää on tätä nykyajan "lasten ehdoilla" -ähvellystä. Mukulat on perheen päitä ja vanhemmat palvelee ja vahtii todellakin 24/7. Enää ei osata elää niin, että lapset menee siinä sivussa; toki hoidetaan, muttei niin, että vanhemmat taipuu kaksinkerroin ja curlaa kaikki pienetkin arjen haasteet mukuloiden puolesta. Miten tällaiset passatut ja avuttomat lapset ikinä kasvavat aikuisiksi? Ja miksi vanhemmilla ei saisi olla omaa aikaa?
Todella hälyttävää lukea, että joku mamma hehkuttaa miehen kanssa olleen yhden kahdenkeskeisen viikonlopun 2 vuoden aikana? Ihan vaan sen takia, että se pentu vaan ei menis rikki esim. isovanhempien hoidossa? Kai se on jotakin oman psyyken pönkitystä järjestää asiat niin, että mukulat on täysin riippuvaisia äipästä koko ajan, eikä edes yksin leikkiminen luonnistu. Ja auta armias jos mamman pitäisi päästä vessaan, suihkuun tai syömään rauhassa - eihän se käy, koska se vauva/taapero.
Itseaiheutettuja ongelmia.
Ne siinä sivussa kasvaneet entiset lapset potevat nyt sankoin joukoin masennusta ja muita mielenterveysongelmia. Kuten tosin tuolevaisuuden massapäiväkotilapsetkin tulevat tekemään - ja ovatkin jo nyt parhaillaan lapsina ja nuorina täyttämässä mielenterveyspalveluita ruuhkaan asti. Miettikääpä. Ihmetellään, että mistä se johtuu. No mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin tarvitsevat omaa aikaa. Murrosikäiset erityisesti. Omaan huoneeseen vetäytyminen on heille yhtä tärkeää, kuin kenelle tahansa.
Mitä tämä OMA aika on? Sitä en ole vielä ymmärtänyt.
Onko s sitä että pääsee 1h lenkille joka ilta yksin? Vai kaverin kanssa? Vai sitä että pääsee vkl yksin baariin, vai kaverin kanssa baariin?
Mitä sillä omalla ajalla siis tehdään? Minulle oma aika tarkoittaa aikaa jonka vietän ainoastaan itseni kanssa, ja siksi se on omaa aikaa. Jos menen harrastamaan kaverin kanssa tennistä, niin en koe sitä omaksi ajaksi, vaan kaverin kanssa vietetyksi ajaksi.
Voisitteko siis tähdentää mitä tarkoittaa OMA aika?
Tarvitsen nykyään paljon omaa aikaa, eli haluan olla rauhassa kaikilta maailman muilta ihmisiltä, ja mm. lemmikkieläimiltä, eli kaikilta jotka voivat edes teoreettisella tasolla vaatia minulta sopnttaanisti jotain, puhua minulle, tai vaatia huomiotani. Lapseni tosin on jo aikuinen, ja silloin en tällaista aikaa vielä tarvinnut kun hän oli pieni.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tiennyt ennen lasten saamista millaista on olla vanhempi joten en osannut ennakoida tarvetta omalle ajalle.
Et ollut koskaan aiemmin kenestäkään vastuussa 24 h/vrk? Minä olen ollut, enkä halua lapsia.
Varmaan lepoon ja töistä selviytymiseen, arki hommatkin. Lapsi on aika vilkas, paljon liikkumista kotona ja pihalla.
Sanos muuta. Loman jälkeen moni toteaa että onpa kiva olla taas kotona, onko silloinkin lomaillut ihan väärin ja turhaan kun ei haluaisikaan olla siellä lomalla aina? Tai jos on haluaa lomalle niin sitten arjessa on pakosti jotain vialla? Ihan normaalia että ihmiset kaipaa vaihtelua ja lapsiperheiden vanhemmat aikaa olla yksin, kun se lapsiperhearki on aika intensiivistä.