Meikkaamisen lopettaneet

Aloin meikkamaan 13-14-vuotiaana päivittäin, koska niin kaikki tytöt tekivät. Tykkäsin aluksi meikkaamisesta, koska se oli "aikuismaista", mutta ajan kanssa siitä tuli vain tapa ja jonkinlainen sisäistetty velvollisuus. Pystyin kyllä käymään lähikaupassa ilman meikkiä, mutta esimerkiksi ravintolaan tai töihin ei olisi tullut mieleenkään lähteä.

Vähän alle 30-vuotiaana tutustuin yhteen ystävääni, joka ei koskaan meikannut. Tästä jotenkin inspiroituneena päätin kokeeksi lakata meikkaamasta, ja meikkasin varmaan vuoden ajan tosi vähän tai en ollenkaan. Huomasin, että tämä vaikutti positiivisesti siihen, miten ajattelen omista kasvoistani ilman meikkiä. Jos meikkaa joka päivä, alkaa oma meikitön naama tuntua siihen verrattuna harmaalta ja värittömältä, silmien aluset näyttävät tosi tummilta, ripset mitättömät ja iho epätasainen. Totuin meikittömään naamaani ja oikeastaan se olikin ihan kiva. Aamut sujuivat nopeammin.

Nyt muutman vuoden melkeinpä tauon jälkeen olen taas innostunut meikkaamisesta. Kokeilen uusia juttuja, mutta voin ihan hyvin mennä mihin vain myös ilman meikkiä, ihan vaan jos ei huvita. Käytän myös paljon vähemmän ihoa peittäviä meikkejä, koska tykkään siitä tunteesta että iho saa hengittää.

Suosittelen kyllä testaamaan meikitöntä elämää vaikka vähän aikaa. Huomaat mitä meikkaamisessa kaipaat ja mitä et, ja saat luotua oman tyylin ja tavan, etkä vain tee miten olet tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Aloin meikkamaan 13-14-vuotiaana päivittäin, koska niin kaikki tytöt tekivät. Tykkäsin aluksi meikkaamisesta, koska se oli "aikuismaista", mutta ajan kanssa siitä tuli vain tapa ja jonkinlainen sisäistetty velvollisuus. Pystyin kyllä käymään lähikaupassa ilman meikkiä, mutta esimerkiksi ravintolaan tai töihin ei olisi tullut mieleenkään lähteä.

Vähän alle 30-vuotiaana tutustuin yhteen ystävääni, joka ei koskaan meikannut. Tästä jotenkin inspiroituneena päätin kokeeksi lakata meikkaamasta, ja meikkasin varmaan vuoden ajan tosi vähän tai en ollenkaan. Huomasin, että tämä vaikutti positiivisesti siihen, miten ajattelen omista kasvoistani ilman meikkiä. Jos meikkaa joka päivä, alkaa oma meikitön naama tuntua siihen verrattuna harmaalta ja värittömältä, silmien aluset näyttävät tosi tummilta, ripset mitättömät ja iho epätasainen. Totuin meikittömään naamaani ja oikeastaan se olikin ihan kiva. Aamut sujuivat nopeammin.

Nyt muutman vuoden melkeinpä tauon jälkeen olen taas innostunut meikkaamisesta. Kokeilen uusia juttuja, mutta voin ihan hyvin mennä mihin vain myös ilman meikkiä, ihan vaan jos ei huvita. Käytän myös paljon vähemmän ihoa peittäviä meikkejä, koska tykkään siitä tunteesta että iho saa hengittää.

Suosittelen kyllä testaamaan meikitöntä elämää vaikka vähän aikaa. Huomaat mitä meikkaamisessa kaipaat ja mitä et, ja saat luotua oman tyylin ja tavan, etkä vain tee miten olet tottunut.

Näin, tervettä asennetta mukaan, niin itsetuntokin kohenee.

Kenenkään mieliksi en meikkaisi tai lopettaisi meikkaamista, sillä se on ihan oma asiani, joka ei muille kuulu, ei edes miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tuota kipuilua asian kanssa. Olisihan se kiva näyttää aina nätiltä ja naiselliselta. Toisaalta minulla herää heti vastareaktio tähän ajatukseen, että miksi ihmeessä tai kenen takia sellaista haluaisin? Onko se joku naisen tehtävä ja ärsyttää kyllä tämä nykyajan ulkonäkökeskeisyyskin. Jos olet nättinä ja laittautuneena, niin sinua esineellistetään ja sinusta syntyy ennakkoajatuksia, kuten että kaunis nainen ei voi olla älykäs. En myöskään halua olla tuntemattomien kuolattavana, joten en nykyään enää tykkää pukeutua tiukkoihin vaatteisiinkaan.

Olen asiakaspalvelutyössä, joten meikkaan kyllä vähän töihin. Siellä en jotenkin osaisi olla kokonaan ilman, tuntuisi että mua katsellaan arvostelevasti. Vapaapäivinä en enää niinkään jaksa. Minnekään prismaan en meikkiä kaipaa. Välillä kaipaan sitä vanhaa minua, joka laittoi nätin mekon päälle vapaapäivinäkin, mutta vanhaan ei ole paluuta. Silloin mulle oli tärkeää, että muut pitävät mua kauniina. Nykyään v*tuttaa lähinnä tuollainen ajatus. En ole enää samanlainen ihminen, joten varmaan aikakin muuttua myös ulkoisesti.

Kyllä sitä meikataan ihan vain omaksi ilokseen. Onhan se kivempi näyttää nätimmältä. Itsellä hyvä fiilis.

Väriä elämään hyvät ihmiset!

Värejä

Katso ympärillesi ja nauti kun näet, sekään ei ole itsestäänselvyys.

Luonto tuhlaa värejään!

Juuri kuorin mahtavaa oranssia väriä roskiin appelsiinininkuoresta.

Elä ja uskalla.

Valitset auton väreillä, vaatteesi myös

Taulusi, kauppasi , seinäsi, korusi, kravattisi..

Epävärejä karsastan.

Olkaa te ja tehkää niin kuin lystäätte.

Nuorena on helppo sanoa ja olla kaunis.

Tummien karvojen omistajien on helppo kehua ja sanoa, että kulmat ja ripset näkyy. Haittapuolena iän myötä lisääntyvät tummat viikset, haivenet ym ja ne vaan lisääntyy iän myötä ja tulet yllättymään kun olet iässäni (40++) tai 50+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein viisikymppinen ja minulle on ihan sama mitä kukakin sanoo tai ajattelee naamastani. Meikkaan, jos meikkaan ja olen meikkaamatta, enkä tee siitä asiasta selvitystä kenellekään. Mieheni on luonnollisesti nähnyt minut niin meikattuna kuin saunapuhtaanakin ja hänelle kumpi vain versio on täysin ok.

Kuinka moni ihminen oikeastaan edes katsoo naamaasi niin tarkkaan, että näkee meikin? Ja mitä sillä on väliä mitä hän ajattelee naamastasi? Sinä olet sinä oli sinulla meikkiä tai ei. Tuskinpa sinäkään kyyläät toisten naisten naamoja ja arvostelet niitä millään tavoin tai jos sen teet, niin sekaisin olet

Itse teen sellaista työtä, että varsinkin lämpimillä ilmoilla ei aamulla laitettua meikkiä ole enää naamassa iltapäivällä, joten enpä viitsi meikata sen takia. Itsevarmuuteen meikkaus ei liity, sillä en edes muista asiaa ja ihan samalla tavalla käyn kaupassa tai olen ihmisten kanssa. Viikonloppuna meillä oli sukujuhlat ja koska aikaa oli, niin meikkasin ja se oli ihan mukava juttu.

Kyllä toisesta yleensä näkee, että onko hänellä meikkiä vai ei (ripsiväri on hyvin selkeä ja vaikkapa meikkivoide näyttää meikkivoiteelta kasvoilla, vaikka sen tarkoitus muka on olla huomaamaton ihon tasoittaja), mutta se on sitten jo eri asia, että onko sillä meikillä väliä. No ei ainakaan minulle ja ihmettelen, että mitä väliä muille toisen meikkaamisesta/meikkaamattomuudesta muka olisi. Eiköhän ole jokaisen oma asia. Tai ainakin tulisi olla!

Kyyläät siis muita naisia aina ja joka paikassa ja menet ihan lähelle katsomaan? Ok, huvinsa jokaisella. Itse en huomaa katsoa toisen meikkejä elleivät ne ole sitten aivan överit.

No en kyllä kyylää, mutta jos sitä on toisen lähellä kuten juttelee hänelle tai istuu julkisissa jonkun vieressä tms, niin kyllähän toisesta näkee, että onko hänellä meikkiä vai ei. Siis yleensä. Ehkä eri, jos on vaikka vain vähän peiteainetta jossain, mutta kyllä ripset ovat erinäköiset ripsivärillä kuin ilman etenkin vaaleilla suomalaisilla. En tarkoita, että erityisesti kiinnittäisin asiaan huomiota. Ja kuten sanoin, niin minulle on ihan sama toisen meikit tai meikkaamattomuus. Eikä asia ylipäätänsä kuulu muille.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tuota kipuilua asian kanssa. Olisihan se kiva näyttää aina nätiltä ja naiselliselta. Toisaalta minulla herää heti vastareaktio tähän ajatukseen, että miksi ihmeessä tai kenen takia sellaista haluaisin? Onko se joku naisen tehtävä ja ärsyttää kyllä tämä nykyajan ulkonäkökeskeisyyskin. Jos olet nättinä ja laittautuneena, niin sinua esineellistetään ja sinusta syntyy ennakkoajatuksia, kuten että kaunis nainen ei voi olla älykäs. En myöskään halua olla tuntemattomien kuolattavana, joten en nykyään enää tykkää pukeutua tiukkoihin vaatteisiinkaan.

Olen asiakaspalvelutyössä, joten meikkaan kyllä vähän töihin. Siellä en jotenkin osaisi olla kokonaan ilman, tuntuisi että mua katsellaan arvostelevasti. Vapaapäivinä en enää niinkään jaksa. Minnekään prismaan en meikkiä kaipaa. Välillä kaipaan sitä vanhaa minua, joka laittoi nätin mekon päälle vapaapäivinäkin, mutta vanhaan ei ole paluuta. Silloin mulle oli tärkeää, että muut pitävät mua kauniina. Nykyään v*tuttaa lähinnä tuollainen ajatus. En ole enää samanlainen ihminen, joten varmaan aikakin muuttua myös ulkoisesti.

Kyllä sitä meikataan ihan vain omaksi ilokseen. Onhan se kivempi näyttää nätimmältä. Itsellä hyvä fiilis.

Ehkä sellainen kysymys, että miksi juuri meikattuina näyttäisimme nätimmältä? No sehän on tietysti mielipidekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen oikeastaan vasta viime vuosina kiinnostunut meikeistä eli käynyt värianalyysissä, panostanut hiustenhoitoon, hankkinut sopivan sävyisiä meikkejä ihon ja silmien värien perusteella, käynyt elvyttävissä kasvohoidoissa, ottanut kasvoja kohottavat mesolangat leukaan ja poskiin ja botoxia silmien väliin pystyryppyihin, ja olen siis 44v, täytän pian 45 :)

Sama täällä, mutta en ole tehnyt enkä tee mitään kosmeettista kasvoilleni leikkauksin, pistoin, täyttein enkä langoin.

Papereita kysytään, ei ole Sibeliusryppyä, eikä otsassa vekkejä. Minulla vaan ei ole, enkä osaa sanoa täysin varmasti mistä se johtuu. 44-vuotiaana alkanut tulla hymyillessä pienet uurteet silmien seutuun, mutta näyttää olevan sekin pienempää, kun kolmivitosilla työkavereilla.

Haluan olla koekaniini sille, kuinka nuorekkaana pysyy täysin luomuna. Toki hoidan ihoa, meikkaan ja korostan.

Olen myös koekaniini sille, etten ota koronarokotuksia ja korona kävi minutkin läpi lievänä.

Minulla on ollut onneakin, koska omaan korkeat poskipäät jotka pysyvät ylhäällä vaikka vanhenen.

Minulla on paksut huulet, sellaiset pystysuunnassa korkeat, ei leveät, eli luonnostaan sellainen suu, jota huultetäyttäjät haluavat.

En koskaan laittaisi huulitäytteitä, vaikka olisin viivahuuleksi syntynyt. En ole niin pinnallinen.

Ei minullakaan ole kaikki täydellistä, nenäni ei ole pieni ja siro, mutta sitä ei edes huomata, kun punaa huulensa ja hymyilee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on itsetunto-ongelma jos ajattelet että tarviit meikkiä ollaksesi nätti.

Että tarvitset jotain itsesi päälle ollessasi ihmisten ilmoilla.

Se on kohteliaisuus myös muille ihmisille näyttää huolitellulta eikä bärsreikänaamaiselta lipeäkalalta.

Mikä oikeus miehillä on näyttää bärsreikänaamaisilta lipeäkaloilta, mutta naisilta se on kiellettyä?

Jos olet tottunut meikkaamaan päivittäin, se meikitön naamasi ei näytä "omalta". Meikattuna näytät tutummalta. Ja se tunne, kun meikit ovat naamassa, tekee sinulle puetun olon. Meikittömänä tunnet itsesi ehkä jotenkin alastomaksi tai puolipukeiseksi. Sellainen olo, että jotain puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin yli 10 vuodeksi välillä. Jossain 45 v paikkeilla kuitenkin totesin, että alkaa olla ilme aika väsähtänyt naturellina, enkä sitä halua. Joten aloin taas meikkaamaan, en niinkään laita luomivärejä ja huulipunia, mutta peitän korjaussävyillä poskien ruusufinnipunoituksen, silmänalusten ihon läpi kuultavat siniset verisuonet ja nenänympäryksen punoituksen. Lisäksi laitan kulma- ja ripsiväriä koska kulmani ja ripseni ovat harmaantuneet aivan valkoisiksi ja ne näyttää hassulta koska hiuksissa on vain vähän ohimoilla harmaata vasta ja hiukset on muuten tummat.

Tämä!

Kunhan lapset kasvatte 45 vanhaksi niin tulkaa sanomaan, onko piirteet täysin samat kuin 25-vuotiaana.

Vanheneva iho on haasteellisempi laittaa ja hoitaa, tulee hormonien takia ongelmia ja kuivuutta.

Muistakaa aina naisen ikä kun arvioitte häntä.

Onko sinun äitisi sinun ikäisen näköinen! Entä mummo. Ja hekin olivat joskus nuoria ja höpöttivät kaikkitietävänä ..

Lopetin meikkaamisen noin 20-vuotiaana. Olen nyt 29, kohta 30. Ihmiset ovat pitäneet minua aina hyvännäköisenä ja olen itse jokseenkin samaa mieltä. Tykkään välillä huvikseni käyttää huulipunaa, ja joskus johonkin juhliin voin meikatakin. Ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Se mikä itseäni auttoi oli, että hyväksyin meikittömän peilikuvani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin yli 10 vuodeksi välillä. Jossain 45 v paikkeilla kuitenkin totesin, että alkaa olla ilme aika väsähtänyt naturellina, enkä sitä halua. Joten aloin taas meikkaamaan, en niinkään laita luomivärejä ja huulipunia, mutta peitän korjaussävyillä poskien ruusufinnipunoituksen, silmänalusten ihon läpi kuultavat siniset verisuonet ja nenänympäryksen punoituksen. Lisäksi laitan kulma- ja ripsiväriä koska kulmani ja ripseni ovat harmaantuneet aivan valkoisiksi ja ne näyttää hassulta koska hiuksissa on vain vähän ohimoilla harmaata vasta ja hiukset on muuten tummat.

Tämä!

Kunhan lapset kasvatte 45 vanhaksi niin tulkaa sanomaan, onko piirteet täysin samat kuin 25-vuotiaana.

Vanheneva iho on haasteellisempi laittaa ja hoitaa, tulee hormonien takia ongelmia ja kuivuutta.

Muistakaa aina naisen ikä kun arvioitte häntä.

Onko sinun äitisi sinun ikäisen näköinen! Entä mummo. Ja hekin olivat joskus nuoria ja höpöttivät kaikkitietävänä ..

Joo. Mäkin aina nuorempana ajattelin että kun tulee vanhemmaksi niin se juttu on rypyt, joita nyt ei voi oikein meikillä edes peittää. Mutta onkin tullut niin paljon muuta myös. Tummia maksaläiskiä, äärimmäisen tummat silmänaluset, punoittava nenä, ihohuokosista on tullut isoja monttuja, välillä on kuivuuttaan hilseilevä iho. Toki myös sitä kasvojen valahtamista ja pussittavia leukaperiä. Jos tässä yhteiskunnassa ei niin arvostettaisi nuorekkuutta, en varmaan silti viitsisi meikata. Mutta kun olen työelämässä ja alalla jossa olen asiakkaiden kanssa tekemisissä, ja nuorekkuus on myyvää, meikkaan aina töihin. Oma rajani menee siinä, että mihinkään invasiivisiin toimenpiteisiin en ulkonäön takia mene, mutta meikata ja laittaa hiuksia voin. Ja se meikin vaikutus on ihan uskomattoman suuri verrattuna siihen mitä se oli nuorena. 

Mielenkiintoista nähdä, miten tässä keskustelussa samaan aikaan haukutaan naiset jotka eivät meikkaa (olet ruma epänaisellinen örkki) ja naiset jotka meikkaavat (olet valehteleva hirviö).

Tästä näkee, että kaikkia ei voi miellyttää. :)

Ei ole mennyt Lorealin ja kumppaneiden jättimainosbudjetit hukkaan, kun meikkaamista pidetään näin normina ja ilman meikkejä ei ole siisti. Jännä mitä kaikkea ihmisille saa myytyä, hyväksynnän tarve on loputon.

Ei jaksa eikä kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt Lorealin ja kumppaneiden jättimainosbudjetit hukkaan, kun meikkaamista pidetään näin normina ja ilman meikkejä ei ole siisti. Jännä mitä kaikkea ihmisille saa myytyä, hyväksynnän tarve on loputon.

Tarkoitat siis naisille? Maksatte ekstraa jopa pinkistä vasarasta 😂

Voisin lopettaa kokonaan muuten mutta vihaan sitä kun ihmiset kysyy "Mikä hätänä" tai "oletko sairas" kun mulla ei ole meikkiä. Mua on jopa luultu huumeidenkäyttäjäksi naaman perusteella. 

Mulla on siis TODELLA mustat silmänaluset (verisuonet pinnassa ja ohut iho) vaikka elän terveellisesti. En juo, tupakoi ei todellakaan käytä niitä huumeita.

Eli aion varmasti meikata jatkossakin. Ainakin töihin ja juhliin jne.

No eikö sitä voi meikata ihan oman fiiliksen mukaan. Jos joku aamu huvittaa meikata, meikkaa. Jos ei huvita, älä meikkaa. Ja tosiaan, mitä se mies tähän liittyy?

Itse olen teinistä asti meikannut lähes päivittäin. Voin kyllä lenkillä, salilla tai lähikaupassa käväistä ilmankin, mutta muuten aina meikkaan. Se on osa pukeutumistani ja tyyliäni, eikä ole mitään mielitekoa lopettaa. Mutta heti jos alkaa itseä vaivaamaan, niin sitten varmaan lopetan. Näin tuskin käy.

Mutta oma tunnehan sen kertoo, miten toimia, eikä joka päivän tarvitse olla samanlainen. Aloitus on siitä outo, että se on kirjoitettu niin kuin ap:n pitäisi nyt tässä tehdä jokin merkittävä päätös tai valinta, jonka kanssa pitää elää loppuelämä. 

N51

En ole lopettanut meikkaamista mutta harventanut. Koska teen 100% etätyötä nykyään, ja meillä ei edes pidetä kameroita päällä kokouksessa. En viitsi meikata yksin kotona istumista varten, kun kukaan ei edes mua näe. Lähikaupassa ja kävelyllä voin käydä ilman meikkiäkin. Mutta jos menen vaikka heseä parempaan ravintolaan syömään, jotain tuttua tai sukulaista tapaamaan yms. niin laitan kyllä meikkiä. Ehkä ekerran viikossa tulee meikattua.

Meikkaan vaan juhliin tai viihteelle mennessäni. Värjään kyllä kulmakarvat ja ripset säännöllisesti, koska ne on niin olemattomat muuten.