Meikkaamisen lopettaneet

Jos tosiaan haluat omasta tahdostasi vähentää meikkaamista, tee se vähitellen niin että oma silmä tottuu meikittömyyteen. Jätä vaikka jokin tietty vaihe meikistä pois, käy kaupassa tms. ilman meikkiä, jos olet ennen sinne meikannut jne. Jos haluat kosmetiikalla edelleen leikkiä, panosta vaikka ihonhoitotuotteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?

Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:

1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan

2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"

3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.

Amen!

Lisäisin vielä neljännen kohdan, mies ei tajua milloin naisella on meikkiä. Aina kun tänne esim joku postailee luonnollisen kauniita naisia niillä on yleensä joku 10-20 eri tuotetta kasvoissaan.

Itse rakastan meikkaamista enkä lakannut meikkaamasta edes koronan aikana.  Mulla on hyvä iho eli ei tarvitse peitellä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Meikkaamattomuuteen tottuu ja samoin omiin kasvoihin meikkaamattomina. Meikkasin nuorena paljon ja kauppaankin meno ilman meikkiä häiritsi. Tykkäsin meikata ja pidin meikeistä, mutta meikkaaminen oli saanut aikaan myös sen, että en enää niin pitänyt meikkamattomista kasvoistani. Tai että en näyttänyt niin hyvältä ja näytin valjulta ja tummat silmänaluset erottuivat liikaa. Vaikkakin tykkäsin meikeistä, niin oikeastaan se arkimeikki oli yleenä sellainen "kaunistava" meikki, joka oikeastaan ei ole se kaikista kivoin meikki tehdä. 

Meikkaaminen väheni kuitenkin vähitellen ja kun oli joskus ollut meikkamatta johonkin, niin mietin, että miksi sitä tarvitsisi meikata nytkään. Ja kun omat kasvot näkee useammin meikkamattomana, niin ne meikkaamattomat kasvot alkoivat tuntuakin niiltä oikeilta kasvoilta. Ennen tummat silmänaluset häiritsivät minua ja ne olivat edes ainoa asia, mitä piti meikata, että kehtaan menneä jonnekin, mutta meikkaamattomuuden myötä, en enää kiinnitä niihin huomiota (en nää niitä enää yhtä tummina!). Itsevarmuus kasvoi. Korona viimeistään lopetti melkeinpä täysin meikkaamisen, kun ei ollut enää tilanteita, miksi meikkaisi. Ja nyt jo ajatus siitä, että illalla pitäisi puhdistaa kasvot meikistä, jos meikkaa, estää minua meikkamasta. Meikki on myös alkanut tuntua jotenkin vähän lialta kasvoilla. Meikkaan nykyään oikeastaan vain juhliin kevyesti ja arkisin saatan välillä käyttää huulipunaa. Johtuen siitä, että huulipunat ovat oikeasti kivoja. Pukeudun myös värikkäästi, enkä koe, että tarvitsen vaatteiden takia meikkiä.

Ihmiset yleensä ajattelivat aina itseään ja miettivät, mitä muuta ajattelevat minusta, eivätkä he oikeasti ajattele muita. Eli jos joku ei meikkaa, tod näk, ketään ei kiinnosta hänen meikkamattomuutensa.

Ja vielä haluan kommentoida miehesi näkökulmaa. Olen ollut yhdessä miesten kuin naisten kanssa romanttisessa mielessä. Pidän siitä, kun naisilla ei ole meikkiä silloin, kun olen heidän kanssaan läheisesti. Ilman meikkiä nään jotenkin paremmin toisen, hänet itsensä. Ei tarvitse pelätä toisen koskettamista ja voi tuntea kosketuksen alla ihon. Se oma rakas on jotenkin kauniimpi ilman sitä kaikkea hörsyä kasvoilla.

Ja kun miettii tätä kulttuuria ylipäätänsä, niin onhan koko kosmetiikka-ala ihan älytön. Se kauppaa naisille kaikkea sellaista, mitä he eivät oikeasti tarvitse ja kaikilla on sitten tunne, että pitäisi olla sitä kaikkea. Miehiltä ei odoteta sitä samaa työtä, mitä naiset tekevät. Miehillä ei mene aamulla aikaa siihen laittamiseen, eikä myöskään rahaa. Mies ei ole väsyneen näköinen ilman meikkiä, kun taas nainen muka on. Voimme totuttaa itsemme muuhun.

Eli miesten vika sekin, että naiset tuhlaa rahansa meikkeihin ja paskoo maapalloa 😂😂😂

En meikkaa. Lopetin 50v jälkeen asteittain. Varmaan laiskuuttani. Sillä ei oo mulle mitään merkitystä. Nuorempana oli tietty. En käytä myöskään enää koruja, edes korvissa. Taitaa tosiaan olla a) laiskuutta b) mukavuudenhalua. Mikään ei saa kiristää tai painaa :) N59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä onko muu tyyli sellainen tai työnkuva, jossa olisi hyvä olla siisti ja meikattu, jolloin siihen meikkiin menee 30 minuuttia.

En voisi lopettaa meikkaamista ja lähteä asiakastapaamisiin tai puhumaan seminaareihin, koska meikki sekä myös laadukas hillitty tuoksu ovat osa pukeutumistani ja imagoani.

Jos olen kotona, enkä videopalavereissa, niin en meikkaa. Jos lähden ruokakauppaan niin laitan kevyen 5 minuutin meikin.

Meikki siis tilanteen mukaan. Mikä ongelma se on?

Viiden minuutin meikki ruokakauppaan 😂😂😂😂😂😂 onko tääkin niitä naisten "metatöitä"? 😂😂😂😂

Miksi nainen ei saisi näyttää siistiltä kun käy hoitamassa asioita ostareissa, kaupoissa?

Siisti ihminen saa aina paremman palvelun.

Miksi siistiltä näyttäminen edellyttää meikkaamista? Miksi miesten ei oleteta meikkaavan näyttääkseen siisteiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?

Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:

1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan

2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"

3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.

Amen!

Lisäisin vielä neljännen kohdan, mies ei tajua milloin naisella on meikkiä. Aina kun tänne esim joku postailee luonnollisen kauniita naisia niillä on yleensä joku 10-20 eri tuotetta kasvoissaan.

Itse rakastan meikkaamista enkä lakannut meikkaamasta edes koronan aikana.  Mulla on hyvä iho eli ei tarvitse peitellä mitään. 

Sösslönsöö. Miesten vikaa lässynlässyn.

kaavamaiset, ahtaat roolit ja niiden ylläpitäjät- miksi ette vain heittäisi mokomaa ulkonäöllä feikkaamista ja naamanne myrkyttämistä hittoon? Kukaan ei kiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Sulla on itsetunto-ongelma jos ajattelet että tarviit meikkiä ollaksesi nätti.

Että tarvitset jotain itsesi päälle ollessasi ihmisten ilmoilla.

Aika monella naisella on siis pahoja itsetunto-ongelmia. Ei naiset meikkaisi, elleivät kokisi tarvetta näyttää hyvältä.

Oma puolisoni myös on sitä mieltä, että olen kauniimpi meikittömänä tai vähäisellä meikillä, mutta en ole hänen takiaan meikkaamista vähentänyt. Töihin meikkaan aina, olen sairaalassa hoitotyössä. Tein kylläkin jo monta vuotta sitten muutoksen, että vaihdoin mustat rajaukset ruskeaan ja harmaansävyiset luomivärit myös beigeen ja rusehtaviin sävyihin. Tykkään korostaa silmiä, mutta tuolla tavalla meikki näyttää huomattavasti neutraalimmalta. En haluaisi esiintyä työssäni missään riemunkirjavassa tai tummassa meikissä.

Maskien käyttämisen aikana olen halunnut korostaa silmiä, kun kaikki muu kasvoista on piilossa. Meikittömänä näytän omasta mielestäni oudolta ja suurin syy meikkaamisen aloittamiselle oli teininä se, että mun silmänympärykset ovat todella tummat. Se ei ole millään tavalla kytköksissä unen määrään tai terveydentilaan, ne vaan on synnynnäisesti sellaiset, peritty ominaisuus toiselta vanhemmalta. Olen kyllä varhaisaikuisuudessa ollut välillä pitkiäkin jaksoja meikkaamatta ja laittautunut lähinnä silloin kun on mennyt baariin tai jonnekin juhliin. Nuorempana piti herätä aina epäinhimillisen aikaisin töihin, joten en todellakaan halunnut käyttää meikkaamiseen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaamattomuuteen tottuu ja samoin omiin kasvoihin meikkaamattomina. Meikkasin nuorena paljon ja kauppaankin meno ilman meikkiä häiritsi. Tykkäsin meikata ja pidin meikeistä, mutta meikkaaminen oli saanut aikaan myös sen, että en enää niin pitänyt meikkamattomista kasvoistani. Tai että en näyttänyt niin hyvältä ja näytin valjulta ja tummat silmänaluset erottuivat liikaa. Vaikkakin tykkäsin meikeistä, niin oikeastaan se arkimeikki oli yleenä sellainen "kaunistava" meikki, joka oikeastaan ei ole se kaikista kivoin meikki tehdä. 

Meikkaaminen väheni kuitenkin vähitellen ja kun oli joskus ollut meikkamatta johonkin, niin mietin, että miksi sitä tarvitsisi meikata nytkään. Ja kun omat kasvot näkee useammin meikkamattomana, niin ne meikkaamattomat kasvot alkoivat tuntuakin niiltä oikeilta kasvoilta. Ennen tummat silmänaluset häiritsivät minua ja ne olivat edes ainoa asia, mitä piti meikata, että kehtaan menneä jonnekin, mutta meikkaamattomuuden myötä, en enää kiinnitä niihin huomiota (en nää niitä enää yhtä tummina!). Itsevarmuus kasvoi. Korona viimeistään lopetti melkeinpä täysin meikkaamisen, kun ei ollut enää tilanteita, miksi meikkaisi. Ja nyt jo ajatus siitä, että illalla pitäisi puhdistaa kasvot meikistä, jos meikkaa, estää minua meikkamasta. Meikki on myös alkanut tuntua jotenkin vähän lialta kasvoilla. Meikkaan nykyään oikeastaan vain juhliin kevyesti ja arkisin saatan välillä käyttää huulipunaa. Johtuen siitä, että huulipunat ovat oikeasti kivoja. Pukeudun myös värikkäästi, enkä koe, että tarvitsen vaatteiden takia meikkiä.

Ihmiset yleensä ajattelivat aina itseään ja miettivät, mitä muuta ajattelevat minusta, eivätkä he oikeasti ajattele muita. Eli jos joku ei meikkaa, tod näk, ketään ei kiinnosta hänen meikkamattomuutensa.

Ja vielä haluan kommentoida miehesi näkökulmaa. Olen ollut yhdessä miesten kuin naisten kanssa romanttisessa mielessä. Pidän siitä, kun naisilla ei ole meikkiä silloin, kun olen heidän kanssaan läheisesti. Ilman meikkiä nään jotenkin paremmin toisen, hänet itsensä. Ei tarvitse pelätä toisen koskettamista ja voi tuntea kosketuksen alla ihon. Se oma rakas on jotenkin kauniimpi ilman sitä kaikkea hörsyä kasvoilla.

Ja kun miettii tätä kulttuuria ylipäätänsä, niin onhan koko kosmetiikka-ala ihan älytön. Se kauppaa naisille kaikkea sellaista, mitä he eivät oikeasti tarvitse ja kaikilla on sitten tunne, että pitäisi olla sitä kaikkea. Miehiltä ei odoteta sitä samaa työtä, mitä naiset tekevät. Miehillä ei mene aamulla aikaa siihen laittamiseen, eikä myöskään rahaa. Mies ei ole väsyneen näköinen ilman meikkiä, kun taas nainen muka on. Voimme totuttaa itsemme muuhun.

Jatkan vielä, että meikkituotteiden määrä vähitellen väheni. Tyyliin silmämeikiksi riitti ripsari, eikä enää laittanut lisäksi luomiväriä ja rajausta. Ja lopulta luopui siitä ripsiväristäkin.

Meikkaamisen vähentämiseen varmaan myös vaikutti se ympäristö, missä olin eli ympärillä alkoi olemaan ihmisiä, jotka eivät myöskään meikanneet tai hyvin vähän verrattuna aiempaan. On erilaisia työ- tai opiskelupaikkoja sen suhteen, että miten siellä itseä laitetaan ja mitä pidetään kenties kauniina. Toisaalta myös ylipäätänsä ehkä arvojen muutos kuten ympäristöajattelu alkoi vähitellen vaikuttaa asiaan.

Jos tykkäät meikata, niin meikkaa. Jos et pysty olemaan ilman meikkiä, koska jotkut muut tai miltä näytät, niin ehkä kannattaisi kokeilla vähentää tai lopettaa meikkaaminen ja opetella näkemään itsensä toisella tavalla. Ja ehkä sitä kautta ymmärtää sitä, mitä itse oikeasti haluaa ja mistä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaamattomuuteen tottuu ja samoin omiin kasvoihin meikkaamattomina. Meikkasin nuorena paljon ja kauppaankin meno ilman meikkiä häiritsi. Tykkäsin meikata ja pidin meikeistä, mutta meikkaaminen oli saanut aikaan myös sen, että en enää niin pitänyt meikkamattomista kasvoistani. Tai että en näyttänyt niin hyvältä ja näytin valjulta ja tummat silmänaluset erottuivat liikaa. Vaikkakin tykkäsin meikeistä, niin oikeastaan se arkimeikki oli yleenä sellainen "kaunistava" meikki, joka oikeastaan ei ole se kaikista kivoin meikki tehdä. 

Meikkaaminen väheni kuitenkin vähitellen ja kun oli joskus ollut meikkamatta johonkin, niin mietin, että miksi sitä tarvitsisi meikata nytkään. Ja kun omat kasvot näkee useammin meikkamattomana, niin ne meikkaamattomat kasvot alkoivat tuntuakin niiltä oikeilta kasvoilta. Ennen tummat silmänaluset häiritsivät minua ja ne olivat edes ainoa asia, mitä piti meikata, että kehtaan menneä jonnekin, mutta meikkaamattomuuden myötä, en enää kiinnitä niihin huomiota (en nää niitä enää yhtä tummina!). Itsevarmuus kasvoi. Korona viimeistään lopetti melkeinpä täysin meikkaamisen, kun ei ollut enää tilanteita, miksi meikkaisi. Ja nyt jo ajatus siitä, että illalla pitäisi puhdistaa kasvot meikistä, jos meikkaa, estää minua meikkamasta. Meikki on myös alkanut tuntua jotenkin vähän lialta kasvoilla. Meikkaan nykyään oikeastaan vain juhliin kevyesti ja arkisin saatan välillä käyttää huulipunaa. Johtuen siitä, että huulipunat ovat oikeasti kivoja. Pukeudun myös värikkäästi, enkä koe, että tarvitsen vaatteiden takia meikkiä.

Ihmiset yleensä ajattelivat aina itseään ja miettivät, mitä muuta ajattelevat minusta, eivätkä he oikeasti ajattele muita. Eli jos joku ei meikkaa, tod näk, ketään ei kiinnosta hänen meikkamattomuutensa.

Ja vielä haluan kommentoida miehesi näkökulmaa. Olen ollut yhdessä miesten kuin naisten kanssa romanttisessa mielessä. Pidän siitä, kun naisilla ei ole meikkiä silloin, kun olen heidän kanssaan läheisesti. Ilman meikkiä nään jotenkin paremmin toisen, hänet itsensä. Ei tarvitse pelätä toisen koskettamista ja voi tuntea kosketuksen alla ihon. Se oma rakas on jotenkin kauniimpi ilman sitä kaikkea hörsyä kasvoilla.

Ja kun miettii tätä kulttuuria ylipäätänsä, niin onhan koko kosmetiikka-ala ihan älytön. Se kauppaa naisille kaikkea sellaista, mitä he eivät oikeasti tarvitse ja kaikilla on sitten tunne, että pitäisi olla sitä kaikkea. Miehiltä ei odoteta sitä samaa työtä, mitä naiset tekevät. Miehillä ei mene aamulla aikaa siihen laittamiseen, eikä myöskään rahaa. Mies ei ole väsyneen näköinen ilman meikkiä, kun taas nainen muka on. Voimme totuttaa itsemme muuhun.

Jatkan vielä, että meikkituotteiden määrä vähitellen väheni. Tyyliin silmämeikiksi riitti ripsari, eikä enää laittanut lisäksi luomiväriä ja rajausta. Ja lopulta luopui siitä ripsiväristäkin.

Meikkaamisen vähentämiseen varmaan myös vaikutti se ympäristö, missä olin eli ympärillä alkoi olemaan ihmisiä, jotka eivät myöskään meikanneet tai hyvin vähän verrattuna aiempaan. On erilaisia työ- tai opiskelupaikkoja sen suhteen, että miten siellä itseä laitetaan ja mitä pidetään kenties kauniina. Toisaalta myös ylipäätänsä ehkä arvojen muutos kuten ympäristöajattelu alkoi vähitellen vaikuttaa asiaan.

Jos tykkäät meikata, niin meikkaa. Jos et pysty olemaan ilman meikkiä, koska jotkut muut tai miltä näytät, niin ehkä kannattaisi kokeilla vähentää tai lopettaa meikkaaminen ja opetella näkemään itsensä toisella tavalla. Ja ehkä sitä kautta ymmärtää sitä, mitä itse oikeasti haluaa ja mistä pitää.

Sitä ei jotenkin enää mieti, miltä näyttää, kun lähtee ulos. Tai että näyttää siistiltä, eikö kasvoissa ole likaa jne, mutta ei mieti meikin osalta, miltä näyttää. Ei kiinnitä asiaan huomiota. Se on jännä, miten suhtautuminen on vuosien varrella muuttunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?

Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:

1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan

2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"

3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.

Eli sinullekin tärkeintä on rahallinen hyöty miehestä?

Tuo ei ole minun oma kokemus koska maksan omat kosmetikkatuotteeni ja hoitoni eli noin 500 euroa kuukaudessa, kiitos vaan, mutta erään kaverin jonka miehen mielestä ne naisensa "turhat meikki- ja parfyymirahat" voisi laittaa johonkin hänen päättämään harrastukseen, joka siis häntä varten, kuten kalastusvälineisiin.

Missä hoidoissa käyt ja mitä tuotteita käytät että rahaa palaa noin paljon? Käytän itse laadukkaita meikkejä ja meikkaan päivittäin  ja kosmetologillakin käyn 3kk välein mutten saa noin paljon rahaa palamaan. 

Olen melkein viisikymppinen ja minulle on ihan sama mitä kukakin sanoo tai ajattelee naamastani. Meikkaan, jos meikkaan ja olen meikkaamatta, enkä tee siitä asiasta selvitystä kenellekään. Mieheni on luonnollisesti nähnyt minut niin meikattuna kuin saunapuhtaanakin ja hänelle kumpi vain versio on täysin ok.

Kuinka moni ihminen oikeastaan edes katsoo naamaasi niin tarkkaan, että näkee meikin? Ja mitä sillä on väliä mitä hän ajattelee naamastasi? Sinä olet sinä oli sinulla meikkiä tai ei. Tuskinpa sinäkään kyyläät toisten naisten naamoja ja arvostelet niitä millään tavoin tai jos sen teet, niin sekaisin olet

Itse teen sellaista työtä, että varsinkin lämpimillä ilmoilla ei aamulla laitettua meikkiä ole enää naamassa iltapäivällä, joten enpä viitsi meikata sen takia. Itsevarmuuteen meikkaus ei liity, sillä en edes muista asiaa ja ihan samalla tavalla käyn kaupassa tai olen ihmisten kanssa. Viikonloppuna meillä oli sukujuhlat ja koska aikaa oli, niin meikkasin ja se oli ihan mukava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta et ole lopettamassa meikkaamista oikeista syistä, kyllä se piristää päivää, että oma peilikuva miellyttää itseäkin. Minä olin meikittä melkeinpä kaksi ensimmäistä koronavuotta, saatoin mennä jopa toimistolle niin, etäpalavereihin en meikannut koskaan, vaikka kamera päällä olikin. Kuitenkin lopulta aloin itse tuntea oloni muutenkin väsähtäneeksi ja nuhjuiseksi, kun peilistä katsoi valjui olemus ja kävinkin värjäyttämässä ripset ja kulmat. Tein sen kaksi kertaa, jonka jälkeen aloin taas meikkaamaan ja nyt arkimeikkini on paljon vähäisempi kuin ennen koronaa, mutta laitan usein kotona yksin ollessanikin ripsiväriä ja kulmat, muualle lähtiessäni välillä lisäksi huulipunaa. Minusta meikkaamattomuus ei ole mikään hyve, jokainen toimikoon miten itselle parhaiten sopii ja joskus on vaan tärkeää, että myös se oma ulkonäkö miellyttää. Miettisin poikaystävän kommentteja huolella, sillä monesti tuollaisten mielipiteiden takana voi piillä mustasukkaisuus, ei halua muiden pitävän sinua hyvännäköisenä.

Eli et näytä miltään ilman 10 litran miranolia naamassasi?

Lue nyt edes kommentit, ennen kuin riennät kiihkoissasi vastaamaan 😀 Vai tarkoitatko, etten näytä miltään, koska käytän vain ripsi- ja kulmaväriä? No, ei haittaa, itse itseäni edelleen suurimman osan ajasta katselen, vaikka sekin tapahtuu vain vessareissujen yhteydessä eli pienen hetken päivästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein viisikymppinen ja minulle on ihan sama mitä kukakin sanoo tai ajattelee naamastani. Meikkaan, jos meikkaan ja olen meikkaamatta, enkä tee siitä asiasta selvitystä kenellekään. Mieheni on luonnollisesti nähnyt minut niin meikattuna kuin saunapuhtaanakin ja hänelle kumpi vain versio on täysin ok.

Kuinka moni ihminen oikeastaan edes katsoo naamaasi niin tarkkaan, että näkee meikin? Ja mitä sillä on väliä mitä hän ajattelee naamastasi? Sinä olet sinä oli sinulla meikkiä tai ei. Tuskinpa sinäkään kyyläät toisten naisten naamoja ja arvostelet niitä millään tavoin tai jos sen teet, niin sekaisin olet

Itse teen sellaista työtä, että varsinkin lämpimillä ilmoilla ei aamulla laitettua meikkiä ole enää naamassa iltapäivällä, joten enpä viitsi meikata sen takia. Itsevarmuuteen meikkaus ei liity, sillä en edes muista asiaa ja ihan samalla tavalla käyn kaupassa tai olen ihmisten kanssa. Viikonloppuna meillä oli sukujuhlat ja koska aikaa oli, niin meikkasin ja se oli ihan mukava juttu.

Kyllä toisesta yleensä näkee, että onko hänellä meikkiä vai ei (ripsiväri on hyvin selkeä ja vaikkapa meikkivoide näyttää meikkivoiteelta kasvoilla, vaikka sen tarkoitus muka on olla huomaamaton ihon tasoittaja), mutta se on sitten jo eri asia, että onko sillä meikillä väliä. No ei ainakaan minulle ja ihmettelen, että mitä väliä muille toisen meikkaamisesta/meikkaamattomuudesta muka olisi. Eiköhän ole jokaisen oma asia. Tai ainakin tulisi olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaamattomuuteen tottuu ja samoin omiin kasvoihin meikkaamattomina. Meikkasin nuorena paljon ja kauppaankin meno ilman meikkiä häiritsi. Tykkäsin meikata ja pidin meikeistä, mutta meikkaaminen oli saanut aikaan myös sen, että en enää niin pitänyt meikkamattomista kasvoistani. Tai että en näyttänyt niin hyvältä ja näytin valjulta ja tummat silmänaluset erottuivat liikaa. Vaikkakin tykkäsin meikeistä, niin oikeastaan se arkimeikki oli yleenä sellainen "kaunistava" meikki, joka oikeastaan ei ole se kaikista kivoin meikki tehdä. 

Meikkaaminen väheni kuitenkin vähitellen ja kun oli joskus ollut meikkamatta johonkin, niin mietin, että miksi sitä tarvitsisi meikata nytkään. Ja kun omat kasvot näkee useammin meikkamattomana, niin ne meikkaamattomat kasvot alkoivat tuntuakin niiltä oikeilta kasvoilta. Ennen tummat silmänaluset häiritsivät minua ja ne olivat edes ainoa asia, mitä piti meikata, että kehtaan menneä jonnekin, mutta meikkaamattomuuden myötä, en enää kiinnitä niihin huomiota (en nää niitä enää yhtä tummina!). Itsevarmuus kasvoi. Korona viimeistään lopetti melkeinpä täysin meikkaamisen, kun ei ollut enää tilanteita, miksi meikkaisi. Ja nyt jo ajatus siitä, että illalla pitäisi puhdistaa kasvot meikistä, jos meikkaa, estää minua meikkamasta. Meikki on myös alkanut tuntua jotenkin vähän lialta kasvoilla. Meikkaan nykyään oikeastaan vain juhliin kevyesti ja arkisin saatan välillä käyttää huulipunaa. Johtuen siitä, että huulipunat ovat oikeasti kivoja. Pukeudun myös värikkäästi, enkä koe, että tarvitsen vaatteiden takia meikkiä.

Ihmiset yleensä ajattelivat aina itseään ja miettivät, mitä muuta ajattelevat minusta, eivätkä he oikeasti ajattele muita. Eli jos joku ei meikkaa, tod näk, ketään ei kiinnosta hänen meikkamattomuutensa.

Ja vielä haluan kommentoida miehesi näkökulmaa. Olen ollut yhdessä miesten kuin naisten kanssa romanttisessa mielessä. Pidän siitä, kun naisilla ei ole meikkiä silloin, kun olen heidän kanssaan läheisesti. Ilman meikkiä nään jotenkin paremmin toisen, hänet itsensä. Ei tarvitse pelätä toisen koskettamista ja voi tuntea kosketuksen alla ihon. Se oma rakas on jotenkin kauniimpi ilman sitä kaikkea hörsyä kasvoilla.

Ja kun miettii tätä kulttuuria ylipäätänsä, niin onhan koko kosmetiikka-ala ihan älytön. Se kauppaa naisille kaikkea sellaista, mitä he eivät oikeasti tarvitse ja kaikilla on sitten tunne, että pitäisi olla sitä kaikkea. Miehiltä ei odoteta sitä samaa työtä, mitä naiset tekevät. Miehillä ei mene aamulla aikaa siihen laittamiseen, eikä myöskään rahaa. Mies ei ole väsyneen näköinen ilman meikkiä, kun taas nainen muka on. Voimme totuttaa itsemme muuhun.

Eli miesten vika sekin, että naiset tuhlaa rahansa meikkeihin ja paskoo maapalloa 😂😂😂

Aika pientä paskomista meikkaaminen moneen muuhun harrastukseen verrattuna. Miehenä et taida ymmärtää, miten vähän sitä meikkiä käytetään, joku 10 ml ripsiväri kestää ikuisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein viisikymppinen ja minulle on ihan sama mitä kukakin sanoo tai ajattelee naamastani. Meikkaan, jos meikkaan ja olen meikkaamatta, enkä tee siitä asiasta selvitystä kenellekään. Mieheni on luonnollisesti nähnyt minut niin meikattuna kuin saunapuhtaanakin ja hänelle kumpi vain versio on täysin ok.

Kuinka moni ihminen oikeastaan edes katsoo naamaasi niin tarkkaan, että näkee meikin? Ja mitä sillä on väliä mitä hän ajattelee naamastasi? Sinä olet sinä oli sinulla meikkiä tai ei. Tuskinpa sinäkään kyyläät toisten naisten naamoja ja arvostelet niitä millään tavoin tai jos sen teet, niin sekaisin olet

Itse teen sellaista työtä, että varsinkin lämpimillä ilmoilla ei aamulla laitettua meikkiä ole enää naamassa iltapäivällä, joten enpä viitsi meikata sen takia. Itsevarmuuteen meikkaus ei liity, sillä en edes muista asiaa ja ihan samalla tavalla käyn kaupassa tai olen ihmisten kanssa. Viikonloppuna meillä oli sukujuhlat ja koska aikaa oli, niin meikkasin ja se oli ihan mukava juttu.

Kyllä toisesta yleensä näkee, että onko hänellä meikkiä vai ei (ripsiväri on hyvin selkeä ja vaikkapa meikkivoide näyttää meikkivoiteelta kasvoilla, vaikka sen tarkoitus muka on olla huomaamaton ihon tasoittaja), mutta se on sitten jo eri asia, että onko sillä meikillä väliä. No ei ainakaan minulle ja ihmettelen, että mitä väliä muille toisen meikkaamisesta/meikkaamattomuudesta muka olisi. Eiköhän ole jokaisen oma asia. Tai ainakin tulisi olla!

Kyyläät siis muita naisia aina ja joka paikassa ja menet ihan lähelle katsomaan? Ok, huvinsa jokaisella. Itse en huomaa katsoa toisen meikkejä elleivät ne ole sitten aivan överit.

Olisin nyt huolissani enemmänkin ap:n erittäin huonosta itsetunnosta kuin meikistä. Itsetuntoa ei meikkauksella nosteta.

Mä lopetin yli 10 vuodeksi välillä. Jossain 45 v paikkeilla kuitenkin totesin, että alkaa olla ilme aika väsähtänyt naturellina, enkä sitä halua. Joten aloin taas meikkaamaan, en niinkään laita luomivärejä ja huulipunia, mutta peitän korjaussävyillä poskien ruusufinnipunoituksen, silmänalusten ihon läpi kuultavat siniset verisuonet ja nenänympäryksen punoituksen. Lisäksi laitan kulma- ja ripsiväriä koska kulmani ja ripseni ovat harmaantuneet aivan valkoisiksi ja ne näyttää hassulta koska hiuksissa on vain vähän ohimoilla harmaata vasta ja hiukset on muuten tummat.

Ymmärrän kyllä tuota kipuilua asian kanssa. Olisihan se kiva näyttää aina nätiltä ja naiselliselta. Toisaalta minulla herää heti vastareaktio tähän ajatukseen, että miksi ihmeessä tai kenen takia sellaista haluaisin? Onko se joku naisen tehtävä ja ärsyttää kyllä tämä nykyajan ulkonäkökeskeisyyskin. Jos olet nättinä ja laittautuneena, niin sinua esineellistetään ja sinusta syntyy ennakkoajatuksia, kuten että kaunis nainen ei voi olla älykäs. En myöskään halua olla tuntemattomien kuolattavana, joten en nykyään enää tykkää pukeutua tiukkoihin vaatteisiinkaan.

Olen asiakaspalvelutyössä, joten meikkaan kyllä vähän töihin. Siellä en jotenkin osaisi olla kokonaan ilman, tuntuisi että mua katsellaan arvostelevasti. Vapaapäivinä en enää niinkään jaksa. Minnekään prismaan en meikkiä kaipaa. Välillä kaipaan sitä vanhaa minua, joka laittoi nätin mekon päälle vapaapäivinäkin, mutta vanhaan ei ole paluuta. Silloin mulle oli tärkeää, että muut pitävät mua kauniina. Nykyään v*tuttaa lähinnä tuollainen ajatus. En ole enää samanlainen ihminen, joten varmaan aikakin muuttua myös ulkoisesti.